Huonon hiuspäivän pelastus – huoleton nuttura

Joku teistä kyseli tuossa taannoin, että kuinka teen suuren nutturani joka nähdään päälaellani aina toisinaan blogin asukuvissa. Päätinkin tuosta kysymyksestä inspiroituneena tehdä päivitetyn postauksen aiheeseen liittyen sillä kyllä, useamman kerran viikossa väkerrän päälaelleni isohkon nutturan joka – uskokaa tai älkää – valmistuu ihan muutamassa minuutissa. Vaikka nuttura ehkä näyttääkin huolitellulle ja sille, että sen tekemiseen on aikaa käytetty, totuus on kuitenkin täysin toinen.

nuttura

Tuo nuttura on ehdottomasti niiden huonojen hiuspäivien pelastus ja nimenomaan se hätäratkaisu silloin, kun tukka on likainen eikä sitä ole aikaa pestä. Sanoisin myös, että täysin puhtaaseen tukkaan kyseistä viritelmää on vaikeampi tehdä, sillä puhtaana hius on liukkaampi eikä niin helposti muotoiltavissa. Parhaiten kampaus onnistuukin toisen tai kolmannen päivän hiukseen, jolloin siinä on jo itsessään hieman tekstuuria. Tämä kuvien kampaus on tehty jo aika likaiseen tukkaan, eli pesusta on kolme päivää aikaa.

Mutta sitten pidemmittä puheitta itse tutorialiin ja siihen, kuinka tuo hiusviritelmä oikein tehdään. Pyrin selittämään sen mahdollisimman selkeästi.

Ihan alkuun hiukset siis harjataan kauttaaltaan läpi ja tyveen suihkutetaan tarvittaessa kuivashampoota. Tällä hetkellä käytössäni on *Amikan kuivashampoo, jossa on aivan ihana tuoksu ja joka puhdistaa hiusjuuren nopeasti. Vaikka suihke onkin vaaleaa, se sulautuu hyvin tummaankin hiukseen eikä tee hiuksista harmaita.

nutturanuttura

Kun kuivashampoo on suihkutettu, onkin sitten suosikkini eli tekstuurisuihkeen vuoro. Moni varmasti muistaa kuinka olen iät ja ajat puhunut Biozellin tekstuurisuihkeen puolesta mutta nyt rinnalle on tullut uusi suosiosta kilpaileva tuote! Kyseessä on siis *Goldwell Kerasilk Style -tekstuurisuihke, joka antaa hiuksiin mukavasti rakennetta mutta ei kuivata yhtä paljon kuin Biozell tekee. Oma hiukseni on tosiaan luontaisesti hieman kuiva ja karheahko, jonka vuoksi Biozell on välillä itselleni vähän turhankin raskasta tavaraa. Tämä Goldwellin suihke antaa hiuksiin ihanaa rakennetta sekä muhkeutta mutta samalla jättää hiusten pinnan miellyttävän tuntuiseksi eikä kuivata liikaa.

nuttura

Tekstuurisuihke suihkutetaan kauttaaltaan hiuslatvoihin, jonka jälkeen koko tukka harjataan läpi. Harjaus kannattaa tehdä tässä kohtaa mieluiten harjalla, jossa on myös piikkejä jotta päästään kunnolla hiuksen läpi. Kun harjaus on suoritettu, on aika aloittaa nutturan tekeminen. Parhaiten se onnistuu varsinkin näin pitkän tukan kanssa pää alaspäin, jolloin hiuksiin saa hyvän otteen ja sykerön ylipäänsä kunnolla päälaelle. Itse nimittäin pidän eniten nutturasta, joka on aivan päälaella eikä roiku puolittain takaraivolla. Pitkä ja raskas tukka on myös yleensä sellainen, joka putoaa aika nopeasti alas, ellei nuttura osu nimenomaan oikealle kohdalle.

Ihan alkuun laitetaan puhelinlanka poninhäntä käteen (ovat tähän hommaan parhaita varsinkin pitkän tukan kanssa!) ja aletaan ikään kuin tekemään tavallista poninhäntää. Laitetaan ponnari hiustyveen kuten poninhännän kanssa mutta aletaankin kääntämään hiusta nutturamaisesti kahtia – ikään kuin tehtäisiin ponnari, joka lyhentää hiusten pituuden puolella. Tässä kohtaa voit säädellä tuota kohta valmistuvan nutturan korkeutta, eli vetää hiusta (kuvissa oikea käteni) niin ylös, kuin haluat sille sykerölle korkeutta. Itse vedän tukan tavallisesti suunnilleen puoleenväliin.

Seuraavaksi kiepautetaan puhelinlanka poninhännän lenkki vasemmassa kädessä ympäri ja käännetään se tuon oikealla kädellä ”puolitetun” sykerön päälle.

nuttura

Koska itselläni on sen verran pitkä ja paksu tukka, toistan saman kiepautuksen poninhännällä vielä toisen ja kolmannenkin kerran kunnes nuttura tuntuu sopivan kireältä mutta siinä on sen verran tilaa, että saan lenkin käännettyä kivasti nutturan päälle.

nuttura

Alla olevasta kuvakollaasista näkee havainnollistettuna viimeisen vaiheen, kun käännän ponnarin sykerön päälle viimeisen kerran. Tässä kohtaa voit vielä muotoilla nutturaa siinä mielessä, että voit kääntää lenkin vaikka puolittain sykerön päälle, jolloin siitä ei tule niin suuri tai sitten viedä lenkin lähes tyveen saakka.

nuttura

Kun lenkki on käännetty viimeisen kerran sykerön päälle, piilotan poninhännän alle kaikki törröttävä hiussuortuvat jos sellaisia on sekä pöyhin hieman nutturaa. Sitä voi helposti kohottaa hieman sormin ja muotoilla siitä muhkeampaa jos oma tukka on vaikka hieman lyhyempi tai ohuempi.

nutturanuttura

Lopuksi kannattaa käydä hiusrajat läpi tyvipuuterilla, jolloin saat piiloon ne ikävät ”kaljut” kohdat, joita varsinkin tummahiuksisilla herkästi näkyy. Voit vielä sukia hiusrajoja luonnonharjalla, sekä suihkuttaa kampaukseen lakkaa tai kiinnittää sen viimeistelyvoiteella, kuten itse tykkään tehdä. Käytän tuohon viimeistelyyn tosiaan *Goldwellin Kerasil Style -finishing cremea, jolla saa ihanasti vauvahiukset sekä mahdollisen sähköisyyden taltutettua. Tuote ei rasvoita hiusta vaan on todella kevyttä tavaraa!

nutturanuttura

Ja sitten onkin jo valmista!

Nutturan onnistumiseen vaikuttaa tosiaan hyvin pitkälti hiusten pituus ja paksuus, eli ohuiden ja lyhyiden hiusten kanssa ei kannata automaattisesti odottaa ihmettä. Rakennetta voit hakea tukkaan aina tuuheuttavilla tuotteilla ja vaikka suihkuttamalla tekstuurisuihketta hieman enemmän. Jos oma tukkasi on luonnostaan todella ohut ja liukas, voisi Biozellin todella paljon rakennetta tuova tekstuurisuihke sopia sinun tukallesi erinomaisesti. Kun saat tukkaan sitä käsiteltävyyttä, on tällainen sykerökin huomattavasti helpompi tehdä!

Toivottavasti tästä oli jotain apua teille, jotka mietitte kuinka onnistua huolettoman nutturakampauksen tekemisessä! Ja jos heräsi mitä tahansa kysymyksiä, niin niitäkin saa ja pitää heittää ilmoille?

 

*Tuote sponsoroitu

Kolmekymppisen ulkonäköpaineet

Usein ajatellaan, että ulkonäköpaineet ovat enemmänkin nuorempien ongelma ja ikäiseni, kolmekymmentä täyttäneet ovat jo täysin sinut itsensä sekä ulkonäkönsä kanssa. Onhan se totta, että itsevarmuus on ainakin omalla kohdallani nykyään aivan eri tasoa kuin se oli kymmenen tai viisikin vuotta sitten mutta en sanoisi, että ulkonäköpaineet ovat täysin kadonneet – tai katoavatko ne koskaan? Kun täyttää kolmekymmentä ei ehkä enää ajattele samalla tavalla sitä kelpaako, tai ylipäänsä tee mitään ulkonäölleen miellyttääkseen muita, mutta tässä kohtaa nuo paineet muuttavat muotoaan. Vaikka moni ei ehkä sitä ääneen myönnä, uskon jokaisen ikäiseni miettivän edes joskus sitä, miltä näyttää viiden tai kymmenen vuoden päästä? Kuinka ikääntyä kauniisti ja säilyttää iho mahdollisimman nuorekkaana?

Minä ainakin rohkenen myöntää, että kyllä koen edelleen välillä ulkonäköpaineita. Se, että näin koen, ei kuitenkaan tee minusta pinnallista ja itsekeskeistä peiliin tuijottelijaa, vaan täysin inhimillisen ihmisen. Omat ulkonäköpaineeni eivät kylläkään enää liity samoihin asioihin, joihin ne liittyivät aikaisemmin, vaan kyse on enemmänkin siitä, kuinka säilyä nuorekkaana mahdollisimman pitkään. Miten säilyttää ihon kimmoisuus ja välttää raju rypistyminen? Olen nyt siinä iässä, että vaikutan todella paljon siihen, miltä näytän nelikymppisenä ja tämä nimenomaan on pistänyt asiaa miettimään.

Tiedän, että ihmiset ovat rypyistä montaa mieltä. Osa pitää hyvinkin kauniina merkkinä eletystä elämästä ja osa taas ei voi sietää. Omiakin kasvojani koristaa jo muutamat viirut ja varsinkin tumma meikki sekä väsymys korostavat niitä. En voikaan sanoa rakastavani juonteitani mutta en nyt koe olevani vielä missään kriisissäkään. Tiedän kuitenkin, että niitä tulee vielä lisää eikä tämä tosiaankaan ollut tässä. Siitä syystä olenkin nykyään hyvin tarkka ihonhoidostani. Meikit naamalla ei nukuta, kasvoja hoidetaan oikeilla tuotteilla ja juodaan paljon vettä. Elintavoilla on suuri merkitys, sen tietää jokainen. Vaikka tekisit kaiken täydellisesti, kukaan meistä ei siltikään ole rypistymätön. Onkin tehtävä enemmänkin töitä sen kanssa, että hyväksyy muuttuvan ja vanhenevan ulkonäkönsä henkisellä tasolla. Kun osaat katsoa itseäsi terveellä tavalla, et kiinnitä huomiota pelkästään niihin juonteisiin tai muuttuvaan ulkomuotoon, vaan osaat katsoa ikään kuin niiden ohitse.

Vaikka koenkin välillä ulkonäköpaineita siitä, etten enää näytä yhtä nuorelta kuin viisi vuotta sitten näytin ja se väsymys hohkaa herkemmin kasvoiltani tai joudun meikissäkin kiinnittämään huomiota siihen, etten näyttäisi ikäistäni vanhemmalta – silti koen, että näiden fiilisten käsittelyyn on varattu seuraavat kymmenen vuotta. Ihminen ei vanhene yhdessä yössä, mikä on lottovoitto! Meillä on aikaa käsitellä ikääntymistä ja mikä parasta, tässä iässä meillä on enemmän työkaluja siihen kuin on koskaan aikaisemmin ollut. Olemme henkisesti kypsempiä ja täten osaamme suhtautua itseemme rakastavammin. En osaa sanoa alanko koskaan rakastamaan ryppyjäni tai iloitsenko siitä, että niitä tulee vuosi vuodelta lisää, mutta kyllä haluaisin siihen kovasti pyrkiä. Toivoisin, että pystyisin hyväksymään muuttuvan ulkomuotoni täysin ja osaisin katsoa silmien ympärille ilmestyviä juonteita rakastavasti.

Uskon ylipäänsä, että jokainen kokee toisinaan ulkonäköpaineita sukupuolesta tai iästä riippumatta, myönsi sitä tai ei. Mielestäni nämä paineet ovat täysin normaaleja yhteiskunnassa, jossa ulkonäkö on niin paljon esillä. Vaikka sitä aina toivoisi, että kaikessa katsottaisiin ainoastaan ihmisten sisälle, olisi vale väittää ettei ulkonäöllä ole mitään väliä – onhan se käyntikorttimme tuntemattomille. Toisaalta taas uskon, että eri piireissä ulkonäköpaineetkin ovat erilaisia. Pinnallisemmissa mallikuvioissa kilpailua kauneudesta ja nuorekkuudesta, kun taas taidepiireissä sitä, kuka näyttää erikoisimmalta tai jopa rumimmalta. Joka puolella on olemassa paineita, mutta tärkeintä on se miten niihin suhtautuu.

Koen olevani vielä suhteellisen nuori mutta tiedän, että suunta on tästä alaspäin – kirjaimellisesti. Parikymppisenä ikääntymisen fyysisiä vaikutuksia ei vielä mieti, sillä ne tuntuvat niin kaukaiselta. Kuitenkin kolmenkymmenen paremmalla puolella sitä tulee väkisinkin mietittyä, että neljään kymmeneen ei ole enää mitenkään hurjasti matkaa. Vaikka ikä onkin ainoastaan numeroita, kyllä kehossamme alkaa tapahtua muutoksia ja se on ainakin omalla kohdallani asia, joka on tullut huomattua. On kyse faktoista, joiden kanssa vaan tulee opetella elämään.

Itse koen toisinaan, että nimenomaan minun ikäiseni ja vanhemmat ovat niitä, joiden ei oletusarvoisesti enää kuuluisi kokea ulkonäköpaineita. Ajatellaan, että tämän ikäisenä tulisi olla jo täysin sinut itsensä kanssa ja siksi asiasta ei kenties juurikaan puhuta? En tiedä onko se sitä ettei rohjeta myöntää, että edelleen toisinaan kamppaillaan näinkin pinnallisten asioiden kanssa, koska onhan elämässä niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö? Mielestäni ulkonäköpaineet eivät kuitenkaan ole häpeän asia. Ne eivät tee sinusta automaattisesti itsekeskeistä ja pinnallista, sillä niistä kärsii toisinaan meistä aivan jokainen.

Miten te muut suhtaudutte ikääntymiseen? Koetteko, että ikääntyminen aiheuttaa ulkonäköpaineita?