10 random paljastusta minusta

Minulla on salainen heikkous, nimittäin itseäni nuoremmat miehet! Ystäväpiirissäni tuosta on tullut suorastaan vitsi sillä etenkin 1995 syntyneet pojat jostain syystä eksyvät usein tielleni. Näiden nuorien miesten kanssa ei tietenkään voi kuvitella tulevaisuutta mutta joku heissä silti minuun vetoaa. Ehkä se on sellainen tietynlainen kaavoihin kangistumattomuus ja impulsiivisuus – kyky heittäytyä tilanteisiin miettimättä liikaa niiden seurauksia? Todellisuudessa ajattelen kuitenkin niin, ettei iällä ole sinällään merkitystä jos ajatusmaailmat kohtaavat. Harvoin kuitenkaan lähes kymmenen vuoden ikäero toimii ja usein tuollainen tilanne on aika absurdi etenkin jos puhutaan parikymppisen sekä kolmekymppisen suhteesta.

En tällä hetkellä oikein osaa sanoa uskonko enää Jumalaan – tavallaan joo mutta tavallaan en. Uskon ehkä enemmänkin sellaiseen suurempaan voimaan – universumiin joka on kenties Jumala mutta ei välttämättä täysin hahmona, jona hänet raamatussa kuvataan. Paljon olen miettinyt näitä juttuja ja nimenomaan sitäkin, onko uskonto loppupeleissä pelokkaan ihmisen tapa uskotella itselleen että on jotain enemmän vaikka todellisuudessa ei olisikaan? Onhan se turvallisempaa elää ajatellen, että elämällä on joku syvempi tarkoitus ja ylipäänsä – uskonnothan selittävät ihmisille paljon asioita. Niiden kautta saadaan tyhjälle olotilalle merkitys. Ristiriitaisia juttuja joiden suhteen olen kai pienoisella tutkimusmatkalla edelleen…

En pidä muistoesineistä tai sellaisesta, että matkoilta raahataan kotiin tavaraa, joka on ikään kuin muistona reissusta. En viekään oikeastaan koskaan kenellekään tuliaisia kuin pakon edessä, eli niille ihmisille jotka aina tuovat minulle tuliaisia. Mielestäni tuo tuliaistouhukin on niin turhaa, sillä tavallisesti ne ovat juuri jotain pientä sälää, mikä on no – niin turhaa. Kotoani ei muuten taidakaan löytyä yhtään koriste-esinettä mikä kertonee siitä kuinka paljon noista pidän.

Inhoan kaikenlaisia lyhenteitä ja etenkin sitä jos niitä käytetään kirjoituskielessä. Ei siinä, kyllä ne särähtävät korvaani ihan jo puheessakin mutta kirjoituskielessä ehdottomasti vielä pahemmin. Pahimpia ovat esimerkiksi broisku, liikka, tyty, tomsku, bansku, ruikkari, tytsy, poitsu. Noista tulee vaan niin teinimäinen fiilis ja etenkin jos aikuinen käyttää kyseisiä sanoja, se todella särähtää korvaan. Poikkeuksena tästä kaikesta on mielestäni some, nimittäin tuo lyhenne ei ärsytä ja käytän sitä itsekin!

Ajattelin pitkään etten ole oikein logojen ystävä mutta kas kummaa, *House of Brandonilta saamani Leviksen huppari muutti ajatusmaailmaani kertaheitolla. Kuvissakin päälläni näkyvä huppari on niin ihana päällä ja mielestäni sopivan neutraali ollakseen logolla varusteltu. Logoissa on kuitenkin aina mielestäni se, että jos kannat sitä isossa koossa esiteltynä, tulee sen olla omien arvojesi mukainen. Levis edustaa itselleni brändiä, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani ja kaapistani löytyykin useammat Leviksen farkut. Myös Leviksen pitkä historia kiehtoo ja se, että he todella valmistavat laatua vuosikymmenestä toiseen.

En pidä yhtään siitä kuinka tuntematon ala bloggaaminen edelleen niin monelle ihmiselle on. Lähinnä itseäni ärsyttää siis se, kuinka ihmiset olettavat että sisältö blogiin syntyy käden käänteessä eikä se vie aikaa. Myös sellainen tietty pinnallinen leima rasittaa paikoitellen, sillä ainakaan oman blogini sisältö ei ole pintaliitoa. Jos olisin toimittaja, ymmärtäisivät kaikki varmasti mitä teen mutta bloggaajana kohtaa kyllä jatkuvasti ennakkoluuloja ja vääriä oletuksia siitä, mitä työ pitää sisällään. Ymmärrän ettei tähän puuhaan tarvita koulutusta mutta väittäisin, että useita taitoja on suorastaan pakko opetella. Bloggaaminen vaatii todellakin oma-aloitteisuutta ja sitä, että näkee itse vaivaa oppiakseen lisää.

Minulla on joku ihmeellinen pakkomielle lattioista ja niiden siisteydestä. Inhoan esimerkiksi vessassa sitä, että laatoilla on pölyä ja hiuksia. Suihkutankin kylpyhuoneen lattiat useamman kerran viikossa bideesuihkulla ja usein vielä hankaan vessanpönttöharjalla – joo älkää kysykö enempää!

Kun vielä vuosi sitten en voinut kuvitellakaan, että pohjoinen olisi juttuni niin nykyään suorastaan odotan seuraavaa kertaa, kun pääsen Lappiin! Levi onkin nykyään yksi suosikki kohteistani Suomessa, enkä muuten taida olla ainut. Onneksi reissuja on vielä tulossa tälle keväälle vaikka kausi kohta loppuukin. Moni on sanonut, että eikös nyt ole etelässäkin se ”ihana talvi” mutta täällä se ei nimenomaan ole samalla tapaa ihana kuin pohjoisessa – talvi ei nimittäin mielestäni sovi näille leveysasteille.

Olen todella surkea kotitreenaaja. Jostain syystä treenien kotona aloittaminen on vaan aivan tajuttoman hankalaa ja vaikka sitä sanotaankin, että vatsojahan tekee vaikka televisiota katsellessa niin ei se mene noin! Minulle on huomattavasti helpompaa mennä aina muualle harrastamaan liikuntaa, jolloin ympärillä ei ole niitä ärsykkeitä jotka paikoitellen katkaisisivat harjoituksen. Siispä pakko vaan myöntyä siihen, ettei kotona treenaaminen ole itseäni varten. Ehkä jooga tai meditaatioharjoitukset satunnaisesti voisivat onnistuakin mutta ihan oikeasti ei muuten.

Olen koukussa Salatut Elämät -sarjaan. Kyseinen televisiosarja on oikeastaan ainut ohjelma, johon voin sanoa olevani jollain tapaa koukussa. Puoli tuntia tuon saippuasarjan parissa on mielestäni ihana kevennys arkipäiviin ja nimenomaan se hetki vuorokaudesta, jolloin voi vaan maata ja keskittyä turhanpäiväisyyksiin. On muuten omalla tavallaan aika absurdia ajatella, että katsoin tuota sarjaa jo lapsena ja se sama sarja jatkuu edelleen!

Kengät River Island / Housut Zara / Huppari *Levis

Oliko joukossa samaistuttavia juttuja? 

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (12)
  1. Näitä on kiva lukea 🙂 Vihaan myös lyhenteitä, broisku ja ruikkari pahimmat :’D Mulla myös samoja ajatuksia Jumalaan uskomisesta, taisin joku päivä sanoa kaverille juurikin samoilla sanoilla; uskon ”johonkin suurempaan voimaan universumissa.” Ja tuo ihmisten käsitys bloggaamisesta… Olen itse kirjoitellut vasta vuoden, mutta törmännyt myös ennakkoluuloihin ja -käsityksiin, tiettyihin oletuksiin ja arvosteluun. Ärsyttävää.

    1. Mukava kuulla! 🙂 Mehän ollaan siis useammassakin asiassa samoilla linjoilla. Viimeiseen viitaten, onneksi voimme itse muuttaa ihmisten käsitystä oikomalla vääriä olettamuksia! Itse pyrin sitä ainakin poikkeuksetta tekemään, sillä inhoan ennakkoluuloja ja sitä, että joku tulee kertomaan minulle mitä minä teen ilman että todella tietää mitä teen.

  2. Minuakin usein lähestyvät nimenomaan nuoremmat miehet baarissa ja onhan se tosi imartelevaa. Kuitenkin usein sitten kun kerron olevani 32v, kiinnostus lopahtaa siihen 😀 Ensin toki ihmetellään, että mikä sun salaisuus on, miten näytät noin nuorelta. Muutaman kanssa käynyt yksillä treffeillä, jolloin ikä on viimeistään tullut puheeksi ja siihen on juttu jäänyt. Tämä on hassua, koska 99% muista treffikerroista mies on aina halunnut nähdä uudestaan. Joten pakko vetää tuo ikäkortti esiin 😛

    1. Hahah eikä! Kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, itse taas olen kohdannut pelkästään näitä ”mitä sitten” -tyyppejä kun kerron ikäni. Toisaalta olen tähän mennessä voinut vielä sanoa olevani kolmekymppinen, joten en tiedä muuttuuko tilanne sitten parin vuoden päästä? 😀 Uskoisin, että tuokin on kiinni paljon miehestä sillä osaa selkeästi viehättää hieman vanhempi ja kokenut, kuitenkin hyvin säilynyt nainen. Ehkä meissä on jotain sellaista tietynlaista itsevarmuutta jota ei välttämättä vielä parikymppisissä ole. 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *