Aivan tavallinen vartalo

Täällä Dubaissa ollessani mielessäni on pyörinyt eräs asia, josta haluan teille ajatuksiani avata. Aihe liittyy kehonkuvaan ja olenkin miettinyt mistä tämä suhtautumiseni oikein johtuu mutta aina ulkomailla ollessani koen olon vartalossani kaikista parhaimmaksi. Suhtaudun kehooni ehdottomasti rennoiten silloin, kun olen pois Suomesta enkä hätkähdä edes viikkojen totaalisia treenitaukoja. Se on tavallaan hassua, sillä nimenomaan täällähän pyöritään puolipukeissa rannoilla ja kuljetaan muutenkin tavallista vähäisemmissä vaatteissa.

Välillä tuntuu, että etenkin Suomessa sosiaalinen media ja kulttuuri pyörii liikaa täydellisten vartaloiden sekä yleensäkin niiden parhaiden mahdollisten elämäntapojen ympärillä. En tiedä onko se sitä, että kylmemmissä maissa on enemmän aikaa kiinnittää huomiota asioihin, jotka täällä ehkä jäävät hieman paitsioon vai mitä? Keskitytään aivan liikaa omaan napaan ja siihen kuinka näyttää paremmalta tai olla kaikilla elämän osa-alueilla parempi. Täällä ollessa tuntuu, että fokus on täysin muualla mikä toisaalta saattaa johtua myös lomavireestäkin mutta kuitenkin. Yksi asia, jonka olen rannoilla vieraillessani jälleen kerran pistänyt myöskin merkille on, että uimarannat ovat täynnä aivan tavallisia ihmisiä. Ihmisiä, joilla on selluliittia, eri paria ylä- ja alavartalo, lyhyet jalat, iso takapuoli tai pienet rinnat. On ihmisiä, joista harva on oikeasti täydellinen mutta jotka näet silti upeina – inhimillisinä ihmisinä. Missä ovat ne täydellistäkin täydellisemmät Instagram vartalot, joita some hehkuttaa lähestulkoon päivittäin? En sano etteikö niitäkin olisi varmasti olemassa mutta suurin osa vartaloista on oikeasti aika tavallisia, harva on täydellinen – ja siis, mitä se täydellisyys edes loppupeleissä on? Kuka määrittelee täydellisen vartalon?

Toissa päivänä tapahtui eräs jännä juttu, joka jäi mieleeni. Seisoin Dubain JBR:n rannalla naisten wc -jonossa bikinit päällä ja huomasin kuinka muutama takanani seisova nainen mittaili vartaloani – tai sille se ainakin tuntui, kun sivupeilin kautta tilanteen näin. Alkuun tuli todella kiusaantunut olo ja koetin seisoa mahdollisimman ryhdikkäästi – olinhan siinä kuitenkin lähestulkoon alasti. Koitti vuoroni ja kävin wc:ssä kunnes tuo takanani seissyt nainen tulee viereiselle käsienpesualtaalle ja sanoo minulle yhtäkkiä ”you have a nice body, not perfect but nice”. Suomalaiseen tyyliin tietysti hämmennyin hänen sanoistaan mutta kiittelin ja hymyilin naiselle takaisin. Mietin asiaa kuitenkin jälkikäteen ja nimenomaan tuo lauseen loppu – ei täydellinen mutta kiva – oli itse asiassa aika nätisti sanottu. Juuri tuollaiseksi haluankin kehoni tuntea, mieluisaksi kaikkine vikoineen ja virheineenkin.

Täydellisyyttä ei tosiaan taida olla olemassakaan. Etenkin me naiset luomme päässämme mielikuvia täydellisistä vartaloista ja saamme niihin illuusioihin kimmokkeita somen kautta. Kuitenkin se epätäydellisyys on seikka, joka tietyllä tapaa yhdistää jokaista ihmistä. Mielestäni on nimenomaan ihanaa, että kaiken kokoiset ja näköiset ihmiset käyvät uimarannoilla sillä silloin se realistisuus säilyy. Miettikää jos rannoilla kävisi vaan rasvattomat ja viimeisen päälle kuntoon hiotut vartalot? Veikkaan, ettei sinne silloin uskaltautuisi kukaan yhtään tavallisemman kropan omaava. On oikeasti aika ihanaa, että voi tuntea olonsa hyväksi rannalla sellaisena kuin on ja mielestäni etenkin ulkomailla tuollainen ilmapiiri on mielestäni joka paikassa poikkeuksetta.

Veikkaan, että useampi nainen ja miksei mieskin kamppailee vartalonsa hyväksymisen kanssa koko elämänsä. Vaikka itse koen, että olen päässyt kroppani kanssa kivaan symbioosiin, on minullakin välillä ajanjaksoja jolloin voisin olla sitä tai tätä sieltä sun täältä. Veikkaan, että näitä on jokaisella ihmisellä. Kuitenkin se, että pyrkii elämään elämäänsä muun kuin vartalonsa kautta on mielestäni tärkeää. Aina välillä on myöskin hyvä muistuttaa itselleen, että se voi olla yksi sormien napsautus, kun menetät liikuntakykysi tai kehosi. Me ihmiset niin usein tavoittelemme vaan jotain sellaista jota meillä ei ole vaikka tärkeintä olisi oppia hyväksymään ja nauttimaan omasta vartalostaan. Itse en ainakaan tahdo kymmenen vuoden päästä muistella kuinka en rohjennut tehdä sitä tai tätä vaan ja ainoastaan siksi etten ollut tyytyväinen ulkonäkööni.

Päivän ajatus onkin, että kaikenlaiset vartalot kunniaan. Olit sitten ulkomuodoltasi millainen tahansa, muistathan, että olet upea.

Oikein ihanaa kehopositiivista torstaita!

On my way

2 vastausta artikkeliin “Aivan tavallinen vartalo”

  1. Ihan mielettömän hyvä postaus! Mikä siinä onkin että mua ei esimerkiksi suomessa saa kirveelläkään rannalle, mutta ulkomailla voisin maata rannalla vaikka kuukauden putkeen enkä koskaan mieti miltä näytän tai miltä muut näyttää.

    • Kiitos! Nimenomaan, se on tosi jännä juttu. :) Mutta tietyllä tapaa juuri vapauttavaa ettei tarvitse yhtään miettiä vaan voi todellakin olla sataprosenttisen rennosti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 39
Tykkää jutusta