9 x mitä sinkkuelämä on opettanut minulle?

Yksin oleminen ja eläminen on ehkä monelle kauhistus mutta itse en koe sitä mitenkään ahdistavana. Olen sivuuttanut aihetta ennenkin ja jälleen tässä yhteydessä voisin mainita, etten ole ollenkaan läheisriippuvainen ihminen. Toki eron jälkeen tilanne oli jonkun aikaa päinvastainen mutta se on täysin luonnollista. Kun on vuodet toisen ihmisen kanssa, toki sitä on outoa olla yksin kotona tai tehdä asioita ylipäänsä itsekseen. Menee aikaa, että elämästä saa taas kiinni mutta siitä se ylämäki sitten taas lähteekin.

Koska koen, että yksin oleminen on opettanut itselleni paljon, halusin tehdä aiheesta postauksen ja kasata tänne ne asiat, jotka tämä itsensä kanssa eläminen on minulle etenkin viimeisen parin vuoden aikana opettanut. Toki yksin oleminen opetti jo nuorempanakin mutta koen, että etenkin näin vanhemmalla iällä se on todella vaikuttanut minuun ja vieläpä huomattavasti vahvemmin.

Henkistä kasvua

Tämä kohta on ehdottomasti se tärkein! Olen nimittäin kasvanut parin vuoden aikana henkisesti todella paljon ja nimenomaan aikuisempaan suuntaan. Tunnen nyt itseni paremmin sekä ajattelen asioista syvemmin, koska elämä ajoi minut pisteeseen jossa tuli etsiä sitä syvintä olemusta itsestään. Toki tähän ajanjaksoon on kuulunut myös todella vaikeitakin hetkiä, mutta osittain niidenkin vuoksi olen joutunut henkisesti kasvamaan ja kypsymään.

Yksin oleminen ei ole noloa eikä häpeällistä

Aivan liian usein olen kuullut sinkkujen tuntevan häpeän tunteita omasta parisuhde statuksestaan ja kyllä itsekin häpesin alkuun sitä, että ero tuli ja epäonnistuttiin. Sinkku myöskin mielletään usein vähän sellaiseksi hylkiöksi, joka ei mahdu pariskuntailtoihin tai jota kukaan ei ”huoli”. Tuo ei kuitenkaan pidä paikkansa! Kyse nimittäin harvoin on siitä, etteikö ihminen löytäisi ketään vaan ennemminkin siitä, ettei ole oikea hetki tai aika suhteelle. Yksin eläminen ei ole millään tavalla häpeällistä vaan sanon tähän aina, että se on yksi parisuhdestatus muiden joukossa. Ylipäänsä ihminen voi olla kokonainen myös yksin eikä siihen tarvita aina toista ihmistä.

Olen hyvä juuri tällaisena – sinkkunakin

Eron jälkeen olin aika riekaleina henkisesti mutta viimein ymmärtänyt, että olen hyvä juuri tällaisena. Se, ettei suhde toiminut yhden kanssa ei tarkoita, etteikö se jossain kohtaa toimisi toisen ihmisen kanssa. Itsensä hyväksyminen ja se, ettei etsi itsestään vikoja on tärkeää. Kaikki ihmiset eivät sovi loppupeleissä toisilleen eikä siinä ole kyse yhtään enempää sinun hyvyydestä tai huonoudesta.

Tiedän paremmin, mitä haluan

Kun nyt mietin miesmakuani, on se muuttunut hyvin paljon kymmenessä vuodessa. Kirjoitin taannoin itse asiassa postauksenkin siitä, mitä mieheltäni haluan ja ehkä se tärkein seikka minulle onkin nykyään huumorintaju ja se, että toinen ihminen saa minut nauramaan. Myös henkinen yhteys ja hyvä olo ovat isossa roolissa. Näin vanhemmiten sitä tosiaan osaa jotenkin vaatiakin ihmissuhteilta enemmän ja nimenomaan niitä oikeita asioita.

Olen vahva yksinkin

Vaikka en olekaan koskaan ollut ehkä se kaikista heikoin ihminen ja parisuhteessakin minusta oli vastusta toiselle, sinkkuna sitä on kyllä oppinut entistä vahvemmaksi. Ja tällä en nyt tarkoita herkkyyden katoamista vaan sitä, että kokee selviävänsä asioista yksinkin. Osaa vaihtaa ne lamput tai avata viemärit. Ei ole piirun vertaa avuton ja kykenee tekemään kaiken saman kuin tekisi jos olisi kumppani. Kykenee myös seisomaan omilla jaloillaan ihan yksinkin eikä välttämättä tarvitse rinnalle toista ihmistä pitämään kiinni. Älkää ymmärtäkö tätä väärin, mutta sellainen tietynlainen itsenäisyys kyllä lisääntyy sinkkuna ollessa.

Ystävyyssuhteet ovat elämän suola

Koen, että sinkkuelämän myötä ystävyyssuhteeni ovat syventyneet. Vaikka en koskaan seurustellessa hylännytkään ystäviäni niin silti sinkkuna noista useampi suhde on kuitenkin vahvistunut – toisaalta osa on taas ehkä etääntynytkin. Ehkä juju on nimenomaan siinä, että yksin ollessa ne ystävät ovat se suurin tuki ja turva, kun taas parisuhteessa se kumppani. Sitä tekee enemmän asioita heidän kanssaan ja yhdessä suunnitellaan matkoja sun muuta.

Kun rakastaa itseään, on helpompi rakastaa myös toista

Tämä on myöskin seikka, jonka yksin oleminen on minulle opettanut. Vaikka ehkä jonkun mielestä klisee, itse väittäisin todeksi. Toki rikkinäinenkin voi rakastaa mutta helpompi on osoittaa välittämistä toiselle ihmiselle jos ja, kun on sinut itsensä kanssa. Kun on itsensä kanssa balanssissa, on suuremmat rahkeet onnistua myös parisuhteessa.

Varovaisuutta ihmissuhteissa

Tämä ei ehkä ole pelkästään hyvä asia mutta itsesuojeluvaistoa sinkkuna oleminen on kyllä opettanut. Alkuun sitä oli jotenkin niin sinisilmäinen, kun oli vallan unohtanut sinkkuelämän säännöt mutta nopeastipa ne jälleen oppi – kantapään kautta tietenkin. Sinkkuna oleminen on tehnyt varovaiseksi ja sitä oikeastaan miettiikin nykyään tarkemmin keneen luottaa, sillä kaikenlaisia tyyppejä on liikkeellä.

Yksinkin voi olla hauskaa

Sinkkuna oleminen ei mielestäni rajoita elämää millään tapaa. Se antaa enemmän vapauksia etkä koskaan ole kenellekään tilivelvollinen. Sinkkuelämän ei myöskään tarvitse olla tylsää tai millään tapaa puutteellista, vaan se voi olla aivan yhtä mielenkiintoista kuin parisuhde elämäkin. Parisuhteessa ollessa sitä toki ajattelee tietyistä asioista eri tavoin eikä voi toimia ihan niin vapaasti kuin yksin ollessa mutta sen ei todellakaan tarvitse olla tylsää. Jos se kohdallasi sitä on niin kannattaa pysähtyä ja miettiä, voisiko siitä saada kuitenkin enemmän irti?

Mitä te muut sinkut olette oppineet sinkkuelämästä?

 

Kuvat: Taru / edit: minä

On my way

4 vastausta artikkeliin “9 x mitä sinkkuelämä on opettanut minulle?”

  1. Kiitos kivasta postauksesta! Täällä toinen sinkku heiluttelee – olen itsekseni jo viidettä vuotta, eikä se juuri haittaa minua. Kuten totesitkin, kokonainen voi olla itsekseenkin.

    Komppaan kokemuksiasi sinkkuelämän opeista täysin! Itse olen oppinut myös sen, etten olekaan luonteenpiirteiltäni pelkästään sitä, mitä toinen väitti minun aikanaan olevan: negatiivinen ja ahdistunut. Kyseiset piirteet olivat merkkejä jostain aivan muusta, kuin todellisesta luonteestani.

    Voisitko mahdollisesti kirjoittaa tällä samalla idealla postauksen myös kevyemmin? Esimerkiksi mitä olet oppinut itsestäsi sinkkuuden myötä juhlijana, kodinhengettärenä, kaupassakävijänä, treenaajana… Onko toinen osapuoli ollut sulle tsemppaava vai rajoittava tekijä?

    Heta

    • Eipä kestä, mukava kuulla jos postaus kolahti! Todellakin, mielestäni sinkkuvuosia ei tarvitse edes laskea sen enempää vaan niitä kertyy se määrä, mikä on kertyäkseen.

      Niinpä, samaa täälläkin kompataan… Oppinut hyväksymään itsensä ja aidosti näkemään millainen on ilman, että toinen sanoo millainen olet. Kyllä itse asiassa voisin, hyvä idea joten kiitos siitä! :)

  2. Kiitos loistavasta postauksesta! Se oli todella samaistuttava, itse pitkän sinkkuuden kokeneena ja nyt melko tuoreessa parisuhteessa elävänä voin allekirjoittaa jokaisen kohdan. Lueskelin myös muita ihmissuhdepostauksiasi (löysin vasta nyt blogisi) ja ne kolahtivat vahvasti – hyvä kun kirjoitat!

    Sinkkuvuodet olivat itselleni suurta itsetutkiskelun ja henkisen kasvun aikaa. Niihin mahtui myös vaikeita, ahdistavia ja yksinäisiä aikoja, mutta koen, että juuri ne vaikeat hetket opettivat eniten itsestäni. Parisuhteessa omasta pahasta olostaan on helppo syyttää toista, mutta yksin ollessa erilaiset vaikeat tunteet on pakko kohdata ja käsitellä, koska niitä ei pääse samalla tavalla pakoon.

    Itseni hyväksyminen ja arvostaminen, omilla jaloillani seisominen ja sen ymmärtäminen, että onnellisuuteni on omalla vastuullani, olivat merkittävimpiä sinkkuvuosieni oppeja.

    Nyt on ihanaa olla taas pitkästä aikaa parisuhteessa ja sellaisessa, joka tuntuu aidosti hyvältä. On ollut hienoa huomata, miten sinkkuvuosien aikana tehty sisäinen työ kantaa hedelmää myös suhteessa, ja kykenen olemaan parempi ja kypsempi kumppani kuin nuorempana. On myös mielenkiintoista, miten parisuhde tarjoaa omanlaisiaan kasvun paikkoja verrattuna sinkkuuteen, kun kumppani on jatkuvasti peilinä itselle.

    Oikein hyvää joulun odotusta sinulle! :)

    • Eipä kestä, hienoa jos se oli mielestäsi onnistunut. :) Ja ihanaa kuulla, että vanhempiinkin juttuihin on kyennyt samaistumaan. Jaan tosiaan aika paljon henkilökohtaisiakin fiiliksiäni blogissa ja ne ovat menneet kieltämättä tässä viimeisen vuoden sisään vähän laidasta laitaan – ollut monenlaisia ajanjaksoja. Kiva kuitenkin, että jaksoit lukea läpi.

      Niinpä, juuri noinhan se menee! Ja juuri tuota itsekin toivon, että seuraavassa suhteessa osaisin olla parempi kumppani toiselle. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että kasvu on ollut niin suurta, etten ole enää edes sama ihminen kuin edellisessä parisuhteessani. Ero pisti punnitsemaan elämää monelta näkökantilta ja vaikka vaikeaakin on ollut niin silti se, että tässä seistään omilla jaloilla on todella siistiä!

      Kaikkea hyvää sinulle ja kumppanillesi sekä ihanaa joulun odotusta! Toivottavasti tulet lukemaan jatkossakin. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 25
Tykkää jutusta