Aivan tavallista arkea

Tällä hetkellä elämässäni ei ole ilotulituksia tai ylipäänsä mitään sen ihmeellisempää. Fokus on pääosin duunijutuissa ja ajatukset aivan arkisissa asioissa. Marras-joulukuu oli jatkuvaa menemistä ja tuntui, etten oikein ehtinyt edes elämään sitä perus arkea, kun tuli jo lähteä jonnekin – osan ajasta vietin myös ulkomailla hieman erilaisissa ympyröissä. Sitten tuli sekava ihmissuhdekuvio, joka vei minusta yllättäen tunnepuolen mehut kokonaan ja joulukuun loppu menikin suoraan sanottuna henkisesti pohjalla. Seuraavaksi oli mielentilan paikkailua Levillä ja sieltä lopulta paluu arkeen, siihen ”tuiki tavalliseen arkeen”. Loppuvuosi oli kyllä monellakin tapaa hyvä mutta myös samaan aikaan todella uuvuttava. Introvertti puoleni onkin ollut nyt tammikuun alusta alkaen aika vahvoilla ja on tuntunut sille, että tekee mieli piiloutua maailmalta – voisin oikeasti viettää aikaa itsekseni aivan tuhottoman paljon, suorastaan kaivautua tänne omaan kolooni ja olla sosialisoimatta yhdenkään ihmisen kanssa.

On my wayOn my wayOn my way

Tunnistan itseni tästä olotilasta enemmän kuin hyvin. Olen käynyt näitä samoja fiiliksiä läpi ennenkin ja tiedän tämän olevan jotain sellaista emotionaalista väsymystä. Tiedättekö, jos käymme tunnemaailmassamme läpi jonkun meille rankan jutun, iskee pahimman yli pääsemisen jälkeen raukeus – sellainen totaalinen uupuminen ja väsymys koko tunne puolta kohtaan. Usein tuo olotila vaikuttaa myös koko fyysiseen suorituskykyyn ja siksi olo on myös tuolla saraa ollut aika voimaton. Olenkin ihan tarkoituksella pitkittänyt myös asioista puhumista, sillä nyt tuntuu sille, etten vaan jaksa. Tavallaan ajatuskin siitä taakasta, joka minulla on tuolla takanani vieraalle ihmiselle avattavana, on alkanut jopa ahdistamaan. Tuntuisi niin paljon helpommalle työntää tuo kaikki paska taka-alalle ja jatkaa elämää – keskittyä kaikkeen kivaan ja positiiviseen. Näin olen siis tehnyt lukuisia kertoja elämässäni, kunnes jälleen löytänyt sen kaiken edestäni. Asia, jota ei halua tehdä enää uudestaan mutta haluan sen kuitenkin odottavan vielä ensi viikkoon.

Aivan tavallinen arki on tosiaan ollut näin vuodenvaihteen jälkeen enemmän kuin paikallaan. On ollut mukava elää seesteisesti ja keskittyä pelkästään arjen pyörittämiseen. Välillä nimittäin huomaan, että metsästän elämässäni vähän liikaa erilaisia tunnetiloja – niitä huippuja, joiden jälkeen lasku tuntuu jopa paikoitellen ahdistavalta. Elämässäni on nykyään harvoin todella pitkään sellaista tasaista tilaa, joka olisi päivästä toiseen samanlainen. Välillä tuo mietityttää, sillä en tiedä kieliikö se jostain sisimmän tyhjyyden tunteesta, että jatkuvasti haluaisi tuntea tai kokea jotain erityistä? Tuntuu, että tasainen on yhtä kuin tylsyys ja sitä on tietyllä tapaa ehkä vältellytkin. Loppupeleissähän se suurin elämästä nauttimisen avain kuitenkin lienee siinä, että rakastaa arkea ja nauttii aivan ruohonjuuritasolla asioista. Ei elä jatkuvasti menneessä mutta ei murehdi tulevastakaan – elää tässä hetkessä. Tuo on meille ihmisille kuitenkin usein hyvin vaikeaa, sillä meillä on taipumus hötkyilyyn. Hetkessä oleminen on hankalaa sillä sosiaalinen media, kännykät, televisio ja mitä vielä? Samaan aikaan, kun meille puhutaan läsnä olemisesta, on meitä läsnä kuitenkin paljon asioita, jotka estävät sataprosenttisen läsnäolon.

On my wayOn my wayOn my wayNeule second hand / Farkut Dr. Denim / Kello Cluse / Kengät River Island

Toisaalta tärkeää on myös olla vaatimatta itseltään liikoja. Tavallisen ja jopa tylsähkönkin arjen viettäminen voi olla meille välillä paikallaan. Ei arjesta ole pakko aina löytää mitään suuria ahaa elämyksiä – ei se ole mielestäni elämän tarkoitus. Onhan se kivaa, että tapahtuu mukavia juttuja ja on reissuja ja muuta, joita suunnitella sekä odottaa mutta ei elämän tarkoitus ole olla pelkkiä huippuhetkiä. Välillä on hyvä elää ajanjaksoa, jolloin ei ole mitään isompaa meneillään. Veikkaan, että nuo ajanjaksot ovat nimenomaan niitä, jotka auttavat meitä oivaltamaan asioita ehkä jopa syvemmältäkin. Nämä jaksot vievät meitä lähemmäs itseämme ja sisimpäämme – sitä, mitä elämältä haluamme ja millaisia asioita tahdomme vaalia. On aikaa kuunnella, mitä minulle kuuluu ja miltä juuri nyt tuntuu.

Tällaisin ajatuksin tähän torstai päivään.

Onko muiden arki juuri nyt tasaista ja ehkä jopa vähän tylsääkin? 

 

Kuvat: Iines /edit: minä

On my way

2 vastausta artikkeliin “Aivan tavallista arkea”

  1. Olen seuraillut blogiasi hiljattain aktiivisemmin. Tykkään avoimesta tyylistäsi avata ajattuksiasi elämästä. Treeni ja ravinto filosofiaasi arvostan kovasti, opettelen itse samoja asioita parhaillaan. Myös tyylisi on huomioita herättävä ja mielenkiintoinen! :)

    Todella iskeviä ajatuksia olet tarjonnut. Olen saman ikäinen kanssasi, elän kyllä parisuhteessa, mutta mietin usein myöskin omaa arkeani, elämän tarkoitusta, vaihtelevaa tarvetta hakeutua ihmisten pariin ja olla yksin yms. Viimeisimmässä sanoit hyvin, ettei arjen tarvitse olla mitään ”wow!”:ta jatkuvaan.. reissujakin tosiaan on kiva suunnitella, mutta elämää ei voi rakentaa kivan odottelun varaan.. itse olen tämän kanssa paininut. Pettymykset ja muutokset ihmissuhteissa kyllä raastavat ja itselle tulee antaa aikaa selvitä niistä ja käsitellä tapahtumia. Kasvaa muuten liian iso möykky rintaan.

    Sain ystävältäni lahjaksi kirjan, joka avasi silmiäni siitä, kuinka itseä tulisi osata kuunnella paljon enemmän ja keskittyä juuri siihen hetkeen: Yoga girl Rachel Brathenin ajatuksia aiheesta. Suosittelen, vaikkei joogasta perustaisikaan ;)

    • Oikein mukava kuulla, että olet löytänyt blogiini ja vieläpä innostunut aktiivisesti seurailemaan. :) Kirjoitustyylini on itselleni luontainen ja jo pidempään olen ollut täällä avoimempi. Todella tsemppaavaa kuulla, että se on lukijoista hyvä juttu sillä aina toisinaan mietin olenko ehkä turhankin avoin.

      Ja sepä, arjen ei todellakaan aina tarvitse olla yhtä WOW:ta. Veikkaan, että jos se sellaista aina olisi, tuskin sitä osaisi enää arvostaa edes niitä aitoja WOW-hetkiä. Elämään kuuluu myös se tylsempi tasaisuus ja siitäkin voi muuten opetella nauttimaan!

      Kiitos kirjavinkistä, pitääkin laittaa korvan taakse. :) Itse rakastan nimenomaan self help -tyylistä kirjallisuutta, joten tämä voisikin olla oikein oiva teos luettavaksi. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 11
Tykkää jutusta