Loppuelämä saman ihmisen kanssa?

*Sisältää mainoslinkkejä

Nuorempana ajattelin, että ensirakkaus on automaattisesti ikuista ja se kestää varmasti lopun elämää. Vielä viimeisimmän parisuhteenikin alussa tuumin, että tässä se minulle oikea nyt on ja tämä rakkaus tulee olemaan ikuista vaikka olin kuitenkin jo 25-vuotias. En osannut kuvitellakaan, että joku päivä tuo rakkaus tulisi loppumaan ja joutuisin itse toteamaan itselleni, että nyt se todella loppui. Ylipäänsä ajatukseni rakkaudesta on muuttunut paljon viime vuosina ja olen entistä enemmän alkanut kyseenalaistamaan sitä, kuinka on mahdollista olla yhden ja saman ihmisen kanssa lopun elämää?

Näen aika paljon ympärilläni nimenomaan suhteita, jotka poikkeavat siitä perinteisestä rakkaussuhteesta. Olen myös itse kohdannut paljon sinkkuna ollessani sitä, että varatutkin ihmiset ovat valmiita pettämään ja pettävätkin. Etenkin viimeisen vuoden aikana tällaisia ihmisiä on osunut kohdalleni sen verran monta, että olen paljon asiaa miettinyt. Luonnollisestikin se vaikuttaa myös omaan suhtautumiseeni uskollisuutta kohtaan, sillä näen kuinka helposti ihmiset ovat valmiita pettämään. Osittain tämä onkin varmasti vaikuttanut siihen, etten oikein enää pysty uskomaan siihen, että kaksi ihmistä voisivat olla uskollisia toisilleen ja tuolla tavalla terveessä parisuhteessa lopun elämää. Toki parisuhteessa voidaan olla mutta jos pettämistä tapahtuu vaikka ihan jo puolin ja toisin, en sanoisi itse tuota suhteeksi jollaista itse itselleni toivoisin.

Nämä ovat hankalia juttuja sillä vaikka sitä toivoisi, että loppuelämän parisuhteen voisi löytää – silti en oikein usko siihen. On tullut enemmänkin sellainen ajattelumaailma, että parisuhteita kuuluu elämään useampia ja ne harvoin ovat niitä ikuisia, jollaisia solmittiin silloin, kun isovanhempamme elivät. Tämä maailman aika on niin erilainen ja etenkin pääkaupunkiseudulla tuntuu vallitsevan trendi, joka ei puolla ainakaan sitoutumista. Ihmisillä on todella paljon komplekseja ja harva tuntuu olevan halukas kestävämpiin ihmissuhteisiin. Toki aina on poikkeuksia eikä voi yleistää, mutta tämä on huomattu kyllä ehdottomasti useammankin ystäväni kanssa. Ja toisaalta – eipä tässä voi itsekään mitenkään hurrata omaa suhtautumistaan parisuhdetta kohtaan. Ehkä moni muukin ajattelee nimenomaan samalla tapaa kuin minä ja siksi ajautuukin ihmissuhteesta toiseen sitoutumatta sen vakavammin. On yksinkertaisesti niin paljon helpompaa olla henkisesti läsnä olematon kuin antaa itsensä likoamaan ja ottaa riski pettymisen suhteen.

Olen kysellyt asiasta myös muutamalta läheiseltäni, jotka ovat molemmat pitkissä parisuhteissa ja minua hieman vanhempia. Lähinnä siis sitä, että eikö koskaan tällä ikää ahdista ajatella, että elämä menee vauhdilla eteenpäin ja he ovat tuossa samassa suhteessa, jossa ovat olleet jo vuosia? Se on kuitenkin jännä juttu kuinka asiaa ei ajattele samalla tapaa silloin jos on hyvässä suhteessa. Jos arki toimii ja on molemmin puolin tyydyttävää ei tällaisia asioita kuulemma edes mietiskele kuin joskus satunnaisesti. Uskon jotenkin tässäkin siihen, että eniten ihmiset kyseenalaistavat parisuhdettaan elämän kriisitilanteissa. Koska elämäämme tosiaan kuuluu erilaisia vaiheita – myös niitä kriisejä – tulee välillä varmasti aikoja jolloin  sitä suhdettaankin miettii mutta usein tajuaa lopulta, että tässähän on itse asiassa aika hyvä näinkin.

Ylipäänsä on aika jännä kuinka osittain ihminen ei varmastikaan ole luontaisesti täysin yksiavioinen ja toisaalta taas ihmiselle on aika ominaista haluta omistaa toinen sekä jopa olla terveellä tapaa mustasukkainen. Näiden seikkojen kohdalla tulisikin mielestäni miettiä, kumpi asia painaa enemmän vaakakupissa. Toki jos molemmille osapuolille suhteessa on ok se, että on muitakin, ei siinä ole mielestäni mitään pahaa. Jokainen pariskunta itse määrittelee suhteensa laadun. Itse olen kuitenkin ihmisenä hyvin tunteellinen ja suhdejutuissa jopa vanhanaikainen, jonka vuoksi ehkä tällainen asia mietityttääkin. Olen aina ajatellut etten olisi valmis parisuhteeseen jossa mies vaikka jossain kohtaa haluaisikin keventää suhteen laatua mutta, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut tuotakin miettimään. Mitä jos ne kestävät ihmissuhteet ovatkin niitä, joissa on se tietynlainen avoimen suhteen malli? Mitä jos tuo asia tulisikin vaan hyväksyä tai opetella hyväksymään? Vaikka toisaalta se sotiikin omaa arvomaailmaa vastaan,  on välillä tullut mietittyä, että ehkä se onkin ainoa vaihtoehto.

Kengät Nilson / *Haalari Bubbleroom (saatu) / *Laukku Furla / *Kello Cluse / Baskeri H&M

En oikeastaan tiedä miksi edes aiheesta kirjoitin täällä mutta se nyt vaan on pyörinyt mielen päällä. Kuten eilisessä postauksessani mainitsin, olen menettänyt uskoni rakkauteen aika suureltakin osin enkä oikein senkään vuoksi usko enää samalla tapaa yksiavioisuuteen kuin vaikka silloin viisi vuotta sitten uskoin. Se on tavallaan todella surullista mutta toisaalta taas tuntuu sille, että tässä ajassa ihan täyttä realismia. Onko ehkä illuussiota elää pilvilinnoissa ja uskoa johonkin hulluun sekä naiviin rakkauteen?

Herättääkö aihe teissä mitään ajatuksia? Uskotteko lopun elämän rakkauteen yhden ihmisen kanssa vai siihen, että elämässä on useampia rakkauksia? 

 

Kuvat: Taru / edit: minä

On my way

39 vastausta artikkeliin “Loppuelämä saman ihmisen kanssa?”

  1. Surullista tekstiä, mutta ymmärrän täysin sun ajatukset. Itsekin ajattelin ihan samoin.
    Ja paino sanalla: ajattelin. Eli ajattelin näin viimeiseen asti ja vielä hyvän aikaa sen jälkeenkin, kun kohtasin aviomieheni.
    Ajatttelin, että ei tääkään nyt oo mitään vakavaa enkä mä halua sitoutua kehenkään lopullisesti, kun tää nykymaailma on mitä on eikä kukaan osaa sitoutua. En tiennyt halusinko sitä itsekkään ja olin jo jossain kohtaa sanonutkin ääneen ihmisille, että mä en ikinä mene naimisiin. Näin vaan pettämistä aviopuolisoiden kesken ja tein sitä itsekin entisten poikaystävieni kanssa, valitettavasti. Koska he eivät olleet oikeita mulle.

    Onneksi olin väärässä tuossa naimisiin menossa ja oikean löytämisessä ja löysin itselleni miehen (nykyinen aviomies), joka ajattelee parisuhteesta todella vanhanaikaisesti ja ihan samalla tavalla kuin minä. Sen kovan(kin) ulkokuoren alla oli ihan uskomaton herkkä mies, joka sanoo päivittäin mulle jotain tälläistä: ”on monia syitä miksi mä oon sun kanssas. ei kun siis ei… anteeksi. siis on yksi syy miksi mä oon sun kanssa. koska sä oot sä.” Tuo oli suora lainaus miehen toissapäivän lauseesta, kun tuskailin omaa herkkyyttäni ja sitä, kun siitä on joskus haittaa koko perheelle. :)

    Mä uskon, että jokaiselle löytyy se omansa jostain, jonka kanssa ei edes halua pettää. Se onkin eri asia kohtaako sitä sielunkumppaniaan koskaan, koska maailma on niin suuri ja se oikea voi olla missä vaan.
    Uskon siis siihen, että silloin petetään kun suhde ei tyydytä täysin. Joko fyysisesti tai henkisesti. Eli aika moni pettäjistä on suhteessa vaan koska se on helppo tie. On helppo olla jonkun kanssa ja jakaa se talous ja arki, mutta ei silti olla muuten tyytyväisiä ja siksi petetään.
    Oon sitä mieltä, että silloin ei tarvitse pettää, kun yksinkertaisesti on koko suhteesta täysin varma ja tyytyväinen ihan joka asiaan. (ei nyt lasketa niitä sukkien lattialle jättämistä tmv eli aina voi pienet jutut ärsyttää. ;) ) Että henkisesti ollaan samalla tasolla ja pystytään puhua mistä vaan. Että toinen miellyttää omaa silmää ihan täysin ja seksielämä on hyvää tai enemmän kuin hyvää.

    • Kyllä, ymmärrän täysin miksi ajattelet tekstini surulliseksi ja olen samaa mieltä, että onhan se surullista nähdä sen verran, ettei enää oikein kykene uskomaan. Ihana kuitenkin kuulla, että siellä ollut tuollainen tarina hyvällä lopulla! Joskus voi tosiaan käydä noinkin ja se on oikeasti aivan upeaa. Ja todella kauniisti miehesi sinusta puhuu. <3

      Ja kyllä, olen itsekin samaa mieltä, että pettäminen ei ole oikein ja siihen ajautuminen johtuu aina jostain. Se ei välttämättä koskaan ole täysin yksioikoista ja joskus parisuhteessa on tosiaan sovittukin vapaudesta – meitä on niin moneen junaan. Olen varmaan nähnyt vähän liikaa asioita, jonka vuoksi tosiaan tällaiset fiilikset olleet jo jonkun aikaa. Ihanaa kuitenkin kuulla sinun lohdullinen tarinasi, kiitos sen jakamisesta. :)

  2. Aika surullista tekstiä, pakko sanoa. Toivottavasti sinäkin löydät elämässäsi ihmisen, jonka kanssa olet valmis olemaan loppuelämäsi ajan ja, johon voit luottaa sataprosenttisesti ilman pelkoa pettämisestä tai petetyksi tulemisesta. Kaikkea hyvää!

    • Kyllä minuakin surettaa ajatella näin mutta tiedätkö, aina ihminen ei voi mitään sille jos käy läpi asioita, jotka ajavat ajattelemaan tietyllä tapaa. Se, että uskoo rakkauteen ei ole automaatio jos on vaikka pettynyt useampaan kertaan tai nähnyt tosiaan pettämistä paljon. Jossain vaiheessa eron jälkeen tuo usko palasi mutta sen jälkeen on tapahtunut ehkä liikaa ja viimeisin kerta oli sellainen, jossa ihastuin todella kunnes sain tietää jälleen jotain, mitä en olisi halunnut tietää.

      Ihanaa uutta vuotta sinulle! :)

  3. Tosi surullinen teksti minunkin mielestä.. Vaikutat jotenkin kyyniseltä rakkauden suhteen? Minulla on ystäviä, jotka ovat olleet sinkkuna yli viiden vuoden ajan putkeen, mutta eivät kuitenkaan ole alkaneet kyyniseksi. Omalla mittarillani olet ollut nyt vielä suhteellisen lyhyen ajan sinkkuna, etenkin kun ilmeisesti edellisen suhteen päättymisen jälkeen jäitte vielä pitkäksi aikaa ”kiinni” toisiinne. Ehkä miesmakusi on sellainen, että kiinnostut pelimies -tyyppisistä miehistä ja siksi olet valitettavasti joutunut pettymään miehiin viime aikoina? Jotenkin tosi ikävää ajatella, että suurin osa etenkin pk-seudulla asuvista ihmisistä pettäisi parisuhteessa.. ehkä jossain Helsingin pintaliitopiireissä tilanne voi olla tuo? En tiedä, enkä edes halua tietää kun mitään hinkua kyseisiin piireihin ei ole koskaan ollut. Muutenkin viime aikoina kirjoituksistasi on huokunut tilanne, että et ole onnellinen koska tällä hetkellä olet yksin. Mielestäni onni ei koskaan saisi olla toisen ihmisen varassa.. Itsekin muutama vuosi sitten olin parin vuoden pätkän sinkkuna ja tuo aika oli minulle todella opettavaista. Toivon sinulle kaikkea hyvää tälle vuodelle :) Vaikka kommenttini saattaa vaikuttaa vähän tylyltä, tykkään blogistasi todella paljon ja vaikutat fiksulta tyypiltä. Toivottavasti löydät uudelleen uskon rakkauteen :)

    • Kuten tässä tosiaan olen kirjoittanut, olen kyllä kyyninen rakkauden suhteen enkä häpeä sitä myöntää. Muistutan kuitenkin, että nuo tuntemukset eivät tule tyhjästä vaan niihin on aina syyt ja lähtökohdat. Kyynisyyteni ei johdu sinkkunaolo ajasta vaan siitä, millaisia miehiä olen kohdannut. Olin ennen viimeisintä parisuhdettani sinkkuna viisi vuotta myöskin ja jaksoin silti uskoa rakkauteen – eli kyse ei nyt ole tosiaan siitä, että olisin epätoivoisesti yrittänyt etsiä suhdetta mutta koska en ole löytänyt, olisin kyynistynyt. Ne ovat ne paskat kokemukset, joita on osunut kohdalleni ehkä liikaakin. Kaikkihan eivät voi tätä asiaa ymmärtää jos eivät ole samaa kokeneet ja ihmiset ovat herkkyydeltäänkin erilaisia – toiset ovat tunteikkaampia kuin toiset.

      Ja voihan se olla, että väärissä paikoissa liikkuu/liikkunut mutta itse en jaksa uskoa, että johtuisi siitä huonot kokemukset. Lähipiirissäni on ihmisiä ihan muistakin ”piireistä” ja silti on vastaavia pettymyksiä sekä kokemuksia. Eivätkä kirjoitukseni ole johtuneet siitä, että olen sinkku. Olenhan monta kertaa kirjoittanutkin, että nautin kyllä yksin olemisesta enkä halua seurustella seurustelun vuoksi. Mutta toki kaikki vaikuttaa kaikkeen eli sitä en kiellä etteivätkö huonot kokemukseni ja pettymykset ole masentaneet, todellakin ovat.

      Veikkaan, että moni ei tosiaan ymmärrä tekstiäni jos ei ole kokenut vastaavaa ja ymmärrän senkin täysin. Kaikille meille, kun ei jaeta samoja kortteja. :) Ja ihana kuulla, kiitos. Sinullekin oikein ihanaa alkanutta vuotta!

  4. Heippa Jutta!

    Ikävää, että kokemuksesi parisuhteista on kyynisempi. Lohdutuksena voin kuitenkin sanoa, että ainakin omassa lähipiirissäni on erittäin paljon hyviä ja pitkiä parisuhteita, joissa ei pettämistä ole koskaan tapahtunut eikä sitä myöskään sallita. Minusta tuntuu tosi oudolle tuollainen ajatusmalli, mutta ehkäpä se on eritoten pääkaupunkiseudulla jonkinlainen uusi trendi? Kuitenkin, haluan jotenkin kannustaa uskomaan että hyviäkin tyyppejä löytyy ihan varmasti vielä! :)

    • Moikka!

      Niin, ehkä tähän olen sitten itse törmännyt tavallista enemmän. Ja pakko tähän saumaan vielä sanoa, että kyllä minullakin on ystäviä joilla on hyvä suhde joissa ei sallita pettämistä – enkä muuten itsekään ole koskaan pettänyt ja oletettavasti myöskään petetyksi tullut. Mutta tosiaan paljon sitä myöskin näkee ja siksi miettiikin näitä juttuja. Että löytyykö tosiaan vielä niitä ihmisiä, joille uskollisuus on tärkeää vai ei.

      Kiitos sinulle tsempeistä! :) Kyllä uskon, että on hyviä ihmisiä – tietenkin uskon – mutta se tuleeko niitä omalle kohdalle on alkanut kieltämättä epäilyttämään aika paljon.

  5. Moi Jutta! Kirjoitit, että ”ylipäänsä on aika jännä kuinka osittain ihminen ei varmastikaan ole luontaisesti täysin yksiavioinen”. Onko sinulla tämän väitteen pohjaksi joku pätevä tutkimus? Itse en usko tuohon väitteeseen yhtään. Teemme elämässä, mitä haluamme tehdä. Monesti kyse on päätöksestä.

    Suosittelen kuuntelemaan ja lukemaan tämän TED-talkin onnellisuudesta. Harvardin tutkimuksen mukaan hyvät ihmissuhteet tekevät ihmisen onnelliseksi, eivät vain romanttiset suhteet siis.

    https://www.ted.com/talks/robert_waldinger_what_makes_a_good_life_lessons_from_the_longest_study_on_happiness/transcript

    Kaikkea hyvää vuoteen 2018! Jos saan jonkun vinkin antaa, suosittelen kiitollisuuden harjoittamista. Kiitosaiheiden listaaminen ja ajattelu on omanlaista terapiaansa ja se tekee hyvää.

    • Moikka,

      Ei ole olemassa tutkimusta vaan se on täysin oma mielipiteeni. Veikkaan, että tuolla ajatuksella on niin puolesta kuin vastaankin ajattelijoita. :) Kyse on usein päätöksestä mutta myös siitä, haluaako päätöksen tehdä – kaikki eivät nimittäin välttämättä halua.

      Ja kyllä, uskon samaan, että hyvät ihmissuhteet tekevät onnelliseksi. Useampi ymmärsi nyt tekstini väärin, sillä ei ole kyse siitä etteikö voisi olla onnellinen ilman romanttisia suhteita, en missään nimessä tarkoittanut tekstiäni noin! Itsekin aikaisemmin jopa vuosia sinkkuna olleena voin sanoa, että se on mahdollista. Jos kuitenkin törmää kerta toisensa samaan ilmiöön, vie se uskoa rakkauteen ja mielestäni ei ole väärin sanoa sitä ääneen. Ylipäänsä pettämisestä puhutaan aivan liian vähän ja tuntuu, että moni haluaa jopa kieltää sen reagoimalla vahvasti siihen jos joku sanoo, että sitä tapahtuu.

      Samoin sinullekin, oikein ihanaa alkanutta vuotta! :)

    • Mielenkiintoista kuinka kielteisesti tähän blogaukseen on suhtauduttu. Tuntuu hieman siltä, että tämä kielteisyys voisi johtu siitä, että lukijat kokevat blogauksen jotenkin uhkaavan heidän monogamisia ihmissuhteitaan. Aika harvoin blogiteksteissä pyydetään päteviä tieteellisiä tutkimuksia. Mitä ylipäätään tarkoitetaan pätevyydellä? Onko antropologinen vai evoluutiobiologinen tutkimus tässä pätevämpi?

      Tässä joka tapauksessa TEDtalk (ei, se ei ole tieteellinen tutkimus) tästä näkökulmasta:
      Christopher Ryan : Are we designed to be sexual omnivores?

      Samaa aihetta käsittelevä suomenkielinen kirjoitus Tiede-lehdestä (jossa viitataan myös rakkaustutkija Helen Fisheriin, jolta löytyy myös aiheesta mielenkiintoinen TEDtalk, jos kiinnostaa): https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/sarja_avioisuus_sopii_ihmiselle

      En esitä, että nämä disneyromantiikasta kaukana olevat näkemykset olisivat absoluuttisia totuuksia, mutta en myöskään ymmärrä, miksi kommentoijat pitävät blogausta niin hirveän surullisena vain siksi, että uskovat itse toisella tapaa.

    • Niin, sama tuli minullekin mieleen vaikka sitä ei ehkä ääneen saisi sanoa…

      Mutta ylipäänsä se, mitä olen tässä varmaan kymmenen kertaa jo toitottanut, että ihmisillä on erilaisia kokemuksia elämästä ja nimenomaan kokemuksia, jotka jättävät jälkensä sekä muuttavat ehkä ajatusmaailmaaakin. Onhan se surullista, ettei pysty uskomaan johonkin niin hienoon kuin pyyteettömään rakkauteen mutta vielä kerran muistutan, että aina kaikki asiat eivät ole omia valintoja. En minä haluaisi ajatella näin, kuten sanoinkin. Työstän asiaa varmasti tulevaisuudessa enkä jää tähän tunteeseen vellomaan, mutta nyt koen näin.

      Pitääkin lukaista juttu läpi! Itse tosiaan uskon, että ihmisiä on monenlaisia ja toiset heistä eivät ole yksiavioista sorttia. On toki ihmisiä ketkä päättävät seurustellessaan olla yhden ihmisen kanssa (kuten minäkin) mutta se absoluuttinen totuus siitä mikä on oikea tai väärä ajattelutapa näissä asioissa – sitä ei ehkä ole olemassakaan. Toisaalta itse uskon tosiaan siihen teoriaan, että elämään kuuluu useampi rakkaus. Harva meistä on yhden ihmisen kanssa lopun elämää. Tästäkin voi tietysti olla montaa mieltä.

  6. Kokemukset muokkaavat ajattelutapaa. Samaistun kirjoitukseesi siinä missä jotkut ehkä eivät. En tiedä voiko tässä aiheessa olla mitään ns. väärää tapaa käsitellä sitä, koska kaikilla asiat menee vähän eri tavalla. Itse ajattelen siten, että hyviä ihmisiä ja mahdollisuuksia tulee kyllä vastaan, mutta ei varovaisuudesta ja ”kyynisyydestä” ole välttämättä haittaa (joskus päinvastoin).

    On huojentavaa lukea blogiasi. Tuntuu että kerrankin voi samaistua ja inspiroitua samanaikaisesti.

    • Nimenomaan, juuri tuota tarkoitan ja nyt valitettavasti tuntuu, että moni ymmärsi asian täysin väärin ja tuli tunne, että on minun oma vikani, että ajattelutapani on mennyt tähän suuntaan.

      Jokaisella meistä asiat menevät eri tavalla. Jos on aina seurustellut eikä koskaan elänyt sinkkuna tai kohdannut vaikka henkilökohtaisesti sitä, että kiinnostuu jostain (molemminpuolin) kunnes kuulee, että hän seurusteleekin niin eihän sitä varmaan voikaan uskoa, että tuollaisia ihmisiä on. Tai tuo, että näkee pettämistä ympärillään – sekin on totta, että ympäristö vaikuttaa ja muokkaa ajattelutapaa.

      Olet oikeassa, että hyviä ihmisiä on enkä minäkään sitä tekstissäni kiellä. Ja kiitos, ihana kuulla, että ymmärsit, mitä tarkoitan ja kiva jos teksti ehkä inspiroi sinua! Toivon mukaan nimenomaan oikeaan suuntaan ja näin uskonkin. :)

  7. Luulen, että tämä tinder-aikakausi vaikuttaa myös hieman asiaan. On helppo jättää sitoutumatta, kun kulman takana voi aina odottaa parempi. Pettäminen on myös tehty helpoksi, etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa piirit ei ole niin pienet. Tutkimusten mukaan komeimmat miehet pettävät eniten (ei yllätä ketään, enemmän tarjontaa eli sortuminen helpompaa), niitä kannattaa omien kokemustenikin mukaan vältellä. Harmi vaan, että se fyysinen viehätys on aika iso osa aluksi ja monesti tuo pieni joukko hyvännäköisiä miehiä pyörittääkin isoa laumaa naisia ”tavallisempien” jäädessä täysin ilman.

    Saman tyylisiä kyynisiä ajatuksia on itsellänikin välillä. Yritän ajatella, että asiat kyllä menee niin kuin on tarkoitettu. Koska olen myöskin herkkä ja vanhanaikainen, en lähde mihinkään ”friends with benefits” tyyppisiin säätöihin itseäni satuttamaan. Toki moni mies osaa myös hienosti esittää aidosti kiinnostunutta alkuun, mutta asioilla on tapana paljastua jossain kohtaa.

    • Vaikuttaa varmasti, vaikka itse en edelleenkään ole sinne saakka päässyt. Näitä kokemuksia olisi muuten varmaan vielä roppa kaupalla lisää jos olisin Tinderissä, I quess… :D Nojoo, ironiaa.

      Ja on totta, että toki komeat miehet varmasti pettävätkin enemmän mutta pakko sanoa, että myös ei niin komeat. Mutta varmasti nimenomaan enemmistö hyvännäköisistä koska tarjontaa on enemmän ja naiset pyörivät ympärillä.

      Ihana ajattelutapa sinulla ja kyllä minäkin sisimmässäni niin tahtoisin ajatella – ehkä siihen jollain tapaa uskonkin, että kaikki menee kuten kuuluu mennä. Mutta nimenomaan tuo esittäminen, se oikeasti raivostuttaa todella paljon tai ylipäänsä, että ollaan ”eroamassa”. Niin tuttu ja kulunut lause joka kätkee tavallisesti taakseen viestin, ettei eroamassa olla todellakaan mutta halutaan kuitenkin voittaa nainen tavalla tai toisella puolelleen – kenties jopa pönkittää omaa itsetuntoaan joka on parisuhteessa joutunut koetukselle.

      Mutta kiitos tosiaan Heini, että ymmärsit tekstini pointin ja varmaan siksi näin, koska muistelisin, että olet sinkku ja kommentoinutkin jotain vaikeita mieskuvioita tänne joskus. :)

  8. Mielestäni hyvää pohdintaa taas Jutta ja sinkkuna ja vielä edellisessä suhteessa petettynä pystyn kyllä samaistumaan ajatuksiisi.

    • Kiitos! Tavallaan ikävä kuulla, että sinulla samankaltaisia ajatuksia mutta taas omalla tavallaan kiva, että osa ymmärtää. Jälleen kerran ne kokemukset ja läpi käyty elämä vaikuttavat. Asioista voi päästä kyllä yli mutta niitä tulee työstää ja silti ne usein jättävät arpia, valitettavasti.

  9. Et tiedäkään, kuinka paljon olen painiskellut samojen ajatusten kanssa viime kuukausina! Osui niin täydellisesti tähän hetkeen. Olen hyvin samaa mieltä ja se on surullista. Pettämisestä on tullut ”arkea” ja ihmisistä kertakäyttötavaraa.
    Olen saanut kuulla liian monta kertaa olevani sinisilmäinen ja vanhanaikainen. Harkitsin jopa suhdetta, jossa toinen saisi käydä vieraissa, vain koska en halunnut päästää ihmisestä irti, vaikka tiesin, ettei se johda kuin pahaan mieleen..

    Sä osaat aina pukea ajatukset niin täydellisiksi lauseiksi.

    https://ehbblogi.blogspot.fi/

    • Ihana Camilla, kiitos. <3

      Mulla on todella samoja kokemuksia ja itse asiassa sama asia kävi mielessä tuossa reilu kuukausi takaperin, että olisinko valmis "suhteeseen" varatun kanssa, kun sellainen asia itselleni paljastui. Mutta loppupeleissä uskon, että ei minusta olisi siihen enkä usko, että sinustakaan. Tai jos sellaiseen alkaisimme, tuskin olisimme onnellisia.

  10. On kyllä kurjaa, että kirjoituksesi voidaan ymmärtää noinkin väärin mitä kommenteissa näkyy. Olen nimittäin itse aika pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Se tunne, kun tajuat itsellesi todella tärkeän ihmisen valehdelleen päin naamaa, on jotakin niin lamauttavaa. Olen kohdannut myös ns. vähättelyä tapailemani miehen suusta – että mehän ollaan oltu vaan kavereita eikä mitään muuta, ja mitä sä nyt siinä itket kun mitään tunteita ei ole pelissä ollut. Niin, yksipuoliset tunteet nimenomaan ovat aiheuttaneet monet surut.
    Ystävien hyväntahtoiset ”ehkä sun pitäisi katsella muunlaisia miehiä” tai ”ehkä sun pitää alentaa rimaa”- kommentit loukkaavat myös. Miksi ihmeessä tapailisin saati seurustelisin yhdenkään miehen kanssa, joka ei kiinnosta minua kuin korkeintaan kaverina? Ajatuskin ällöttää. Ehkä tosiaan on parempi olla yksin niin ei ainakaan riko sydäntään. Olipa muuten iloinen kommentti – ei mun elämä nyt pelkkää räntäsadettakaan sentään ole! :D

    Kaikkea hyvää sinulle tähän vuoteen!

    • Sinällään itseäni ei se haittaa, koska ymmärrän ihmisiä joilla ei ole vastaavia kokemuksia kuin itselläni, niin onhan silloin hankalaa kuvitella, miten paljon tuollaiseen saattaa joku toinen törmätä. Mutta kieltämättä hieman ihmettelen, että ihmiset kauhistelevat sitä, kuinka surullista on vaikka eihän se ole minun vikani, että ajatusmaailmani on mennyt tähän suuntaan.

      Ja samoja kokemuksia löytyy kyllä… Omalla kohdallani ei ainakaan ole kyse siitä, että rima olisi jotenkin korkealla vaan yksinkertaisesti siitä, etten viehäty kaikista miehistä. Jos joku toinen tykkää jostain, ei se tarkoita, että minä välttämättä tykkään. Siksi oikeastaan muiden ihmisten puuttuminen omaan ”miesmakuun” on turhaa. Ja tuollaiset kommentit, joita sanoit ovat aivan täysin turhia… Joku ihminen tapaa heti eronsa jälkeen seuraavan, toinen taas käy monta paskakasaa läpi ja ehkä kyynistyykin. Elämä on meillä jokaisella niin omanlainen eikä se aina tosiaan ole pelkästään itsestä kiinni, että valitsee väärän ihmisen elämäänsä.

      Kiitos samoin sinulle! Ja ei se täälläkään aivan paskaa ole mutta välillä on kiva avautua. ;)

    • Miehille ehkä helpompaa tapailla ”ilman tunteita”. Itsellä myös kokemusta näistä, jotka eivät uskalla sitoutua 100% suhteeseen vaan ovat mukana pelkästään hauskanpitoa ajatellen. Vika ei ole sinussa vaan näiden ihmisten omassa kykenemättömyydessä asettaa itsensä täysin alttiiksi hylätyksi tulemisen pelossa. Myös päihdeongelmaisille on tyypillistä olla ”puolivaloilla” liikenteessä, koska riippuvuus on se suurin rakkaus ja sen piilotteluun menee energiaa.

    • Olen samaa mieltä, hyvin sanottu Heini! Ja nimenomaan tuo hylätyksi tulemisen pelkohan on se, joka pitkälti ohjaa jokaista sitoutumiskammoista. Jokainen suhde on aina riski sille, että tulee särkymään ja moni ihminen ei pysty ottamaan tuota riskiä.

      Pakko sanoa, että kyllä itsekin nykyään pelkään hylätyksi tulemista, sydämen särkymistä ja sitä, että minut tavalla tai toisella petetään. Hankalia juttuja joita ei muuteta yhdessä yössä mutta tärkeintä on tiedostaa se ongelma, jota voikin sitten työstää esimerkiksi ammattilaisen kanssa.

  11. En ole aikaisemmin lukenut blogiasi mutta otsikon perusteella klikkasin auki koska arvasin mitä täällä on ja halusin jakaa oman kokemuksen josta ehkä saat hieman toivoa :D
    Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa ja niiden välillä vuoden-pari sinkkuna. Nyt olen kolmannessa pidemmässä suhteessa(kestänyt nyt 6 kk). Edellisestä erostani on aikaa pari vuotta.
    Mutta siis. Olen ollut suhteissa missä minua petetään ja missä itse petän. Tämä johti ihan ensin siihen etten luottanut miehiin, mutta en myöskään enää itseeni: voinko olla enää itsekään suhteessa pettämättä?
    Juuri tämä edellinen sinkkuaika todisti vielä sen, että viimeisetkin uskon rippeet miehiin meni. IG:ssä ja tinderissä varatut miehet lähettelivät ei-niin-päivänvaloa-kestäviä viestejä yms yms..ja tätä tapahtui todella paljon.
    Kunnes sitten tinderissä juurikin tapasin nykyisen miesystäväni. Luotto häneenkin oli aluksi täysi nolla, ja ajattelin että hengaillaan tässä nyt eikä mitään sen enempää. Niin vain suhde syveni, ja tajusin reilun kuukauden jälkeen että luotan tähän mieheen sataprosenttisesti! Se oli itselleni tärkein merkki siitä, että tästä jutusta voi vielä tullakin jotain..ja luotan edelleen, ja luotan myös itseeni.
    Me kummatkin treenataan, ja ollaan hyvässä kunnossa, ja hän on juurikin sellainen ”hyvän näköinen” joka voisi pyöritellä naisia niinkuin joku tuolla sanoi :D mutta tiedän sataprosenttisesti ettei hänellä käy sellainen mielessäkään.
    Halusin jakaa tämän sen takia, että ajattelin TISMALLEEN yhtä kyynisesti kuin sinä,mutta niin vain löytyi sellainen ihminen keneen luotan täysin, ja kenen kanssa haluan jakaa tulevaIsuuden.
    Niin ja löysin tämän miehen kun olen nyt 32 vuotias, joten nou hätä, sulla on vielä aikaa :D
    Tämäkin juttu alkoi niin, että en oikein ollut kunnolla kiinnostunut alkuun, mutta ajattelin että en mä mitään menetäkään jos vietetään aikaa yhdessä ja käydään treenaamassa jne…meillä on täysin samat tulevaisuuden suunnitelmat,ja arvot. Kumpikaan ei halua lapsia (todella tärkeä pointti varsinkin kun ikää on jo tämän verran), kumpikin rakastaa koiria, treenaaminen ja elämä sen ympärillä jne.. Mies kertoo mulle joka ikinen päivä kuinka paljon rakastaa mua, miksi tykkää musta niin paljon, haluaa hieroa mua iltaisin ihan vapaaehtoisesti, tekee meidän ruuat, lenkittää mun koiria.. eli, kyllä näitä kultakimpaleita on, ja uskon että se tulee vielä sunkin eteen <3

    • Ihana kommentti, tuli tippa silmään. Kiitos sinulle sen jakamisesta! <3

      Sinulla on todella käynyt kivasti kaikkien pettymysten jälkeen – ja vielä Tinderistä löysit! :D Mutta tämä kommentti todella osoittaa sen, että ei elämässä mikään ole sitten loppupeleissä kuitenkaan mahdotonta. Ehkä kaikelle vaan on oma aikansa ja paikkansa.

      Kaikkea hyvää teidän molempien uuteen vuoteen! :))

  12. Ymmärrän täysin miksi ajattelet noin, hyvin samanlaisia ajatuksia/kokemuksia itselläkin. Mutta ihanaa lukea myös näitä onnellisia tarinoita :).

    • Niin, taitaa meitä kuitenkin loppupeleissä useampi olla, joiden kohdalle ei aina osu ne valioyksilöt. Yritetään olla menettämättä lopullisesti toivoamme. <3

      Ja sanoppa muuta, todellakin on! Valoi ainakin minuun omalla tavallaan uskoa hyvyyttä ja rakkautta kohtaan. :)

  13. Mä niin tiedän tän!Olen ollut sinkku koko aikuisikäni, olen 25vuotias nuori nainen.Tinderin suhteen olen aika epäileväinen,vaikka monet ystäväni ovat sieltä kumppanin löytäneet. En vain usko siihen,on todella pinnallista valita sen perusteella minkä näköinen kuva jollakin on painanko sydäntä vai en.Monet tinder treffit olen kokenut, ja valitettavasti suurin osa deiteistä on ollut juurikin sitä mitä en etsi,todella monesta miehestä huokuu juurikin se ”en halua sitoutua,koska maailma(tinder)on kauniita naisia täynnä””.Tiedän paljon myös ystäviäni,jotka eivät ole tällä hetkellä mitenkään onnellisessa suhteessa,mutta pelko yksin jäämisestä on niin suuri ettei sitä haluta kokea. Usein koen,että minua jotenkin säälitään,koska olen yksin ja ihmetellään kun minulle ”ei kelpaa”kukaan.😊Mielummin ikuisesti vanha piika kuin jonkun kanssa vain sen takia kun tässä vaiheessa nyt kuuluu olla joku.

    • Samaa mieltä. Nykyään vain tuntuu siltä,että justiinsa sinkkumiehet haluavat olla vain ”friends with benefits”-suhteissa eli saa myös tapailla muitakin samaan aikaa eikä tarvitse sitoutua yhteen ihmiseen. Ihan turhaan sinkkunaisia syyllistetään nirsoiksi,kun saahan sellaista miestä jo etsiä ihan neulaa heinäkasasta, joka haluaa olla sun kanssa muukin kuin sen yhden asian takia. Mutta kuten täällä jo muissa kommenteissa sanottiin,että sellaisia ihmisiä nyt vain tulee vastaan,mutta tärkeintä on arvostaa itseään ettei toisen mieliksi ala sellaiseen ”suhteeseen” jos ite tietää ettei tule onnelliseksi.

    • Niinpä, juuri osuvasti sanottu! Ja jotenkin musta tuntuu, että nää ”kunnon miehet” ovat usein sellaisia, jotka eivät niin paljon kontaktoi naisia kuin taas nämä pelaajat tekevät. En sitten tiedä ovatko ujompia vai, mitä mutta tosiaan jossain kiven alla ne tuntuvat piilossa olevan…

      Ja samaa mieltä, todellakin itsensä arvostaminen on tärkeää eikä pidä alkaa suhteeseen toisen ehdoilla jos se ei tunnu omalle arvomaailmalle sopivalta.

  14. Hirveetä ja surullista minunkin mielestäni, jos suhteet menisivät tuommoisiksi kaikilla, että pettäminen olisi ok. Tai että oltaisiin yhdessä 5 v ja sitten uusi. En jotenkin usko, että suurimmalla osalla on tuomoiseen halua. uskoN että riippuu myös pireistä joissa liikkuu, vaikka sanoitkin että olet monenlaisissa piireissä.:) Itselläni on kyllä usko taustalla (olen miettinyt muuten että en minäkään varmaan uskaltaisi luottaa kehenkään, jolla ei olisi samaa uskoa, että siinä mielessä ymmärrän tämän tekstin!), joten käsitykseni avioliitosta ei ole muuttunut tässäkään ajassa ja onneksi löysin samat arvot omaavan miehen saman uskon omistavan. Olen siitä kiitollinen ja tiedän ettei se ole itsestäänselvyys! Mutta jos en olisi löytänyt miestä, en todellakaan olisi voinut hypätä mihinkään erikoiseen suhteeseen. Olisin ollut sitten sinkku. Ja olen sitä mieltä edelleen, että tärkeä pystyä ja osata olla yksin onnellinen ja sitten voi antaa onnea toisillekin. Tiedän myös sen, että voi olla vaikea paikka olla sinkku. Oli minullekin välillä. Ja onhan sekin toisaalta totta että hyvä parisuhde lisää onnellisuutta. Vaikka uskon että myös sinkkuna voi olla onnellinen todella😊 Toivon todella, että löydät samat arvot omaavan ihmisen rinnallesi. Älä luovuta tai luovu omista hyvistä arvoistasi.

    • Ei ne kaikilla varmasti mene tuollaisiksi. Jokainen varmasti tietää, että ei jokainen ihminen maan päällä samalla tapaa ajattele mutta on heitä iso osa, jotka vaihtavat kumppania jossain kohtaa elämää – se on muuten aika luonnollistakin, että parisuhteita loppuu ja uusia alkaa. Elämä on oikeasti aika pitkä ja se voi olla vaikeaa hahmottaa näin nuorena. Siinä ehtii todella tapahtumaan yhtä sun toista…

      Kaikkea on kaikenlaisissa piireissä – myös uskovaisten piireissä – eli ei siihen uskoon voi pelkästään tuudittautua, että se on joku tae sille ettei puoliso tule ikinä pettämään tai vaikka parisuhde ajaudu eroon. Tietenkin avioliitto on siinä mielessä vakavampi juttu, että siitä ei noin vaan lähdetä mutta kuitenkin. Ihana kuitenkin kuulla, että olet löytänyt itsellesi oikean ja se onkin tärkeintä, että itse tietää oman suhteensa laadun ja tilan! <3 En missään nimessä sano, että jokainen suhde päätyy eroon eikä siitäkään tässä tekstissä ollut kyse. Tässä kohtaa tosiaan huomaa sen ihmisten eroavaisuuden. Jos ei ole kokenut samoja asioita, ei niitä voi täysin ymmärtääkään…

      Sinkkuna oleminen ei mielestäni ole vaikea paikka, moni ymmärsi tekstini tosiaan todella väärin sillä siitäkään tässä ei ollut kyse. Ja sinkkuna voi tietenkin olla onnellinen, sitäkään en todellakaan kiellä! Mielestäni ihmisen onnellisuus lähtee ihmisestä itsestä, ei kenestäkään muusta. Mutta paljon, kun näkee muuttaa se hieman ajatusmaailmaa. Sitä on kyynisempi rakkauden suhteen ja ylipäänsä ihmisten suhteen. Kokemukset luovat ihmisen ajattelumaailman hyvin pitkälti.

      Mukavaa alkanutta vuotta sinne! :)

    • Jep! Totta, että uskontokaan ei suojaa kaikelta. Oon kyllä vielä vähän sitä mieltä, että riippuu uskonnosta. Tiedän monia uskovia, jotka eivät ihan oikeasti sydämeltään siltikään halua elää hyvien arvojen mukaisesti eivätkä sydämestään ole uskovia (koska silloin tietäisi kyllä, että pettäminen ja eroaminen eivät olisi oikein ellei nyt ole väkivallasta kysymys ja haluaisi ihan totta tehdä kaikkensa avioliiton eteen). Toki seurustelu on vielä kevyempää ja sen pystyy helpommin lopettamaan ja se on totta, että semmoinen joka sitä ei ole kokenut ei tiedä sitäkään tuskaa. :( Ja tiedän senkin, että toisen ihmisen ajatuksiin ja tekoihin ei loppupeleissä voi vaikuttaa. Ihan kelle tahansa voi käydä mitä tahansa, mutta omista piireistäni voin sanoa, että suurin osa on yhdessä onnellisesti elämänsä loppuun saakka ja se on suuri rikkaus nykyaikana.. En voi olla myöskään miettimättä mikä vaikutus esim. nyt salkkareilla on pieniin lapsiin/nuoriin! Ja muilla tuon tyylisillä tv-ohjelmilla. Uskon, että osasyy voi olla kaikkeen ihmeellisyyksiin tommoset ns. roskaohjelmat, jotka on toki viihdyttäviä ei siinä. Noh, meni vähän asian sivuun :D Mutta tuntuu, että tommonen elämä mitä sielä pk-seudulla eletään on suoraan salkkareista välillä.. :D Ja tuo on aivan totta mitä sanoit, kokemukset muokkaa ihmistä. Jos tulee paljon pettymyksiä, niin silloin on paljon vaikeampi luottaa ihmisiin. Niin kävisi varmasti kelle tahansa meistä.. Uskoisin jotenkin, että sinulle olisi vielä samantyylinen mies olemassa jossain! Vaikka uskon, että olet myös onnellinen näinkin :) Moni ja minä mukaanlukien ehkä vähän väärin saattoi ymmärtää :)

  15. Olet törmännyt kyllä vääriin miehiin :( Itse tapasin Tinderistä aika monta mukavaa tyyppiä, mutta aina kävi niin että kiinnostus ei ollut molemminpuolista, useimmiten niin päin että itseäni ei kiinnostanut. Olin aika avoimin mielin, eli ei tarkkoja ulkonäkö- yms vaatimuksia, toki silmää on tärkeä miellyttää ja samanlaiset arvot yms, tapasin aika erilaisia miehiä laidasta laitaan. Yhdessä vaiheessa oli myös kevyempi suhde sen komean miehen kanssa joka oli aika nirso eikä valmis sitoutumaan, itse ehdin ihastua ja kesti aika kauan päästä sen yli, myöhemmin oli vielä yhteydessä että olen käynyt mielessään, no juna meni jo. Siinä vaiheessa olin jo luovuttanut ja ajattelin että tulee sitten kun tulee ja keskityn nyt itseeni ja otan rennosti. Olin jo poistamassa tindetiä kun eräs mies alkoi viestitellä (minulla oli pitkä lista miehiä, muttei esim. ne komeat aina edes vastannut, kun joskus harvoin laitoin viestiä, tai oli muuten vaan tylyjä :/) . Tämä mies oli erilainen, sellainen josta en olisi ehkä livenä heti kiinnostunut, mutta meillä synkkasi niin hyvin ja viestiteltiin pitkään ennen kuin tavattiin, tässä on jo 1,5v suhdetta onnellisesti takana :) Eli ne kaverit on ihan oikeassa, kannattaa katsoa erilaiset tyypit, voi yllättyä positiivisesti. Itsekään en usko että kaikki parisuhteet kestää onnellisina loppuelämän, monethan on vaan tottuneet toisiinsa eikä osaa enää erota, eikä ole ehkä vanhempana enää järkevääkään, mutta kyllä ihmiset voi muuttua ajan myötä ja erkaantua toisistaan, näin on mulle käynyt edellisessä suhteessa, koskaan ei tiedä miten tulevaisuudessa käy, mutten jaksa sitä murehtia. Tämä nykyinen suhde vaikuttaa kuitenkin paljon kypsemmältä ja tavattiin kuitenkin vasta kolmekymppisinä, silloin on jo paremmat eväät kestävälle suhteelle kuin parikymppisenä. Eli kyllä niitä hyviä tyyppejä löytyy, varsinkin sieltä Hgin ulkopuolelta ;) Lieneekö sattumaa että kaikki ne ikävät tapaukset on ollut juuri sieltä, en haluaisi yleistää mutta näin oman kokemukseni mukaan…

    • Niin, no samaan lopputulemaan olen päätynyt – Tinderiin en ole vielä edes ehtinyt.

      Kiitos kokemuksesi jakamisesta, se todella antaa uskoa siihen, että on niitä hyviäkin tyyppejä olemassa. :) Ja ihanaa ylipäänsä, että sinä olet löytänyt tuollaisen suhteen ja rakkauden! <3 Olen onnellinen puolestasi. Itsehän uskon myös siihen, että hieman kypsemmällä ikää on paremmat lähtökohdat onnistua ihmissuhteissa. Kun on tehnyt ajatustyötä itsensä kanssa, sitä on jotenkin kypsempikin antamaan toiselle enemmän.

  16. Tosi ikävä kuulla. Minä kyllä silti uskon, että se kaunis rakkaus odottaa vielä jonkin – ei ehkä seuraavan- mutta määrittelemättömän kulman takana :)

    On silti hyvä tiedostaa ne omat toimintamallit: jos elämässä toistuu usein sama tilanne, ratkaisua ja muutosta onkin hyvä tsekata peilistä. Kuulostaa karulta, enkä todellakaan sano, etteikö petolliset miehet ole olleet fakta (ja sekin vielä, että monta peräkkäin…täyttä paskaa), mutta voiko olla, että heidän kohdalla hälytyskellot olisivat soineet jossain takaraivossa? Itsellä kesti parikin vuotta, että pääsin irti ihmisistä, jotka eivät kunnioittaneet minua – koska en itse osannut kunnioittaa itseäni tarpeeksi, vaan menetyksen pelossa annoin anteeksi ja joustin aivan yli omien, aika jämptienkin, rajojen. Oli jotenkin vinoutunut ajatus siitä, mitä rakkaus on ja miltä sen pitäisi tuntua. Toki nimenomaan ne voimakkaat tunteet ajoivat aina noihin tilanteisiin, mutta muutosten jälkeen kyse onkin siitä, että koko rakkauden konsepti muuttuu. Vanhat tyypit eivät enää herätä samanlaisia tunteita, tiedostaa sen voimakkaan ihastuksen (juuri itselle vahingollisiin tyyppeihin) olevan ”sick love”.

    Terapiaa suosittelen kyllä kaikille! Näihinkin juttuihin saa paljon uutta näkökulmaa :)

    • Kyllä, nimenomaan peiliin täällä on koiteltu katsoakin sillä niin usein saman kaltaiset toimintamallit elämässäni toistuvat. Usein mietinkin miksi nimenomaan päädyn kiinnostumaan ihmisistä, joiden suhteen homma on jo heti alussa jollain tapaa hankala? Minulla on myös sellainen kova tarve pelastaa ihmisiä ja osoittaa, että toinen muuttuu minut kohdattuaan. Tokikaan tämä ei nyt päde aivan jokaiseen mutta usein kyllä. Myös näitä ”eroamassa” olevia on ollut ja heidänkin suhteensa pitäisi jo heti alussa tietää, että homma ei hyvään pääty.

      Toivon, että terapia todella avaa minulle lisää itsestäni ja antaa ymmärrystä katsoa omaa toimintaa eri näkökulmista. Kiitos sinulle kommentistasi ja viisaista sanoistasi! <3 Olen siis kanssasi todella samalla linjalla ja ymmärrän, ettei vika ole aina muualla vaan loppupeleissä usein ihan itsessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 23
Tykkää jutusta