Henkisen hyvinvoinnin merkitys

Ihminen harvoin ymmärtää oman henkisen hyvinvointinsa merkitystä ennen, kun käy pohjalla. Tai näin ainakin kävi itselleni – en oikeastaan osannut edes kuvitella, että voisin joutua mielen maisemissani niin synkkiin vesiin kuin taannoin jouduin. Olin aika pitkään ehkä lievästi masentunutkin – tai sen diagnoosin olisin todennäköisesti saanut jos olisin lääkärin puheille mennyt. Elämässäni oli paljon innottomuutta, negatiivisia ajatuksia, tyhjyyden tunnetta ja sitä, etten vaan kokenut itseäni enää merkitykselliseksi osaksi tätä kokonaisuutta. Sitä tunnetta on oikeasti todella vaikea selittää ennen kuin sen joutuu itse kokemaan. En sano, että kaikki olisi muuttunut kerta heitolla mutta jotain on kyllä tapahtunut, sillä nyt jo useamman päivän ajan fiilikseni on ollut hyvä ja tuntuu kuin olisin jollain tapaa jälleen elossa.

Henkinen hyvinvointi on aivan liian usein se, jonka me unohdamme fyysisen hyvinvoinnin varjoon. Mietimme liikaa miten treenata fyysistä kehoamme – milloin ja missä, kun taas henkistä puolta unohdamme hoitaa. Totuus on kuitenkin se, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsikädessä. Jostain kumman syystä me liian usein vaan ajattelemme, että kunnon ylläpitäminen on sitä fyysisen kunnon ylläpitoa. Jos mietitään, että elämässä tapahtuu jotain traumaattista tai sellaista, mikä järkyttää mieltämme ja emme hoida tuota asiaa vaan jatkamme elämää eteenpäin, jää mielemme särkyneeseen tilaan ja siitä taas seuraa ongelmia. Nuo ongelmat eivät välttämättä ilmene saman tien, vaan ne voivat nousta pintaan myöhemminkin, kuten vaikka itselleni kävi. Tärkeintä olisikin reagoida ajoissa eikä päästää omaa henkistä hyvinvointia retuperälle. Useimmiten on kuitenkin helpompaa jatkaa eteenpäin kuin tarttua ongelmiin siinä kohtaa, kun niihin kannattaisi tarttua.

On niin tärkeää hoitaa myös mieltään samalla, kun hoitaa sitä fyysistä kehoaankin. Tuo kokonaisuus toimii ehdottomasti parhaiten silloin, kun molemmat palikat ovat kohdillaan ja ihmisen on kokonaisvaltaisesti hyvä olla. Itse jopa korostaisin vielä enemmän henkisen hyvinvoinnin tärkeyttä, sillä mielemme on se, joka ohjaa myös kehoamme. Ainakin itse koen, että jos minun on paha olla henkisesti – voin huonosti myös fyysisesti. Henkisyyteni ohjaa minua hyvin pitkälti elämässäni ja sen vuoksi nyt vasta todella ymmärrän, kuinka tärkeää sen hyvinvoinnin vaaliminen juuri minulle on. Henkisyyttä kannattaakin hoitaa ja siihen pystyy tosiaan ihan kuka tahansa meistä. Ei ole kyse mistään maailmaa mullistavasta vaan ihan yksinkertaisista jutuista.

Todella tärkeiksi keinoiksi lisätä henkistä hyvinvointia mainitsisin ainakin asioiden käsittelemisen ja kohtaamisen, tiedostavan ajattelun lisäämisen, tunne-elämän alueiden hoitamisen ja eheyttämisen, oman itsetunnon sekä itsensä kehittämisen, henkisen kasvun ja kehityksen, ihmissuhteiden ylläpidon sekä unelmien tavoittelun. Henkinen hyvinvointi on iso kokonaisuus johon vaikuttaa oikeastaan kaikki ympärillämme. Tällä hetkellä esimerkiksi itse kiinnitän todella paljon huomiota omaan henkiseen puoleeni ja pyrin olemaan jatkuvasti todella herkillä sen kanssa. Se, etten kasaa asioita vaan antaa niiden tulla ulos, on juuri nyt minulle erityisen tärkeää. Myös mm. itsetunnon vahvistaminen ja se, että uskoisin jälleen enemmän itseeni on työn alla.

Pakko mainita tähän väliin hyvä esimerkki siitä, kuinka tosiaan vähän aikaa sitten avasin eräälle ihmiselle ne vaikeimmat mielen päällä painaneet asiat ja sanoin ääneen esimerkiksi sen, että koen ihmissuhteissa niitä riittämättömyyden tunteita ja selitin siihen johtaneita yksityiskohtia. Tuon jälkeen – uskokaa tai älkää – oloni on ollut monellakin tapaa niin vapautunut! Tuli vaan oikeasti sellainen tunne, että kivi vierähti sydämeltä. En voikaan jälleen kerran liikaa korostaa puhumisen tärkeyttä! Sillä on oikeasti ihmeellinen voima ja vaikka itse ainakin liian usein mietin, että pystyn nyt tässä omassa mielessäni tämänkin asian selvittämään, niin todellisuudessa asioiden ääneen sanominen toiselle ihmiselle on se juttu, joka useimmiten vapauttaa. Myös tunteidensa irti päästäminen esimerkiksi itkun kautta on aivan mielettömän vapauttavaa! Se, että on lupa romahtaa ja itkeä vaikka hysteerisesti se kaikki paha pois sisältä on asia, joka jokaisen tulisi välillä saada kokea.

Haluankin tänä tiistaina muistuttaa teistäkin jokaista siitä, että vaalikaa henkistä puoltanne. Ei tarvitse olla mikään hippi voidakseen keskittyä omaan henkiseen hyvinvointiinsa, vaan se on mielestäni ihan jokaisen meidän etuoikeus. Jos oman henkisyyden kohtaaminen tuntuu vaikealta etkä oikein uskalla avata niitä kipeitä haavoja, kannattaa ajatella se toimintana, joka on sinun parhaaksesi. Se, että luopuu peloistaan ja uskaltautuu sorkkimaan rikkinäistä, saattaa loppupeleissä olla todella palkitsevaa! Eikä siihen prosessin käynnistämiseen tarvita aina edes mitään sen mullistavampaa, vaan se voi olla ihan vaan se, että saat luvan puhua jollekin ilman minkäänlaista tuomitsemista tai puolueellisuutta.

Siispä mielestäni yhtä lailla, kun ihmiset aloittavat projekteja fyysisen kuntonsa kohottamisen suhteen – voisimme aloittaa projekteja myös henkisen hyvinvointimme kanssa! Itse olen juuri nyt nimenomaan henkisessä kuntoremontissa ja huomaan, että se vaikuttaa myös fyysiseen kuntooni positiivisella tavalla. On mukava jälleen treenata myös fyysisyyttänkin, kun tuntee, että henkisesti voimaantuu päivä päivältä taas elinvoimaisemmaksi.

Muistattehan siis pitää itsestänne huolta myös henkisen hyvinvoinnin saralla!

Ihanaa sadepäivää! <3

 

Kuvat: Iines / Edit: minä

On my way

5 vastausta artikkeliin “Henkisen hyvinvoinnin merkitys”

  1. Ooh miten taas kolahti tama teksti! Meistä jokaisella on varmaan se outo naapuri, työkaveri, sukulainen tms. joka käyttäytyy oudosti ja sitten ihmetellään, että miksi tämä henkilö on sekopäinen. Aika harva edes vaivautuu miettimään, että jokin tapahtuma on vain saanut hänen elämänsä täysin raiteilta ja hän ei voi henkisesti hyvin. Tiedän itse olleeni nuorena juuri tällainen. En osannut pitää mielestäni huolta, vaan masennuin ja käyttäydyin impulsiivisesti muita kohtaan. Ajatukseni velloivat vain huonoissa tapahtumissa, enkä löytänyt ulospääsyä. Meni todella monta vuotta, ennen kuin sain kiinni ajatuksistani ja elämästäni. Itsekin toivoisin, etteivät ihmiset pitäisi näitä asioita hihhuleiden juttuina, vaan paneutuisivat omaan hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti.

    • Ihana kuulla. <3

      Niin, kaikelle käytökselle on aina syynsä. Eikä tosiaan aina tarvitse edes olla mitenkään sekopäinen, vaan usein ihmiset pitävät sisällään todella paljon kuormaa. Hyvinvointiin paneutuminen on todella tärkeää ja se on todellakin oma etu. Samaa toivoisin, sillä silloin niin moni meistä voisi paremmin.

  2. Pakko kommentoida, kun kolahti täällä myös. Itsellä parastaikaa päällä hirveä työstä johtuva ja muutakin elämää hankaloittava stressi. Tilanteen laukaisu on haastavaa, kun ei oikein ole varaa töissä romahdella, saati että olisi olemassa ihmisiä, jotka asiaa juurikaan voisivat auttaa.
    Sitten voi käydä niinkuin mulle, että päätyy siihen perinteiseen suomalaiseen tyyliin nollaamaan päätään, ja sen kerran vuodessa kun siihen päätyy, voi seuraamuksia vain arvailla… =( Ei kovin kaunista. Ja sitäpaitsi tämä keino ei todellakaan auta mitään, päinvastoin. Vähän umpikujaisia ajatuksia tällä hetkellä, vielä silti jotenkin ajattelen että ehkä aika auttaa.

    • Kiva, kun kommentoit. :)

      Vaikealta kuulostaa tilanteesi. Oletko miettinyt ammattilaista, jolle voisit käydä huolistasi puhumassa? He ovat kuitenkin meistä jokaista varten ja heidän puheilleen voi mennä nimenomaan täysin vapautuneesti, kun ei tarvitse miettiä, mitä ajattelevat tms.

      Ja tiedän, että alkoholi on tosiaan yksi tapa purkaa stressiä ja sitä se välillä itsellenikin on. Mielestäni siitä ei kuitenkaan kannata etukäteen murehtia vaikka eihän se oikea keino koskaan ole mutta ei pidä olla itselleen liian ankarakaan. On myös totta, että aika auttaa mutta toisaalta puhuminenkin olisi tärkeää, että saisit päästellä höyryjä ulos.

      Hurjasti tsemppiä, eiköhän asiat vielä ratkea!

  3. Itsellä oli nuorempana ongelmana väärään seuraan joutuminen muutettuani tänne pk-seudulle, ”kaverit” ja ex-mies aiheutti riittämättömyyden tunteita työ- ja sosiaalisen elämän alueilla, vaikka ex olikin se tuki ja turva, mutta vasta hänestä erottuani ymmärsin kuinka paljon hän aiheutti paineita. Piti olla pitkälle koulutettu ja hyvin tienaava, sosiaalinen ja menevä ”kavereiden mielestä”. Piti olla ok-talot ja autot ja lapset. Sukulaiset odotti perheenlisäystä ja kyllä niitä lapsia piti olla 3 sekä sukulaisten että miehen mielestä, mikä nuorempana kauhistutti, en tiedä miten jaksan yhdenkin kanssa ellei ole helppo lapsi, vaikka ainakin yhden lapsen joskus haluankin. Silloin otin kaiken totuutena, vaikka ne oli muiden odotuksia ja mielipiteitä. Sitten vielä kirsikkana kakun päällä läheisriippuvainen narsistinen kaveri vaatimuksineen. Tämä kaikki aiheutti aikoinaan masennuksen joka kesti muutaman vuoden ja vaihteli aina voimakkuudeltaan niin etten aina sitä itsekään tajunnut, sitä sitten hoidin alkohollilla, biletin paljon ja myöhemmin kun en enää jaksanut tissuttelin kotona jopa arkena tajuamatta että se vaan pahentaa oloa. Kävin silloin myös terapiassa mutten ottanut sitä niin tosissani, siitä oli hyötyä jälkeen päin kun oikeasti pääsin asioita käsittelemään kun irtaannuin huonoista ihmissuhteistani. Erosin miehestä ja niistä vaativista kavereista, opin tuntemaan kuka olen ja mitä elämältä haluan, olo on niin vapautunut, nykyinen mies hyväksyy mut sellaisena kun oon. Työelämässäkin oon edennyt ja pärjännyt paremmin kuin nämä pidemmälle koulutetut kaverit jotka piti itseään parempina kansalaisina korkeakoulututkintonsa ansiosta. Onneks nyt on terve suhtautuminen myös alkoholiin ja pääsin turhasta tissuttelustakin eroon ja olo on niin paljon parempi. Myös liikunta auttaa mulla alakuloon ja masennukseen, eli vaikka olo on huono eikä jaksa, kannattaa silti lähteä liikkeelle. Jos joku vaatii vielä jotain teen kyllä heti selväksi etten ole velkaa kenellekään yhtään mitään, sellaisiin ihmissuhteisiin en enää ajaudu. Nykyään elämä on enemmän tasapainossa ja henkinen jaksaminen ihan eri luokkaa kuin ennen, kestää myös vastoinkäymisiä paremmin, ymmärtää että ne kuuluu elämään, kun oli ihan loppu niin pienikin vastoinkäyminen tuntui maailmanlopulta. Harmi toki että näitä kaverisuhteista on nyt paljon vähemmän kuin ennen, osa niistä vanhoista suhteista kyllä oli niin pinnallisia ja perustui lähinnä hauskanpitoon eikä aitoon kohtaamiseen, etten niitä kaipaakaan, uskon että uusia ihmisiä tulee vielä elämään ja pärjään mä näinkin ihan hyvin :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 16
Tykkää jutusta