10 random paljastusta minusta

*Sisältää mainoslinkkejä

Minulla on salainen heikkous, nimittäin itseäni nuoremmat miehet! Ystäväpiirissäni tuosta on tullut suorastaan vitsi sillä etenkin 1995 syntyneet pojat jostain syystä eksyvät usein tielleni. Näiden nuorien miesten kanssa ei tietenkään voi kuvitella tulevaisuutta mutta joku heissä silti minuun vetoaa. Ehkä se on sellainen tietynlainen kaavoihin kangistumattomuus ja impulsiivisuus – kyky heittäytyä tilanteisiin miettimättä liikaa niiden seurauksia? Todellisuudessa ajattelen kuitenkin niin, ettei iällä ole sinällään merkitystä jos ajatusmaailmat kohtaavat. Harvoin kuitenkaan lähes kymmenen vuoden ikäero toimii ja usein tuollainen tilanne on aika absurdi etenkin jos puhutaan parikymppisen sekä kolmekymppisen suhteesta.

En tällä hetkellä oikein osaa sanoa uskonko enää Jumalaan – tavallaan joo mutta tavallaan en. Uskon ehkä enemmänkin sellaiseen suurempaan voimaan – universumiin joka on kenties Jumala mutta ei välttämättä täysin hahmona, jona hänet raamatussa kuvataan. Paljon olen miettinyt näitä juttuja ja nimenomaan sitäkin, onko uskonto loppupeleissä pelokkaan ihmisen tapa uskotella itselleen että on jotain enemmän vaikka todellisuudessa ei olisikaan? Onhan se turvallisempaa elää ajatellen, että elämällä on joku syvempi tarkoitus ja ylipäänsä – uskonnothan selittävät ihmisille paljon asioita. Niiden kautta saadaan tyhjälle olotilalle merkitys. Ristiriitaisia juttuja joiden suhteen olen kai pienoisella tutkimusmatkalla edelleen…

En pidä muistoesineistä tai sellaisesta, että matkoilta raahataan kotiin tavaraa, joka on ikään kuin muistona reissusta. En viekään oikeastaan koskaan kenellekään tuliaisia kuin pakon edessä, eli niille ihmisille jotka aina tuovat minulle tuliaisia. Mielestäni tuo tuliaistouhukin on niin turhaa, sillä tavallisesti ne ovat juuri jotain pientä sälää, mikä on no – niin turhaa. Kotoani ei muuten taidakaan löytyä yhtään koriste-esinettä mikä kertonee siitä kuinka paljon noista pidän.

Inhoan kaikenlaisia lyhenteitä ja etenkin sitä jos niitä käytetään kirjoituskielessä. Ei siinä, kyllä ne särähtävät korvaani ihan jo puheessakin mutta kirjoituskielessä ehdottomasti vielä pahemmin. Pahimpia ovat esimerkiksi broisku, liikka, tyty, tomsku, bansku, ruikkari, tytsy, poitsu. Noista tulee vaan niin teinimäinen fiilis ja etenkin jos aikuinen käyttää kyseisiä sanoja, se todella särähtää korvaan. Poikkeuksena tästä kaikesta on mielestäni some, nimittäin tuo lyhenne ei ärsytä ja käytän sitä itsekin!

Ajattelin pitkään etten ole oikein logojen ystävä mutta kas kummaa, *House of Brandonilta saamani Leviksen huppari muutti ajatusmaailmaani kertaheitolla. Kuvissakin päälläni näkyvä huppari on niin ihana päällä ja mielestäni sopivan neutraali ollakseen logolla varusteltu. Logoissa on kuitenkin aina mielestäni se, että jos kannat sitä isossa koossa esiteltynä, tulee sen olla omien arvojesi mukainen. Levis edustaa itselleni brändiä, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani ja kaapistani löytyykin useammat Leviksen farkut. Myös Leviksen pitkä historia kiehtoo ja se, että he todella valmistavat laatua vuosikymmenestä toiseen.

En pidä yhtään siitä kuinka tuntematon ala bloggaaminen edelleen niin monelle ihmiselle on. Lähinnä itseäni ärsyttää siis se, kuinka ihmiset olettavat että sisältö blogiin syntyy käden käänteessä eikä se vie aikaa. Myös sellainen tietty pinnallinen leima rasittaa paikoitellen, sillä ainakaan oman blogini sisältö ei ole pintaliitoa. Jos olisin toimittaja, ymmärtäisivät kaikki varmasti mitä teen mutta bloggaajana kohtaa kyllä jatkuvasti ennakkoluuloja ja vääriä oletuksia siitä, mitä työ pitää sisällään. Ymmärrän ettei tähän puuhaan tarvita koulutusta mutta väittäisin, että useita taitoja on suorastaan pakko opetella. Bloggaaminen vaatii todellakin oma-aloitteisuutta ja sitä, että näkee itse vaivaa oppiakseen lisää.

Minulla on joku ihmeellinen pakkomielle lattioista ja niiden siisteydestä. Inhoan esimerkiksi vessassa sitä, että laatoilla on pölyä ja hiuksia. Suihkutankin kylpyhuoneen lattiat useamman kerran viikossa bideesuihkulla ja usein vielä hankaan vessanpönttöharjalla – joo älkää kysykö enempää!

Kun vielä vuosi sitten en voinut kuvitellakaan, että pohjoinen olisi juttuni niin nykyään suorastaan odotan seuraavaa kertaa, kun pääsen Lappiin! Levi onkin nykyään yksi suosikki kohteistani Suomessa, enkä muuten taida olla ainut. Onneksi reissuja on vielä tulossa tälle keväälle vaikka kausi kohta loppuukin. Moni on sanonut, että eikös nyt ole etelässäkin se ”ihana talvi” mutta täällä se ei nimenomaan ole samalla tapaa ihana kuin pohjoisessa – talvi ei nimittäin mielestäni sovi näille leveysasteille.

Olen todella surkea kotitreenaaja. Jostain syystä treenien kotona aloittaminen on vaan aivan tajuttoman hankalaa ja vaikka sitä sanotaankin, että vatsojahan tekee vaikka televisiota katsellessa niin ei se mene noin! Minulle on huomattavasti helpompaa mennä aina muualle harrastamaan liikuntaa, jolloin ympärillä ei ole niitä ärsykkeitä jotka paikoitellen katkaisisivat harjoituksen. Siispä pakko vaan myöntyä siihen, ettei kotona treenaaminen ole itseäni varten. Ehkä jooga tai meditaatioharjoitukset satunnaisesti voisivat onnistuakin mutta ihan oikeasti ei muuten.

Olen koukussa Salatut Elämät -sarjaan. Kyseinen televisiosarja on oikeastaan ainut ohjelma, johon voin sanoa olevani jollain tapaa koukussa. Puoli tuntia tuon saippuasarjan parissa on mielestäni ihana kevennys arkipäiviin ja nimenomaan se hetki vuorokaudesta, jolloin voi vaan maata ja keskittyä turhanpäiväisyyksiin. On muuten omalla tavallaan aika absurdia ajatella, että katsoin tuota sarjaa jo lapsena ja se sama sarja jatkuu edelleen!

Kengät River Island / Housut Zara / Huppari *Levis

Oliko joukossa samaistuttavia juttuja? 

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Hyvinvointini kulmakivet

Kuten viime vuoden viimeisenä päivänä kirjoitin, tästä vuodesta tulee henkisen hyvinvoinnin vuosi. Lupaus on alkanut siinä mielessä hyvin, että näin vuoden kahtena ensimmäisenä kuukautena on tullut pohdittua paljon hyvinvointiin vaikuttavia asioita ja mietittyä sen merkitystä omaan elämään hieman laajemminkin. Viime vuosi oli paikoitellen rankka, jonka jälkeen on tuntunut jotenkin todella huojentavalta että vihdoin asiat alkavat loksahtelemaan paikoilleen. Joskus oman hyvinvointinsa vuoksi saattaa joutua menemään sinne epämukavuusalueelle, jonka myötä tie takaisin hyvän olotilan äärelle löytyy.

Käsitykseni hyvinvoinnista on muuttunut todella paljon vuosien saatossa. Viime vuodet ovat kuitenkin olleet kaikista ratkaisevimpia ja nimenomaan eron jälkeen olen kasvanut todella paljon ihmisenä ja joutunut sellaisten asioiden äärelle, jotka ovat saaneet minut punnitsemaan hyvinvointiani uudemman kerran. Oikeastaan se suurin oivallus jonka olen tehnyt, on että ihminen on kokonaisuus johon kuuluu yhtä isona osana mielen hyvinvointi kuin fyysinenkin balanssi. Aikaisemmin fokukseni oli aivan liikaa siellä fyysisyydessä ja henkinen puoli sitten laahasikin jopa tiedostamatta perässä.

Uskon vahvasti siihen, että hyvinvoinnin merkitys alkaa korostumaan vanhemmiten. Nuorempana näitä asioita ei edes välttämättä tule mietittyä kun on vielä todella nuori, eikä elämä ole ehkä tuonut eteen vielä samanlaisia ylä- ja alamäkiä kuin näin hieman vanhempana se on tehnyt. Myös hyvinvointitrendit menevät aalloittain ja maassamme vallitsevat tavat hakea sitä kokonaisvaltaista hyvää oloa vaihtelevat. Vaikka trendejä tulee ja menee, niin mielestäni tärkeintä on löytää se oma tapa tuntea olonsa hyväksi ja elää kokonaisvaltaisesti tyydyttävää elämää. Hyvinvointikin, kun saattaa kummuta ihmisille erilaisista lähteistä ja olla todella erilaisiakin asioita. Kun joku rakastaa itsekseen meditoimista ja joogaamista, saattaa toinen saada parhaan hyvinvointi boostin treenatessaan TFW:llä. Me ihmiset ollaan niin erilaisia ja koetaan erilaiset asiat tärkeiksi oman hyvinvoinnin kannalta.

Tänään haluan kuitenkin puhua niistä omista hyvinvointini kulmakivistä – asioista, jotka allekirjoitan juuri itselleni tärkeiksi. Listasinkin teille seitsemän hyvinvointini kulmakiveä, joiden varaan minun hyvinvointini tänä päivänä rakentuu.

Henkinen hyvinvointi

Halusin nostaa tämän esiin ensimmäisenä, sillä se on itselleni oikeastaan tällä hetkellä se kaikista tärkein asia. Kun voin henkisesti hyvin jaksan pyörittää arkea, hoitaa sosiaalisia suhteita, tehdä töitä, olla luova ja ideoiva sekä ylipäänsä tasapainoisempi ihminen. Kun henkinen hyvinvointi romahtaa, romahtaa koko pakka jossain kohtaa. Itsehän olen ihmisenä sinnittelijä mutta loppupeleissä joskus vahvuutta on myöntää olevansa heikko. Mielestäni ihmiset hoitavat aivan liian vähän henkistä hyvinvointiaan verrattuna fyysiseen kuntoonsa. Tehdään huolellista fyysisyyttä rasittavaa treeniä mutta unohdetaan henkisyyden huoltaminen. Mielestäni jokainen ihminen kaipaisi esimerkiksi terapiaa edes satunnaisesti tai elämän pahimmissa kriisivaiheissa, joilta ei muuten kukaan meistä pysty välttymään.

Fyysinen hyvinvointi

Henkisyys ja fyysisyys kulkevat käsikädessä kuten sunnuntaina kirjoitinkin. Siksi on tärkeää, että huolehdimme myös fyysisestä ruumistamme syömällä laadukasta ravintoa, liikkumalla sekä pitämällä ylipäänsä huolta terveydestämme. Vaikka itse kallistun ehkä hieman enemmän nykyään sinne henkisen hyvinvoinnin tärkeyden puolelle, niin kyllä silti fyysinenkin kuntomme määrittelee aika paljon jaksamistamme. Jos olemme huonossa fyysisessä kunnossa, vaikuttaa se todennäköisesti myös henkiseen jaksamiseen. Minulle omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen on ollut ikään kuin automaatio jo lapsuudesta lähtien enkä voisi kuvitellakaan, että lopettaisin treenaamisen kokonaan. Kyllä liikkuminen on vaan tietynlainen lääke ja auttaa usein myös henkisten asioiden prosessoinnissa.

Sosiaaliset suhteet

Sosiaaliset suhteet ovat aivan mielettömän tärkeä osa elämää! Vaikka olenkin pohjimmiltani introvertti ja usein vetäydynkin omaan rauhaan sekä nautin itsekseen olemisesta, kyllä sosiaalisuus on osa hyvinvointiani. Koska työskelentelen paljon itsekseni, on ihana saada vastapainoa siitä, että tapaa kollegoita ja tekee töitä yhdessä. Vapaa-ajalla taas ystävyyssuhteiden hoitaminen tuo iloa elämään ja nimenomaan se, että tuntee olevansa ihmisille tärkeä, on ihmisen psyykkeelle merkityksekästä. Itselleni ystävyyssuhteiden merkitys on korostunut viime vuosina ja pakko sanoa, etten osaisi enää kuvitellakaan elämää ilman ystäviä ja sitä omaa tukiverkostoa.

Työ

Se että tekee itselleen mieluisaa ja tärkeää työtä on todella iso osa hyvinvointia! Itse koen työn merkityksen todella suurena ja omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että työ vaikuttaa todella paljon elämäniloon ja hyvinvointiin. Itselleni työssä tärkeintä on se, että saa toteuttaa itseäni – olla luova ja vaikuttaa. Jos teet vääriä asioita tai olet itseäsi epätyydyttävässä työssä, heijastuu tuo aivan varmasti vapaa-aikaasi sekä jopa läheisimpiin ihmissuhteisiisi. Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen nuoruuteni hoitajavuosilta tapaukset hieman vanhempien hoitajien tiimoilta, joista heistä näki jo kilometrienkin päähän, että he eivät nauti työstään. Tuo paha olo ja tyytymättömyys heijastui nuorempien hoitajien aliarvioimisena ja sättimisenä sekä ylipäänsä negatiivisena ilmapiirinä. Muistan jo tuolloin ajatelleeni, etten koskaan halua olla tuossa pisteessä. Työ on oikeasti niin iso osa elämää, että siihen kannattaa todella panostaa ja jos tosiaan koet tekeväsi vääriä asioita, kannattaa niitä pyrkiä muuttamaan. Työ mitä tekee, on kuitenkin jokaisen omalla vastuulla eikä kukaan muu pysty valintoihisi loppupeleissä vaikuttamaan.

Terveys

Luonnollisestikin terveys on hyvinvoinnin yksi tärkeimmistä kulmakivistä. Jo ihan flunssan kourissakin maatessa sitä voi oivaltaa kuinka tärkeää terveys on, sillä ilman sitä emme pysty toimimaan. Terveyttä vaalin hoitamalla kokonaisvaltaista hyvinvointiani, eli sekä sitä mentaalista että fyysistäkin kuntoa. Terveellinen ja monipuolinen ravinto sekä lisäravinteet ovat myös avainasemassa. Itse asiassa lisäravinteiden merkitys on ainakin omalla kohdallani aika suuri koska tiedän, että ravinnosta ei vaan voi aina saada sitä kaikkea mitä kehoni tarvitsee. Syön pääasiassa myöskin kasvisruokaa, jonka myötä tietyt puutokset tulevat herkästi ellen huomioi esimerkiksi B-vitamiinia lisäravinteissani. Lisäravinteidenkin suhteen kannattaa miettiä lähinnä elämäntilannetta ja sitä, mitä kulloinkin ehkä kaipaa. Hyvänä esimerkkinä voisin mainita Nordiq Nutritionin Immune Complexin, jota tosiaan en käytä säännöllisesti mutta jota nautin etenkin viikkoina, joina tiedän stressikynnykseni kasvavan tai tunnen vaikka jotain alikunnon oireita.

Uni, lepo ja palautuminen

Niin tärkeä osa hyvinvointini kulmakiviä on lepo ja palautuminen! Treeneistä ei palauduta sillä ”kevyellä” juoksulenkillä vaan ihan aidosti lepäämällä. Nukun nykyään joka yö suunnilleen kahdeksan tuntia ja nykyään taas onneksi huomattavasti paremmin kuin pitkiin aikoihin. Myös ne välipäivät treeneistä ovat erityisen tärkeitä eli eihän viedä itseämme äärirajoille? Itse ainakin jos vertaan nuoruusvuosieni kuuden päivän treeniviikkoja nykyisyyteen en voi todellakaan sanoa, että olisin ollut tuolloin jotenkin paremmassa kunnossa kuin nyt. Kehitys tapahtuu levossa, joten sitä ei kannata todellakaan laiminlyödä!

Rentous ja vapaus

Viimeisenä mutta ei missään nimessä vähäisimpänä haluan mainita ehdottomasti rentouden! Omassa hyvinvoinnissa nimittäin se, etten suorita tai tee asioita väkipakolla on todella tärkeää. Vaikka elän pääasiassa sitä paperilla terveellistä elämää en ole silti minkään asian suhteen ehdoton. Eli voin olla välillä huppelissa ja nauttia viiniä, käydä ystävien kanssa ulkona tai syödä irtokarkkeja. Minun mentaaliselle hyvinvoinnilleni on tärkeää, että elämäni ei ole rajoittunutta vaan saan periaatteessa tehdä, mitä haluan minäkin hetkenä tehdä. Kaikki säännöt, kiellot ja lakot ovat itselleni ehdoton ei – osittain varmaan seurakuntataustoistani ja sen myötä rajoittuneesta historiastani johtuen. Nykyään haluan olla ns. vapaa ja tosiaan päättää itse asioistani tuntematta huonoa omaatuntoa. En ole missään nimessä täydellinen enkä tahdokaan olla. Itse asiassa nimenomaan täydellisyys on sitä jota tahdon vältellä, sillä täydellisyyden tavoittelu vie todella herkästi elämän suorittamiskeskeiseen suuntaan.

Nämä seitsemän asiaa ovat tosiaan tällä hetkellä elämässäni niitä tärkeimpiä hyvinvoinnin kulmakivia. Välillä jonkun toisen merkitys on tärkeämpi kuin toisen – elämäntilanteista riippuen. Tällä hetkellä ehkä tärkeimmässä roolissa on tosiaan henkinen hyvinvointi ja nimenomaan sen tukeminen.

Postauksen tiimoilta haastan myös sinua miettimään oman elämäsi hyvinvoinnin lähteitä ja niitä asioita, joista saat eniten tyydytystä elämääsi. Ihanaa päivää!

 

Kuvat: Iines / edit: minä – Kuvat kuvattu Shala Helsingin tiloissa