Päihdeongelma johtuu aina jostain

Lueskelin tänään portaalissamme viime päivinä julkaistuja tekstejä tapauksesta Jari Sillanpää. Ilmeisesti pääsiäinen jätti minut sen verran uutispimentoon, etten ole tosiaan ollut täysin perillä viime aikaisimmista käänteistä ja tuon Enbuskenkin haastattelun ehdin vasta tänään katsomaan. Päällimmäinen tunne mikä minulle tuli haastattelua katsoessa oli suru – paha mieli Jarin puolesta ja sääli häntä kohtaan. Vitsin heitto ja aiheen vakavuuden kieltäminen olivat häneltä selkeästi tietynlaisia puolustautumiskeinoja, joita hän kykeni pitämään yllä haastattelun loppuun saakka. Usein nimenomaan todella vaikea aihe johon liittyy pahaa oloa, surua ja ahdistusta on helpompi verhota johonkin sijaistunteeseen joka kuitenkin jossain kohtaa saattaa romahtaa. Ja näinhän kävi haastattelussakin. Lopun kyyneleet paljastivat viimeistään sen, että kyse ei ole yksinkertaisesta asiasta vaan asiasta joka myös satuttaa häntä itseään. Ei ole helppoa myöntää olevansa alkoholisti ja narkomaani.

Koen, että meitä ihmisiä on erilaisella herkkyydellä varusteltuja. On ihmisiä, jotka ovat oikeastaan kaikessa vahvoja ja muutenkin tietyllä tapaa vähemmän herkästi tuntevia. Sitten on herkkiä ja jopa erityisherkkiä, jotka kokevat jo pienimmätkin asiat todella vahvasti – oli kyse sitten hyvästä tai pahasta. Näitä kahta ihmistyyppiä ei voi mielestäni laittaa samaan kategoriaan ja usein onkin niin, että tunnemaailmaltaan vahvempien on vaikea ymmärtää herkkiä ja ehkä jopa heidän tapaansa toimia. Minulla on aina ollut mielikuva siitä, että Sillanpää on todella herkkä. Hän on itkenyt ennenkin julkisesti ja osoittanut tunteitaan esimerkiksi Vain Elämää -ohjelmassa. Mielestäni tuo on hieno piirre ihmisessä mutta samaan aikaan herkkyys saattaa altistaa ihmistä siihen, ettei hän kestä asioita samalla tavalla kuin vähemmän vahvasti tunteva ihminen kestää. Oma uskomukseni onkin, että herkät ihmiset ajautuvat helpommin päihdeongelmaisiksi nimenomaan herkkyytensä vuoksi. Kun omia tunteitaan on vaikea kestää saattaa alkoholi tai huumeet olla yksi keino turruttaa sitä omaa pahaa oloaan. Se on aina väärä tapa mutta valitettavasti usein ihminen ajautuu päihteiden äärelle jos ei kestä todellisuutta.

Itsehän voin rehellisesti myöntää, että olen käyttänyt alkoholia elämäni aikana lukuisia kertoja turruttaakseni jotain sisälläni. Esimerkiksi viime kesänä kun tuntui etten vaan kestä tunteitani, hukutin pahaa oloani juhlimiseen. Nuorempana lähdettyäni hengellisestä yhteisöstä juhlin muutaman vuoden ajan todella railakkaasti ja viihdekäytin tuolloin myös huumeita. Näin vasta vuosia jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että hengellisessä yhteisössä eläminen ja siellä niiden tietynlaisten vahvojen hyvän olon tunteiden kokeminen jätti minuun sieltä lähdettyäni ns. tyhjän aukon, jota koetin paikkailla päihteillä. Halusin saada yhtä vahvoja tunteita aikaan kuin koin siellä hengellisyyden piirissä, sillä pudotus normaaliin elämään on aika valtava jos elää sellaisessa viikoittaisessa hurmoksessa ja yhteisöllisyydessä. Myös se, ettei ole saanut tutustua alkoholiin turvallisessa ympäristössä kuten normaalisti nuoret tekevät, on vaikuttanut omaan alkoholinkäyttööni myöhemmin. On ollut ylilyöntejä ja hapuilua – ikään kuin sellaista omien rajojen hakemista välillä jopa todella riskialttiilla tavalla. Nämä ovatkin mielestäni asioita, jotka eivät ole koskaan yksiselitteisiä. Osalle ihmisille päihteet eivät ole ikinä millään tavalla ongelma mutta sitten on ihmisiä, jotka saattavat kanavoida ongelmiaan niiden kautta. Onhan se helpompi vetää suoraan sanottuna kännit ja turruttaa kuin kävellä terapeutin puheille ja aloittaa niiden kaikista vaikeimpien asioiden käsitteleminen.

 

Tämä tekstini ei sitten todellakaan ole mikään puolustuspuhe päihteitä kohtaan ja itsekin olen nykyään huumevastainen. Halusin kuitenkin nostaa esiin myös sellaista tietynlaista ymmärrystä Jaria kohtaan. Kukaan ihminen tuskin käyttää noin vahvoja huumeita huvikseen, vaan jotainhan kyseisen päihteen avulla pyritään turruttamaan. Ja kaikista todennäköisimmin tuon käytön taakse kätkeytyy pahaa oloa ja sitä, että ihminen on todella rikki sisältä. Metamfetamiini on erittäin vahva huume ja jos aineen Googlaa näkee mitä sen käyttö aiheuttaa ihmiselle. Se, että on valmis laittamaan itsensä ja kehonsa alttiiksi kaikille noille jälkiseuraamuksille, on mielestäni enemmän surua kuin vihaa herättävää. Muiden ihmisten hengen vaarantaminen ei ole tokikaan koskaan hyväksyttävää mutta tuollaisessa tilanteessa päihteestä eroon pääsemiseen auttaa vaan se oma päätös – halu muuttaa tapaansa toimia ja parantua. Jos ei itse koe ongelmaa ongelmaksi, on tuo erittäin hankala tilanne lähteä muuttamaan asioita. Toisten ihmisten tuomitseminen harvoin auttaa vaan saattaa jopa enemmän satuttaa ja eskaloida tilannetta pahemmaksi.

Toisaalta ymmärrän myös sen, että jos omassa lähipiirissä on ollut päihdeongelmainen saattaa suhtautuminen olla vihamielistä. Itse kun en ole koskaan joutunut kokemaan esimerkiksi alkoholistia lähipiirissäni en osaa ehkä kuvitella kuinka pahalta sellaisen käytöksen seuraaminen voi sivusta tuntua. Uskon, että tuollaiset kokemukset aiheuttavat toisinaan jopa vihaa muita alkoholia käyttäviä kohtaan ja nimenomaan humalaiset ihmiset saavat näkemään punaista. Tuokin on omalla tavalla ymmärrettävää. Se minkä olen kuitenkin viime aikoina terapiassa oivaltanut, on että jos jokin asia herättää sinussa todella vahvoja negatiivisia tunteita, ei se ole oikeutus purkaa sitä ulkopuolisiin ihmisiin. Esimerkiksi vaikka miehet – jos joku mies on satuttanut minua, ei se ole oikeus kohdistaa vihaa kaikkia miehiä kohtaan. Tai jos joku teistä on kohdannut omassa elämässään alkoholistin kanssa kasvamisen, ei se anna sinulle oikeutta vihata kaikkia alkoholia käyttäviä.

Tämä aihe on omalla tavallaan aika riskialtis mutta halusin nostaa blogissani esiin omia ajatuksiani aiheen tiimoilta. Tai enemmänkin muistuttaa ihmisiä siitä, että kaikki johtuu aina jostain. Emme tiedä mitään Sillanpään lapsuudesta tai kaikesta mitä hän on elämänsä aikana kokenut ja tuntenut. Harvoin elämä on todella yksiselitteistä, jonka vuoksi muistutan itseäni ja jokaista teitäkin ymmärryksestä.

Millaisia ajatuksia tämä kohu on teissä herättänyt?

 

Kuvat: Iines / edit: minä

hyvinvointi ajattelin-tanaan
Kommentit (14)
  1. Ei varmasti ole helppoa myöntää olevansa alkoholisti ja narkomaani. Olen samaa mieltä, että meitä ihmisiä on erilaisella herkkyydellä varusteltuja. Itsekin olen käyttänyt alkoholia lukuisia kertoja turruttaakseni jotain sisälläni. https://www.kangaskartano.com/palvelut/

  2. Yllättävän monella julkisuuden henkilöllä on ollut ongelmia päihteiden käytössä, sitä kuvittelee että ne saa elää unelmaansa, mutta pinnan alla voi olla kipeitäkin asioita, joita sitten hoidetaan väärällä tavalla. Itselläni on myös kokemusta päihteiden väärinkäytöstä ja nimenomaan sitä pahaa oloa yritin lieventää. Koskaan se ei karannut ihan käsistä mutta havahduin siihen kun arkenakin piti joskus ottaa lasin-pari viiniä, useampanakin iltana viikossa. Tiedän mitä alkoholi tekee terveydelle ja aloin miettimään syitä niin runsaaseen käyttöön. Nuorempana käytin lähinnä kun lähdin kerran 1-2 viikossa bilettää. Taustalla oli masennusta jota olin työstänyt muutaman vuoden ja joka välillä edelleen nostaa päätään, mutta enää en halua lääkitä itseäni alkoholilla vaan lähden mieluummin lenkille tai salille, niin tulee parempi fiilis. Nykyään juon hyvässä seurassa muutaman, ja viihteellä tulee käytyä enää harvoin. Isälläni oli alkoholiongelma kun olin pieni ja mietin usein oonkohan perinyt sen siltä, kun se on kuulemma myös periytyvää.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *