Herkkävatsaisen elämää

Olen käsinyt herkästä vatsasta oikeastaan niin kauan kuin muistan. Jo lapsena vatsani oli usein kipeä ja reagoi erilaisiin tunnetiloihin, ruokiin tai siihen, jos ruokailuvälit syystä tai toisesta venähtivät hieman pidemmiksi. Blogiani vuosia seuranneet varmasti myöskin muistavat, että täällä on valitettu näin aikuisiälläkin vatsavaivoista useammin kuin kerran. Suolistoni elää mukana niin tunne-elämän kuin arjen ylä- ja alamäissä – itse asiassa stressaan ja suren aina vatsallani. Surullisena en pysty syömään, vatsa on todella kipeä ja herkillä. Jos taas ruokailen miten sattuu, tai syön sokeria vaikka muutamana peräkkäisenä päivänä, tuntuu se vatsassa sitten vastavuoroisesti parina seuraavana vuorokautena. Välillä laktoositon juusto ei aiheuta mitään oireita, kun taas toisella kertaa sekin pistää koko vatsan aivan sekaisin.

Välillä tuntuu, että vatsani toimii ikään kuin henkisen puoleni mukana. Se menee tietynlaisessa symbioosissa sen kanssa, miltä minusta nyt tuntuu tai millä fiiliksellä olen lähipäivinä ollut. Olen henkisestikin herkkä ja siksi uskon, että herkkyyteni vaikuttaa myös suolistooni. Esimerkiksi ihan arjessa niinä kiireisinä päivänä, kun hotkin ruoan tai koen henkistä kuormittumista, vatsa suurella todennäköisyydellä kipeytyy tai menee sekaisin. Yksi esimerkki tiistailta, kun söin päivällä kiireen vuoksi huonommin ja istuin päivälliselle vasta kuuden aikaan. Tuossa kohtaa olin todella nälkäinen ja söin nopeasti, jonka jälkeen lähdin noin tunnin päästä salille. Olo salilla oli aivan kamala – siis sellainen, että teki kokoajan mieli jättää treeni kesken. Närästi, turvotti ja olo oli kaikkea muuta kuin energinen. Myös vielä yönkin nukuin aivan mielettömän huonosti, vatsa oli kipeä ja oikutteli.

Elämäni on siis oikeastaan aina sellaista, että koskaan et voi tietää sataprosenttisen varmasti miten vatsa reagoi. Vaikka välttelisitkin maitotuotteita tai sitä pahinta viljoista (minulle ruis), saattaa kiire ja stressaava yleisvire laukaista kropassa jotain, joka pistää koko pakan aivan sekaisin. Enää nykyään en sanokaan, että suolistoni pahimpia vihollisia olisivat jotkut tietyt ruoka-aineet, vaan ennemminkin kiire, stressi, melankolia ja ylipäänsä kaikki negatiiviset tunteet. Henkinen puoli on niin suuressa yhteydessä suolistoon, ettei tosikaan. Tätä voi kai verrata osittain siihen, kun osa ihmisistä stressaantuessaan saa esimerkiksi paniikkihäiriön kaltaisia oireita. Kun minä taas stressaannun tai voin henkisesti pahoin, alkaa suolistossani tapahtumaan. En osaa perustella tätä siis millään muulla kuin omilla ja läheisteni kokemuksilla mutta uskon, että nimenomaan yhtään herkemmät ihmiset reagoivat asioihin kehollaan. Oli se sitten se suoliston oikkuaminen, hengityksen vaikeutuminen, itku tai mikä tahansa reaktio kehoa kuormittavassa tilanteessa, on tuo mielestäni aina merkki jostain sellaisesta ettei keho nyt vaan voi hyvin.

Omalla kohdallani se avain hyvinvoivaan ja tasapainoiseen oloon onkin stressittömyys ja tietynlainen positiivinen yleisvire. Stressittömyyteen voi pyrkiä sillä, ettei haali itselleen liikaa tehtäviä, vaan pitää tietynlaisen balanssin niin töiden kuin vapaa-ajankin suhteen. Henkilökohtaisessa elämässäni vältän draamaa ja suuria elämän ylä- ja alamäkiä, sillä kehoni ei siedä noita hyvin. Myös se, että pyrkii armollisuuteen itsensä kanssa, auttaa vatsaakin pysymään kunnossa. Toki henkisen tasapainon rinnalla myös laadukas ja monipuolinen ruokavalio vaikuttaa omalta osaltaan, eli en sano, että ruokavaliosuositukset olisivat huuhaata mutta joskus jopa sellainen rennompikin ruokailu voi vähentää suolisto-ongelmia. Tietenkin usein on kyse hyvin moninaisista kokonaisuuksista, eli siellä saattaa olla sekä henkisen puolen tekijöitä, että myös jotain ruokavaliorajoitteita aiheuttamassa vatsavaivoja.

Edellä mainitsemieni lisäksi sanoisin vuosien kokemuksella vielä muutaman hyvin pätevän käytännön vinkin, joista jokainen kannattaa laittaa korvan taakse mikäli kärsit herkästä vatsasta.

  • Syö riittävän usein ja mielellään pienempiä määriä ruokaa kerrallaan. Varsinkin jos kärsit herkästi närästyksestä, ähkyä kannattaa vältellä.
  • Jätä makeutusaineet kokonaan (tai edes suurilta osin) pois ruokavaliostasi.
  • Syö sokeria mahdollisimman vähän, sillä herkkä vatsa todennäköisimmin reagoi valkoiseen sokeriin – ei itse asiassa useinkaan heti mutta viimeistään seuraavana päivänä.
  • Anna ruokailuhetkelle aikaa ja nauti syömästäsi ruoasta. Älä rajoita ruokavaliotasi liikaa, sillä silloin stressaat syömästäsi ja teet täten myös hallaa suolistollesi. 
  • Hae sinulle parhaiten sopivaa ruokavaliota pienin askelin ja anna kehollesi aikaa.
  • Suosi vahvoja probiootteja (ei makeutusaineita sisältäviä).
  • Käytä psylliumia joko veteen sekoitettuna tai esimerkiksi smoothien joukossa.

Halusin ylipäänsä kirjoittaa aiheesta nyt, koska se on tosiaan noussut pintaan omassa elämässäni viime aikoina. Vatsa on ollut herkempi ja näitä juttuja on joutunut jälleen kerran miettimään. Koska ruokavalioni ei ole mitenkään muuttunut entisestä, en oikeastaan näe muuta syytä suoliston tämän hetkiselle epätasapainolle kuin henkisen puolen. Ja tältä saralta nimenomaan sen, että olen prosessoinut paljon itselleni vaikeita asioita. Olen ikään kuin uudelleen elänyt tunteita, tilanteita ja tapahtumia jotta käsittelisin niitä – ja kehonihan elää tietenkin tunteideni mukana, ehkä stressaakin. Maanantaina kirjoitin teille herkän ihmisen suojakuoresta, jossa kerroin myöskin ihan lähiaikoina tapahtuneesta tilanteesta, joka herätti minussa vahvoja negatiivisia tunteita. Uskon siis, että myös tuolla tunnereaktiolla on ollut oma vaikutuksensa ja tuo kokonaisuus vaikuttanut osittain tämän viikon vatsan herkkään olotilaan.

 

Onko täällä muita herkästä ja/tai stressivatsasta kärsiviä? Oletteko huomanneet jotain tiettyjä apukeinoja, jotka tukevat vatsaa juuri silloin, kun tilanne on päällä ja se reagoi? 

Kommentit (12)
  1. Tulipas eläviä muistoja mieleen tekstistäsi <3 Elin teini-iästä aikuiseksi kiukuttelevan vatsan kanssa. Muistan, kuinka henkinen ahdistus lisäsi vatsanväänteitä, ja vatsan oireilu taas henkistä ahdistusta… Kierre tuntui loputtomalta.
    Onneksi nykyisin tilanne on parempi, enkä enää stressaannu vatsan pienistä kiukutteluista niin paljoa.

    1. Kiva jos teksti kolahti, vaikkakin toki hieman ikävien muistojen merkeissä.

      Tärkeintä on kuitenkin se, että nykyään tilanne parempi ja olet löytänyt ongelmaan avun. <3 🙂 Herkkävatsaisena elämä on hieman tarkempaa monen asian suhteen mutta paras ratkaisu ongelmaan onkin se balanssi ja tasapaino.

  2. I have to disagree with you about eating often and small meals. Check out intermittent fasting, it has cured many people with severe stomach problems, my sister being one. Your digestive system needs a break and not work all the time to process the food. Also, many small meals a day will spike up your insulin levels and typically cause weight gain later in life. I have settled into 18/6 daily fast and feast windows, mental clarity and energized sense of calm will happen in the hours of 16-18. It is a process to get there but results are fantastic! Caveat: Intermittent Fasting is NOT calorie restriction! Also, check out autophagy which is a byproduct of IF.

    1. You have good points there but I don`t think that I eat so often than you maybe think? Im eating in every 3-4 (sometimes 5 h or more, depends many things but then Im very hungry) hours `cos then Im feeling hungry and my insulin is going down if I don`t eat that often. I understand that its not working for everyone, but for me it has been always the natural way. Can`t think about to eating only 2 or 3 time per day, just can’t.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *