Viime aikojen tärkeitä oivalluksia

Yhteyden kadottaminen omaan itseensä on kaikista pahinta. Se kun ei enää tunne yhteyttä sisimpäänsä tai tunteisiinsa. Usein tuollainen tilanne johtuu jostain traumasta, jonka jälkeen yhteys herkästi katoaa. Myös sellainen itsensä kovettaminen johtaa valitettavan helposti tuon tärkeän yhteyden katkeamiseen, kun korvaamme pohjimmaiset tunteemme esimerkiksi välinpitämättömyydellä tai vihalla. Voisin joskus kirjoittaa aiheesta enemmän, sillä minunkin yhteyteni sisimpääni on ollut lukuisia kertoja poikki. Omakohtaista kokemusta siis löytyy.

On my wayOn my wayOn my way

Kaikelle on oikea aikansa ja paikkansa. Elämässäni on ihmissuhde, jonka vuoksi kärsin edelleen todella paljon. Tuo ihmissuhde oli minulle joskus se tärkein mutta nykyään emme ole missään väleissä. Olen tavallaan rakentanut tuon asian ympärille suojamuurin ja sulkenut tämän ihmisen kokonaan pois elämästäni. Todellisuudessa kuitenkin kärsin siitä, ettei tuo kyseinen ihminen ole enää koskaan kysymässä minulta mitä kuuluu, enkä minä häneltä ja se tuntuu paikoitellen pahalta. Mutta kuten ystäväni viikko sitten minua muistutti, kaikelle on aikansa ja paikkansa. Siinä kohtaa kun aika on kypsä, tulee anteeksi pyynnön hetki – puolin ja toisin.

Joskus ihmiset vaan erkaantuvat ja ystävyyskin viilenee. On tavallaan jännä kuinka joskus joku ihminen on sinulle pitkään erityisen läheinen kunnes tapahtuu jotain, joka muuttaakin yhtäkkiä kaiken. Aina se ei välttämättä ole mikään konkreettinen tapahtuma vaan se voi olla ihan pelkästään tunne. Tunne siitä, ettei vaan koe tuon ihmisen kanssa enää samaa kuin koki joskus aikaisemmin ja hänen seurassaan olo tuntuu jollain tapaa vieraalta. En tiedä onko kyse asiasta jolle tulisi väkisin jotain tehdä vai yksinkertaisesti siitä, että itse on muuttunut johonkin suuntaan? En tiedä. Ehkä ihmissuhteillekin on aikansa ja paikkansa?

Kuukausipiilolinssejä ei saisi koskaan käyttää yliaikaa. Tavallisesti en noin teekään mutta nyt oli jostain syystä lipsunut jo reilustikin yli ja sain silmätulehduksen – tosin onneksi lievän sellaisen. En ole sataprosenttisen varma johtuiko tulehdus ”vanhoista” linsseistä vai saunomisesta linssit päässä, mutta joka tapauksessa vahinko on jo tapahtunut, joten mitä tästä opimmekaan? Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä mutta netissä googlailtuani löysin jopa artikkelin, jossa henkilö oli sokeutunut piilolinssien väärinkäytön seurauksena. Näkökyky ei siis ole todellakaan leikin asia.

On my wayOn my way

Omannäköinen elämä on sitä parasta elämää. Tämä oivallukseni syntyi itse asiassa jonkun teidän lukijan kommentin toimesta, jonka myötä jäin miettimään, että ehkä ajatukseni pysähtymisestä, perheen perustamisesta ja muusta ovatkin aivan hyväksyttäviä. Kenenkään ei kuulu sanella meille kuinka meidän tulisi elää, vaan jokaisella on vapaus valita mitä elämällään tekee. Tuosta kommentista tuli hyvä mieli ja sellainen huojentunut fiilis, että ehkä minulla vaan on oikeus ajatella näin ilman huonoa omaatuntoa.

Iso osa tämän päivän ongelmista juontaa juuriaan menneisyydestä ja oikeastaan käsittelemättömästä sellaisesta. Rohkenisin myös väittää, ettei suurin osa ihmisistä edes uskalla peilata lapsuuttaan tähän päivään vaan elää tämän elämän ikään kuin kaiken ”unohtaen” kohtaamatta koskaan asioita, joiden avulla saattaisi löytyä ymmärrys moniin vaikeisiinkin elämän haasteisiin. Toisaalta en sano etteikö tietämätön ihminen voisi elää yhtä onnellista elämää kuin hän joka tietää ja on kohdannut menneisyytensä. Itse uskon, että tekemällä sovinnon menneiden kanssa olet paljon valmiimpi tähän hetkeen ja edessä häämöttävään tulevaisuuteen.

Kahvi kuin kahvi. Kahvinkeittimeni hajosi joku aika sitten, jonka yhteydessä päätin kokeilla murukahvilla aamujeni käynnistämistä. Tämä oikeastaan ainoastaan siksi, että kahvinkeittimen hankkiminen tuntui sen verran vaivalloiselta enkä saanut sitä heti aikaiseksi. Murukahvin juonnin aikana jotenkin vaan tajusin, että loppupeleissä itselleni ei ole mitään väliä onko se kahvini muruista vai suodattimen kautta valmistettua – kunhan saan aamukahvini. Murukahvi oli muuten loppupeleissä aika hyvääkin ja niin helppoa valmistaa! Olisin varmaan jäänyt sille tielle ellen olisi alkanut miettimään taloudellista puolta, sillä murukahvi vaan kuluu nopeammin ja laskujeni mukaan tulee pitkässä juoksussa kalliimmaksi.

On my wayOn my wayKengät Dr. Martens (second hand) / Farkut H&M / Huppari second hand / Bandana second hand / Kello Cluse

Jos elämässään haluaa tapahtuvan muutosta, lähtee muutos aina itsestä. Kun muuttaa itseään, muuttuu ympäristö useimmiten sen mukana. Koskaan ei pidä pyrkiä muuttamaan toista ihmistä haluamansa laiseksi, koska se ei yksinkertaisesti toimi niin. Muutos lähtee itsestä ja omasta halusta muuttaa tapojaan toimia, ajatella tai elää tätä elämää. Tavallaan tässä kohtaa voi mielestäni myös ajatella niin, että jokainen valitsee itse lähipiirinsä. Eli jos jotain ihmistä ei miellytä muutoksesi sanoa vaikka asioista rohkeammin suoraan, ei hänen ole pakko olla lähipiirissäsi.

Suurinta itsevarmuutta on toisten ihmisten kunnioittaminen. Tämä on tullut mieleeni ehkä hieman nolossakin yhteydessä, nimittäin Temptation Islandia ja Eliaksen käytöstä seuratessa. Mielestäni se, että mies arvostelee naisystävänsä ulkonäköä ”kuin autoa” tai ylipäänsä puhuu kumppaninsa ulkonäöstä esineellistävästi tai negatiiviseen sävyyn, kuvastaa tuon ihmisen omaa epävarmuutta. Hän on itse niin epävarma, että kokee itsensä vasta siinä kohtaa itsevarmaksi kun saa arvosteltua ja lytättyä toista alas. Tuo on keinotekoista itsevarmuutta ja mielestäni jollain tavalla jopa narsistista. Olen kohdannut miesten puolelta itsekin tuollaista vastaavaa käytöstä ja mielestäni se on yksinkertaisesti niin säälittävää!

Oliko minun oivallusteni joukossa kenties sinuakin viime aikoina kohdanneita oivalluksia?

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (2)
  1. Kirjoita ihmeessä tuosta henkisen yhteyden katoamisesta. Itselläni oli todella vaikea syksy ja jouduinkin kovettamaan itseni, lopulta en enää tuntenutkaan mitään, enkä oikein itseänikään. Nyt pikkuhiljaa uskallan käsitellä asioita pala kerrallaan vaikka tunnereaktiot pelottavat. Kun on niin pitkään joutunut olemaan kova, niin on pelottavaa tuntea jälleen.

    Jos olen jotain tästä oppinut niin omista rajoista on pidettävä kiinni, kaikkia ei tarvitse miellyttää.

    1. Juu, aloiteltu luonnos löytyykin itse asiassa mutta pitääpäs viimeistellä postaus vielä. 🙂 Ja tiedän mistä puhut, been there and done that. Itselleni on myöskin luontaista kovettaa itseään ja kieltää vaikeita tunteita. Edelleen joudun kamppailemaan sen kanssa, että pystyn kohtaamaan esimerkiksi surun silmästä silmään.

      Ja tärkeän asian olet oppinut! Suhde itseen on oikeasti elämän tärkein ihmissuhde jota kannattaa todellakin vaalia. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *