Henkisen hyvinvoinnin vuosi 2018

Vuoden 2017 viimeistä päivää viedään, mikä aikaan saa ainakin itsessäni tietyllä tapaa mietteliäitä ajatuksia. Vuosi ei ole ollut missään nimessä helppo mutta eipä se nyt loppupeleissä aivan kauheakaan ollut. Koska omassa elämässä on ollut vaikeita juttuja päällä jo pidempään blogistanikin lienee välittynyt se kuva, että vuoteni on ollut aivan hirveä. Näin ei kuitenkaan ole ja siihen on mahtunut paljon hyvääkin – ehdottomasti! Vaikeudet eivät koskaan pois sulje sitä, etteikö voisi olla myös onnistumisia ja niitä hyviäkin asioita.

On my wayOn my way

Tavoitteeni tulevalle vuodelle 2018 on kuitenkin henkinen hyvinvointi. Se, että saan itseni hyvään henkiseen kuntoon, opin lisää itsestäni sekä olen samalla parempi ihminen myös muille. Jotenkin  jo pidempään voimavarani ovat olleet hieman ehtyneet, jonka vuoksi minulla ei ole esimerkiksi ollut voimia ylläpitää jokaista ystävyyssuhdetta ehkä siten kuin niitä tulisi vaalia. On ollut helpompaa tukeutua niihin muutamiin lähimpiin sen sijaan, että päivittelisi kuulumisiaan useammille. Oma ongelmani on edelleen se, etten voidessani huonommin oikein osaa taakottaa muita mutta elämän vaikeudet kuitenkin vievät minusta voimia. Tulee herkästi sellainen tunne, ettei jaksa välittää mistään ylimääräisestä ja haluaa vaan toimia omat halut edellä – kuulostaapa itsekkäältä mutta siltä minusta on välillä tuntunut. Tullut siis jopa vähän sellainen hällä väliä asenne sen suhteen jos joku suuttuu siitä etten pidä yhteyttä, koska ei vaan jaksa välittää. Olenkin laiminlyönyt ehkä joitain ihmisiä mutta toisaalta samaan aikaan olen myös punninnut ystävyyssuhteitani. Toisten kanssa on vaan helpompaa ja kevyempää viettää aikaa kuin toisten.

Toivoisin, että voisin olla vuonna 2018 myös parempi bloggaaja sekä tuottaa mielekästä sisältöä teille. Välillä tänä vuonna mietin, meneekö linja täällä jo turhankin henkilökohtaiseksi mutta jälleen jouluna toitotin perheelleni, että minä todella haluan puhua asioista joista ei puhuta! Toki välillä asiat saattavat toistaa itseään ja mietin, onko ilmapiiri täällä jotenkin turhan negatiivinen, koska olen puhunut vaikeuksistani? Totuus on kuitenkin se, että feikatahan voi aina mutta itse en yksinkertaisesti jaksa. Voin täyttää blogini kauneusjutuilla silloin, kun on raskainta mutta toisinaan se kirjoittaminen vaan ihan oikeasti auttaa! Ei ole kyse siitä, että haluaisin kaikkien säälivän minua tai huomaavan minut, vaan minä ihan oikeasti kaipaan vertaistukea. Ette tiedäkään kuinka iso apu teidän kommenteistanne on ollut ja usein olen niiden myötä tuntenut, etten ole ainut joka ottaa tämän(kin) asian niin raskaasti tai tuntee vaikeita tunteita silloin, kun niitä ei ehkä kuuluisi tuntea. Blogi on ollut itselleni aikamoinen terapeutti vaikka sen lisäksi olen päättänyt, että haluan terapioida vuonna 2018 myös ihan ammattilaisen kanssa.

On my wayOn my wayOn my way

Mielestäni hyvä tavoite (tai itse asiassa aivan paras) on panostaa alkavana vuonna itseensä ja siihen, että voi paremmin. Toisille se on fyysinen kuntokuuri – minulle se on henkinen sellainen. Aivan liian usein ihmiset unohtavat henkisen puolen vaikka todellisuuttahan on se, että myös meidän psyyke kaipaa huolenpitoa. Elämässä tulee eteen traumoja, jotka jättävät jälkensä ja jos niitä ei hoideta oikealla tapaa, kuormittaa tuo meidän hyvinvointiamme aika merkittävälläkin tavalla. Itse en esimerkiksi koskaan aikaisemmin ajatellut kuinka vuosi toisena perään taakaksi kerääntyneet asiat vaan tulevat purkautumaan jossain kohtaa elämää. Sitä jotenkin olettaa, että elämä on niin itsensä hallinnassa ja asiat menevät hyvin, kunhan vaan pitää ohjat tiukasti käsissään. Totuus on kuitenkin se, että jossain kohtaa ihminen romahtaa. Ihmisen psyyke ei kestä määräänsä enempää ja jossain kohtaa tulee se stoppi. Olen tavallaan kiitollinen, että omalla kohdallani se stoppi tuli nimenomaan tänä vuonna, kun olen kasvanut muutenkin henkisesti ja tehnyt paljon ajatustyötä itseni kanssa. En ole ollut aivan raakile kohtaamaan raskaita henkisiä vaikeuksia vaan oikeasti huomattavasti valmiimpi ihmisenä kuin olisin ollut vaikka muutama vuosi sitten.

Siispä tuleva vuosi on ainakin omissa suunnitelmissani henkisen hyvinvoinnin vuosi 2018. Muistakaahan tekin rakkaat lukijat pitää huolta omasta henkisestä puolestanne sen sijaan, että vouhotetaan koko tammikuu vaan dieettejä sun muuta höpöä. Voisin vaikka panostaa hieman enemmän nimenomaan henkiseen aihepiiriin tammikuun alettua ja ottaa sen ikään kuin teemaksi blogissani. Ei sillä, että täällä olisi mitään kovin ehjiä ajatuksia välttämättä jaettavana mutta mikä ehkä tärkeintä, täysin inhimillisiä sellaisia.

On my way

Oikein ihanaa vuoden viimeistä päivää jokaiselle! Kiitos, kun olette siellä ja olette olleet koko kuluneen vuoden ajan. KIITOS. 

 

Kuvat: Taru / edit: minä

Edullinen asteittain päivettävä

Itselleni päivetys on ympäri vuotuinen juttu. Haluan, että ihoni on aina edes pienesti ruskettunut ja sen vuoksi suosinkin paljon itseruskettavia. Dubain jälkeen iholla koreilee edelleen bikinirajat mutta silti tahdon ylläpitää kevyttä väriä vartalollani ja itseruskettavat ovatkin nyt taas käytössä. Talvisin tykkään suosia voidemaisia ruskettajia, koska iho on kuivempi ja voidemainen tuote nyt vaan tuntuu kylmillä ilmoilla jotenkin ihoystävällisemmältä. Tällä hetkellä käytössä onkin edullinen vaihtoehto, joka oli muuten aivan sattuman varainen löytö taannoiselta Stockan vierailulta!

sunkissedsunkissed

En tiedä onko moni kuullut koskaan merkistä Sunkissed, mutta itse en tosiaan ollut ennen kuin riskillä nappasin purkin tuossa taannoin Stockmannilta matkaani. Menin alun perin ostamaan vanhaa suosikkiani Vita Liberatan asteittain päivettävää, kun sen paikka hyllyllä tietenkin ammotti tyhjyyttään. Jotain voidemaista päivettäjää oli kuitenkin saatava, joten mukaan lähti oikeastaan ihan pelkän purkin ja edullisen hinnan perusteella Sunkissed Gradual Tan sävyssä medium/dark.

Kyseessä on tosiaan kevyesti vartalon ihoa päivettävä tuote, jonka tuoksu on muuten ehkä maailman kaikista itseruskettavista parhain! Kookoksen sekä hiekan sekoitus toimii ainakin omaan nenääni erinomaisesti ja tästä voiteesta tulee todella olo kuin olisi hiekkarannalla levittelemässä aurinkovoidetta. Ihanan tuoksunsa lisäksi voide yllätti kosteuttavuudellaan (hieman paksumpi koostumus) sekä kivalla värisävyllään. Yhtään laikkua ei näkynyt ihollani levitettyäni voiteen edellisenä iltana iholle ja tuntui kuin olisin maannut yhden päivän lisää auringossa. Ihollani on nyt tosiaan pientä pohjaa, joten en tiedä kuinka voide toimii täysin valkoiseen ihoon mutta veikkaisin, ettei ainakaan kovin huonosti! Tuotteesta on olemassa myös light/medium sävy, jota suosittelen kaikille erityisen vaaleahipiäisille.

sunkissed

Voide on tosiaan koostumukseltaan hieman paksumpaa ja sitä saakin levitellä iholle vähän pidempään kuin monia vastaavia. Tällä tarkoitan siis sitä, että iho jää valkoiseksi ellet kunnolla imeytä sitä ihoon. Plussapisteet annan muuten vielä siitäkin, että voide kuivuu todella nopeasti! Useissa asteittain päivettävissä on se, että niiden kuivumista saa odotella ja silti iholle jää tahmainen fiilis – tämä toimii täysin päinvastoin. Iho ei tosiaan jää yhtään tahmaiseksi vaan rasva imeytyy sataprosenttisesti ihoon. Ei ole siis mikään ongelma levittää tuotetta vaikka juuri ennen nukkumaanmenoa jos käy kuten minulle, että muistaa sen itseruskettavan aina vasta siinä kohtaa, kun on aika mennä nukkumaan…

Näitä asteittain päivettäviä voiteita kuluu käytössä sen verran runsaasti, että olipas oikein mukavaa löytää vaihtoehtoinen tuote pari kymppiä maksavalle Vita Liberatalle. Muistaakseni tämän voiteen hinta oli siis alle kymmenen euroa ja mielestäni se on jo aika passeli hinta voiteelle, joka kuitenkin kuluu käytössä suhteellisen nopeastikin. Eipähän ainakaan kirpaise muutaman viikon päästä hakea uutta tuubia, kun hinta pyörii noinkin mukavissa lukemissa! Siispä monellakin tapaa plussapisteet tälle voiteelle ja ainakaan näin ensimmäisen tuubin käytön aikana mieleeni ei tule yhtään miinustakaan. Tuo on itse asiassa aika harvinaista, sillä suurimmassa osassa itseruskettavia on aina jotain… Tai no, valkoiset lakanat eivät kylläkään pysy sataprosenttisen valkoisina mutta enpä ole muuten vielä koskaan törmännyt itseruskettavaan, josta ei tulisi yhtään väriä lakanoihin…

sunkissed

Mahtaako kyseinen itseruskettava olla teistä monelle tuttu? Tai onko kenties suositella jotain uusia voidemaisia tuotteita, jotka olette hyviksi havainneet?