Kun ärsyttää

Olen aina ollut ihmisenä hyvin impulsiivinen ja tunnereaktioiden vietävissä. Kun olen ärsyyntynyt tai kiukkuinen, näytän mitä todennäköisimmin tuntemukseni. Tiedän, että se on tavallaan itsekästä mutta minulle on tärkeää päästää höyryjä ulos silloin jos ja, kun siltä tuntuu. Jos taas en pysty syystä tai toisesta olemaan rehellinen ja avoin tunteideni kanssa, ahdistus sisälläni kasvaa ja lopulta siitä tulee sellainen painava möykky, joka jossain kohtaa purkautuu pommin lailla. Me ihmiset olemme erilaisia näidenkin juttujen kanssa ja osa kestää negatiivisia tuntemuksia paremmin kuin toiset. Joillain on luontainen kyky suhtautua negatiivisuuteen seesteisemmin ilman vahvoja tunnereaktioita – viisaus ja järki edellä.

Iän myötä ärsytyskynnykseni on onneksi noussut, enkä enää jaksakaan ärsyyntyä ihan pienistä jutuista. Arjen vastustus nyt tuntuu vaan ihan tavalliselta vastustukselta eikä sitä kohtaan jaksa jatkuvalla äkäisyydellä taistella. Olen nimittäin huomannut, että ärsytys syö todella paljon henkistä hyvinvointiani ja esimerkiksi turhanpäiväinen kiukku aamulla saattaa vaikuttaa koko päivän olotilaan negatiivisesti. Toisaalta taas, olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että negatiivisetkin tuntemukset kuuluvat elämään. Ei ole normaalia elää jatkuvassa hypessä tai positiivisuudessa, sillä silloin peitetään jotain tärkeää. Ihminen, kun on tunteiden kokonaisuus ja luonnollista on, että aina kaikki tunteet eivät ole pelkästään positiivisia.

Vanhemmiten itselleni onkin tullut luontainen halu suhtautua myös ärsytykseen rakentavammin. Ikään kuin siten, että pystyn avaamaan myös noita hieman ikävämpiäkin tunteitani. Negatiivisten tunteidenkin taustalla, kun on aina jotain. Vaikka tunnereaktio tulisikin ulos nimenomaan sään kiroamisena saattaa se juontaa juuriaan jostain syvemmältä. Itse ainakin muistan tuon ajan, kun olin arjessa jatkuvasti ärsyyntynyt ja kiukkuinen. Nuo negatiivisuuden syyt olivat niin paljon syvemmällä ja tuo tunne pohjautui siihen, etten ollut tyytyväinen elämäntilanteeseeni. En tehnyt asioita joita halusin todellisuudessa tehdä, tunteitani tukahdutettiin ja koin sen seurauksena myös riittämättömyyttä. Tuolloin tosiaan jo pienikin arjen vastustus tuntui aivan mielettömän suurelta ja olin ylipäänsä hyvin herkkä ärsyyntymään sekä tuntemaan negatiivisuutta.

Nykyään pyrinkin aina miettimään ärsytyksen tunteitani syvemmin, sillä en halua enää tuollaiseen olotilaan jossa muutama vuosi sitten olin. Mietinkin tunnereaktioiden suhteen lähinnä sitä, että miksi näin ja mikä aiheuttaa nuo tuntemukseni? Onko siellä taustalla nyt jälleen jotain ahdistusta, pelkoa, epävarmuutta vai kenties sisäistä tyytymättömyyttä? Jos mietitään, että elämme jatkuvassa ärsytyksen olotilassa tiedostamatta sen syvempiä syitä, käy se pidemmän päälle raskaaksi paitsi meille itsellemme, myös läheisillemme. Se, ettei näe asioissa oikein mitään hyvää vaan ärsyyntyy pienestä tai lähestulkoon kaikesta, on mielestäni ehkä tuhoavin mahdollinen tapa elää tätä elämää.

Kuinka sitten kohdata negatiivinen tunnereaktio kuten ärsytys arjessa? Mitkä ovat vinkkini ärsytyksen tunteiden lieventämiseen?

Kun kohtaat ärsyttävän tilanteen, pyri rauhoittumaan. Älä raivoa tai huuda vaan pysähdy ja laske kymmeneen sekä hengittele rauhallisesti. Tavallisesti raivo kyllä laantuu kunhan annamme itsellemme aikaa rauhoittua ja laannuttaa tunnereaktiomme.

Kun olet saanut tunneryöpyn rauhoitettua pohdi mistä tuo ärsytyksen tunne johtuu ja miksi reaktiosi on niin vahva? Liittyykö siihen jotain syvempää ja jos liittyy niin, miten voisit tuota tunnettasi käsitellä? Auttaisiko ehkä puhuminen jonkun läheisen tai kenties asiaan liittyvän ihmisen kanssa? Tärkeintä on tiedostaa tunteensa sekä niiden taustat kuten myös hyväksyä ne. Negatiiviset tuntemukset ovat osa elämää ja näin myös ärsytyksen tunteet – tunteesi ei ole koskaan väärä.

Anna tunteidesi tulla ulos mutta oikeiden kanavien kautta. Toiselle ihmiselle raivoaminen on mielestäni hyvin väärä tapa vaikka siihen itse todellakin monesti sorrun. Riiteleminen ja raivoaminen on kuitenkin vaan ihmisiä vahingoittavaa, joten siihen en koskaan kannusta. Suosittelenkin muita tapoja tunteiden purkamiseen. Hyviksi keinoiksi olen ainakin itse kokenut puhumisen (kaiken häpeällisimmänkin ääneen sanomisen), kirjoittamisen, liikunnan, yksin olemisen ja tiedostavan  sekä rakentavan ajattelemisen.

Pyri yleisesti ottaen elämässä siihen, että käsittelet tunteitasi ennen kuin tilanteet etenevät ärsytyksen tasolle. Se, että ei jätä tunteitaan huomiotta tai tukahduta niitä on tärkeää! Kun pyrkii elämässä jatkuvasti tiedostavaan tunneajatteluun, sitä ei edes ajaudu niin pahaan tilanteeseen, että koko kasa purkautuu atomipommina ulos. Tämä tosin vaan pyrkimyksenä, sillä harva ihminen tähän täysin kykenee ja sekin on ihan inhimillistä.

Kengät River Island / Farkut Monki / Neule Alexander Wang (second hand)

Jos sinua ärsyttää tänään kohta alkava uusi viikko ja se, että arki alkaa jälleen, kannattaa pysähtyä miettimään miksi näin on? Miksi maanantai ärsyttää niin kovin, mikä on syy tuolle ärsytykselle? Kun ärsytyksen paikallistaa voi silloin tarttua ongelman ytimeen ja miettiä, kuinka tuota asiaa voisi muuttaa elämässään vähemmän ärsyttävään suuntaan. Ratkaisu on muutoksen päässä. Oli sitten kyse omasta asennemuutoksesta tai ihan konkreettisesti asioiden muuttamisesta.

Oikein mukavaa hyvän fiiliksen sunnuntaita!

 

Kuvat: Iines / Edit: minä

On my way

5 vastausta artikkeliin “Kun ärsyttää”

  1. Moi Jutta,

    halusin vaan tulla sanomaan, että sun tekstejä on kerta toisensa jälkeen ilo lukea, sillä sinulla on taipumus pohtia asioita tosi syvällisestä näkökulmasta. Näin lukijana koen, että blogipostauksesi on hyvinkin sisältörikkaita ja saavat monesti pohtimaan asioita ihan uudesta perspektiivistä. On ihan hullua, miten paljon voin samaistua sun ajattelutapaan pelkästään näiden kirjoitusten perusteella! Monesti olen ajatellut että perhana, ihanku itse olisin tän tekstin rustaillut :D

    Joten, kiitos sun mielettömästä blogista & antoisista teksteistä! Keep up the good work, ja erittäin hyvää syksyn jatkoa <3

    – Julia

    • Moikka!

      Kiitos tsemppaavasta kommentistasi! :) Huikeaa kuulla, että koet blogini sisällön noin. Itse asiassa juuri tällaiset kommentit tsemppaavat jatkamaan omalla tiellä. Kiitos siis siitä, että kommentoit ja kerroit mielipiteesi.

      Ihanaa syksyä sinnekin. <3

  2. Oot niin lahjakas! Sun tekstit auttaa varmasti monia ihmisiä. Kumpa mulla olis sun kaltainen läheinen. Kiitos että kirjoitat <3

    • Voi kiitos todella paljon, ihan häkellyin kommentistasi. <3 :) Tuntuu todella hyvältä kuulla ettei kirjoita turhaan.
      Ihanaa syksyä sinulle! <3

  3. Elän tällä hetkellä juurikin tuollaisen ihmisen kanssa joka suuttuu pienestäkin, räjähtää sekunneissa muttei osaa itse tiedostaa tai tehdä asioille mitään. Itse kun on rauhallisempi niin on raskasta elää sellaisen kanssa joka ei monesti näe missään hyvää. Miten ihmisen saa käsittelemään ja muuttamaan asiat elämässään niin ettei pienikin vastoinkäyminen tunnu ylivoimaiselta? Toisen puolesta kun asioita ei voi käydä läpi :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 11
Tykkää jutusta