Intuitio, tunteet vai järki?

Intuitio, tunteet ja järki ovat elementtejä, jotka usein ohjailevat päätöksiämme koskien esimerkiksi ihmissuhteita, työpaikan valintaa tai jopa arjen pieniä päätöksiä. Se mikä noista kolmesta ohjaa meitä vahvimmin, on useimmiten opittua. Olen maininnut tästä ennenkin mutta olen tosiaan tunneihminen – välillä jopa liikaakin, jonka seurauksena unohdan järjen enkä kuuntele sisäistä ääntäni joka varoittaa esimerkiksi petollisesta ihmissuhteesta. Jos tunne on vahva, olen ikään kuin niin sen tunteen sokaisema etten suostu kuuntelemaan järkeä vaikka tiedostaisinkin ne mahdolliset kompastuskivet. Välillä oikein säikähdän itseäni kuinka herkästi ajaudun tuollaiseen tunteiden sokaisemaan tilaan, josta alas tullaan pohjakosketuksen kautta. Toisaalta samaan aikaan olen analyyttinen ihminen – niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin. Jos tunne ei ole minussa vahvana, olen analyyttisempi. Tuolloin järjelle nimittäin jää se oma tila, kun tunne ei ole hallitsevana elementtinä.

Intuitiivisuus puolestaan mielletään varmasti enemmän tunteiden puolelle, koska kyllähän intuitiivisuus ilmenee oikeastaan aina tunteiden kautta. Meille tulee esimerkiksi selittämätön tunne siitä, että saamamme uusi työpaikka ei olekaan se oikea, jonka seurauksena alamme pohtimaan luotammeko järkeen vai intuitiiviseen tunteeseen. Itse olen lukuisia kertoja kyseenalaistanut intuitiota, sillä se perustuu niin pitkälti tunteeseen mutta samaan aikaan ajattelen sen olevan sisäinen äänemme, jonka usein vaimennamme. Uskon siis intuitiiviseen tapaan kokea asioita ja jos minulla on vahva intuitio jostain, harvoin pääsen tuosta tunteesta eroon. Yksi hyvä esimerkki tähän väliin ihmissuhteesta, jonka suhteen minulla on aina ollut jollain tavalla huono intuitio. Kyseinen ihminen ei ole siis läheisimpiä ystäviäni mutta on kaveri tai tuttava. Olemme tunteneet jo vuosia mutta tästä huolimatta tunteeni häntä kohtaan vaihtelevat. Välillä hän on nimittäin todella mukava, jolloin unohdan sen intuitiivisen varoittavan äänen, kunnes taas tulee kerta että hän töksäyttää jotain sellaista, joka saa minut miettimään haluanko elämääni tuollaista ihmistä? Sitä on hankala selittää mutta kyseinen ihminen aiheuttaa minussa ristiriitaisia tuntemuksia ja olenkin usein miettinyt, onko intuitioni syynä sille ettei tämä ihmissuhde ole koskaan edennyt ystävyyden tasolle? Suojeleeko sisäinen ääneni minua tältä ihmiseltä joka ehkä satuttaisi minua pitkässä juoksussa?

Olen usein miettinyt, kumman arvotan korkeammalle, järjen vai tunteet. Vaikka tavallaan olen aina ollut sinällään järkevä ihminen, että seison jalat maassa ja pohdin asioita analyyttisesti, niin silti tunteet hyvin usein ottavat minussa sitä hallitsevaa roolia. Siinähän ei sinällään ole mitään pahaa tai väärää mutta oma tavoitteeni on jatkoa ajatellen vahvistaa minussa myös sitä järjen äänen kuuntelemisen taitoa. Ikään kuin vastuuntuntoa siitä, että olen itse vastuussa tunteistani ja siitä mihin tunteet minua ohjaavat. Toisaalta se toinen ääripää jossa mennään pelkällä järjellä, on mielestäni pelottavan kylmä ja kova. Kun järki hallitsee saattaa sitä helposti kadottaa yhteyden omiin tunteisiinsa, kun elämää elää ikään kuin järjellä suorittaen. Minulla on kokemusta myös tunteiden tukahduttamisesta ja siitä, että olen pyrkinyt elämään ns. tunteettomasti. Tuo ääripää on todella ahdistava ja varsinkin luontaisesti paljon tuntevalle ihmiselle kyseinen olotila huomattavia määriä energiaa vievä.

Uskon loppupeleissä ehkä sellaiseen tunteiden, järjen ja intuition tasapainoon. Siihen, että ihmisen on hyvä olla yhteydessä omiin tunteisiinsa kuitenkaan järkeä unohtamatta. Etenkin vastuunkanto on korostunut itselleni terapian myötä, jonka suhteen olen oivaltanut sen että olen vastuussa myös tunteistani ja esimerkiksi tunnereaktioistani. Se, että päätän lähteä mukaan siihen ihmissuhteeseen joka näyttää punaista valoa jo alkumetreillä, on minun päätökseni ja tuolloin minun tulee ottaa myös vastuu ihmissuhteesta. Liian usein olen tehnyt sitä, että olen sysännyt vastuun toisen niskoille siinä kohtaa, kun homma on epäonnistunut – ikään kuin ottanut sellaisen roolin, että mies on ääliö vaikka todellisuudessa olen itse lähtenyt mukaan epäilyttävään ihmissuhdekuvioon. Tässä itse asiassa yksi syy jonka vuoksi kyseenalaistan myös tunteitani enkä todellakaan voi ajatella niin, että tunne kertoo minulle aina, mikä on oikein tai väärin. Välillä kun on tilanteita, joissa se tunne on ikään kuin vääristynyt, eli esimerkiksi miessuhteissa haet sille lapsuuden tunnevajeellesi tyydytystä tai tiedostamattasi metsästät miehistä niitä ominaisuuksia, joita emotionaalisesti etäinen isäsuhteesi on sinussa vahvistanut.

Tavallaan yksinkertaisia asioita, mutta loppupeleissä kuitenkin niin haastavia. Veikkaan, että moni muukin välillä kamppailee sen kanssa luottaako tunteeseen vai mennäkö järki edellä kohti päätöksiä. Itse kamppailen näiden kahden asian välimaastossa useinkin, sillä tietyllä tapaa tietoisuus itsestä ja omasta historiasta sekä sen vaikutuksista minuun, on lisännyt tapaa kyseenalaistaa niitä omia tuntemuksia. Tai tavallaan ihmissuhteissa kun tiedostaa ne omat kompastuskivensä ja mieltymyksensä, ei halua enää mennä sen saman tunteen sokaisemana päin punaista. Tosin tässäkin on varmasti se, että tiedostamisen tultua voimaan ihminen alkaa tarkastelemaan käyttäytymistään eri tavoin mikä taas vaikuttaa siihen, etteivät ne menneisyyden traumat enää hallitse meitä samalla tavalla kuin ne ovat silloin hallinneet, kun emme ole olleet tietoisia. Tietoisuus siis omalla tavallaan vie meitä eteenpäin, sillä sen avulla kykenemme irrottamaan ehkä vanhoista tavoista ja toimintamalleista myös ihmissuhteiden saralla.

Olisi mielenkiintoista kuulla mitä te ajattelette, luotatteko enemmän järkeen vai tunteisiin? Uskotteko intuitioon ja siihen, että joku sisäinen voima kertoo teille kumpi suunta on oikea?

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (1)
  1. Erin Kemiläinen
    7.5.2022, 11:20

    Mä ajattelen aika samalla tavalla. Uskon siihen että intuitio sanoo oikein etenkin nopeissa tilanteissa, mutta järkeä ei silti pidä unohtaa, koska joskus se intuitio voi olla vääristynyt tai sitten se on vaan jostakin kumpuava epävarmuus tai pelko. Ja sen takia järki on myös hyvä muistaa jos tunteet ns. ylikiehahtaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *