”Vain” ammattikouluja käynyt

Olen viimeisen parin vuoden sisään miettinyt usein pitäisikö vielä kouluttautua lisää ja opiskella? Vai tarvitaanko lisäkoulutusta yhtään mihinkään jos tekee jo nyt sitä mistä pitää? Tämä herättää varmasti ajatuksia niin puolesta kuin vastaankin ja toisille koulutus on ikään kuin määre siitä, mitä ihminen on. Jos et ole kouluttautunut kuutta vuotta yliopistossa, et ole mitään – tai et ainakaan yhtä sivistynyt kuin akateemisesti kouluttautuneet. Itse koen pientä ristiriitaa asian suhteen. Minä en siis ikinä arvota ketään koulutuksen perusteella – en koskaan. Myöskään se onko henkilö taiteilija tai menestynyt johtaja ei tee toisesta silmissäni jotenkin fiksumpaa tai parempaa. Pidän tällaisia asioita mitättöminä enkä oikeastaan ole kiinnostunut niinkään ihmisen koulutustaustasta, vaan enemmänkin siitä, miten hän on asemaansa päässyt – miten jostain on tullut johtaja tai toisesta taiteilija. Samaan aikaan koen välillä jonkinlaista riittämättömyyttä koulutukseni vuoksi. Vaikka teen asioita joista pidän ja tiedän, että olen onnistunut kovalla työllä ja pitkäjänteisyydellä luomaan monia kiinnostavan brändin – silti välillä mietin, ettenhän ole kuin ”vain” ammattikoulun muutamaan otteeseen käynyt.

Riittämättömyyden tunne ei ole välttämättä niinkään minussa itsessäni tai siinä, miten suhtaudun työhöni tai opintoihini, vaan ennemminkin siinä, miten ajattelen muiden minusta ajattelevan. Tilanteet joissa kysytään koulutustaustaani, ovat minulle jotenkin kiusallisia, koska oletan muiden heti ajattelevan että tuohan on ainoastaan ammattikouluja käynyt. Tiedän, että nämä ovat täysin typeriä ajatuksia mutta kyllä joissain tapauksissa olen ollut havaitsevinani kuinka alentavasti ammattikoulutaustaan suhtaudutaan. Itsehän en ole siis koskaan pitänyt koulutusta meriittinä jollekin merkittävälle, vaan ennemminkin uskonut siihen, että jos haluaa jotain, sen pystyy saavuttamaan keinolla millä hyvänsä. Toki opiskelu auttaa monissa tavoitteissa eikä lääkäriksi pääse ilman kouluttautumista. Enkä missään nimessä pidä opiskelua turhana – päinvastoin. Omalla kohdallani on aina vaan ollut se, ettei oikein ole ollut sellaista selkeää koulutuslinjaa joka kiinnostaa. Kiinnostuksen kohteet ovat vaihdelleet ja olen jatkuvasti ikään kuin etsinyt sitä omaa juttuani. Eli ei, se etten ole käynyt korkeakoulua ei johdu siitä, että olisin ollut surkea koulussa. En vaan ole esimerkiksi koskaan halunnut johonkin kouluun niin paljon, että olisin ollut valmis uhraamaan lukemiseen vaikka kokonaisen vuoden tai käymään maksullisia valmennuskursseja. Olen myöskin tehnyt elämässäni todella paljon töitä ja oikeastaan ajautunut aina työstä seuraavaan vaikka opiskelu on käynyt säännöllisesti mielessä. Yhdestä välivuodesta tuo kaikki lähti kunnes sitä havahtui, että välivuosia on tullut pidettyä useampikin…

Olen käynyt kaksi ammattikoulua, eli lähihoitajaksi ja merkonomiksi. Periaatteessa se mitä tänä päivänä teen ei liity millään tapaa koulutustaustaani, eli olen käytännössä kaiken itse oppinut. Jos minulta nyt kysytään mikä ala kiinnostaa, vastaan ehdottomasti että ala jolla nyt jo olen. Minua siis kiinnostaa valokuvaaminen, jonka senkin olen täysin itse oppinut mutta kenties vielä hieman laajemmassa skaalassa. Toinen mikä kiinnostaa, on kirjoittaminen ja journalismi, eli hienosti sanottuna media-alaan liittyvät opinnot. Toisaalta samaan aikaan kiinnostaa ihan jo tämä työ jota nyt teen ja sen laajentaminen eri suuntiin. Edelleenkään minulla ei kuitenkaan ole selkeää intressiä hakea vaikka yliopistoon vaan ennemminkin olen miettinyt mikä väylä voisi olla sellainen, joka toimisi minulle parhaiten? Sellainen jossa voisin yhdistää nykyisen työni sekä työtäni hyödyttävät opinnot? Joinain hetkinä opiskelu tosiaan houkuttaa kovasti, kun taas toisinaan tuntuu että näin on hyvä. Ja tässä kohtaahan on tärkeää miettiä asiaa sen kannalta, mitä itse haluan. Se mitä muut haluaisivat minun olevan tai mitä muut ajattelevat minun olevan, ei ole merkityksekästä. Välillä mietinkin miksi koen toisinaan huonommuutta koulutustaustastani, sillä en kuitenkaan usko koulutuksen määrittelevän ihmisarvoa tai välttämättä edes sivistyksen tasoa? Kotonakin meillä on aina pidetty näitä asioita täysin vapaavalintaisina eikä nostettu mitään tiettyä koulutustasoa enemmän jalustalle kuin toista.

Kengät Vans* / Housut Zara, vastaavat täällä* / T-paita House of Brandon/Levi`s* / Laukku Rebecca Minkoff / Kello Cluse / Aurinkolasit Ray-Ban

Uskon monenlaiseen älykkyyteen ja viisauteen. Koulutukseltaan korkeasti koulutettu saattaa olla useammissa sellaisissa käytännön asioissa huono, joissa joku alemman koulutustaustan omaava taas on mielettömän hyvä. Kaikilla ei ole myöskään sosiaalista älykkyyttä tai kykyä tehdä jotain luovaa – ihan sama mikä se koulutustaso on. Se missä olemme hyviä, on kiinni paitsi geeneistä myös kaikesta opitusta. Paljon vaikuttaa kasvuympäristö ja esimerkiksi nuoruudessa seura, jossa aikaansa vietti. Vaikka jokaisella meistä on periaatteessa mahdollisuus opiskella, niin kyllä väittäisin, ettei se kaikille ole samalla tapaa mahdollista. Usein unohdetaan esimerkiksi se, että vakavat lapsuuden traumat kuten insesti tai muu kaltoinkohtelu vahingoittaa ihmistä erityisen syvästi, jolloin kyky opiskella todennäköisesti häiriintyy. Yhteiskuntaluokatkin ovat edelleen vahvasti läsnä vaikka tasa-arvosta paasataankin. Jos syntyy Helsingin Eiraan, päätyy todennäköisemmin yliopistoon opiskelemaan kuin jos syntyy Jakomäkeen. Se miten paljon päätyy lopulta opiskelemaan, on rehellisyyden nimissä niin monen asian summa.

Olen paljon miettinyt myös sitä, kuinka moni – oli akateemisesti koulutettu tai ei – elää elämäänsä katsomatta koskaan peiliin tai tarkastelematta syvemmin sitä, millainen on ihmisenä. Vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu voit olla tyhmä siinä mielessä, ettet ole henkisesti älykäs. Henkinen älykkyys on mielestäni yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ja itse arvostan sitä tällä hetkellä oikeastaan eniten. Samalla tapaa kuin jollekin voi olla totaalinen turn off jos potentiaalinen kumppaniehdokas ei osaa luetella sotia aikajärjestyksessä – tulee minulle vastaava fiilis siitä jos ihminen ei ole esimerkiksi tiedostava, suvaitsevainen, intuitiivinen ja avoin.

Millaisia ajatuksia teissä herää aiheen tiimoilta? Onko kukaan muu ainoastaan ammattikouluja käynyt kokenut koskaan riittämättömyyden tunteita koulutuksensa suhteen esimerkiksi työelämässä tai muiden ihmisten silmissä?

 

Kuvat: Iines / edit: minä / *Tuote saatu

Kommentit (19)
  1. Mia / Beauty Highlights
    26.6.2018, 18:18

    Tiedätkö, mä tiedän niin mistä sä puhut! Mäkin oon ”vaan” ylioppilas ja radiotoimittaja, vaikka nuorempana ajattelin, että musta tulee juristi tai opettaja. Oon siis tuntenut ihan samalla lailla mun koulutustaustasta, varsinkin kun kävin Tinder-treffeillä sinkkuaikoina ja tutustuin uusiin miehiin. Silti kuitenkin sisimmässäni oon jollain tapaa ylpeä siitä, että teen nykyään yrittäjänä työkseni sitä, mistä oikeasti nautin. Sekin on iso saavutus, että sellaisesta voi luoda itselleen työn/uran. Joten säkin saat olla siitä ja itsestäsi tosi ylpeä! 🙂

  2. Harvey Specter
    23.6.2018, 16:37

    Heini: sukupolvet ovat muuttumassa. Enää pelkkä ulkonäkö naisella ei riitä. Ja miten raskasta ja stressaavaa onkaan naiselle, jos miehen valinta on vain ulkonäkö naisessa (vrt. ikääntyminen) ?

    Tietenkin miehelle on helpompaa saalistaa mainitsemasi kassatäti/kampaaja, joka on 10v nuorempi. Siksi mainitsemiasi parejakin on. Korkeasti koulutetut taasen naiset vaativat ja haastavat enemmän miestä.

    Ja tottakai ulkonäkö voittaa 6-0. Kuka sitä nyt ruman ottaisi? 😀
    Mutta kyse onkin siitä, kun kaksi naista ovat kauniita ja vain koulutuksessa on ero.

    Niin ja ulkonäöstä vielä: korkeakouluissa on paljon todella kauniita naisia, he ovat se the catch korkeasti koulutetulle miehelle. Omaa koulutustasoa vastaamattomat tulevat rankingissä sitten, jos ei onnista.

    Naisille tosiaankin miehen koulutus/status on tärkeää, koska niillä tehdään rahaa. Ja tästä päästäänkin alkuun; koulutuksella tehdään rahaa työn muodossa ja se miksi korkeasti koulutettu mies haluaa vastaavan naisen: samankaltainen ajatusmalli ja että nainen ei loisi miehen rahoilla (samoilla aloilla suht samat tulot) vaan taloudet on molempien harteilla tai erillistaloudet.

    Harvey

    Ps. Blogistille: liha on hyvää ja ravitsevaa, ja riista ekologista! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *