Miksi palautuminen on niin tärkeää?

En tiedä onko teille yhtä tuttua kuin itselleni se, että silloin, kun pääset hyvään treenisykliin, meinaa palautuminen unohtua? Tekee mieli treenata päivittäin sillä motivaatiota riittää ja tuleehan siitä kuitenkin niin hyvä olo! Joskus olin itse jopa sellaisessa treenisyklissä, että täysin liikunnaton päivä tuntui mahdottomalta ajatukselta. Ajattelin, että palauttava juoksulenkki on varmasti yhtä kuin palautuminen, joten miksi en voisi sellaista tehdä? Totuus on kuitenkin täysin toinen. Palautuminen on nimittäin yhtä kuin lepo. Se on sitä, ettemme fyysisesti rasita kehoamme ja annamme sen konkreettisesti levätä.

Olen nykyään hyvin tarkka siitä, että ehdin palautua. Olen nimittäin huomannut, että, mitä enemmän annan keholleni aikaa levätä, sitä paremmin kulkee kaikenlainen treenaaminen sekä elämä ylipäänsä. Jos mietitään, että treenataan kovaa esimerkiksi kuutena päivänä viikossa ja näin tehdään pidempään – saattaa lopputulos olla kaikkea muuta kuin kropalle hyvä. Itse en nimittäin jaksa uskoa, että yksi lepopäivä viikossa antaa keholle sen tarvittavan palautumisen ja helposti tuollainen treenitahti johtaakin ylikuntoon. Ja vaikka ylikunto olisikin se täysin toinen ääripää, saattaa keho oireilla jo muutenkin palautumisen tarpeesta jatkuvilla flunssilla, stressillä, hermostuneisuudella, lihassäryillä, väsymyksellä… Sanoisin, että jos on yhtään kehoaan kuunteleva tai ylipäänsä herkillä sen kanssa, sitä kyllä tietää, kun tarvitaan kunnon palautumista!

Kuinka sitten palautua parhaiten?

Paljon puhutaan levon ja unen merkityksestä palautumisessa. Yhtä tärkeää on kuitenkin mielestäni myös monipuolinen ja palautumista tukeva ravinto, rentoutuminen (niin henkinen kuin fyysinenkin), lihasten venytteleminen sekä ylipäänsä kehonhuolto. Itse olen ehkä maailman surkein venyttelijä mutta väkisin opetellut siihen, että venyttelen edes muutaman kerran viikossa kropan läpi. Myös jooga on erinomainen tapa venytellä kehon lihaksistoa ja samalla rentouttaa mieltä. Uskon nimittäin vahvasti siihen, että fyysisen rentoutumisen kanssa käsikädessä kulkee myös henkinen rentoutuminen. Kun saamme päämme tyhjennettyä ja sellaiseen rauhalliseen olotilaan, samalla alkaa kehokin rentoutumaan. Tämä on toki nyky-yhteiskunnassa aikamoinen haaste, jonka vuoksi suosittelenkin harrastamaan jotain rauhoittavaa lajia kaiken kehoa fyysisesti kuormittavan lisänä.

Uskon, että jokainen meistä kaipaa yksilöidyn määrän palautumisaikaa treeneistä. Tähän tietenkin vaikuttaa se, kuinka kovaa treenaa mutta myös jo ihan henkilökohtainen fysiikkakin. Oma kehoni on esimerkiksi aika herkkä ja varsinkin mentaalinen puoli vaatii sen, että minun tulee voida palautua riittävästi. Jos liikun liikaa, stressaannun herkästi ja tämä ilmenee vastustuskyvyn laskemisena, väsymyksenä, innottomuutena sekä ihan treenitehojen alenemisena. Tuollaisista ajanjaksoista on valitettavasti kokemusta mutta silloin sitä tietenkin etsii syypäätä ihan muualta kuin omasta toiminnasta. Joskus voi olla jopa vaikeaa myöntää itselleen, että nyt rasitan kehoani liikaa, sillä kyllähän muutkin treenaavat paljon ja silti jaksavat. Koskaan ei kuitenkaan pitäisi vertailla omaa jaksamistaan muiden jaksamiseen, sillä jälleen kerran se yksilöllisyys.

Veikkaisin, että teistäkin useammalle riittävä palautuminen on tuttua mutta silti halusin siitä vielä tänään muistutella. Uskon, että palautuminen on nykyään aihe josta ei voida koskaan puhua liikaa! Annetaanhan siis kehollemme tänäkin viikonloppuna aikaa ihan vaan rentoutua ja olla – se ei ole laiskuutta. Parempia tuloksia myös treenien suhteen saa aivan varmasti silloin, kun kroppa on riittävän levännyt eikä jatkuvassa ylirasitustilassa. Lepo on lääke niin moneen asiaan.

Eipä sitten muuta kuin oikein ihanaa perjantaita ja muistakaahan levätä!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *