Oman kehonsa kritisoinnista

Monna julkaisi portaalissamme eilen mielenkiintoisen tekstin nykypäivän kehonkuvasta ja siitä, kuinka tuo kuva onkaan lipunut suorastaan erikoiseen suuntaan. Kun kokoa 38 käyttävä nainen nähdään ”isomman” kokoisena, herättää tuo aivan varmasti ajatuksia niin sinussa kuin minussakin. Jäinkin eilen hetkeksi miettimään yleisesti ottaen kehonkuvaa ja kaikkea siihen vaikuttavaa. Aihe on todella laaja ja osittain aika hankalakin. Kehonkuva kun muodostuu niin monesta asiasta eikä se ole useinkaan yksiselitteinen. Jälleen kerran puhutaan suuremmasta kokonaisuudesta jonka suhteen ei kuitenkaan tarvitse olla menneisyytensä vanki. Kehonkuvaansakin on mahdollista muuttaa positiivisemmaksi vaikka se olisi koko elämän ajan ollut enemmän tai vähemmän negatiivinen.

Heti tässä alussa tahdon alleviivata, etten missään nimessä voi sanoa että olisin aina täysin tyytyväinen vartalooni – harva meistä on. Enkä kirjoita tekstiä siltä kantilta, että ottakaahan minusta mallia. En sano olevani esimerkillinen tai ihminen joka rakastaisi aina itseään täysillä ja vartalokin näyttäisi peilistä jatkuvasti kivalta. Minullakin on niitä päiviä että turvottaa tai on muuten vaan todella ällöttävä olo omassa kehossa. Itse asiassa viimeksi eilen oli tuollainen päivä, jota selittelin itselleni kierron vaiheella. Peiliin ei tehnyt mieli katsoa ja oikeastaan kaikki Iineksen kanssa napatut kuvat näyttivät silmääni kauheilta – siis minä näytin omasta mielestäni kauhealta, kuvissa itsessään ei ollut mitään vikaa. Tässä siis yksi hyvä esimerkki siitä kuinka välillä on vaan näitä päiviä, että tuntuu huonolta ja näyttää omissa silmissä suoraan sanottuna karsealta.

Vaikka en koe näitä päiviä sinällään ongelmallisiksi sillä tiedän tällaisten hetkien tulevan ja menevän, kyllä nuo ajatukset tuntuvat silti jotenkin pahalta kun niiden äärelle oikein pysähtyy. Pysähdyinkin eilen illalla tosissani miettimään sitä, miksi ajattelen itsestäni tänään näin kriittisesti? Lopulta vastaukseni minulta minulle oli, etten oikeastaan pohjimmiltani edes tiedä. Joku sisäinen mörkö vaan nosti päätään ja kun ruokin ajatusta, se kasvoi kasvamistaan. Usein ulkonäköpaineet tai kriittisen fiiliksen omasta kehosta saattaakin laukaista joku täysin järjellisesti ajateltuna tyhmä tai jopa tiedostamatonkin juttu. Se voi olla kiristävä farkkujen nappi, väsynyt peilikuva tai esimerkiksi jonkun toisen täydellinen selfie täydellisellä Instafeedilla. Aina ei välttämättä tarvita edes yksittäistä syytä vaan tuo kriittisyys saattaa kummuta kokonaisuudesta – ehkä stressistä elämässä tai jostain hankalasta tilanteesta työpaikalla. Valitettavan usein me kanavoimme elämän osa-alueiden hankaluuksia ja negatiivisia tuntemuksia itsekritiikkiin. Tuossa kohtaa oma keho on aika helppo kohde, sillä se on ainoa asia jota pelkästään me pystymme kontrolloimaan. Kun tuolle kriittiselle ajatusvirralle taas antaa sijaa omassa päässään, saattaa se hetkessä kasvaa omiin mittasuhteisiinsa ja muuttua kärpäsestä härkäseksi.

Uskon sellaiseen ajattelutapaan, että ne asiat joita ruokit ja joille annat paljon ajatusaikaa, lisääntyvät mielessäsi ja tämän myötä myös elämässäsi. Jos elät jatkuvasti vartaloasi kriittisesti tarkastellen, alkaa tuo ajatus hallitsemaan mieltäsi – aina kun katsot peiliin näet sen virhekohtasi. Tiedän tämän omasta elämästäni, sillä nuorempana olin aikamoinen kriitikko ja pitkälti ympäristön vaikutuksesta aloin ajattelemaan etten ole riittävän hyvä tai kelpaava jos en ole tällainen tai tällainen. Edelleen tuo kriittisyys nostaa toisinaan päätään tietyistä ärsykkeistä ja kuten postauksen alussa jo mainitsin, minäkin välillä kamppailen kehonkuvani kanssa tai koen jopa rumuuden tunteita. Ero on kuitenkin siinä, että nykyään olen sisimmässä tietoisempi itsestäni ja ylipäänsä elämääni vaikuttaneista sekä jatkuvasti vaikuttavista asioista. Kun harrastan tiedostavaa ajattelua, pystyn itse jopa vaikuttamaan siihen tapaani ajatella itsestäni. Vaikka se ei aina helppoa ole, niin mahdollista se on! Paljon olen pyrkinyt miettimään esimerkiksi sitä kuinka puhun itselleni, että puhuisinko samalla tavalla vaikka ystävilleni? Itsepuhelun laadulla on nimittäin aika suuri merkitys kehonkuvankin kannalta. Ihmiset todella usein sättivät itseään sen sijaan, että rakastaisivat tai puhuisivat hyväksyvästi.

Vaikka tosiaan pyrin päivittäin lempeään itsensä kohtaamiseen ja siihen, että ajattelisin itsestäni hyvää, tulee eteen näitä päiviä kuten tänään vaikka oli. Elämä harvoin muuttuu kerta heitolla lopullisesti vaan usein joudumme valitsemaan asioita päivittäin. Se, että tekee joka aamu päätöksen rakastaa itseään ja olla itsensä paras ystävä auttaa mielestäni todella paljon myös kehonkuvan suhteen. Usein tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, joten liikojakaan ei kannata itseltään vaatia. Toisinaan on tuollaisia päiviä kuten minulla vaikka eilinen ja se nyt vaan kuuluu elämään. Tärkeää on kuitenkin huomata se kritisoinnin merkitys omalle ololle, sillä se harvoin ainakaan aikaan saa meissä mitään hyvää.

Itse toivoisin, että tulevaisuudessa leviäisi entistä enemmän ihana body positive -ajatus, jonka myötä maailma muuttuisi jatkuvasti suvaitsevaisemmaksi. Mielestäni ei kuulu olla jotain tiettyä vartalomallia jollainen jokaisen tulisi olla tai johon pyrkiä, vaan kullakin on oikeus olla juuri sellainen kuin on tuntematta siitä minkäänlaista huonoa omaatuntoa tai painetta.

Oikein ihanaa lauantaita ja muistakaahan, että olette upeita!

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (4)
  1. Ihanat housut! Mistä ne on?

    1. Kiitos! Zarasta ovat. 🙂 Tosin vanhat… Varmaan viime tai sitä edelliseltä kesältä jopa.

  2. Oma vartalo ei todellakaan ole täydellinen, mutta harvalla on, ainakaan omasta mielestä. Silti oma kroppa tekee hienoja asioita, vaikka olisikin paksut reidet ja eikä kaikista timmein vyötärö. Ne paksut reidet jaksavat juosta pitkiä lenkkejä ja töissä kannatella kun ei ehdi istumaan, ja sinne vatsaan uppoaa monenlaista herkkua viikon mittaan. Jokainen saisi upean kropan, jos olisi valmis elämään tiukan ruokavalion ja liikunta-aikataulun mukaan. Toisille se olisi totta kai helpompaa, kun ei liho yhtä helposti. Mutta itse otan mieluummin muutaman lisäkilon kuin stressaan moisesta. Onhan joskus niitä päiviä kun turvottaa ja vaatteet ahdistaa, mutta silloin voi pukea jalkaan löysät housut tai legginsit ja jonkun jättipaidan! Eikä ne päivät lopulta edes liity siihen omaan kehoon, vaan enemmän siihen mitä on syönyt, onko nukkunut hyvin jne. Kun voi hyvin niin oma kehokin toimii hyvin ja tuntuu silloin hyvältä.

    1. Ihanasti sanottu, se on juurikin näin! <3 Rentouttavaa lauantai-iltaa sinne. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *