Kolmekymppisen ulkonäköpaineet

Usein ajatellaan, että ulkonäköpaineet ovat enemmänkin nuorempien ongelma ja ikäiseni, kolmekymmentä täyttäneet ovat jo täysin sinut itsensä sekä ulkonäkönsä kanssa. Onhan se totta, että itsevarmuus on ainakin omalla kohdallani nykyään aivan eri tasoa kuin se oli kymmenen tai viisikin vuotta sitten mutta en sanoisi, että ulkonäköpaineet ovat täysin kadonneet – tai katoavatko ne koskaan? Kun täyttää kolmekymmentä ei ehkä enää ajattele samalla tavalla sitä kelpaako, tai ylipäänsä tee mitään ulkonäölleen miellyttääkseen muita, mutta tässä kohtaa nuo paineet muuttavat muotoaan. Vaikka moni ei ehkä sitä ääneen myönnä, uskon jokaisen ikäiseni miettivän edes joskus sitä, miltä näyttää viiden tai kymmenen vuoden päästä? Kuinka ikääntyä kauniisti ja säilyttää iho mahdollisimman nuorekkaana?

Minä ainakin rohkenen myöntää, että kyllä koen edelleen välillä ulkonäköpaineita. Se, että näin koen, ei kuitenkaan tee minusta pinnallista ja itsekeskeistä peiliin tuijottelijaa, vaan täysin inhimillisen ihmisen. Omat ulkonäköpaineeni eivät kylläkään enää liity samoihin asioihin, joihin ne liittyivät aikaisemmin, vaan kyse on enemmänkin siitä, kuinka säilyä nuorekkaana mahdollisimman pitkään. Miten säilyttää ihon kimmoisuus ja välttää raju rypistyminen? Olen nyt siinä iässä, että vaikutan todella paljon siihen, miltä näytän nelikymppisenä ja tämä nimenomaan on pistänyt asiaa miettimään.

Tiedän, että ihmiset ovat rypyistä montaa mieltä. Osa pitää hyvinkin kauniina merkkinä eletystä elämästä ja osa taas ei voi sietää. Omiakin kasvojani koristaa jo muutamat viirut ja varsinkin tumma meikki sekä väsymys korostavat niitä. En voikaan sanoa rakastavani juonteitani mutta en nyt koe olevani vielä missään kriisissäkään. Tiedän kuitenkin, että niitä tulee vielä lisää eikä tämä tosiaankaan ollut tässä. Siitä syystä olenkin nykyään hyvin tarkka ihonhoidostani. Meikit naamalla ei nukuta, kasvoja hoidetaan oikeilla tuotteilla ja juodaan paljon vettä. Elintavoilla on suuri merkitys, sen tietää jokainen. Vaikka tekisit kaiken täydellisesti, kukaan meistä ei siltikään ole rypistymätön. Onkin tehtävä enemmänkin töitä sen kanssa, että hyväksyy muuttuvan ja vanhenevan ulkonäkönsä henkisellä tasolla. Kun osaat katsoa itseäsi terveellä tavalla, et kiinnitä huomiota pelkästään niihin juonteisiin tai muuttuvaan ulkomuotoon, vaan osaat katsoa ikään kuin niiden ohitse.

Vaikka koenkin välillä ulkonäköpaineita siitä, etten enää näytä yhtä nuorelta kuin viisi vuotta sitten näytin ja se väsymys hohkaa herkemmin kasvoiltani tai joudun meikissäkin kiinnittämään huomiota siihen, etten näyttäisi ikäistäni vanhemmalta – silti koen, että näiden fiilisten käsittelyyn on varattu seuraavat kymmenen vuotta. Ihminen ei vanhene yhdessä yössä, mikä on lottovoitto! Meillä on aikaa käsitellä ikääntymistä ja mikä parasta, tässä iässä meillä on enemmän työkaluja siihen kuin on koskaan aikaisemmin ollut. Olemme henkisesti kypsempiä ja täten osaamme suhtautua itseemme rakastavammin. En osaa sanoa alanko koskaan rakastamaan ryppyjäni tai iloitsenko siitä, että niitä tulee vuosi vuodelta lisää, mutta kyllä haluaisin siihen kovasti pyrkiä. Toivoisin, että pystyisin hyväksymään muuttuvan ulkomuotoni täysin ja osaisin katsoa silmien ympärille ilmestyviä juonteita rakastavasti.

Uskon ylipäänsä, että jokainen kokee toisinaan ulkonäköpaineita sukupuolesta tai iästä riippumatta, myönsi sitä tai ei. Mielestäni nämä paineet ovat täysin normaaleja yhteiskunnassa, jossa ulkonäkö on niin paljon esillä. Vaikka sitä aina toivoisi, että kaikessa katsottaisiin ainoastaan ihmisten sisälle, olisi vale väittää ettei ulkonäöllä ole mitään väliä – onhan se käyntikorttimme tuntemattomille. Toisaalta taas uskon, että eri piireissä ulkonäköpaineetkin ovat erilaisia. Pinnallisemmissa mallikuvioissa kilpailua kauneudesta ja nuorekkuudesta, kun taas taidepiireissä sitä, kuka näyttää erikoisimmalta tai jopa rumimmalta. Joka puolella on olemassa paineita, mutta tärkeintä on se miten niihin suhtautuu.

Koen olevani vielä suhteellisen nuori mutta tiedän, että suunta on tästä alaspäin – kirjaimellisesti. Parikymppisenä ikääntymisen fyysisiä vaikutuksia ei vielä mieti, sillä ne tuntuvat niin kaukaiselta. Kuitenkin kolmenkymmenen paremmalla puolella sitä tulee väkisinkin mietittyä, että neljään kymmeneen ei ole enää mitenkään hurjasti matkaa. Vaikka ikä onkin ainoastaan numeroita, kyllä kehossamme alkaa tapahtua muutoksia ja se on ainakin omalla kohdallani asia, joka on tullut huomattua. On kyse faktoista, joiden kanssa vaan tulee opetella elämään.

Itse koen toisinaan, että nimenomaan minun ikäiseni ja vanhemmat ovat niitä, joiden ei oletusarvoisesti enää kuuluisi kokea ulkonäköpaineita. Ajatellaan, että tämän ikäisenä tulisi olla jo täysin sinut itsensä kanssa ja siksi asiasta ei kenties juurikaan puhuta? En tiedä onko se sitä ettei rohjeta myöntää, että edelleen toisinaan kamppaillaan näinkin pinnallisten asioiden kanssa, koska onhan elämässä niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö? Mielestäni ulkonäköpaineet eivät kuitenkaan ole häpeän asia. Ne eivät tee sinusta automaattisesti itsekeskeistä ja pinnallista, sillä niistä kärsii toisinaan meistä aivan jokainen.

Miten te muut suhtaudutte ikääntymiseen? Koetteko, että ikääntyminen aiheuttaa ulkonäköpaineita? 

On my way

11 vastausta artikkeliin “Kolmekymppisen ulkonäköpaineet”

  1. Mulla on viimeisetkin ulkonäköpaineet lähteneet kun kolmenkympin raja meni rikki. Koen näyttäväni paremmalta kuin koskaan vaikka pärstä ei enää teinistä menekään, tai ehkä juuri siitä syystä.

    Viihdyn ilman meikkiä paremmin ja suht koht terveelliset elämäntavat pitää huolta myös naamasta, vaikkei se olekaan ykkössyy esimerkiksi syödä terveellisesti.

    Olen sitä porukkaa joka ajattelee että ikääntymisen merkit on vain luonnollinen osa elämää ja saavat näkyä. Pelottavampaa olisi siloposkinen kasikymppinen :)

    Tietty sellaiset elintapojen aiheuttamat ennenaikaiset vanhenemiset ei hivele omaa silmää, mutta kukin tavallaan. Itse oon toistaiseksi ja toivottavasti pitkään ilonen omasta pärstästä.

    Ja totuus on myös se että muuthan sitä meikäläisen naamaa joutuu katselemaan. Ei siis ole oma ongelma jos jotain ei miellytä :)

    • Kiitos kommentistasi! Ja sinulla on todellakin hyvä suhtautuminen ikääntymiseen, tällaista on ilo lukea. :) Itsekin viihdyn nykyään enemmän ilman meikkiä ja iho itse asiassa näyttääkin paremmalta täysin naturellina. Meikki liian usein vanhentaa ja vie niin herkästi ihon luontaisen hehkun…

      Se on varmasti nimenomaan sitä henkistä itsetunnon kasvua, joka sitten heijastuu ulospäin. Ei välitä enää, mitä muut sanovat vaan sitä on juuri sellainen kuin on! :)

    • Nelikymppinen komppaa tätä kommenttia täysin. Kyllä, muutama juonne on ja ensimmäiset haarmaatkin näkyvät tummien hiusten joukosta, mutta mitä siitä sitten. Ikä on tuonnut kasvoille luonnetta ja erilaista, aikuista kauneutta, itsensä kanssa on sinut, eikä koe tarvetta maalata omia piirteitään piiloon, eikä pinnalliset asiat enää stressaa. Seurauksena on todennäköisesti se, että kun on sisäisesti tyytyväinen ja onnellinen, näkyy se myös ulospäin. Väittäisin omasta kokemuksesta, vaikken koskaan ole kummempia ulkonäköpaineita kokenut, että ikä vain vähentää ulkonäöstä murehtimista.

    • Ihana lukea tällaisia kommentteja! Olen samaa mieltä siitä, että aikuistuessa kasvot muuttuvat tavallisesti rakenteeltaan kauniimmiksi sillä luusto tulee paremmin esiin. Aikuinen kauneus on mielestäni todella kaunista. Ja todellakin uskon samaan, että sisäinen tyytyväisyys heijastuu myös ulospäin ja ehkä itse vielä turhaan ryppyjä pelkäänkin. Niiden kanssa varmasti tulee sinuksi pikkuhiljaa, kun niitä alkaa kasvoihin enemmän ilmestymään.

      Ihanaa syksyä ja mahtava asenne ylipäänsä!

  2. Olen itse tällä hetkellä 26-vuotias ja joo kyllä koen ulkonäköpaineita, mutta en enää samalla tavalla kuin nuorena, tai ainakaan niin vahvasti. Lisäksi olen äärimmäisen iloinen siitä, etten koe enää pakottavaa tarvetta omistaa kaiken maailman muotivaatteita (vaikka ne eivät itselleni edes sopisi) Tyyli on muotoutunut naisellisemmaksi ja ”aikuisemmaksi”
    On ihan ok mennä talvella oikeasti paksuissa talvivaatteissa, kuin jossakin nilkkatennareissa ja nahkatakissa ilman pipoa :D

    Ehkä osasyynä omiin ulkonäköpaineisiin (ja tod.näk usean muunkin) on some ja käsitellyt kuvat. Kyllä joskus tulee katsottua pinterestistä jotain saman ikäisen naikkosen kuvia ja mietittyä et onkohan mussa jotain vikaa, pitäiskö mun näyttää tietynlaiselta. Ryppyjä ja vanhentumista en ole vielä stressannut, mutta luulen ehkä sellaisenkin hetken tulevan vielä eteeni. Ostin kyllä kuukausi sitten elämäni ensimmäisen anti age tuotteen…. :D

    • Samoilla linjoilla kanssasi, eli tosiaankaan ei ajattele enää samalla tavalla kuin nuorempana eikä pukeutuminen ole enää sellainen pakkomielle. Itse asiassa oma tyyli on löytynyt, mikä on tehnytkin sen, että olo on nykyään huomattavasti itsevarmempi kaikessa, mitä päälleen laittaa. :)

      Niin, itse katson somen kuvia nimenomaan sillä silmällä, että niitä kyllä käsitellään. Onhan kuvankäsittely tänä päivänä rajua mutta tärkeintä on se, että tietää totuuden sen takaa. Itse asissa en minäkään sinun iässäsi miettinyt mutta 29 ikävuoden jälkeen aloin kiinnittämään huomiota niihin jo ilmestyneisiin juonteisiin. Sitä ennen en edes tiennyt mitkä ovat nasot tai sibeliukset. :D

  3. Juuri havahduin eilen miettimään, että onpa hassua, miten tunnen 32-vuotiaana pienen lapsen äitinä olevani itse asiassa kauniimpi kuin koskaan. Vaikka kasvoilla näkyy väsymys ja ikä ja kroppakin on löysistynyt ja muuttunut viiden vuoden takaisesta, niin katson nykyään itseäni lempeästi ja positiivisen kautta verrattuna aikaisempaan arvostelevaan tyyliin. Aikuinen nainen on kaunis! Ja nykyään kun meikkaankin enää oikeastaan juhlia varten, niin omat paljaat kasvot ovat tulleet tutuksi ja alkaneet miellyttää silmää. Toki ulkonäkö on näissä kiireisissä vuosissa tipahtanut tärkeyslistalla roimasti alaspäin, mutta se ei näköjään kuitenkaan tarkoita sitä, ettei enää välittäisi ulkonäöstään, vaan pikemminkin sitä, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja osaa nauttia siitä ja arvostaa itseään. Tosi vapauttava tunne :)

    • Voi miten ihana kuulla! <3 Arvostan tapaasi ajatella ja suhtautua ulkonäköön. Itsekin viihdyn nykyään paljon ilman meikkiä (jopa tuon ripsitauonkin aikana joka minulla oli) ja se tuntuu hyvin luontevalta. Iho saa hengittää ja se suorastaan hohkaa aina meikittömänä! Mielestäni myös muut ihmiset, jotka eivät meikkaa runsaasti ovat kauniita. Parikymppisenä meikkiä tuli olla naamassa jopa kaupassakin, joten onneksi tuollaisesta on eroon päässyt!

      Varmasti lapsen tulo myös muuttaa arvomaailmaa entisestään ja silloin viimeistään unohtuu kaikki pinnallinen hömpötys – tai näin voisin kuvitella. :) Oikein ihanaa alkavaa marraskuuta sinne!

  4. Mitä ajattelet botox- tai täyteainehoidoista? Olisi kiva kuulla mielipiteesi näistä esim postauksen muodossa :) t. kolmeakymppiä lähestyvä ensimmäiset botoxit otsaan ottanut :D

    • Kiitos postausideasta, laitetaan harkintaan! :)

      En missään nimessä tuomitse tai ole vastaan ja esimerkiksi mikroneulaus on erittäin kiinnostava veitsetön keino pitää iho nuorekkaana. Sitä voisin kuvitella tekeväni säännöllisesti tulevien vuosien aikana. Juuri nyt onneksi tuntuu vielä sille, että iho on ihan ok kivassa kunnossa, mutta tulevasta ei tosiaan tiedä…

      Mielestäni ylipäänsä nämä ovat asioita, joiden suhteen jokaisella aikuisella pitäisi olla oma vapaus valita eikä ketään tulisi tuomita heidän omista valinnoistaan. Kukin tavallaan ja tyylillään. :)

  5. Olen itse 35 v ja uskon että se on juuri niinpäin että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän oma ulkonäkö tuottaa päänvaivaa. Nuorenahan pystyi esim syömään mitä tahansa, valvomaan viikon jne eikä se vaikuttanut ulkonäköön mitenkään. Tiesi myös olevansa siinä ikähaarukassa mikä yhteiskunnan ja miesten silmissä on halutuin. Yksikään 70 v ei ajattele olevansa kauniimpi kuin kaksikymppisenä (vanheneminen ei lopu siihen neljäänkymppiin). Enkä usko että sitä ikinä yhtäkkiä ajattelee että ihan sama miltä näyttää, jos ei ole kolmeenkymmeneen vuoteen vielä niin ajatellut. Mutta koska ikääntyessä tulee suurempiakin murheita kuin oma ulkonäkö, kuten läheisten kuolemat ja omat sairaudet, niin se oma naama siksi ei ole päällimmäisenä mielessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 5
Tykkää jutusta