Minäkin olen kokenut seksuaalista häirintää

Seksististä huutelua, kähmintää, koskettelua, vislailua, huorittelua, seksuaalisesti vihjailevia viestejä somessa, käsimerkkejä, taputtelua, pukeutumiseen liittyviä seksuaalisia kommentteja… – minäkin olen yksi niistä, joka on kokenut seksuaalista häirintää jo ihan ala-asteelta lähtien. Me too -kampanja on täyttänyt sosiaalisen median kanavat, jonka vuoksi haluan itsekin edes jollain tapaa ottaa osaa tuohon tärkeään ilmiöön. Mikä olisikaan se itselleni luontaisempi tyyli kuin kirjoittaa aiheesta blogiini, jota kautta se varmasti tavoittaa ison määrän ihmisiä. Siispä valitettavasti #ME TOO.

Haluankin tänään puhua seksuaalisesta häirinnästä, joka voi olla hyvin monimuotoista – niin verbaalista, sanatonta kuin ihan fyysistäkin. Muistan aina yhtenä esimerkkinä, kun ollessani viidennellä luokalla matkasimme perheeni kanssa Turkkiin ja siellä paikalliset aikuiset miehet vislailivat perääni minun kulkiessa lyhyessä minihameessa. Täällä kotona taas alkoi kehittyneempien luokkalaisten kähmintä ollessani kuudennella, jolloin luokan pojat tosiaan avoimesti puristelivat tyttöjä takapuolesta sekä rinnoista. Itse (onneksi) lukeuduin näihin kehittymättömiin ja rinnattomiin, jota kukaan ei puristellut. Yläkoulussa se kuitenkin alkoi myös minun kohdallani ja siellä tosiaan ne tietyt pojat saattoivat kähmiä välitunneilla tai jopa tunneilla, sekä huudella seksistisiä kommentteja. Tuo oli täysin normaalia eikä kukaan kyseenalaistanut koko asiaa. Se ei tuntunut mielestäni mukavalta mutta en oikein osannut suhtautua tapahtuneeseen, sillä olinhan sen verran nuori.

Voin rehellisesti sanoa, ettei ole nykyäänkään viikkoa ettenkö kokisi jossain muodossa seksuaalista häirintää. Jo vuosia olen ollut todella herkkä tämän asian kanssa ja jos minuun joku erehtyy luvatta koskemaan, saa hän varmasti kuulla kunniansa. Olen joutunut kokemaan seksuaalista häirintää niin paljon elämäni aikana, että nykyään tuo kynnys puuttua asiaan tilaisuuden tullen on jo todella matala. Ärsyynnyn huuteluista tai ihan mistä tahansa seksuaalisesta ällöttävästä vihjailusta sekä esineellistämisestä, että näytän sen kadulla katseellani tai jos tilaisuus on otollinen, niin sanon siitä tälle henkilölle suoraan. Osittain tästä johtuu myös se, etten tykkää pukeutua paljastavasti tai ylipäänsä huomiota herättävästi. Ymmärrän hyvin, että noin ei kuuluisi ajatella, sillä minulla on oikeus pukeutua juuri kuten haluan mutta silti tuo vaikuttaa alitajunnassani. Se on ikään kuin ennalta ehkäisevää vääränlaisen huomion välttämistä. Kun pukeutuu vähemmän paljastavasti, ei saa aivan niin paljon sitä ällöttävää huomiota eikä esimerkiksi kohtaa tilanteita joissa mies katsoo sinua rintoihin sen sijaan, että katsoisi silmiisi. Tuolloin ei myöskään tarvitse pelätä niin paljon tulevansa raiskatuksi, vaan on edes hieman turvallisempaa liikkua pimeään aikaan kaupungissa.

Pari esimerkkiä haluan jakaa ihan lähiaikoina tapahtuneista tilanteista, sillä ehkä nuo nimenomaan konkretisoivat sitä, kuinka paljon jopa fyysistä koskemista tapahtuu varsinkin baareissa. Toinen tilanne oli yökerhossa suunnilleen 24-01 aikaan eräs perjantai, jolloin minua kourittiin takapuolesta tunnin sisään kahden eri miehen toimesta. Nuo tilanteet ja aika jäivät vahvasti mieleeni, sillä join tosiaan vaan muutaman lasillisen ja olin nimenomaan ainoastaan käymässä paikan päällä. Toinen tilanne taas oli ihan vasta eräässä kutsuvierastilaisuudessa, jossa ystäväni tuttava joka liittyi seuraamme, alkoi jossain kohtaa iltaa ensin hipelöimään kättäni ja, kun vedin sen saman tien pois, koski hän seuraavaksi merkitsevästi hiuksiini jonka jälkeen ärähdin. Sanoin hänelle tosiaan suoraan, että älä koske ja mies siitä hämmentyneenä loukkaantui ja kysyi minulta vielä oikein uudestaan ivalliseen sävyyn ”sanoitko juuri hänelle, että älä koske?” Ihan käsittämätöntä käytöstä ja nimenomaan tuo vielä, että aikuinen henkilö ihmettelee jos hän koskettuaan toiseen ihmiseen luvatta saa ärsyyntyneen vastauksen – ihan kuin se olisi hänen oikeus koskea minuun näin halutessaan? Välillä tuntuu, että miehet luulevat, että heillä on tosiaan oikeus, koska he ovat miehiä ja meidän naisten tehtävä nyt vaan on olla koskettavana tai osapuolina, jotka kuuntelevat seksuaalista vihjailua ja sietävät sitä.

Seksuaalinen häirintä tavalla tai toisella on aina loukkaavaa, sillä jokaisella meistä on itsemääräämisoikeus ja me päätämme kuka meitä koskee tai kuka meille saa puhua seksuaalisesti vihjaavia asioita. Nuorempana tuon kokee helposti häpeällisenä ja sellaisena ”pakko vaan hyväksyä” juttuna, mikä on todella väärin mutta hyvin ymmärrettävää, sillä asioita ei osaa vielä käsitellä samalla tapaa kuin aikuisena. Olisikin mielestäni tärkeää, että kampanja tavoittaisi myös nuoremmat, jolloin esimerkiksi perheissä vanhemmat voisivat ottaa asian puheeksi ja kertoa lapsilleen, ettei tällainen käytös ole hyväksyttävää jos sitä joutuu esimerkiksi koulumaailmassa kohtaamaan. Jos nimittäin mietitään, että itse kolmekymppisenä naisena kohtaan tuota käytöstä edelleen viikoittain, niin kuinka paljon sitä kohtaa nuoret tytöt koulumaailmassa? Veikkaan, että aika hävettävän paljon.

Toivon, että kaikki miehet ottaisivat tästä kampanjasta kopin ja miettisivät omaa sekä lähipiirin käyttäytymistä. Varmasti iso osa kohteleekin naisia kunnioittavasti mutta aina joukkoon mahtuu niitä, joiden ajatusmaailmassa on edes ripaus sovinismia. Itse olen kohdannut tuota aika paljonkin ja varsinkin hieman vanhempien miesten keskuudessa vallitsee osittain vanhakantainen ajatusmaailma siitä, kuinka nainen on aina ”nainen” eli oletusarvoisesti vähän miestä arvottomampi. Myös sellainen esineellistäminen on aika tyypillistä ja se, että luullaan naisen olevan ostettavissa rahalla tai materialla. Toivon, että 2017 luvun Suomessa asiat muuttuisivat ja tällä kampanjalla olisi oma vaikutuksensa niin naisten yleiseen arvostukseen kuin myös seksuaaliseen häirintään ja sen vähenemiseen!

Myös meidän aikuisten naisten tulee mielestäni kerätä rohkeutemme ja jatkossa puuttua epäkohtiin jos niin ei ole ennen tehty. Asiat eivät nimittäin koskaan muutu ellemme aja muutosta vaikka onkin hyvin valitettavaa, että tällaisen asian suhteen joudutaankin toimimaan… Mielestäni pienintä, mitä voimme kuitenkin pyrkiä tekemään on, että puutumme seksuaaliseen häirintään – niin itseen kuin muihinkin kohdistuvaan. Se on nimittäin meidän etumme ja jos sillä on vaikutusta tulevaan, miksi emme siihen pyrkisi? Kerätään siis rohkeutemme ja arvostetaan naiseuttamme. Itse ainakin koen, että on minun tehtäväni sanoa näille ihmisille, jotka minua seksuaalisesti häiritsevät sillä kuka muukaan heille siitä sanoisi?

Kengät River Island / Farkut H&M / Neule second hand / Laukku Rebecca Minkoff / Silmälasit Favoptic *saatu

Veikkaan ettei minun tarvitse edes kysyä oletteko te kokeneet seksuaalista häirintää, sillä valitettavan moni nainen (ja tyttökin) on sitä kokenut – ellei jopa jokainen. Siispä jaetaankin tavalla tai toisella #Me too -ajatusta ja pidetään puolemme.

 

Kuvat: Iines / Edit: minä

On my way

6 vastausta artikkeliin “Minäkin olen kokenut seksuaalista häirintää”

  1. Pahoittelut jo nyt mahdollisesti kärkkääksi eskaloituvasta kommentistani, mutta tämä aihe on todella lähellä mun sydäntä.

    Mun mielestä on hienoa, että otit asian esille blogissa, uskomatonta mutta totta, ensimmäisen FitFashion-bloggaajista. Mulla silti osui silmiin sun tekstistä muutama kohta joka mun mielestä kaipaa kritiikkiä.

    Tämä sun kirjoitus alkoi hyvin, kerroit omakohtaisia kokemuksia ja myönsit, että lähestulkoon kaikki naiset ovat kokeneet jonkinlaista seksuaalista häirintää, mä itse väitän että kaikki ovat kokeneet sitä, tosin kaikki eivät tunnista sitä seksuaaliseksi häirinnäksi sisäistetyn seksismin hämärtäessä näkökenttää. Musta oli myös kiva, että noteerasit sen, ettei nämä häirintätapaukset ole mitään ”kerran teininä”-tyyliä, vaan ihan viikottaisia ja pahimmissa tapauksissa päivittäisiä juttuja.

    Kolmanteen kappaleeseen tämä homma rupes vähän kaatumaan. Kirjoitat tosi paljon pukeutumisesta, katseiden ennaltaehkäisemisestä ja jopa raiskauksen ennaltaehkäisystä, mikä kertoo, että kirjoitat aiheesta aika ”mutulla”, ilman perehtymistä tilastoihin ja oikeastaan aiheeseen ylipäänsä. En tiedä oletko itse huomannut, mutta seksuaalista häirintää, vähättelyä, alistamista yms tapahtuu parisuhteissa, randomien toimesta kadulla, päivällä, illalla, töissä, kaverien toimesta, eikä se ole sidoksissa vaatetukseen tai käytökseen. Seksismi on niin hyvin sisäistettyä, ettei se vaadi omaa tilannetta tapahtuakseen. Vaatetuksella ei ole raiskauksissa merkitystä, yhä useampi raiskaus tapahtuu parisuhteissa, deiteillä, juhlissa, tuttujen tai melkein tuttujen toimesta. Aika harva raiskaus on nykyään tuntemattoman hyökkäys pimeällä kadulla, ne tapaukset on vaan ne, joista uutisoidaan. Naiset eivät uskalla tuoda esille kokemuksiaan tuttujen hyväksikäytöstä, sillä niihin koetaan olevan edes osittain syyllisiä.

    Anekdoottina, mulle on huudeltu, vihellelty, puristeltu persettä, you name it, keskellä päivää, farkuissa, treenivaatteissa, toppatakissa. Nämä tilanteet ei vaadi omaa asuaan, eikä ne oikeastaan edes liity seksin kaipuuseen vaan vallan osoittamiseen, näin on myös useassa raiskaustapauksessa.

    Sydäntäni särki, kun tekstin puolivälissä sanoit ”..Olisikin mielestäni tärkeää, että kampanja tavoittaisi myös nuoremmat tytöt ja naiset”, mun mielestä on niin paljon tärkeämpää, että asioista puhutaan tismalleen niin miten ne ovat. Suurin osa raiskauksista, hyväksikäytöistä ja alistamisesta tapahtuu nimenomaan miesten toimesta. Ei ujostella sen kanssa, tämä on fakta. Jos ja kun tämä on fakta, tulee valistaminen kohdistaa miehiin ja poikiin, ei nuoriin naisiin, mikä itsessään vaan vahvistaa teemaa, joka oli sunkin tekstissä tosi vahvasti läsnä. Palaan tähän pian.

    Toivot, että miehet ottavat kampanjasta kopin, voin kertoa, eivät ota. Me naiset olemme huutaneet kuuroille korville tämän kampanjan ydintä jo vaikka kuinka kauan, ja mun mielestä on häpeällistä, että tämä kampanja resonoi niin harvan miehen kanssa. Ei pitäisi olla niin, että me naiset listaamme kaikki negatiiviset kokemuksemme, mutta silti en ole lukenut vielä yhtään ”minä tein sitä”-postausta. Ihan kuin miehet yritettäisiin irrottaa näistä tapahtumista. Olen nähnyt muutaman postauksen, jotka olivat tyyliin ”naiset ovat kavereitani, kurjaa että heitä on kohdeltu niin. En minä, mutta ne kaikki muut”. Nämä ovat haitallisia, sillä tohdin väittää, että 99,99% kaikista (kyllä, kaikista miehistä) ovat joskus, jollain tapaa, ottaneet osaa naisia alistavaan käytökseen, joko nauramalla raiskausvitseille, puolustelemalla kavereidensa paskaa käytöstä tai ihan suoraan vaan seksuaalisesti ahdistelleet tai pahinta, raiskanneet. Väitän, että ”jokainen” (pienellä oletetulla marginaalilla) ovat joskus ottaneet osaa jonkinlaiseen paskaan toimintaan.

    Viimeisessä kappaleessa kiteytät vallitsevan teeman loisteliaasti ja sysäät vastuun meille naisille. Ei voi olla meidän vastuullamme kouluttaa miehistä aivan täysin normaaleja hyväkäytöksisiä ihmisiä eikä ole meidän vastuullamme kantaa kaikkea sitä taakkaa, mitä monet ahdistelua kokeneet naiset joutuvat kantamaan. On miesten vastuulla olla tekemättä niitä asioita, joita tämän kampanjan johdosta on tuotu esille. Jos joku mies kokee, ettei ole tällainen mies kuin nämä kaikki mysteerimiehet jotka muodostavat tämän laajan joukon ahdistelevia miehiä, on hänen vastuullaan puuttua ihan joka ikiseen kohtaamaansa häirintätapaukseen, oli se sitten työpaikan kahviossa murjautettu vitsi, naisten päälle puhumiseen tarttuminen tai seksin lopetus kun kumppani ei ole enää kiinnostunut.

    Sisäistetty seksismi on aivan oma aiheensa ja syy siihen, miksi niin moni nainen ei uskalla sanoa kun tuntuu pahalta. Luullaan, että menetetään jotain. Siinä olet oikeassa, että aina kun tuntuu pahalta, joku sanoo tai tekee jotain sopimatonta, niin täytyy sanoa! Pitää pystyä tunnistamaan omat rajat ja kunnioittaa niitä ja vaatia samaa kunnioitusta muilta. Myönnän, se on vaikeaa ja iskostunut meihin yhteiskunnassa vallitsevien valtarakenteiden johdosta.

    Joudun vielä pahoittelemaan näin pitkää ja mahdollisesti aiheesta poukkoilevaa kommenttiani, mun oli vain pakko saada nämä mun ajatukset ulos ja varmasti unohdin ison osan, mutta tässä on mun mielipide aiheesta.

    • Kiitos kommentistasi! Siinä oli paljon hyviä pointteja. Kirjoitin asiasta tosiaan omien kokemusteni valossa eikä sen ollut tarkoitus olla mikään sellainen yleinen katsaus siihen, missä kaikkialla häirintää voi tapahtua. Se oli siis tilastoton ”mutulla” kirjoitettu henkilökohtainen teksti omista kokemuksistani. Ja tiedostan kyllä, että seksuaalista häirintää tosiaan voi tapahtua myös läheisten toimesta, kuten parisuhteessakin. Silti, mitä tahansa kautta tapahtuva seksuaalinen häirintä on aina häirintää, johon tulisi puuttua.

      Itse koen, että pukeutumiseni vaikuttaa aika paljon siihen millaista huomiota saan. Olen nähnyt tämän usein, valitettavasti. Toki toivoisin, ettei sillä olisi merkitystä mutta kokemuksieni perusteella pukeutumiseni on muokkautunut sellaiseksi kuin se on muokkautunut ja näin se nyt vaan menee vaikka haluaisin, ettei minun tarvitsisi tuntea näin. Tuolla nuoriin naisiin kohdistuvalla osalla taas tarkoitin sitä, että vanhemmat nimenomaan käsittelisivät asiaa lastensa kanssa ja sanoisivat heille, ettei mitään seksuaalista häirintää tule hyväksyä. Samaa olisin toivonut itse lapsena/teininä, sillä näistä asioista ei ainakaan silloin minun ollessa nuori puhuttu. Ja toki pojillekin tulisi kertoa ettei noin saa käyttäytyä, se nyt on myöskin selvää. Jätin tuosta kohdasta nyt pois sukupuolen, sillä asiani tuli selkeästi väärinymmärretyksi.

      Jokaiseen kohtaan en jaksa edes erikseen vastata mutta veikkaisin, että samassa veneessä tässä kuitenkin ollaan ja samaa asiaa ajetaan takaa. En minä halua sysätä vastuuta naisille mutta valitettavasti tilanne nyt on se, että jos en kommentoisi tai mitenkään osoittaisi sitä, etten hyväksy miesten vislailuja tai muuta häirintää – siitä tuskin kukaan muukaan heille siinä tilanteessa sanoisi. Kuten sanoitkin, seksismi on niin sisäistetty asia ja ongelmat tosiaan paljon syvemmällä jopa yhteiskuntarakenteissa. Ihmettä ei tapahdu yhdessä yössä mutta toivon mukaan vuosien saatossa.

    • Kiitos, mukava kuulla. :) Nimenomaan, tärkeä aihe ja siitä onkin ollut omalla tavallaan ilo lukea eri lähteistä. Vaikka tietyllä tapaa tietenkin harmittaa, että tällaista aihetta joutuu edes esiin nostamaan, sillä pitäisi olla itsestäänselvyys ettei seksuaalinen häirintä ole hyväksyttävää…

      Pitääkin lukaista, mukavaa viikonloppua sinne!

  2. Erinomaisia pointteja kommenteissa. Pidin myös paljon alkuperäisestä tekstistä, luulen että moni nainen kokee asiat juuri Jutan kuvailemalla tavalla. Kiitos rohkeasta tekstistä. :)

    Se, minkä itse haluan tuoda esiin, on se, että paljastavasti pukeutuminen ei itse asiassa välttämättä vaikuta lainkaan todennäköisyyteen joutua raiskatuksi (tuntemattoman toimesta), vaikka moni niin luuleekin. (Lisääkö paljastavasti pukeutuminen ei-toivottua huomiota tai huutelua, se on toki eri kysymys.) Alla linkki erittäin mielenkiintoiseen artikkeliin, jonka lukemista suosittelen lämpimästi.

    ”Conventional wisdom holds that women who dress provocatively draw attention and put themselves at risk of sexual assault. But studies show that it is women with passive, submissive personalities who are most likely to be raped—and that they tend to wear body-concealing clothing, such as high necklines, long pants and sleeves, and multiple layers.”

    https://www.psychologytoday.com/articles/200901/marked-mayhem

    • Kiva kuulla, että teksti kolahti! :)

      Totta, oikeassa olet. Tarkoitinkin tuolla kohdalla tekstissäni sitä, että koen itse turvallisemmaksi liikkua enemmissä kuin vähemmissä vaatteissa ja se on tosiaan vain minun OMA tunne. On totta, että raiskatuksi voi tulla vaikka toppahaalarissa mutta kyse on nimenomaan siitä omasta turvallisuuden tunteesta joka minulla on suurempi jos en kulje minihameessa – niin valitettavaa kuin se onkin näin ajatella.

      Ja hyviä pointteja tekstissäkin, jonka linkkasit. Kiitos sinulle siis tästä kommentistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 24
Tykkää jutusta