Kun yhteys omaan sisimpään katkeaa

Mainitsin menneellä viikolla viime aikojen oivallukset postauksessa, että pahinta on se kun yhteys omaan sisimpään katkeaa ja lupasin kirjoittaa aiheesta teille enemmän. Tämä postaus on ollut itse asiassa luonnoksissa aika pitkäänkin, sillä olen kokenut sen kirjoittamisen jotenkin kovin vaikeaksi. Asiaa ei sinällään ole haastava jäsennellä tekstiksi mutta se tunnepuoli – se on se vaikein osuus. Tulen nimittäin tätä kirjoittaessani jotenkin todella surulliseksi sillä koen niin elävästi sen tunteen, jota olen niin monta kertaa tuntenut. Sen kuinka päätän, ettei minua enää koskaan satuteta ja käännän pahan oloni uhmaksi. Vihamielisyyden ja uhmakkuuden myötä muutun pikkuhiljaa kylmäksi ja tuon kylmyyden kautta kadotan yhteyden itseeni – siihen ihmiseen, joka pohjimmiltani olen. Se tunne joka minulle nyt päällimmäisenä pintaan nousee, on sääli sitä Juttaa kohtaan, joka noin toimii.

Olen ihmisenä sellainen, että tilanteissa joissa minua tavalla tai toisella loukataan, nousen barrikadeille. Sen sijaan, että itkisin avoimesti tai osoittaisin olevani riekaleina käännän surun vihaksi ja uhmakkuudeksi. Totuus on kuitenkin se, että sisimpäni on herkkä ja haavoittuva, jonka vuoksi viha on puolustautumiskeinoni suojella tuota herkkyyttä. Viha taas aikaan saa kylmettymistä ja sitä, että tunneyhteys omaan sisimpään ei pelaa. Kun ajattelet jatkuvasti olevasi kova ja sellainen ettei sinua satuteta, murtaa se aidosti aika paljon jotain tärkeää. Yhtäkkiä havahdutkin siihen ettet ole itkenyt puoleen vuoteen eikä sinua edes oikeastaan enää itketä. Tuo olotila myöskin syö todella paljon elämän eri osa-alueilta iloa ja nautintoa. Se luo elämään sellaista jatkuvaa katkeruutta, ilottomuutta ja omalla tavallaan myös melankolisuutta. Kun tunneyhteytesi sisimpääsi ei pelaa, olet ikään kuin tukossa – et tunne tai pysty elämään kuten haluaisit elää.

Usein tällaisen yhteydettömän tilan laukaisee alun perin jokin trauma. Se voi olla lähtöisin jo lapsuudesta tai tulla eteen esimerkiksi toistuvasti aikuisuudessa. Usein tuo trauma liittyy kuitenkin ihmissuhteisiin, joiden kautta koemme katkeroitumista tai sitä, ettemme ole rakastettuja tai hyväksyttyjä. Nuo tunteet aiheuttavat meissä luontaisesti negatiivisia tuntemuksia ja pahimmillaan turruttavat sisimpäämme. Hoitamattomana yhteydettömyys voi jatkuva vuosikausia jolloin puhutaankin usein näistä elämäänsä kyllästyneistä vihamielisistä ihmisistä. Välttämättä tuo yhteydettömyys ei näy kuitenkaan ulospäin sillä moni pystyy näyttelemään todella hyvin. Kuitenkin se merkittävin asia tässäkin kohtaa on mielestäni se, että sisäinen turrutus vaikuttaa eniten meihin itseemme. Kaikista eniten tuosta tunteettomasta olotilasta kärsit sinä itse.

Omasta elämästäni voisin kertoa muutamankin esimerkin tällaisesta yhteydettömästä tilasta. Toinen on ihmissuhteiden ja etenkin miessuhteiden saralla koetun epäonnistumisen aiheuttamaa uhmaa, jonka tiimoilta olen monet kerrat vannonut, ettei minua enää ikinä satuteta. Vaikka olen kuvitellut, että olen jo vanhempi ja viisaampi, ajauduin tällaiseen samanlaiseen tilaan viime vuoden joulukuussa petyttyäni jälleen kerran. Päätin etten enää kiinnostu kenestäkään ja haistatin kaikille miehille pitkät. Tuo uhma vei minua yhteydettömään tilaan itseni kanssa, johon havahduin vasta viime viikolla terapiassa. Tuolla jotain murtui sisälläni ja tajusin jälleen kerran, että olin ollut tuossa tunnottomassa tilassa ikään kuin huomaamattani yli pari kuukautta. En ollut itkenyt koko aikana tai ylipäänsä halunnut tuntea yhtään mitään syvemmällä tunnetasolla. Elin päivästä toiseen touhuten kuitenkaan pysähtymättä sen äärelle, että sisimmässäni ei ollut hyvä olo.

Toisena mainittakoon menneisyyteni sekä siellä tapahtuneet asiat, joista en halua sen tarkemmin kertoa koska niihin liittyy sen verran muitakin ihmisiä. Nuo tapahtumat ovat kuitenkin aiheuttaneet minussa traumatisoitumista, joka on jäänyt ikään kuin sisimpääni elämään. Se etten ole noita asioita vuosiin muistellut, ajatellut saatikka käsitellyt, on aiheuttanut jonkinlaisen lukon sisimpääni. Puhutaan traumasta, joka on tavallaan olemassa olevana ja vaikuttavana osana minussa jatkuvasti mutta joka on ollut todella vaikea tiedostaa. Tällä hetkellä työstänkin terapiassa nimenomaan sitä, että pääsisin noista traumoista ylitse ja sitä kautta löytäisin vahvemman tunneyhteyden itseeni. Olen niin tottunut esimerkiksi dissosioimaan eli puhumaan oman elämäni menneistä tapahtumista kuin vieraan ihmisen asioista mikä taas todistaa sitä, etten ole tunnetasolla täysin yhteydessä itseeni. Minun on esimerkiksi todella vaikea päästä menneisyyteni tunnetiloihin sinä samana ihmisenä, joka olen nyt koska minusta tuntuu, etteivät nuo asiat ole tapahtuneet minulle. Olen ikään kuin niin vahvasti siirtänyt ne pois itsestäni että niiden kohtaaminen tuntuu todella vieraalta.

Seuraavaksi tullaankin sitten sen kysymyksen äärelle, että kuinka tuollaisen katkenneen yhteyden voisi palauttaa tai uudelleen luoda? Itse olen ainakin huomannut, että usein siihen havahtumiseen on tarvittu jokin tapahtuma tai ihminen viestimään minulle tilastani. Tunteettomaan ja kylmään olotilaan on niin turvallista jäädä, koska tuo olotila pitää sinut ikään kuin ei vastaanottavaisena negatiivisiakin tunteita kohtaan. Tuntuu turvalliselle ajatella ettei mikään satuta minua koska en anna satuttaville tunteille sijaa elämässäni. Siinä kohtaa kun tapahtuu kuitenkin se murtuminen ja mahdollisesti omaan tilaan havahtuminen, vapautuu meissä jotain merkittävää. Itse voin ainakin sanoa, että nuo hetket murtavat minussa jotain ja keventävät oloa aivan mielettömästi! Siksi välillä mietinkin miksi niin herkästi tuohon yhteydettömään olotilaan päädyn, kun kerta tiedän, miten vapauttavalta tuntuu kun ei tarvitse kantaa sitä taakkaa?

Nämä ovat niin hankalia juttuja siinä mielessä, että jos ihminen on tottunut puolustautumaan tietyllä tavoin – on noita tapoja hankala sekunneissa muuttaa. Kaikki meihin sisäänjuurtunut on meihin sisään juurtunutta ja se vaatii työstämisen päälle vielä hieman lisää työstämistä. Jos havahdut nyt tilanteeseen, jossa tiedät olevasi hieman hukassa itsesi ja yhteytesi kanssa, suosittelen sinua miettimään mistä tämä voisi johtua? Mitkä ovat olleet asioita, jotka ovat laukaisseet sinussa tuon yhteydettömyyteen lipumisen? Kun tiedostaa ne syyt on helpompi lähteä rakentamaan yhteyttä uudestaan. Aivan ensimmäisenä sanoisinkin, että niiden aitojen tunteiden kokeminen on tärkeää. Sen sijaan, että tunnet sitä peitetunnetta, pyri löytämään aito tunne sieltä tapahtumien takaa. Joskus se aito tunne on rankka, jonka vuoksi siihen päälle on helpompi verhota sijaistunne. Usein myös puhuminen auttaa – se että avaa sisintään ja sitä kautta pyrkii jäsentelemään asioita. Sanoisinkin, että oikeastaan ilman käsittelyä näistä jutuista ei eteenpäin pääse ja itselleen ajan antaminen on myöskin todella tärkeää.

Välillä mietin, olenko tällä planeetalla ainut jonka yhteys omaan sisimpään on välillä katkolla mutta todellisuudessa veikkaan, että moni ihminen on tuollaisessa tilassa jopa tiedostamattaan. Tätä elämää kun on huomattavasti helpompi elää vähemmän tuntevana ja esimerkiksi ei niin herkkänä kuin itse koen olevani. Olen huomannut, että välillä jopa pelkään omia tunteitani ja herkkyyttäni, jonka vuoksi ne on helppo piilottaa kovan kuoren ja jopa impulsiivisuuden taakse. Tuo kuori taas on rehellisyyden nimissä se joka vie minua kauemmas itsestäni ja siitä, että tuntisin kuka olen ja mitä haluan.

Koetteko te koskaan, että yhteys omaan sisimpään on katkolla? Tai heräsikö ajatuksia aiheeseen liittyen?

On my way

6 vastausta artikkeliin “Kun yhteys omaan sisimpään katkeaa”

  1. Minulla on takana yli 10 vuoden parisuhde, jossa olen kokenut niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Parisuhde on muuttunut paremmaksi pari vuotta sitten (miehen käytös muuttunut), mutta olen täysin hukassa itseni kanssa. En siis tunnista enää lainkaan omia tunteita saati tiedä miksi olen tässä parisuhteessa. Tarkoituksenani on aloittaa terapia ja toivottavasti saan sieltä apua niin kuin sinä olet saanut. Tsemppiä :)

    • Ymmärrän – tai en pysty varmasti kuvittelemaan mitä olet kokenut mutta sen ymmärrän, että asia on aiheuttanut traumoja sinussa. Luulen, että kokemus on ollut sinulle niin traumaattinen, että olet tehnyt sitä tunteiden eriyttämistä itsestäsi. Eli et ikään kuin tunne niitä tunteita tai ymmärrä edes itseäsi, koska trauma on ollut niin iso ja vaikuttanut sinuun todella vahvasti.

      Aivan mahtavaa, että olet päätynyt hakemaan apua ja olen varma, että tulet sitä terapian kautta löytämään. <3 Itseäni on jo tähän mennessä helpottanut kovasti se, että joku on yksinomaan minua varten kuuntelemassa ja nostamassa kanssani esiin niitä menneisyyteni haamuja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että oikea terapeutti ei välttämättä löydy ensimmäisellä kerralla ja ylipäänsä terapiamuotojakin on monenlaisia. Eli älä säikähdä jos et heti tunne, että olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toki voi olla, että hetikin tärppää mutta halusin vaan muistuttaa. Tsemppiä sinnekin kovasti! :))

  2. Voi sentään… yhteyteni on ollut enemmän tai vähemmän katkolla kohta 40 vuotta. Olen asian alitajuisesti tiennyt kyllä hyvinkin kauan, mutta uskallusta ei ole riittänyt kohdata noita tunteita ja todellista itseä. Tai kyse lienee pikemminkin ollut henkisten voimavarojen puutteesta aikaisemmin.
    On todella, todella hienoa että olet mennyt terapiaan käsittelemään kipupisteitäsi. Uskon kaikesta kirjoittamastasi päätellen että löydät varmasti yhteyden itseesi ja opit elämään herkkyytesi kanssa tasapainossa; olet jo noin nuorena edennyt noin pitkälle sisäisellä matkallasi :)

    • Kuulostaapa ikävältä mutta olet kuitenkin rohkea siinä mielessä, että tiedostat asian ja myönnät sen. Toivon, että jossain kohtaa rohkenet kohtaamaan todellisen minäsi ja tunteesi, oikea hetki tulee varmasti vielä. Ja ymmärrän täysin tuon voimavarojen puutteenkin. Itsekään en ollut aikaisemmin valmis käsittelemään menneisyyttäni ja välttelinkin terapiaan menoa mm. taloudellisin syin. Onneksi nyt olen kuitenkin tässä, sillä apu on ollut jo tähän mennessä suuri. Toivon, että oikea hetki koittaa vielä sinunkin kohdallasi, ole vaan rohkea! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 19
Tykkää jutusta