Tänä jouluna aion…

… Käydä joulukirkossa. Vaikka olenkin kristillisistä lähtökohdista, ei joulukirkko ole koskaan ollut meidän perheessä mikään perinne – joskus siellä on käyty, toisinaan taas ei. Viime vuonna skipattiin ruokaähkyssä ja väsymyksessä koko kirkko mutta tänä vuonna päätimme, että sinnehän mennään. Joulukirkossa sitä pääsee viimeistään joulun tunnelmaan ja samalla se rauhoittaa mielen jouluun.

On my way

… Syödä suklaata niin paljon kuin sielu sietää! Eli todellakin herkutella kaikella, mitä vaan mieli tekee. Omaa suosikki suklaatani ovat ehdottomasti Parrotsit, eli ne suklaalla päällystetyt pähkinät joita pääasiassa jouluna syönkin. Toki ohessa menee varmasti ainakin rasiallinen Pandan konvehteja mutta noin yleisesti ottaen en ole mikään suuri konvehtien ystävä.

… Ulkoilla. Tällä en tarkoita mitään hikilenkkejä vaan ihan ulkona kävelyä ja olemista. Mukana on kunnon toppavaatteet, joiden uumenissa ulkoileminen tuntuu mieluisalta. Pelkkä sisällä oleminen ja syöminen väsyttää sen verran, että tänä vuonna piristän mieltäni kyllä aivan varmasti myös raikkaassa ulkoilmassa. Kamerakin on mukana, joten katsotaan millaista kuvasaldoa sitä saa aikaiseksi.

… Jättää joulukinkun väliin. Viime vuonna taisi mennä muutama siivu mutta tänä vuonna en syö kyllä sitäkään. Tämän Suomen Kuvalehden jutun luettuani pysyn ehdottomasti vielä enemmän kannassani ja ylipäänsä boikotoin lopullisesti jouluisinkin sian syöntiä. Ei sillä, ettenkö olisi tiennyt, että sika on älykäs eläin mutta kyseinen juttu avasi silmiäni vielä konkreettisemmin lisää.

On my way

Metsästää joulun tunnelmaa. En nimittäin ole enää muutamaan vuoteen ollut kovin innoissani joulusta ja se on saapunut jotenkin aina niin väärään aikaan. Tänäkin vuonna mieli on alakuloinen, kuten se oli muuten viime vuonnakin – ja sitä edeltävänä. En tiedä miten se onkin niin, että juuri tässä kohtaa vuotta olen aina niin samankaltaisessa elämäntilanteessa. No mutta jokatapauksessa, joulun tunnelmaa kovasti metsästetään täällä ja toivon, että se viimeistään aattona sitten joulukirkosta löytyy.

… Muistaa läheisiäni. Vaikka joululahjoja en ostanutkaan niin aattona muistan aivan varmasti ystäviäni puheluin tai viestein. Mielestäni joulu on juuri se aika vuodesta, kun kannattaa muistuttaa läheisilleen siitä, kuinka paljon heistä välittää.

… Suunnitella tulevaa vuotta. Lähinnä siis töiden osalta ja valmistautua henkisesti jo kohta alkavaan uuteen vuoteen 2018. Tammikuu on minulle aina sellainen uuden alun kuukausi ja niin se on muuten tänäkin vuonna. Joulun pyhinä on aina niin hiljaista, että on aikaa miettiä sekä kirjata ajatuksiaan tulevasta ylös.

… Skipata joulusaunan. Uskokaa tai älkää, en ole saunoja tyyppiä edes jouluna. Okei, Lapissa mökillä saunon jos pääsy porealtaaseen tai paljuun löytyy läheltä mutta pelkkää saunomisen iloa en ole oppinut koskaan kokemaan. En siis mene joulusaunaan vaikka se varmaan kuinka suomalaisiin perinteisiin kuuluisikin.

… Selailla vanhoja lapsuusajan valokuvia. Kuuluu muuten joka vuotuiseen perinteeseen käydä nuo legendaariset valokuva-albumit läpi ja muistella lapsuuden kommelluksia. Se on jännä miten kuvien kautta saattaa muistaa tilanteen ja jopa sen hetkisen tunteenkin niin elävästi. Tavallaan harmittaa, että nykyään valokuvat ovat ainoastaan täällä netissä tai kovalevyllä, sillä vanhanaikaisia valokuvia ei voita mikään.

Oikein ihanaa aatonaattoa jokaiselle! Täällä hypätään kohta auton rattiin ja lähdetään ajelemaan kohti Keski-Pohjanmaata.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *