Tunnustuksia

Olen poikatyttö. Olen oikeastaan aina ollut vähän poikamainen enkä luokittelisi itseäni mitenkään erityisen naiselliseksi naiseksi. Tämä näkyy ehkä varmaan eniten vähän roisissakin huumorintajussani, jutuissani sekä ihan yleisessä olemuksessani. Toisaalta tykkään sekoitella sekä feminiinisyyttä, että maskuliinisuutta. Esimerkiksi vaatetuksessa mieltymykseni ovat eniten nimenomaan siellä noiden kahden voiman sekoituksessa. Kiva korostaa vyötäröä ja peppua, kun vastaavasti taas yhdistää asuun maskuliiniset kengät. Uskon ylipäänsä siihen, että jokaisessa ihmisessä on oma määränsä feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta – oli sitten biologiselta sukupuoleltaan mies tai nainen.

Olen asunut muutaman vuoden Kampissa, ihan Kampin Kauppakeskuksen takana 17 neliön pienessä yksiössä. Tuo oli sitä aikaa, kun muutin Helsinkiin ja tuolloin alussahan se tuntui helpolta asua ihan siinä ytimessä, lähellä kaikkea. Nykyään en voisi enää kuvitellakaan asuvani noin keskustassa, sillä kaipaan tietynlaista rauhaa ja sitä, että ulos lähtiessä ei ole keskellä hullun myllyä. Asuinalue, jolla nyt asun on mielestäni ihan Helsingin parhaimmistoa ja täältä en helpolla pois lähtisi!

En tiedä muistaako kukaan sarjaa Saint Tropez, mutta olin siihen aivan koukussa teininä! Tuo taisi olla ihan ensimmäisiä saippuasarjoja, joita salaa katselin koulun jälkeen, kun olin yksin kotona. Meillä ei siis saanut lapset katsoa televisiosta aikuisten sarjoja ja nimenomaan kaikki tuollainen draama oli sellaista, että televisio sammui heti jos vanhemmat tulivat kotiin ja näkivät, mitä katson. Myös Salatut Elämät olivat meillä kiellettyjen sarjojen listalla!

Minulla on aina ollut vähän sellainen viharakkaus suhde salitreeniin. Välillä tuo maistuu todella hyvin, kunnes tulee taas ajanjakso ettei maistu. En ole oikein koskaan ollut mikään sellainen salikissa, joka saa motivaatiota siitä, kun jaksaa nostella yhä raskaampia painoja tai treenaa todella suunnitelmallisesti vihon kanssa kulkien. Se miksi käyn salilla, johtuu oikeastaan siitä, että haluan pitää lihaskunnostani huolta vaikka en sitä mitenkään ulkonäkö tai lihasten kasvatus edellä tee. Jos joku keksii jonkun yhtä helpon harrastusmuodon lihaskunnon ylläpitoon, niin saa ehdottaa mutta toistaiseksi sellaista ei ole 200 metrin päästä kotoani…

Olen hakenut kerran opiskelemaan sosionomiksi enkä päässyt sisään. En muista tarkkaan vuotta mutta olisinko ollut 21-22 -vuotias (?) ja hain tosiaan Tampereen Ammattikorkeaan. Opintopaikka ei jäänyt ihan hurjan monen pisteen päähän mutta enpäs tietenkään hakenut enää uudestaan. Silloinkin ajattelin, että jos en nyt kerta pääse sisään, niin tuo ei ole juttuni. Enkä muuten usko, että olisi ollutkaan vaikka itse asiassa pakko myöntää, että sosiaali alalta mielenterveystyö on alkanut jollain ihmeellisellä tavalla nykyään jopa kiinnostamaan.

Olen monesti hyvinkin itsekriittinen. Tämä pätee oikeastaan kaikkeen, mitä teen ja tarkastelenkin helposti tekemääni kovin kriittisellä silmällä. Varsinkin, kun kyse on jostain sellaisesta, johon haluan todella panostaa, vaadin itseltäni paljon – keskinkertainen ei riitä. Tämä ei välttämättä ole huono asia mutta toisinaan sitä kyllä miettii, että voisihan sitä olla välillä edes hieman armollisempi itselleen.

Viehätyn lähestulkoon aina miehistä, jotka ovat todella erilaisia kuin olen ajatellut hakevani. Tämä on ollut hauska huomata, kuinka vuosien varrella nimenomaan ne kaikki olettamukset siitä, mitä mieheltä haluaa, on todellakin poljettu alas. Mielestäni onkin turhaa miettiä millaisen kumppanin itselleen haluaa, sillä todellisuudessa ihminen unohtaa kaikki nuo listat siinä kohtaa, kun kohtaa itseään viehättävän tyypin. Itse ainakin viehätyn hyvin erilaisistakin miehistä, joissa vaan jokaisessa heistä on ollut se jokin mielenkiintoa herättävä juttu, joka kolahtaa.

Kengät River Island / Farkut Monki / Neule second hand / Takki Lindex / Laukku Rebecca Minkoff

Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään miespuolista ystävää. Asia harmittaa toisinaan, sillä kaipaisin välillä miespuolisen ihmisen mielipiteitä ja ajatuksia. Toki on tuttuja ja tutun tuttuja mutta ei ystävää. Nuorempana minulla oli parikin miespuolista ihmistä elämässäni, joita kutsuin jossain kohtaa jopa ystävikseni mutta nuokin ovat tosiaan vuosien mittaan jääneet. Olen usein miettinyt, että olisi ihana saada elämäänsä taas vastakkaista sukupuolta olevia tyyppejä, joiden kanssa ei tarvitsisi miettiä, että onko kiinnostusta toiseen vai ei, vaan kyse olisi puhtaasti ystävyydestä.

Haluaisin nenäkorun. Jo pidempään olen tuosta unelmoinut mutta kuitenkin päätynyt vaan siihen ratkaisuun, että käytän toisinaan feikkirengasta. Oikeastaan syy tähän on se, etten ole uskaltanut kasvojani lävistää. Nenä on aika keskeinen osa naamaa ja jos joku päivä reikää katuisinkin, nenään jäisi todennäköisesti ikuinen jälki korusta. Toisaalta taas – kerranhan täällä eletään, joten aivan liian kauaa tällaisiakaan asioita ei kannattaisi miettiä!

Sellaisia tunnustuksia tähän syksyiseen maanantaihin. Hassua muuten, että nyt ollaan jo lokakuussa eikä jouluunkaan ole kuin muutama kuukausi!

Oikein mukavaa maanantaita ja viikon alkua jokaiselle!

 

Kuvat: Taru / Edit: minä

On my way

2 vastausta artikkeliin “Tunnustuksia”

  1. Mä muistan Saint Tropezin!! Me oltiin mun parhaan ystävän kanssa ala-asteella ja leikittiin aina ”Saint Tropezia” ja puhuttiin ”ranskaa”.. :DD Yritin jonkun aikaa sitten muuten löytää niitä jaksoja jostain, mutta ei oikein löytynyt!

    xx Jenna
    http://www.jennaclaudiat.com/

    • Hahah jep! :D Niitä ois kyllä kiva katsella uudestaan ja muistella vanhoja. :D Harmi jos ei löydä mistään. Samaa olen muuten miettinyt O.C:nkin kanssa. Olisi kiva katsoa ne kaikki tuotantokaudet uudestaan. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta