Onko aamu-uninen laiska?

Törmäsin tähän mielenkiintoiseen artikkeliin viime viikolla Iltalehden sivuilla. Kyseisessä jutussa siis puhutaan näin lyhyesti kerrottuna siitä, kuinka hankalaa iltavirkusta on tehdä aamuvirkkua ja ihmisen luontaista sisäistä kelloa kääntää päinvastaiseksi. Tekstiä lukiessa minut valtasi jotenkin huojentunut olo. Minä, joka olen koko elämäni yrittänyt väkisin tehdä itsestäni aamuvirkkua ja iltaunista, en olekaan mitenkään outo poikkeama. Itse asiassa minulle on jopa terveellisempää, että saan noudattaa luontaista rytmiäni, joka tosiaan on sellainen, että iltaisin valvotaan hieman pidempään ja aamuisin ei herätä kukonlaulun aikaan – ihanaa!

Jo lapsesta saakka olen ollut iltavirkku ja aamu-uninen. Muistan kuinka vaikeita ala- ja yläasteella nuo aikaiset kouluaamut itselleni olivat, jonka vuoksi olinkin aamuisin poikkeuksetta huonolla tuulella. Viikonloppuisin nukuin todella pitkään ja isäni oli muuten samanlainen. Kauhea sanoa, mutta parin kymmenen paremmalla puolella opiskellessani taas skippasin todella usein aamun tunnit ja olikin aika tyypillistä, että minä olin se joka tuli kouluun tunnin tai kaksikin myöhässä. Syy tuohon oli yksinkertaisesti se, etten vaan päässyt ylös sängystä. Kolmivuorotyötä tehdessä illasta aikaiseen aamuun vuorot olivat pahin painajaiseni ja ne sekoittivat rytmini totaalisesti. Aivan kauheimpia olivat ne työvuorot, kun piti raahautua sairaalalle jo seitsemäksi aamulla.

Säännöllistä toimistotyötä tehdessä taas yritin kääntää totaalisesti rytmiäni ja aloitin aamu kuudelta salilla käymisen. Tuo olikin elämässäni oikeastaan sellaista aikaa, jota en koskaan takaisin tahtoisi. Olin nimittäin jatkuvasti todella huonolla tuulella, kropassani velloi tulehdustilamainen olotila ja vatsani reistaili. Join työaamuisin toimistolla kuppi tolkulla kahvia ja yritin sinnitellä. Vasta palattuani enemmän omanlaiseeni rytmiin huomasin todella sen eron, mikä on jos ihmistä yrittää väkisellä vääntää johonkin sellaiseen, joka ei ole osa sinua. Olinkin yhtäkkiä huomattavasti energisempi, en kaivannut jatkuvia päiväunia tai litra tolkulla kahvia, aivoni toimivat huomattavasti paremmin ja mikä parasta, myös kehossa oli hyvä olo. Tuossa kohtaa muistan myöntäneeni itselleni sen, että tämä on luontainen rytmini – mennä nukkumaan kahdentoista jälkeen ja herätä yhdeksän paikkeilla. Toimistotyöaikoina tosin tingittiin sitten yöunien pituudesta mutta tuo on siis nykyinen rytmini.

Itse asiassa paljon olen myös miettinyt sitä, miksi ihmiset tuntuvat arvostavan enemmän, että herätään kukonlaulun aikaan ja ollaan jo ilta kymmeneltä pedissä? Miksi siihen pyritään ja se on yhteiskunnassamme jollain tavalla hyväksyttävämpää? Onko ihminen laiskempi jos hän valvoo kahteentoista ja nukkuu kahdeksaan tai yhdeksään? Mielestäni tuo on mielenkiintoista, sillä todellisuushan on se, että on aivan sama, missä kohtaa päivää ihminen on tehokkaimmillaan jos se toimii hänen elämäänsä sekä rytmiinsä. Kunhan työt tulee tehtyä, on todellakin ihan sama, missä kohtaa päivää ne tekee. Toki ymmärrän, että monessa työssä ei ole mahdollista elää oman sisäisen rytminsä mukaan, joten silloin on vaan sopeuduttava ja moni varmasti sopeutuukin. En oikein tiedä miksi en itse vaan koskaan sopeutunut? Miksi edelleen ne aamut, kun joudun menemään jonnekin hyvin aikaisin, ovat minulle niin tukalia?

Tämä on jännä juttu, vaikka sitä on itse hyväksynyt, että on iltavirkku niin silti aina välillä hävettää myöntää kuinka vaikeita aamut itselleni ovatkaan. Olisihan se nyt kai hienoa sanoa, että heräsin kuudelta treenaamaan ja yhdeksään mennessä olen kahvin voimalla hoitanut jo vaikka kuinka monta asiaa – vai olisiko? Se on oletettavasti se yhteiskunnan paine ja sellainen ajatus siitä, että laiska ihminen ei herää aikaisin. Vaikka todellisuushan on se, että siinä kohtaa, kun aamuvirkku vetelee jo sikeitä, iltavirkku tekee töitä – tai näin ainakin täällä. En todellakaan kutsuisi itseäni laiskaksi vaan päinvastoin. Olen vaan parhaimmillani iltaisin ja itse asiassa suurin osa ideoistani nimenomaan syntyy iltaisin tai jopa yöllä. Ehkä se on se sama rauha ja pimeys, joka taas on aamuvirkuille silloin kuudelta herätessä?

Tiedän, että osa ihmisistä on kyennyt kääntämään rytminsä pysyvästi mutta itse olen ennemminkin hyväksynyt, että olen tällainen. Toki välillä joudun heräämään seitsemältä ja silloin sitten herään mutta herkkuahan se ei missään nimessä ole. Luontainen rytmini on jotain muuta ja, mitä enemmän näitä tutkimuksia tehdään niin sitä paremmin mielin voin varmasti sanoa olevani iltavirkku ja aamu-uninen olematta kuitenkaan laiska.

Kumpaa sinä edustat, aamu- vai iltavirkkua? Olisi mielenkiintoista kuulla mihin ryhmään te lukeudutte ja oletteko aina noudattaneet luontaista rytmiänne vai kenties onnistuneet kääntämään sen täysin päinvastaiseksi?

On my way

10 vastausta artikkeliin “Onko aamu-uninen laiska?”

  1. Moi!

    Hyvä kirjoitus. Ei ole tarkoitus ilkeillä, mutta tiedätkö mitä tarkoittaa kolmivuorotyö? Kirjoituksesi mukaan et.
    Itse olen tehnyt koko aikuisikäni vuorotyötä ja pidän sen tuomasta vaihtelusta. Välillä mennään montakin päivää 2h yöunilla ja välillä goisitaan koko päivä yövuoron jälkeen. Huomaan varsinkin yövuorojen rasittavan kroppaani rankastikin, mutta voin elää asian kanssa, sillä pidän työstäni ja nukun aina kun ehdin.

    • Hei,

      Kiitos. Mistähän näin päättelit etten tietäisi? Olen lähihoitajan töitä tehnyt useamman vuoden ja myös sairaaloissa työskennellyt eli tiedän kyllä. En tekstissäni jaksanut sen enempää asiaan paneutua vaikka olen tosiaan tehnyt elämässäni niin säännöllistä toimistotyötä kuin 2- ja 3 vuorotyötäkin. Tuttua siis on mutta yksi syy nimenomaan alanvaihdokselle oli se, etten jaksanut sitä kolmivuorotyön vaikutusta elämään. Juurikin tuollainen vaihteleva rytmi illasta aamuun ei sovi itselleni ollenkaan ja yövuorot ovat nekin kyllä tuskaa ja sekoittavat rytmit täysin.

      Olet oikealla alalla ja se on mukava kuulla, jolloin sitä myös varmasti kestää nuo työn varjopuoletkin. :)

  2. Minusta nyt vaan osa ihmisistä on aamuihmisiä ja osa iltaihmisiä eikä mikään ole välttämättä laiskuutta. Yhteiskunta pyörii ehkä hivenen silleen että suositaan enempi aamuihmisiä ja varmaan siitä sitten ajatus että ei-aamuihmiset olisi laiskoja. Tietyllä tapaahan se on helpompi olla aamuihminen esim. kouluaamut. Itse olen aamuihminen ja joskus todella kauan aikaa sitten kun tein kolmivuorotyötä niin aamuvuorot oli parhaimpia. Pahimpia ehkä oli 14-22 vuorot jolloin en oikein saanut mitään muuta aikaiseksi kuin olla töissä. Yövuorotkin oli tavallaan ihan kivoja mutta siinä vaan meni rytmi jotenkin sekaisin kun päivällä ei saanut niin hyvin nukuttua.

    • Aivan, noinhan se menee. Samoilla linjoilla siis kanssasi. :) Tuo 14-22 on kieltämättä todella paha työaika, ellei jopa pahin… Ja yövuorotkaan eivät kyllä herkkua ole. Mutta tämäkin tosiaan ihmisestä niin kiinni.

  3. Usein kuulee sanottavan, että ennen klo 24 nukutut tunnit ovat tärkeimpiä palautumisen kannalta. Itsekin huomaan aktiivisuusrannekeesta, että silloin on paljon syvää unta. Mutta jos rytmi on myöhäisempi kokonaan, niin luulisi, että tuo syvän unen vaihekin on myöhemmin?

    Itse olen aamuihminen ja hoidan silloin urheilut ja vaativammat työjutut. Iltapäivällä oonkin sitten aika hyödytön ja katson ihaillen kun iltaihmiset jää töihin paahtamaan. Kukin tyylillään siis :)

    • Oho, en olekaan moisesta kuullut. Olen kuitenkin lähestulkoon koko elämäni mennyt tällaisella rytmillä, joten voisin kuvitella (tai ainakin toivon), että kyllä sitä syvää untakin tulee yön aikana vaikka menisi vasta kahdentoista jälkeen nukkumaan.

      Joo, ehdottomasti kukin tyylillään. :) Onhan se mukavaa jos illalla ei ole enää mitään velvollisuuksia hoidettavana vaan kaikki on tehty jo iltapäivään mennessä. Siksi itsekin aikanaan yritin käydä aamu kuudelta salilla, koska tuntui kivalle, että ilta oli sitten salivapaa.

  4. Mielestäni jos aamulla riittää unta ja on mahdollisuus nukkua vaikka yhdeksään, niin ei ole todellakaan laiska, ihanaa se on! Mutta ymmärrän mitä tarkoitat, kun nykyään tuntuu, että pitäisi herätä aamulla ja olla jo supertehokas kello kuudelta aamulta. Mun mielestä jos on mahdollista, niin silloin kantsii mennä omien fiilisten pohjalta ja tehdä silloin ahkerasti töitä, kun tuntee olevansa pirteä ja tehokas.

    Olen aina mennyt ajoissa nukkumaan, mutta myös olisin aina herätyskellon soidessa voinut jäädä nukkumaan :) Itse tarvitsen paljon unta, josta syystä en ole aamuvirkku laisinkaan. Viime vuonna kun olin opintovapaalla, niin unirytmini ja muutenkin elämäni meni omien aikataulujen puitteissa, josta syystä valvosin koulutöitä tai ihan vaan youtube -videoita katsellessa kahteentoista ainakin, mutta sitten sain nukkua pidempääm, sillä olin työt jo hoitanut. Se oli aivan superia ja toivoisin itselleni tälläkin hetkellä samanlaista joustavuutta.

    • Niinpä, samaa mieltä kanssasi. :) Todellakin se merkitsee eniten, että tekee töitä eikä niinkään se, että missä kohtaa päivää on tehokkaimmillaan. Toiset ovat sitä aamuisin ja toiset taas iltaisin.

      Olen muuten samanlainen, että tarvitsen unta ja nukunkin yössä 7,5-8 tuntia oikeastaan lähestulkoon poikkeuksetta. Pyrin aina laskemaan unimäärän ja huomaan, että jos on nukkunut riittävästi ei väsytä edes iltapäivästä.

  5. Mä oon ihan täydellinen iltavirkku, ollut jo yläasteelta ja rytmin kääntäminen ei ole ikinä onnistunut. Itselle just sopii taas kolmivuorotyö, tosin suosin ilta- ja yövuoroja. Seitsemän aamut tahtoo olla tuskaa, menee muutama tunti ennenkuin herää kunnolla ja on parhaimmillaan.

    Oon joskus saanut jotenkuten aamurytmin, tosin silloin heräsin 4-5 ja päikkärit oli pakko ottaa iltapäivästä, yleensä 3-4h. Itseasiassa nukuin tuolloin 4-5h pätkissä. Ei niin mukavaa.

    Mulla on aikaisina aamuina pakko olla useampi herätys soimassa, koska sammuttelen niitä ilman mitään muistikuvaa et olisin ees sängystä noussut. Toisena vaihtoehtona nukun ne yöt huonosti.

    • Aivan, sama homma täällä tuollaisten seitsemän aamujen kanssa, jotka tulivat aikanaan sairaaloissa työskennellessä vähän liiankin tutuiksi. Ja hei olen aivan samanlainen noiden herätyskellojen kanssa!! Monta herätystä tulee olla soimassa tai muuten en yksinkertaisesti herää. Lisäksi aina venytän heräämistä mahdollisimman pitkään, kunnes tulee jo todella kiire. Näin siis niinä aamuina, kun on menoa tyyliin yhdeksän aikaan. Sekin nimittäin tuntuu itselleni aika tuskaiselta, että tulee herätä seitsemän aikaan…

      Samassa veneessä siis ollaan! Mutta tavallaan kuitenkin se, että löytää sen itselleen sopivan rytmin on mielestäni tärkeintä – oli se sitten millainen tahansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 17
Tykkää jutusta