Pinnallinen Tinder

Jossain kohtaa vannoin etten menisi missään vaiheessa Tinderiin. Se kuulosti korvaani deittisovellukselta ja deittisovelluksethan ovat niille epätoivoisille, jotka haluavat väkisin löytää jonkun. Meni oikeastaan tasan vuosi että lämpenin ajatukselle ja oivalsin, ettei kyse ole todellakaan mistään epätoivoisten kanavasta vaan kaikkihan siellä ovat. Veikkaan etteivät minua kymmenen vuotta nuoremmat ole edes ajatelleet Tinderin liittyvän jotenkin epätoivoon mutta se on tämä vuosikymmenen ero. Tässä iässä alkaa itse asiassa huomaamaan kuinka kaikkeen muutokseen ja kehitykseen ei olekaan välttämättä heti valmis. Ne tietyt mielikuvat jotka ovat syntyneet tässä vuosien varrella, ovat osa aika syväänkin juurtuneita.

Tinderissä siis ollaan edelleen aika vaihtelevalla fiiliksellä. Alkuun olin ehkä vähän innoissani ja mielenkiinnolla svaippailin profiileja mutta aika nopeasti kyllästyin. Huomasin jotain pelottavaa itsessänikin, nimittäin syynäsin profiilit todella tarkkaan ja katsoin kuviakin hyvä kun en suurennuslasin avulla. Huomasinkin että svaippaan lähestulkoon jokaisen vasemmalle – ihan vaan jo varmuuden vuoksi. Mietin tuossa kohtaa nimittäin jo niin pitkälle, että JOS tämän ihmisen kanssa tulisikin match, olisinko valmis menemään hänen kanssaan treffeille ja uhraamaan aikaani? Otin homman jotenkin liian vakavasti ja oikeastaan se mistä sain itseni pahiten kiinni, oli tuo pinnallisuus. Kuinka pinnallisesti sitä katsookaan profiilin kuvia kun ne ovat ainoa asia mistä voit saada jotain irti? Tosielämässä kun homma ei ainakaan minun kohdallani mene noin. En todellakaan ihastu aina niihin mallipoikiin saatikka vaadi toisen ulkonäöltä täydellisyyttä. Jos rehellinen olen, ihastun nykyään kokonaisuuteen jossa persoona on tärkeimmässä roolissa. Ei sillä, kyllä ulkonäönkin tulee miellyttää mutta miellyttää voi niin monella tavalla tarkoittamatta että tulee olla sixpack tai kympin kasvot – itse asiassa epätäydellisyys kiehtoo täydellisyyttä enemmän. Tinderissä jotenkin vaan sokaistuu sille todellisuudelle koska tarjolla ei ole muuta kuin kuvat ja ehkä joku pieni tekstin pätkä josta harvoin mitään irti saa.

Pidänkin Tinderiä tämän lyhyen tutustumisajan perusteella aika pinnallisena paikkana. Uskon että siellä on paljon ihmisiä jotka eivät ole pinnallisia tai ulkonäkökeskeisiä mutta se tapa jolla ihmisistä tykkäillään, on vaan niin kovin pintapuolinen. Ehkä juuri tuon vuoksi en koe Tinderiä sinällään itselleni parhaaksi tavaksi verkostoitua mutta eipä tuosta nyt haittaakaan ole. Toisaalta toinen seikka jonka olen huomannut, on että harva match johtaa mihinkään sen enempään. Tinderissä on selkeästi sellainen ”luovuttamisen” ilmapiiri, eli ei jakseta tarttua niihin matcheihin tosissaan. On helpompi melkeinpä jättää toinen tapaamatta tai edes keskustelu avaamatta. Tinder vie myös paljon aikaa. Kun aloitat selaamisen, saatat puolen tunnin jälkeen havahtua siihen, että hei sormi puutuu jo. Toisaalta Tinder on myös yhdistänyt ihmisiä. Se vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ihan vasta kuulin kuinka eräs ystäväni ystävä löysi sitä kautta rakkauden siinä kohtaa, kun oli jo luovuttamassa koko sovelluksen suhteen. Ja siis löytyyhän noita muitakin tarinoita. En tosin tiedä oliko se Tinderin kulta-aika jo sovelluksen alkumetreillä ja onko homma tässä kohtaa lässähtänyt vähän sellaiseen hällä väliä meininkiin? Tinder pidetään olemassa olevana mutta siihen ei erityisemmin panosteta tai aikaa uhrata? Toisaalta itse lukeudun varmasti juuri tuohon porukkaan. Profiilissani ei ole kuin kuvat ja laitan näkyvyyden aina pois päältä jos en itse selaile profiileja, eli se siitä että olisin muka itse jotenkin esimerkillinen tai erityisen aktiivinen sovelluksen suhteen…

Toisaalta tässä kohtaa varmasti näkyy myös se jokaisen oma persoona. Itse en ole ehkä niin avoin ihminen kohtaamaan kymmeniä uusia ihmisiä enkä aidosti jaksa ravata treffeillä vaan tutuakseni uusiin tyyppeihin. Olen aina inhonnut treffejä ja kaikki miessuhteeni joista on tullut jotain enemmän, ovat alkaneetkin muilla tavoin kuin sillä perinteisellä ravintolassa vaikeilulla. Toisaalta missään nimessä en sano etteikö olisi hyvä tapa käydä mahdollisimman paljon treffeillä koska onhan se faktaa, että mitä enemmän ihmisiä tapaa sitä helpommin sieltä joukosta löytää ihmisen jonka kanssa synkkaa. Ehkä itse kuitenkin edelleen salaa jaksan uskoa sellaiseen vanhanaikaiseen tutustumiseen, eli kasvokkain tapahtuvaan kohtaamiseen vaikka se ei enää tätä päivää taidakaan olla. Samaan aikaan annan myös Tinderille siinä mielessä mahdollisuuden, että pidän sen olemassa olevana. Onhan sitä kautta tullut jo useampikin match eivätkä keskustelutkaan ole olleet nyt aivan totaalista ajan hukkaa. Hauskin on ehkä se että törmäsin Tinderin kautta ihmiseen joka liittyy menneisyyteeni ja hänet tapaankin oikein mielelläni. Ehkä tuo sovellus ei nyt aivan turhanpäiväinen ole vaikka se niin kovin pitkälti mielestäni pinnallisuuteen perustuukin.

Koetteko te muut Tinderin pinnalliseksi deittisovellukseksi? Tai heräsikö muuten ajatuksia aiheen tiimoilta?

On my way

12 vastausta artikkeliin “Pinnallinen Tinder”

  1. Olen ollut noin kaksi vuotta Tinderissä. Väillä poistanut sen ja sitten asentanut sen taas uudestaan. Olen muutaman tyypin tavannut tuon sovelluksen kautta, mutta se ei ole johtanut yhtiä tai korkeintaan kahtia treffejä pidemmälle. Ja siitä on kyllä aikaa kun olen viimeksi käynyt Tindertreffeillä.. Keskustelujaki syntyy aika huonosti. Tällä hetkellä minulla on lähes 70 matchia, joista 10 on aloittanut keskustelun. Aika pieni prosentti siis.. Ja näistäkin keskusteluista suurin osa on kuollut jo aika päiviä sitten. Itse jotenkin kuvittelisin, että jos svaippaa henkilön oikealle niin haluaisi ehkä myös keskustella tämän henkilön kanssa sitten. Mutta ei se näköjään näin ole. Niin harva mies siellä tosiaan aloittaa keskustelua. Itsekin joskus aloitin keskusteluja siellä, mutta ne yleensä aina lopahti niin että miehet eivät sitten enää vastannetkaan minulle, joten en enää vähään aikaan ole siellä itse aloitellut mitään. Ajattelen niin että jos on kiinnostunut tutustumaan minuun niin laittavat sitten itse viestiä minulle. Toisaalta olen kyllä tässä taas ajatellut, että ehkä pitäisi nyt vaan laitella rohkeasti itse siellä viestejä miehille, vaikka vähän huonoja kokemuksia onkin siitä.

    Olen itse löytänyt ainoan poikaystäväni aikoinaan nettitreffipalstalta, jonka kanssa seurustelin pari vuotta. Siellä taas miehet laittoivat paljon viestejä minulle. Tosin monet viestit oli vähän asiattomiakin, mutta monet tuntui olevan myös tosissaan liikenteessä. Mutta silloin siis tapasin sieltä netistä paljon miehiä kunnes löysin sen oikean. Tai niin ainakin silloin luulin, että se olisi ollut se oikea.. Mutta tämäkin tosiaan edellytti sitä, että niitä miehiä piti tavata paljon. Nyt ei oikein tuo nettitreffaillu enää niin huvittas.. En oikein usko tuohon Tinderinkään että sieltä löytyisi mitään. Toisaalta tuntuu etten kyllä real maailmastakaan löydä.. Tiedän kyllä itsekin että jotkut ovat löytäneet jopa sen aviomiehen Tinderistä. Silti en ole luopumassa Tinderistä ja sitä lähes päivittäin selailenkin, vaikka tuntuu välillä että se on aika turha siinä mielessä että sen kautta tutustuisi paremmin miehiin.

    • Kiitos kokemuksesi jakamisesta!

      No juurikin noin… Tuota tarkoitin sanomalla, että Tinderissä vallitsee ”luovuttamisen meininki”. Ei jakseta välttämättä panostaa kun siellä ruudun takana on ihminen jota ei edes tunne – miksi siis vaivautua? Tai jos vaivaudutaan niin keskustelu lopahtaa… Myönnän kyllä itsekin toimineeni tässä mielessä juuri tuolla tavoin pariinkin otteeseen, eli en ole vaan jaksanut ja tyyppi ei ole tuntunut sellaiselle että menettäisin siinä nyt aivan kamalasti jos en tapaa tai jatka keskustelua. Itsekään en avaa keskusteluja koska olen sen verran vanhanaikainen että haluan miehen tekevän aloitteen. :D Muussa tapauksessa saa jäädä match lojumaan…

      Mutta kuten mainitsitkin, ei kannata luovuttaa ja voihan siellä olla, vaikka sitten ihan huvikseenkin ja katsella. :) Itse en ainakaan koe että sovelluksesta haittaakaan olisi, joten en sitä ainakaan poistamassa ole.

  2. Kannattaa antaa mahdollisuus! Musta toi on niin kätevää, kun ei tarvitse poistua kotisohvalta tai lähteä baariin päihtymään, valvomaan ja tuhlaamaan rahaa tutustuakseen miehiin. Yleensä jyvät karsiutuu akanoista ja jonkun kanssa keskustelut syvenee ja on paljon yhteistä, jonka jälkeen onkin sitten parasta nähdä livenä ennen kuin odotukset kasvaa liian suureksi.

    Profiilitekstin ja juttelun avulla saa selville kaikenlaista jo ennen treffejä, kuten elämäntavat, mahdolliset lapset, kiinnostuksen kohteet ym. Lisäksi mies on takuulla oikeasti sinkku, jos on omalla naamalla ja nimellään hakemassa seuraa. Toisin kuin baarissa..

    En itsekään jaksa juosta koko ajan treffeillä, joten nään mätsin vain jos olen oikeasti kiinnostunut. Seksivonkaajat oon karkoittanut profiilitekstillä, jossa mainitsen sivulauseessa etsiväni jotain aitoa. Myöskin vältän pornahtavia kuvia ja jos joku ehdottaa treffejä samantien kämpillä tms niin homma on sillä selvä.

    • Ihana tsemppikommentti, kiitos! <3 :) Mutta olet todellakin oikeassa tuossa mielessä, että jos Tinderistä osaa ottaa kaiken hyödyn irti se voi olla aidosti hyödyllinen. Ehkä omastakin profiilistani paistaa se etten ole panostanut asiaan ja sekin voi antaa tietynlaisia viestejä sitten ihmisille… Ja hei hyvä pointti tuo, että mies on varmasti sinkku! Tuota en olekaan muuten tullut ajatelleeksi nimimerkillä aivan liikaa näihin kiinnostusta osoittaneisiin varattuihin törmänneenä…

      Ja joo, mulla on myöskin siveelliset kuvat ja olen samoilla linjoilla kanssasi. Itse ajattelen aika pitkälti niin, että haluan tavata aina ihmisen mahdollisimman nopeasti enkä oikeastaan juurikaan keskustella netin välityksellä. Netissä voi kuitenkin olla aivan jotain muuta kuin on livenä. Ja sen kemiankin aistii paremmin sitten livetilanteessa. Toki se on hyvä selvittää onko mitään yhteistä ennen kuin näkee mutta muuten kyllä mahdollisimman nopeasti treffeille!

  3. Ekat tinderdeitit olivat menestys, saman miehen vaimona asun nykyään kaukana ulkomailla ja meillä on vauva.

    Olin Tinderissä kolme päivää 🤔 en olisi tavannut miestäni missään ”livenä” oltiin ihan eri piireissä, eri aloilla yms. Mut hän olikin sitten ihan soulmate, semmoinen ”vastakohdat täydentävät toisiaan” -tyyppi mulle.

    • Voi ei miten ihanaa! Ja hyvä pointti tuo ettet olisi tavannut miestäsi livenä missään. Itsekin olen usein miettinyt kuinka sitä pyörii niin samojen ihmisten kanssa ja samoissa paikoissa, että miten sitä voisikaan tutustua tuosta noin vaan uusiin ihmisiin? Baareissakin sitä keskittyy siihen omaan ystäväporukkaan ja viettää heidän kanssaan aikaa. Ehkä siis annan Tinderille tuossakin mielessä vielä mahdollisuuden, kiitos siis tästä erittäin positiivisesta kommentista ja kaikkea hyvää teille! :) <3

  4. Tinder on niin tuuripeliä. Se voi olla menestys, se voi olla huti tai se voi olla olematta yhtään mitään.
    Omalta osaltani se oli ainakin huti, mutta olen kyllä lukenut paljon menestyksistäkin!

    Onhan se hieman myös pinnallista, mutta toisaalta samalla tavalla arjessakin valikoi kumppanin myös ulkonäön perusteella. Tietysti luonteella on myös iso rooli, mutta kyllä on tärkeää, että ulkonäkökin miellyttää. Tämän huomaa jo esim. kun on ulkona niin sitähän katselee sellaisia miehiä jotka miellyttää omaa silmää. EI sitä niinkään kiinnitää muihin huomiota ja se on mielestäni ihan loogista.

    Oman kumppanin tapasin lopulta kavereiden kautta. Se on ehkä paras tapa, koska voi kysellä kavereilta et millanen tyyppi toi on :D

    • Juurikin niin, hyvin sanottu! Itsekin olen kuullut monenlaisia tarinoita, niin hyviä kuin huonojakin. Jotkut ovat saaneet siitä enemmän hyötyä irti kuin toiset.

      Ja toki ulkonäölläkin on merkitystä eli jos et kuule ihmisen puhuvan totta kai katsot pelkästään hänen ulkonäköään. Mutta toisaalta livenä näet kuitenkin ilmeet ja eleet vähintään. Sekin on hieman enemmän kuin kuva jonka tuoreudesta ei ole edes mitään varmuutta. :D

      Itselleni on muutenkin käynyt monta kertaa niin etten ole välttämättä kiinnittänyt miehen ulkonäköön aluksi mitään huomiota mutta kun olen seurannut häntä jonkin aikaa porukassa, lähinnä siis käytöstä, huumorintajua jne. niin yhtäkkiä olenkin alkanut näkemään tuon ihmisen aivan mielettömän kiinnostavana. Siinä kohtaa päässä tapahtuu jotain ja myös se ulkonäkö onkin yhtäkkiä sinulle tosi wow, jos ihminen on mieletön persoona. Eli lähinnä tuota ajoin myös tekstissäni takaa, eli ulkonäöllä ei ole siinä kohtaa enää merkitystä kun ihmisen alkaa näkemään hurjan kiinnostavana ja kokonaisuutena. Eli moni jonka olen Tinderissä svaipannut vasemmalle saattaisi livenä kiinnostaa minua mutta kuvan perusteella en lähde svaippaamaan oikealle…

      Heh niin, tuo on kyllä totta! Itsekin olen tavannut kavereiden kautta paljon ihmisiä ja samaa mieltä. Siinä saa ikään kuin etulyöntiaseman. :)

  5. Äideille on tehty hieman samanlainen sovellus (momzie) kuin Tinder ja oon kyllä samoilla linjoilla sun kanssas. Siis ei mikään deittisovellus vaan ihan jossa voi ettiä vaunulenkkiseuraa/leikkiseuraa yms käyttäjinä vaan äidit vauvoineen :D Siihen jää jotenkin koukkuun mutta harvoin tuoltakaan on mihinkään johtanut yhtä tai kahta vaunulenkkiä pidemmälle. En siis ole Tinderissä (sattuneesta syystä :D ) mutta jossain vaiheessa kokeilin tota momzieta. Ja sielläkin oli juuri noin että matcheja tulee mutta harva sitten vie niitä pidemmälle… Harmi sinänsä vai pitäisikö sitä vaan itsekin olla aktiivisempi.. Ehkä… Vai kuvastaako nämä vain nykyajan todellisuutta? Ei jakseta keskittyä mihinkään sen kauemmin? Kiva kattella kuvia ja svaippailla mutta ei muuta?

    • Hahah eihän?! :D No mutta omalla tavallaan kuitenkin aika hauska sovellus jos sitä kautta voisi löytää ”äippäkavereita”. Tosin varmasti kaikissa tällaisissa sovelluksissa on tuo huono puoli että siinä kohtaa kun et tunne sitä matchiasi, ei sinällään ole iso kynnys olla tapaamatta tuota ihmistä. Ehkä se on nimenomaan sitä ettei jakseta keskittyä tai loppupeleissä edes luoda niitä uusia ihmissuhteita. Kaikilla on kuitenkin se oma arki ja elämä, johon olisi ehkä ajatuksen tasolla mukava sisällyttää vaikka uusi ystävä mutta ei kuitenkaan olla käytännössä sitten valmiita tekemään mitään sen eteen…

  6. Kannattaa antaa tinderille mahdollisuus. Itse löysin nykyisen poikaystäväni tinderistä, vaikka en sieltä mitään poikaystävää koskaan odottanut löytäväni. Tästä saattoi olla myös apua, koska en ottanut sovellusta itsekään kovin vakavasti vaan deittailin ”huvikseni”. Nyt asun kuitenkin yhdessä tinderistä löytämäni poikaystävän kanssa ja taivalta on takana 2.5 vuotta :) koskaan ei tiedä, mihin jotkin viattomat deitit voivatkaan johtaa.

    • Kyllä annankin, ehdottomasti. :) Siksi se on siis olemassa olevanakin ja tänäänkin vähän svaippailin. :D

      No vähän samalla linjallahan täälläkin mennään, ilman stressiä tai paineita. :) En ole siellä siis siksi, että olisi pakko joku löytää ja sinkkuus jotenkin ahdistaisi vaan olen onnellinen itsekseenkin. Mutta ehkä nyt vaan voisi vähän vapautua ja enemmän käydä niillä viattomilla deiteillä. ;) Veikkaan että tuokin asia vaatii vaan hieman sitä, että ylittää sen kynnyksen ja sitten deittailu alkaakin jo sujumaan melkeinpä rutiinilla.

      Ja ihana tuo sinun tarinasi, valaa kyllä varmasti moneen uskoa. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 20
Tykkää jutusta