”Vain” ammattikouluja käynyt

*Sisältää mainoslinkkejä

Olen viimeisen parin vuoden sisään miettinyt usein pitäisikö vielä kouluttautua lisää ja opiskella? Vai tarvitaanko lisäkoulutusta yhtään mihinkään jos tekee jo nyt sitä mistä pitää? Tämä herättää varmasti ajatuksia niin puolesta kuin vastaankin ja toisille koulutus on ikään kuin määre siitä, mitä ihminen on. Jos et ole kouluttautunut kuutta vuotta yliopistossa, et ole mitään – tai et ainakaan yhtä sivistynyt kuin akateemisesti kouluttautuneet. Itse koen pientä ristiriitaa asian suhteen. Minä en siis ikinä arvota ketään koulutuksen perusteella – en koskaan. Myöskään se onko henkilö taiteilija tai menestynyt johtaja ei tee toisesta silmissäni jotenkin fiksumpaa tai parempaa. Pidän tällaisia asioita mitättöminä enkä oikeastaan ole kiinnostunut niinkään ihmisen koulutustaustasta, vaan enemmänkin siitä, miten hän on asemaansa päässyt – miten jostain on tullut johtaja tai toisesta taiteilija. Samaan aikaan koen välillä jonkinlaista riittämättömyyttä koulutukseni vuoksi. Vaikka teen asioita joista pidän ja tiedän, että olen onnistunut kovalla työllä ja pitkäjänteisyydellä luomaan monia kiinnostavan brändin – silti välillä mietin, ettenhän ole kuin ”vain” ammattikoulun muutamaan otteeseen käynyt.

Riittämättömyyden tunne ei ole välttämättä niinkään minussa itsessäni tai siinä, miten suhtaudun työhöni tai opintoihini, vaan ennemminkin siinä, miten ajattelen muiden minusta ajattelevan. Tilanteet joissa kysytään koulutustaustaani, ovat minulle jotenkin kiusallisia, koska oletan muiden heti ajattelevan että tuohan on ainoastaan ammattikouluja käynyt. Tiedän, että nämä ovat täysin typeriä ajatuksia mutta kyllä joissain tapauksissa olen ollut havaitsevinani kuinka alentavasti ammattikoulutaustaan suhtaudutaan. Itsehän en ole siis koskaan pitänyt koulutusta meriittinä jollekin merkittävälle, vaan ennemminkin uskonut siihen, että jos haluaa jotain, sen pystyy saavuttamaan keinolla millä hyvänsä. Toki opiskelu auttaa monissa tavoitteissa eikä lääkäriksi pääse ilman kouluttautumista. Enkä missään nimessä pidä opiskelua turhana – päinvastoin. Omalla kohdallani on aina vaan ollut se, ettei oikein ole ollut sellaista selkeää koulutuslinjaa joka kiinnostaa. Kiinnostuksen kohteet ovat vaihdelleet ja olen jatkuvasti ikään kuin etsinyt sitä omaa juttuani. Eli ei, se etten ole käynyt korkeakoulua ei johdu siitä, että olisin ollut surkea koulussa. En vaan ole esimerkiksi koskaan halunnut johonkin kouluun niin paljon, että olisin ollut valmis uhraamaan lukemiseen vaikka kokonaisen vuoden tai käymään maksullisia valmennuskursseja. Olen myöskin tehnyt elämässäni todella paljon töitä ja oikeastaan ajautunut aina työstä seuraavaan vaikka opiskelu on käynyt säännöllisesti mielessä. Yhdestä välivuodesta tuo kaikki lähti kunnes sitä havahtui, että välivuosia on tullut pidettyä useampikin…

Olen käynyt kaksi ammattikoulua, eli lähihoitajaksi ja merkonomiksi. Periaatteessa se mitä tänä päivänä teen ei liity millään tapaa koulutustaustaani, eli olen käytännössä kaiken itse oppinut. Jos minulta nyt kysytään mikä ala kiinnostaa, vastaan ehdottomasti että ala jolla nyt jo olen. Minua siis kiinnostaa valokuvaaminen, jonka senkin olen täysin itse oppinut mutta kenties vielä hieman laajemmassa skaalassa. Toinen mikä kiinnostaa, on kirjoittaminen ja journalismi, eli hienosti sanottuna media-alaan liittyvät opinnot. Toisaalta samaan aikaan kiinnostaa ihan jo tämä työ jota nyt teen ja sen laajentaminen eri suuntiin. Edelleenkään minulla ei kuitenkaan ole selkeää intressiä hakea vaikka yliopistoon vaan ennemminkin olen miettinyt mikä väylä voisi olla sellainen, joka toimisi minulle parhaiten? Sellainen jossa voisin yhdistää nykyisen työni sekä työtäni hyödyttävät opinnot? Joinain hetkinä opiskelu tosiaan houkuttaa kovasti, kun taas toisinaan tuntuu että näin on hyvä. Ja tässä kohtaahan on tärkeää miettiä asiaa sen kannalta, mitä itse haluan. Se mitä muut haluaisivat minun olevan tai mitä muut ajattelevat minun olevan, ei ole merkityksekästä. Välillä mietinkin miksi koen toisinaan huonommuutta koulutustaustastani, sillä en kuitenkaan usko koulutuksen määrittelevän ihmisarvoa tai välttämättä edes sivistyksen tasoa? Kotonakin meillä on aina pidetty näitä asioita täysin vapaavalintaisina eikä nostettu mitään tiettyä koulutustasoa enemmän jalustalle kuin toista.

Kengät Vans* / Housut Zara, vastaavat täällä* / T-paita House of Brandon/Levi`s* / Laukku Rebecca Minkoff / Kello Cluse / Aurinkolasit Ray-Ban

Uskon monenlaiseen älykkyyteen ja viisauteen. Koulutukseltaan korkeasti koulutettu saattaa olla useammissa sellaisissa käytännön asioissa huono, joissa joku alemman koulutustaustan omaava taas on mielettömän hyvä. Kaikilla ei ole myöskään sosiaalista älykkyyttä tai kykyä tehdä jotain luovaa – ihan sama mikä se koulutustaso on. Se missä olemme hyviä, on kiinni paitsi geeneistä myös kaikesta opitusta. Paljon vaikuttaa kasvuympäristö ja esimerkiksi nuoruudessa seura, jossa aikaansa vietti. Vaikka jokaisella meistä on periaatteessa mahdollisuus opiskella, niin kyllä väittäisin, ettei se kaikille ole samalla tapaa mahdollista. Usein unohdetaan esimerkiksi se, että vakavat lapsuuden traumat kuten insesti tai muu kaltoinkohtelu vahingoittaa ihmistä erityisen syvästi, jolloin kyky opiskella todennäköisesti häiriintyy. Yhteiskuntaluokatkin ovat edelleen vahvasti läsnä vaikka tasa-arvosta paasataankin. Jos syntyy Helsingin Eiraan, päätyy todennäköisemmin yliopistoon opiskelemaan kuin jos syntyy Jakomäkeen. Se miten paljon päätyy lopulta opiskelemaan, on rehellisyyden nimissä niin monen asian summa.

Olen paljon miettinyt myös sitä, kuinka moni – oli akateemisesti koulutettu tai ei – elää elämäänsä katsomatta koskaan peiliin tai tarkastelematta syvemmin sitä, millainen on ihmisenä. Vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu voit olla tyhmä siinä mielessä, ettet ole henkisesti älykäs. Henkinen älykkyys on mielestäni yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ja itse arvostan sitä tällä hetkellä oikeastaan eniten. Samalla tapaa kuin jollekin voi olla totaalinen turn off jos potentiaalinen kumppaniehdokas ei osaa luetella sotia aikajärjestyksessä – tulee minulle vastaava fiilis siitä jos ihminen ei ole esimerkiksi tiedostava, suvaitsevainen, intuitiivinen ja avoin.

Millaisia ajatuksia teissä herää aiheen tiimoilta? Onko kukaan muu ainoastaan ammattikouluja käynyt kokenut koskaan riittämättömyyden tunteita koulutuksensa suhteen esimerkiksi työelämässä tai muiden ihmisten silmissä?

 

Kuvat: Iines / edit: minä / *Tuote saatu

On my way

19 vastausta artikkeliin “”Vain” ammattikouluja käynyt”

  1. Tuo ”vain ammattikouluja käynyt” tulee varmaan siitä että Suomi on kuitenkin aika korkeakouluyhteiskunta ja suomalaiset jotenkin pitää itsestäänselvyytenä että lähes kaikilla on korkeakoulututkinto ja aina näistä hypetetään, siis sinänsä ihan hyvä että arvostetaan koulutusta mutta kuten sanoit niin eihän se koulutus määrittele kaikkea ihmisessä. Minusta on hyvä että ammattikorkeakoulut tuli Suomeen ja koska itse ainakin koin että amk oli itselle paras vaihtoehto. (Ainakin nyt kun jälkikäteen kun miettii: sopivasti teoriaa ja sopivasti käytäntöä) Jos amk:ta ei olisi ollut niin en tiedä olisinko hakeutunut yliopistoon vai amikseen. Jotenkin yliopisto on (tai ainakin siihen aikaan oli) itselle todella kaukana ja sinänsä amiskin. En oikein kokenut kuuluvani kumpaankaan. Kuitenkin amk:n jälkeen tiesin että jossain vaiheessa haluan suorittaa maisteriopinnot, miksi, niin ehkä oma kehittymisenhalu antoi sen tunteen ja ehkä minkään töiden kautta en sitä olisi saanut kehittymisenhalua tyydytettyä kuitenkaan? Nyt tuntuu siltä että tutkinto-opiskelut on opiskeltu ja oma lisäkehittyminen sitten kurssien tai töiden kautta tulevaisuudessa jos vielä on joku opiskeluinto.
    Se mikä on hyvää nykymaailmassa niin on olemassa todella paljon kaikkia opiskelupaikkoja eikä vain perinteisesti amis, amk tai yliopisto ja monenlaisia väyliä suorittaa erilaisia tutkintoja ja kursseja. Uskon että myös yleistyy se että ihmisillä on useampia tutkintoja ja erilaisia tutkintoyhdistelmiä eikä katsota oudoksi jos vähän vanhempanakin suorittaa jonkin tutkinnon.

    • Kiitos ajatuksistasi Erica! Ja oikeassa olet, varmasti se että yhteiskunnassamme on mahdollisuus kouluttautua korkeallekin ns. ilmaiseksi (eli koulutus ei itsessään maksa) tekee sen, että Suomi on korkeasti koulutettu maa. Mutta kuten mainitsit, hyvä on että tarjolla on myöskin ammattikorkeakoulutusta heille, jotka eivät koe yliopistoa omakseen. Ja itse uskon siihen, etteivät kaikki ihmiset vaan ole yhtä opiskeluorientoituneita. Osa menee nopeasti käytännön työelämään ja haluaa edetä tekemänsä työn kautta urallaan eikä sekään ole mielestäni huono vaihtoehto. Olen esimerkiksi kuullut, että merkonomeja on jopa pankin johtotehtävissä, eli eipä sekään täysin mahdotonta liene?! ;)

      Ihanaa että olet löytänyt oman polkusi, se on mielestäni tärkeintä. Ja kuten lopussa mainitset, on mahtavaa että nyky-yhteiskunnassa arvostetaan sitä, että voi olla useampikin eri alan koulutus ja ikä ei ole este opiskelulle. Sosiaalisen median tulon myötä on saatu myöskin aivan uusi ala, joka vakuuttaa jatkuvasti enemmän ja enemmän. Vaikka itse joudun useammalle edelleen selittelemään sitä kuinka blogilla voi tienata, on silti hauska että moni kuitenkin arvostaa sometyötä. En tiedä johtuuko se osittain siitä, että ajatellaan kuinka blogilla voi suorastaan rikastua vai onko ala vaan niin uusi ja ihmeellinen että se herättää mielenkiintoa. :)

  2. Jos opiskelu ei kiinnosta yhtään niin ei mielestäni silloin kannata edes hakea, koska opiskelumotivaation ylläpitoon nuo muiden mielipiteet ei vaan riitä. Koulussa kuitenkin tapaa uusia ihmisiä, oppii mielenkiintoisia juttuja, ylittää itsensä monin tavoin ja saa onnistumisen kokemuksia. Suosittelen siis! Onhan se myös vähän jonkinlainen ”vakuus” tulevaisuuden varalle. Joskus joku työpaikka voi jäädä tutkinnosta kiinni tai ainakin vaikuttaa palkkatason paljonkin.

    Itse olen valmistunut tradenomiksi aiemmin ja nyt halusin opiskella vielä ylemmän tutkinnon päälle. Vielä kun ei ole perhettä niin aikaa on paremmin enkä koe joutuneeni luopumaan kuin ehkä muutamasta Netflix-illasta. Se tunne, kun jokin koulutehtävä ensin tuntuu ihan liian vaikealta ja sitten kirjoitatkin innoissaan flow-tilassa monta tuntia saaden vielä kiitettävän arvosanan, niin tuo tunne on vaan niin siisti! Samoin esim.jännitin ennen esiintymisiä tosi paljon ja nyt jopa nautin niistä.

    Joku Medianomin tutkinto voisi olla sinulle hyvä! Nykyäänhän on kaikenlaisia monimuoto-opintojakin, jolloin luennoilla ei ehkä tarvitse pahemmin istua. Aurinkoista viikonloppua! 😊

    • Hyvä pointti, toki opiskelu vaatii aidon halun opiskella! Muutenhan se ei kannata. Ja ehkä tämä itselläni onkin ollut ettei tiedä oikein mitä haluaa opiskella… Tai ei ole ollut mitään selkeää linjausta siitä.

      Ja ehdottomasti on vakuus tulevaisuutta ajatellen eikä todellakaan turhaa! Monesti olen miettinyt jos blogien suosio yhtäkkiä romahtaisikin, mitä tekisin? Toisaalta onneksi nuo kaksi ammattia luovat kuitenkin jonkinlaista turvaa ja tiedän niillä töitä saavani. Mutta eipä se olisi huono jos löytyisi vielä amk-tutkintokin…

      Ja ihana kuulla että olet noin innostunut opiskelusta! Huikeaa. :) Ja joo samaa olen miettinyt, ei siis huono idea!

      Kivaa viikonloppua ja kiitokset tsemppaavasta kommentista! <3

  3. Itsehän olen käynyt lukion ja ammattikorkeakoulun, mutta en millään onnistu saamaan koulutusta vastaavaa työtä, vaan jumitan kahvilassa asiakaspalvelun parissa. Kyseinen ala ei tosin ole minulle enää tänäpäivänä mikään sydämen asia, joten päätin tutkailla enemmän itseäni ja vahvuuksiani, ja hakeutua niihin sopivan koulutuksen pariin. Nyt onkin pääsykokeet takana ja sormet ristissä, että sinne pääsisi! Minusta koulutuksella tai sen tasolla ei ole mitään merkitystä, kunhan ihminen itse tiedostaa mikä on se paras ala itselle ja työskentelee sen eteen. Arvostan suuresti sosiaalista älykkyyttä ja itsetuntemusta!

    • Niinpä, tuokin on totta ettei tänä päivänä välttämättä ole helppo saada koulutusta vastaavaa työtä, itsekin tiedän vastaavia tapauksia…

      Toivottavasti tämä uusi koulu tärppää ja pääset sisään! Ja nimenomaan, sosiaalinen älykkyys ja itsetuntemus todellakin kunniaan. :)

  4. Onpas mielenkiintoinen aihe! Jos mietin vaikka kiinnostustani vastakkaiseen sukupuoleen, omalla kohdallani merkitsee eniten tavoitteet ja elämänasenne. Voi olla yliopiston käynyt, mutta ”täysin idiootti” tyyppi, jos ei ole sosiaalista- ja tunneälykkyyttä. Toisaalta ammattikoulupohjalta voi kehittää itseään ja menestyä hyvin. Puoleensa vetävää on kunnianhimo ja yrittäminen. Se mikä on aiva turn off, on tilanne, jossa juuri ja juuri läpäistään ammattikoulu, käydään ”pakollisessa duunissa”, mutta valitetaan huonoista työoloista, huonosta palkasta ja surkeasta elämästä yritämättä itse muuttaa asioita.
    Yhteenvetona siis että oma motivaatio ja suhtautuminen elämään ratkaisee paljon enemmän kuin koulutustausta. Itse olen korkeakoulutettu nainen.

    • Kiva kuulla että aihe herätti mielenkiintoa! Ja olen täysin samoilla linjoilla kanssasi – motivaatio tekemiinsä asioihin on erittäin tärkeää myös kumppania valittaessa. Pahinta on juurikin tuollainen valittava elämänasenne mutta ettei kuitenkaan olla valmiita tekemään asioille mitään…

  5. yliopistotutkinto ei takaa enempää onnellisuutta tai muuta. Maistereita on pilvin pimein työttöminä. Kulje vain omaa polkuasi ja kerää kokemusta rakentaaksesi oman näköistä uraa ja elämää. Uran voi luoda ilman korkeakoulututkintoa! Sydämen sivistys on tärkeintä. Teidän sukupolven pitää katkaista tämä harha–ajatus ihmisarvosta. t. Yliopistomaailmassa työskentevä

    • Ihana kommentti, kiitos!

      Todellakin olen samaa mieltä, että tuo harhaluulo on harhaluuloa ja nimenomaan joku vahvasti yhteiskunnassamme vaikuttava standardi vaikka kuten sanottu, se ei pidä paikkaansa eikä koulutuksen perusteella voi määritellä ihmisiä…

  6. Ihanaa aina, miten suoraan puhut.

    Sen ehkä halusin sanoa, että muista, ettei yliopisto ole sinällään ammattiin valmistava oppilaitos. Toisin sanoen, vaikkei esim journalismin opinnot tunnu tarpeelliselta nykyisen työn suorittamiseksi, yliopisto kehittää ajattelua kokonaisvaltaisesti, inspiroi, valottaa uusia ja kenties täysin yllätyksenä tulevia aiheita, jotka taas vie mukanaan.. Uskon myös siihen, että tietämys hassultakin tuntuvista aiheista, saattaa yllättäen osoittautua hyödylliseksi toisessa kohtaa – yliopisto voikin parhaimmillaan jättää useita ”kipinöitä kytemään” :)

    Usein myös pelkkä uuden oppiminen innostaa ja motivaatio kasvaa tehdessä. Tulevaisuuden kannalta edes joku toisen asteen tutkinto olisi hyvä.. et voi tietää elämääsi tai Suomea 20 vuoden päähän eteenpäin. Esim oma äitini, joka älykäs ja pätevä nainen, on jäänyt nykyisessä työssään jumiin ”tutkintojen lasikattoon”: hän osaa, muttei paperilla asetu samalle viivalle oppineiden joukkoon.

    • Kiitos! :)

      Hyviä pointteja! Onhan opiskelu sivistävää jo siinäkin mielessä että se antaa mahdollisuuksia oppia uutta ja kiinnostua asioista, joista ei ole välttämättä aikaisemmin osannut ajatella olevansa kiinnostunut. Mietin tätä nyt kyllä tosissaan jos syksyn yhteishaussa hakisin vielä jotain opiskelemaan… Myös avoin yo olisi toki vaihtoehto.

  7. Koulutus on upea asia. Korkeakoulu vielä upeampi, jos tieto ja oppiminen kiinnostaa!

    Tekstissäsi toisaalta yleistät sen, että ammattikoulutuksen käyneet ovat tyhmiä ja korkeasti koulutetut sosiaalisesti kyvyttömiä. Tämä ajatusmalli toisaalta johtuu siitä, että nämä kaksi ryhmää eivät kohtaa.

    Nyt päästäänkin asian ytimeen: koulutuksen kokonaisvaikutukseen. Koulutusvalinnat vaikuttavat sosiaaliseen elämään erittäin paljon.

    Eivät yliopisto-opiskelijat vietä aikaa juuri muiden kanssa. Heillä on omat piirinsä. Heillä on omat klubinsa, joiden jäseneksi pääsee koulutustaustalla. Heillä on sanaton yhteys & sopimus kollegiaalisuus, jota ohjaa tapakoodeksi. Ulkopuoliset ovat muita. Me olemme me. Samassa joukkueessa, samassa veneessä ja vene ei keiku. Ei edes vortexin pyörteissä!

    Ja pariutuminen: korkeasti koulutettu haluaa kaltaisensa, muu harvoin kelpaa. (Katsokaa vaikka tilastoista!) Naisethan tästä kärsivät, sillä he ovat vallanneet yliopiston. Upeat & viisaat kaunottaret. Säihkysääret, tietoa vilisevät, ajatuksiaan jakavat, kantaa ottavat, hyvä käytöksiset, hillityt mutta hehkuvat, hurmaavat ja menestystystä hymyilevät. Itsevarmuutta hohkaavat älyköt! Lempeät ja rakastettavat! Kopisevat korot ja tyylikäs & elegantti pukeutuminen. Pitkät lounaat, jotka akateeminen vapaus mahdollistaa ihanassa seurassa ja syvällisissä keskusteluissa! Kuin pääsisi toisen kanssa samaan tasoon lentäessä ja tarttuisi käsistä kiinni pudotuksessa. Ja hänen akateemisen suora hymynsä silmäniskun kanssa…Sulin jo!

    Älykkyys on seksikästä. Joten miten voisinkaan ajatella pariutuvani naisen kanssa, joka ei ole tietoa rakastanut ja ajatteluaan kehittänyt? Yliopisto on tähän väylä. Mistä edes keskustelisimme?

    Myös blogistin koulutustaustaa kunnioittaen ja salaa treffeistä hurmaavan blogistin kanssa (kaikesta edellä sanomastani huolimatta) haaveillen,

    Harvey Specter

    Ps. Syökö kaunis blogistimme lihaa?

    • Tämä ei kyllä pidä mitenkään paikkansa. Tiedän todella monta korkeastikoulutettua miestä, joilla on 10v nuorempi kampaaja/kassatäti. Kyllä naisen ulkonäkö vaan miestä vie 6-0 useammissa tapauksissa ;) Naisille usein miehen koulutus/ammatti ja tietynlainen status on tärkeämpiä.

    • Harvey Specter:

      Toki koulutus on upea asia enkä ole sitä missään kohtaa kieltänyt! :) Enkä minä missään nimessä pidä ammattikoulun käyneitä tyhminä vaan tuon esiin sitä yleistä ajattelutapaa, jonka olen havainnut edelleen valitettavan usein vallitsevan. Kuten useampaan otteeseen tekstissäni mainitsin, minä en arvoita ihmisiä heidän koulutuksensa tai työnsä perusteella.

      Mielestäni tärkeintä on kumppaninvalinnassa että ajatusmaailmat kohtaavat – olit sitten minkä koulun tahansa käynyt. Ja onhan se totuus että usein ihmiset valitsevat rinnalleen samoista asioista kiinnostuneen ihmisen. Toki erikseen ovat he, joille toisen älyllä ei ole merkitystä vaan kiinnostaa ainoastaan se, että rinnalla on kaunis nainen tai komea mies. Mutta noin yleisesti ottaen – voi kyllä olla että useammin yliopistossa opiskelevatt valitsevat rinnalleen toisen korkeasti kouluttautuneen.

      PS. Harvoin syön lihaa, todella harvoin.

    • Heini: Joo siis aika tyypillistä on että korkeasti kouluttaunut mies valitsee rinnalleen naisen, jolla on ulkonäköä mutta koulutuksella ei ole välttämättä niin väliä. Tokikaan ei voi yleistää mutta tiedän myös näitä tapauksia aika paljon ja etenkin vanhempien miesten piirissä…

      Itselleni ei ole tärkeää se minkä koulun mies on käynyt mutta se, että tekee omaa juttuaan ja intohimolla sen sijaan on. Ja tähän samaan pakettiin vielä kun yhdistetään se henkinen älykkyys niin huhhuh, vastaisin kosintaan heti kyllä! Se merkittävämpi kysymys vaan lieneekin, että mistä noita löytää? ;D

  8. Hei!
    kiitos tästä aiheesta.
    Itse ole ”vain” ammattikoulun käynyt. Olen ollut työelämässä valmistumisesta saakka ja todellakin omaa mielenkiintoa vastaavassa duunipaikassa.
    Olen usein kohdannut alentavaa kohtelua, etenkin vanhemmissa ihmisissä, jotka ovat itse kasvaneet koulutetussa ympäristössä.
    On surullista, että ihmisen koulutus on niin suuri meriitti, että se on ainut syy jatkaa keskustelua.
    Koen todella suurta vaivaantuneisuutta, kun minulta kysytään ammattiani ja aionko koskaan pyrkiä elämässäni parempaan suuntaan.
    Mutta yritän ajatella tämän niin, että se on tämän toisen ihmisen oma häpeä tehdä minusta johtopäätöksiä pelkän koulutuksen perusteella.

  9. Heini: sukupolvet ovat muuttumassa. Enää pelkkä ulkonäkö naisella ei riitä. Ja miten raskasta ja stressaavaa onkaan naiselle, jos miehen valinta on vain ulkonäkö naisessa (vrt. ikääntyminen) ?

    Tietenkin miehelle on helpompaa saalistaa mainitsemasi kassatäti/kampaaja, joka on 10v nuorempi. Siksi mainitsemiasi parejakin on. Korkeasti koulutetut taasen naiset vaativat ja haastavat enemmän miestä.

    Ja tottakai ulkonäkö voittaa 6-0. Kuka sitä nyt ruman ottaisi? :D
    Mutta kyse onkin siitä, kun kaksi naista ovat kauniita ja vain koulutuksessa on ero.

    Niin ja ulkonäöstä vielä: korkeakouluissa on paljon todella kauniita naisia, he ovat se the catch korkeasti koulutetulle miehelle. Omaa koulutustasoa vastaamattomat tulevat rankingissä sitten, jos ei onnista.

    Naisille tosiaankin miehen koulutus/status on tärkeää, koska niillä tehdään rahaa. Ja tästä päästäänkin alkuun; koulutuksella tehdään rahaa työn muodossa ja se miksi korkeasti koulutettu mies haluaa vastaavan naisen: samankaltainen ajatusmalli ja että nainen ei loisi miehen rahoilla (samoilla aloilla suht samat tulot) vaan taloudet on molempien harteilla tai erillistaloudet.

    Harvey

    Ps. Blogistille: liha on hyvää ja ravitsevaa, ja riista ekologista! :)

  10. Tiedätkö, mä tiedän niin mistä sä puhut! Mäkin oon ”vaan” ylioppilas ja radiotoimittaja, vaikka nuorempana ajattelin, että musta tulee juristi tai opettaja. Oon siis tuntenut ihan samalla lailla mun koulutustaustasta, varsinkin kun kävin Tinder-treffeillä sinkkuaikoina ja tutustuin uusiin miehiin. Silti kuitenkin sisimmässäni oon jollain tapaa ylpeä siitä, että teen nykyään yrittäjänä työkseni sitä, mistä oikeasti nautin. Sekin on iso saavutus, että sellaisesta voi luoda itselleen työn/uran. Joten säkin saat olla siitä ja itsestäsi tosi ylpeä! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 23
Tykkää jutusta