Miksi muiden paino häiritsee sinua?

Täällä FitFashionin portaalissa on viime päivinä kuhistu äitiyden aiheuttamista kiloista ja siitä, onko raskaus tai lapsen saanti oikeutus painon nousulle saatikka liikkumattomuudelle. Vaikka itse en ole millään tavalla kohderyhmää alkoi aihe kiinnostamaan, sillä siitä on tullut nyt sen verran monesta tuutista. Oikeastaan tässä kiinnostaa lähinnä tuo paino aspekti, joka tuntuu olevan niin usein tavoitteellisesti ja paljon treenaaville ongelma. Toisten ihmisten paino koetaan jotenkin henkilökohtaisena haittana vaikka sitähän se ei todellakaan ole. Kenenkään toisen paino ei ole minun tai sinun ongelma – tai ei ainakaan pitäisi olla.

Itseäni ärsyttää painokeskeisyys – on jo ikuisuuden ärsyttänyt. Se, että ihminen joka ei ole fitissä kunnossa on automaattisesti joko laiha läski tai sitten ihan vaan laiska ja ylipainoinen. En oikeastaan tiedä miksi pyöreys mielletäänkin aina laiskuuteen, sillä aina ei todellakaan ole kyse siitä, että painavampi ihminen vaan makaa sohvalla ja syö sipsejä. Moni kookkaampi ihminen kyllä liikkuu mutta ei jokainen meistä välttämättä välitä olla erityisen tikissä. Toisille riittää ihan vaan hyötyliikunta, eikä kaikkia voi pakottaa rakastamaan salilla käymistä. Usein asioihin liittyy myös toinen puoli, eli esimerkiksi ne äitiyden aiheuttamat muutokset vartalossa, hormonitoiminta tai ihan jo vastasyntyneen lapsen viemä huomio. Pakko sanoa, että vaikka minulla ei lapsia olekaan, ymmärrän silti täysin sen, että raskaus muuttaa kehoa. Ymmärrän sen, että synnytyksen jälkeen ei ole ensimmäisenä mielessä oma kroppa ja sen kuntoon saaminen. On varmasti paljon muitakin asioita, jotka vievät tuossa kohtaa sen suurimman huomion. Ihmettelenkin suuresti, miksi äiteihin kohdistetaan niin suuresti ulkonäköpaineita? Miksi heidän tulisi olla kuukausi synnytyksen jälkeen kovassa kunnossa ja mitä jos kaikki eivät edes halua sitä? Mitä jos synnyttänyt äiti yksinkertaisesti viihtyy vartalossaan?

Tätä ei varmaan saisi ääneen sanoa mutta ihmiset, jotka kiinnittävät eniten huomiota omaan ulkonäköönsä, ovat niin usein niitä, jotka arvostelevat kovaäänisesti toisten ihmisten ulkonäköä. Mielestäni ne vartalonsa suhteen kaikista epävarmimmat henkilöt ovat niitä, joita häiritsee muiden yli- tai alipaino. Kun eletään omaa vartaloaan jatkuvasti suurennuslasilla tarkastellen, toki silloin tarkastellaan alitajuisesti myös muiden vartaloita. Ehkä saatetaan jopa kokea inhoa ylipainoisia/pyöreämpiä kohtaan, sillä omassa päässä rasva on yhtä kuin ällöttävin asia ihmiskehossa. En nyt puolustele millään tavalla sairaalloista ylipainoa – eli sitä omalle terveydentilalleen äärimmäistä olotilaa – vaan haluan korostaa, että painon ei tulisi antaa hallita mieltämme niin paljon. Painon ei tulisi antaa hallita yhteiskuntaamme eikä luokitella ihmisiä. Se, mitä vaaka näyttää ei kerro ihmisestä loppupeleissä yhtään mitään, eikä koon perusteella voi mielestäni määritellä ihmisen laiskuutta tai aktiivisuutta.

Itsehän en ole käynyt vuosiin puntarilla sillä en ole kiinnostunut painostani. Tämä johtuu pitkälti siitä, ettei minua kiinnosta, mitä painan sillä se ei viesti itselleni yhtään mitään. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut ja olen minäkin elänyt sen elämänvaiheen, kun ajatukset pyörivät pitkälti oman vartalon ja nimenomaan sen kiinteyden ympärillä. Onneksi vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja tässä on viisastuttu aika tavalla. Nykyään paino onkin minulle täysin merkityksetön asia – niin omani kuin muidenkin. Rakastan kyllä liikuntaa ja siksi treenaankin mutta se, että seuraisin jatkuvasti kehoani mittanauhojen tai puntarin kanssa niin ei kiitos. Tietysti tämä on minun valintani mutta voin sanoa, että on muuten aika kiva valinta. Kun unohtaa kehoonsa kohdistuvat kyttäämiset, vapauttaa se aika tavalla.

Mielestäni tärkeintä olisi, että jokainen saisi olla sen kokoinen ja näköinen kuin haluaa olla. Vaikka on tiettyjä elintapasairauksia, jotka ylipainoisia toki vaivaavat, niin yhtä lailla kuolee koko elämänsä treenanneita ihmisiä syöpään. Itse asiassa juuri tänään aamulla luin kirjoituksen 27 -vuotiaasta naisesta, joka kuoli noinkin nuorena syöpään vaikka oli elänyt terveellistä elämää. Linkin takana on hänen kirjoittamansa jäähyväiskirje, jossa on muuten muutama hyvä elämänohje ihan meistä jokaiselle. Paino on loppupeleissä aika pieni juttu elämässä ja vaikka välillä olisimmekin niitä vähän ”laiskempia sohvan pohjalla makaajia” niin ei se elämä siihen kaadu. Elämässä on monenlaisia vaiheita ja sellaisia voi olla myös liikunnan sekä elintapojen suhteen. Välillä on ihan ok maata siellä sohvan pohjalla jos siltä tuntuu. Suklaakin maistuu toisinaan muuten aika hyvältä enkä sipsejäkään laittaisi täysin boikottiin!

Siispä ensi kerralla, kun jonkun toisen paino tai koko ärsyttää sinua, mietippä ihan huvikseen, että miksi näin? Tuossa kohtaa voi olla hyvä paikka oivaltaa jotain tärkeää.

Oikein rentouttavaa perjantai-iltaa sinne kotisohville! 

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (24)
  1. 100% samaa mieltä, hyvä kirjoitus. Tulen niin surulliseksi aina, kun vaikka naisten illanviettoporukassa aletaan keskustella siitä, että joku yhteinen tuttu on lihonut. Se on järkyttävää. En voi ymmärtää, a) ketä kiinnostaa? Eikö elämässäsi ole muuta sisältöä kun edes tajuaa kiinnittää huomiota tuollaiseen? Ja b) Ymmärtääkö sellaiset tyypit, kuinka empatiaan kykenemättömältä ja kylmiltä ihmisiltä he kuulostavat, kun jonkun paino on asia jota täytyy ruotia porukassa?

    Harmittavaa tosiaan, jos omat elämänarvot on niin pielessä että tuollaiset seikat on niitä kiinnostavimpia puheenaiheita. Mutta vielä harmittavampaa se on sitten, kun tollainen tyyppi avaa suunsa ja korostaa taas hieman lisää ulkonäön merkitystä tässä maailmassa, parhaillaan alentaen jotain tiettyä ihmistä kuka on täydellisen epäonnistunut lihottuaan hieman.

    1. Kiitos. Omassa lähipiirissäni ei onneksi ole tuollaista, kuulostaa nimittäin todella kurjalta. Itse asiassa se on yksi iso asia, josta ystävissäni pidän – he eivät ole ulkonäkökeskeisiä. Vaikka tykätään laittautua ja pukeutua välillä, niin heitä yhdistää sellainen samanlainen rentous ja kyky olla todella rennosti ilman meikkiä ja lähteä vaikka extempore jonnekin miettimättä sen enempää mitään ulkonäköön liittyviä asioita. Itsehän olen siis myös tuollainen vaikka en tiedä välittyykö se välttämättä täällä blogissa.

      Itse uskon, että he nimenomaan nostavat itseään korokkeelle tuollaisten puheiden avulla. Kun voidaan dissata muita, nostetaan samaan aikaan itseä ns. paremmaksi ihmiseksi. Harmillista kyllä… Lihominen ei ole todellakaan epäonnistuneen ihmisen merkki. Tuo on juuri se asia, joka yhteiskunnassamme on edelleen pielessä. Toivottavasti tulevaisuudessa vapaudutaan kaikenlaisista ennakko oletuksista ja käsityksistä. Olisi siistiä jos jokainen saisi olla, mitä on ja haluaa olla.

  2. Tykkäsin kovasti kirjoituksestasi! Hyvä pointti tuo, että epävarmimmat oman kehonsa syynääjät ovat niitä muidenkin ulkonäön kriittisimpiä arvostelijoita. Ne, jotka ovat kriittisiä muita kohtaan, ovat kaikista kovimpia kriitikoita itseään kohtaan. Aina kun kohtaan ihmisen, jolla on tarve tarttua muiden ihmisten olemiseen kritisoimalla, ajattelen että kurja juttu miten kovasti tuon ihmisen täytyy kritisoida itseään kun heijastelee noin voimakkaasti suhdetta omaan itseensä muita kritisoimalla.

    Jos vielä pohtii, miksi jollekin ihmiselle yksi tärkeimmistä elämänarvoista on ulkonäkö ja nimenomaan tikissä oleminen, heijastelee se usein jotain muuta. Meillä kaikilla on kipukohtia ja itsensä ulkonäön puunaaminen on yksi tapa paikata sitä kipua sen sijaan, että kohtaisi itseäänsä lempeästi hyväksyen. On ok olla hyvässä kunnossa, mutta siinä vaiheessa jos huomio on muiden ihmisten kunnon moitinnassa, en usko kyseisen moittijan olevan henkisesti tasapainossa itsensä kanssa.

    1. Mukava kuulla, kiitos. 🙂

      Todella hyvä kommentti ja täyttä asiaa! Ajattelen kanssasi täysin samalla tavalla. Ulkonäkö on nimenomaan hyvä tapa kanavoida niitä kipukohtia, olenhan itsekin sitä elämäni aikana tehnyt. Vartalomme on niin usein meille se ainut asia, jota voimme hallita ja kontrolloida vaikka muu elämä olisi mullin mallin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *