Se mikä tekee onnelliseksi on muuttunut

*Sisältää mainoslinkkejä

Onnellisuus merkitsee ihmisille eri asioita ja se mikä tekee onnelliseksi saattaa muuttua aika paljonkin matkan varrella. Kun lapsena tuli onnelliseksi todella yksinkertaisista asioista, aikuisuuden kynnyksellä onnellisuuden suhteen muuttui jotenkin huomattavasti vaativammaksi. Ehkä epävarminten onnellisuutta haki kahdenkymmenen paremmalla puolen, jolloin niin moni asia oli riippuvaista ulkopuolisista tekijöistä – tai näin ainakin omassa elämässäni. Sitä ei ikään kuin osannut edes pysähtyä miettimään voisiko onnellisuus lähteä minusta itsestäni tai että voisiko se olla materiasta, ympäristöstä tai ihmisistä riippumatonta.

Tänä päivänä katson onnellisuutta niin eri näkökantilta kuin katsoin vaikka 25-vuotiaana. On tuo jännä miten vuodet muuttavat ihmistä ja varmasti tämänkin hetkinen ajattelutapa tulee vielä paljon muovautumaan. Tärkein oivallukseni on kuitenkin tuo jo mainitsemani, että mikään materia tai kukaan ihminen ei loppupeleissä voi tehdä minua onnelliseksi. Läheiset ihmiset ovat toki yksi osa onnellista elämää ja hyvinvointia mutta se syvin merkitys onnelliselle elämälle löytyy minusta itsestäni. En sano, että olisin juuri nyt onnellisimmillani mutta tiedän onnellisuudesta paljon enemmän kuin tiesin muutama vuosi sitten. Olen hyväksynyt myös sen, että onnellisuutta ei voi jahdata. Kaikenlaiset vinkit onnellisempaan elämään ovat ehkä joo fiksuja mutta loppupeleissä ne aiheuttavat meille liikaa paineita. Uskon jopa, että ne saattavat viedä meitä kauemmas onnellisuudesta joka ei ole siellä tulevaisuudessa, vaan tässä hetkessä.

Toisaalta olen myös oivaltanut, että onnellisuus on ihmisille eri asioita. Jos materia ei tee minusta onnellista, ei minulla ole oikeutta tuomita ihmistä joka on onnellinen materialistisesta omaisuudestaan. Tiedätte suhteeni tuhansien euron luksuslaukkuihin ja sitä kautta onnellisuuden havitteluun mutta en voi tuomita ihmistä, joka tulee Chanelista onnelliseksi – se ei ole tehtäväni. Tässä asiassa onkin viisautta oppia hyväksymään ihmisten erilainen tapa tuntea onnea, sillä se toisen tapa ei ole koskaan minulta pois. Usein on muuten myös niin, että vaikka ihmisellä olisi kaikki ulkoisesti hyvin, saattaa hän olla silti onneton. Vaikka elämän perus pilarit olisivatkin kunnossa eikä mistään olisi puutetta, on silti mahdollista sairastua masennukseen. Tässä tullaankin siihen, että mikään ulkoinen ei tosiaan kerro siitä onnellisuuden tilasta. Vaikka sinulla olisi kaikki unelmien krediitit muiden silmissä, eivät ne tee välttämättä ihmistä onnelliseksi koska onni on sydämen tila – tunne joka taas on itsessään subjektiivinen kokemus.

Yksi tärkeä havainto on se, että mielestäni yksinkertaisuudessa piilee onnellisuus. Siinä, että pitää itsestään huolta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tämä on minun mielipiteeni mutta uskon onnellisuuden lähtevän hyvin pitkälti nimenomaan noista kahdesta asiasta – siitä, että itsellä on hyvä olla omassa sielussa, mielessä ja kehossa. Tuo kokonaisuus on se josta uskon onnen lähtevän liikkeelle ja sen jälkeen tulee ne muut asiat, mitä ikinä ne kullekin ovat. Sinällään puhutaan siis yksinkertaisista seikoista, jotka löytyvät usein lähempää kuin arvaammekaan. Uskon myös sellaiseen ajattelutapaan, että me itse pystymme vaikuttamaan onnellisuuteen oman asenteen kautta. Kukaan ei päätä omia vastoinkäymisiään mutta suhtautumistapaan voi ainoastaan itse vaikuttaa. Jos ulkona on huono ilma, on meidän päätettävissä kuinka siihen suhtaudumme. Mielestäni pessimistisyys ja optimistisuus ovat jo lapsuudessa opittuja seikkoja ja siksi niihin voi itse pitkässä juoksussa vaikuttaa.

Jos minulta kysytään, olenko juuri nyt onnellinen, joudun hetken miettimään. Jotenkin tuntuu ettei sitä ole pitkään aikaan ollut erityisen onnellinen mutta uskoisin silti, että olen tällä hetkellä menossa kohti parempaa sisäistä onnellisuutta ja tasapainoa. Olen onnellisempi kuin viime vuonna mutta en siltikään ehkä mitenkään todella onnellinen? Toisaalta tässä tullaan jälleen sen kysymyksen äärelle, että onko onnellisuus aina välttämättä sellainen pysyvä ja jatkuva olotila, vai voiko se olla ihan vaan hetkiä ja tuntemuksia arjessa? Itselläni on ehkä tiettyjä sisältä lähteviä esteitä onnellisuudelle, joita tällä hetkellä työstän. Tärkeää onkin tiedostaa ne omat esteet sille, miksi onnellisuutta on vaikeaa kokea ja mitä asian eteen voisi kenties tehdä. Ja tässä kohtaa vastaushan ei ole se, että olen onnellinen sitten kun… Älä koskaan siirrä onnellisuutta tulevaisuuteen vaan pyri kokemaan se tässä hetkessä. Jos et siihen kykene niin mieti mitkä ovat ne sinun elämäsi esteet ja hidasteet?

Kengät River Island / Mekko *House of Brandon (vastaava *täällä) / Kello Cluse

Toivottavasti teksti herätteli teitäkin pohtimaan, mitä onnellisuus on teille ja mistä se on lähtöisin! Onnellinen elämä on varmasti jokaisen ihmisen tavoite mutta tavoitteen sijaan siitä voi pyrkiä tekemään päivittäisen olotilan – olotilan joka on tässä hetkessä läsnä.

Oikein ihanaa ja onnellista sunnuntaita jokaiselle! 

 

Kuvat: Iines / edit: minä

*Sponsoroitu

On my way

Yksi vastaus artikkeliin “Se mikä tekee onnelliseksi on muuttunut”

  1. Tosi hyvä teksti ja samoja asioita on tullut pohdittua viime aikoina. Vaikka itselläni on ollut paljon vastoinkäymisiä ja kriisejä viime vuosina, voisin sanoa vihdoin olevani onnellinen. Onni lähtee nimenomaan itsestä ja siitä että kaikesta huolimatta pystyy olemaan onnellinen joka päivä pienistä yksinkertaisista asioista, vaikka väsyttäisi ja harmittaisi joku asia. Siitä että on tyytyväinen itseensä ja omiin suorituksiin ja ymmärtää rajallisuutensa, eikä vaadi itseltä mahdottomia, vaan osaa nauttia siitä mitä on. Materia tuo iloa hetkeksi, muttei sillä ole enää samalla tavalla merkitystä kuin ennen. Masennuin nuorempana, kun koko ajan piti saada lisää ja lisää kaikkea ja se ei siltikään tehnyt onnelliseksi, kun vertasin jatkuvasti itseäni ja elämääni ja saavutuksiani (myös materiaa) muihin, masennuin ettei itselläni ollut yhtä kaunis koti enkä omistanut muutenkaan niin paljon kuin joku muu. Sen jälkeen kun entinen parisuhteeni joka ruokki tätä ongelmaa päättyi, jouduin rakentamaan elämääni yksin ja siinä tuli opittua paljon siitä kuka olen ja mikä elämässä on tärkeintä. Ei elämän tarvitse olla täydellistä, se täydellisyyden tavoittelu vie elämästä ilon ja uuvuttaa. Riittää että tekee jotain merkityksellistä ja sitä mistä nauttii, on läheisiä ihmisiä ympärillä. Edelleen kauniit tavarat tuo iloa, mutten haalii niitä enää samalla tavalla, elämä on yksinkeirtaisempaa ja onnellisempaa näin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 16
Tykkää jutusta