Paljastuksia minusta x 9

Näen paljon unia, olen aina nähnyt. Usein herään keskellä yötä siihen, että herään ikään kuin sen unen keskeltä ja olen melkein valmis kirjoittamaan sen paperille ylös. Unissani toistuu usein samoja kaavoja ja uskon, että niissä on omalla tavallaan yhtäläisyyttä siihen omaan elämäntilanteeseen. Esimerkiksi terapian aloituksen jälkeen olen nähnyt enemmän painajaisia ja unia, joissa olen vaarallisissa tilanteissa tai saatan käydä jopa lähellä kuolemaa. Unet kiinnostavat minua aiheena paljon, joten jos tiedät jotain uniin liittyvää selittävää kirjallisuutta niin saa vinkata!

Olen tehnyt monet asiat ehkä useita ikäisiäni myöhemmin. Pitkälti tähän on vaikuttanut seurakunnan keskellä kasvaminen, jonka vuoksi mm. päihdekokeilut astuivat kuvioihin vasta täysikäisenä. Myös seksin harrastamisen aloitin vasta parikymppisenä, koska seksuaalisuushan kuuluu seurakuntapiireissä vasta avioliittoon eikä sitä pidetä sen ulkopuolella sallittuna. Olen usein miettinyt, millainen vaikutus näillä asioilla on ollut nykyisyyteen ja näenkin asioissa kaksi puolta – niin hyvää kuin huonoakin.

En ole koskaan käsitellyt tunteitani ruoan kautta. Tiedättekö kun osa ihmisistä on sellaisia, että syö niin iloon kuin suruunkin – tai ylipäänsä käsitellee tunteitaan ruoan avulla. Itselleni ruoka ei ole koskaan ollut sellainen kanava mutta sen sijaan esimerkiksi liikkuminen on ollut. Saatan purkaa pahaa oloa juoksupolulle tai puolestaan lievittää stressiä liikunnalla. Ruoka on minulle nautinto mutta välillä myös sellainen vähän jopa ”pakollinen” asia joka nyt vaan tulee hoitaa jotta kroppa pysyy liikkeessä. En elä syödäkseni vaan syön elääkseni.

Minulla ei ole oikein koskaan ollut kunnollisia lempinimiä. Jutasta ei ilmeisesti ole helppo vääntää mitään lyhyttä variaatiota koska nimeni on jo itsessään niin lyhyt ja ytimekäs. Myöskään sukunimeni ei ole mitenkään naseva eikä minua koskaan ole kutsuttu Hirsimäeksi. Muistan kuinka nuorempana oikein toivomalla toivoin että minulla olisi joku hyvä lempinimi mutta kun ei niin ei.

Kuuntelen nykyään podcasteja oikeastaan aina kun laitan ruokaa tai siivoan. Jostain syystä se että tekee samalla jotain ”järkevää” kun hoitaa noita pakollisia velvollisuuksia tuntuu paremmalta kuin ettei niin tekisi. Aikaisemmin kuuntelin paljon äänikirjoja mutta podcastien suosion kasvettua ne ovat vieneet aika paljon äänikirjojen paikkaa…

Käytän todella paljon aikaa ajatteluun ja haaveiluun. Olin tällainen jo pienenä ja muistan kuinka vanhempani siitä usein huomauttelivatkin. Olenkin aika huono aikataulujen kanssa jo ihan senkin vuoksi, että tämä ajatteleminen tekee sen että usein moniin arkisiinkin asioihin menee enemmän aikaa kuin niihin kuuluisi mennä. Tämäkin on piirre, joka on ihan luonteessani ja vaikka se paikoitellen myös ärsyttää itseäni, olen opetellut sen hyväksymään.

Rakastan matkustamista ja olen aina ihmetellyt jos ihmisiä ei kiinnosta nähdä maailmaa. Tai mielestäni matkustaminen sivistää ja antaa niin paljon elämyksiä, joita ei voi muuta kautta saada. En usko että voisin seurustella ihmisen kanssa joka ei halua nähdä maailmaa, vaan on mieluummin jatkuvasti siinä tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Toki matkustamisen ekologisuus nykyään mietityttää mutta siitä huolimatta en voisi kuvitellakaan etten kävisi vaikka vuoteen yhtään missään.

Vaikka puhun periaatteessa ruotsia koska olen sitä koulussakin opiskellut, on minulla todella korkea kynnys sanoa mitään ruotsiksi. En edes muista koska olen viimeksi kyseistä kieltä joutunut arkielämässä käyttämään ja olenkin sen suhteen todella arka. Asiakaspalvelutyössäkin mieluiten käänsin keskustelun englantiin jos mahdollista. Omalla tavallaan tämä arkuus ehkä hieman harmittaakin mutta jotta ruotsia rohkenisin enemmän käyttämään, tarvitsisin varmaan jonkinlaisen kertauskurssin…

Olen tunteiden suhteen äärilaidoissa liikkuva, eli joko innostun jostain tosi paljon tai sitten en ollenkaan. Myös ilo ja suru menee tuollaisissa aalloissa ja jos esimerkiksi suutun, niin suutun todella vahvasti mutta lepyn myös nopeasti. Kanssani ei pärjääkään ihminen joka jää vellomaan riitojen jälkeen aiheeseen tuntitolkulla vaan pitää osata mennä nopeasti eteenpäin. Koen harvoin neutraalisti vaan oikeastaan aina vahvasti. Tämä voi olla elämässä niin voimavara kuin heikkouskin.

Löytyikö joukosta yhtäläisyyksiä?

Kommentit (4)
  1. Mia / www.beauty-highlights.fi
    26.6.2018, 18:13

    Nyt on pakko kommentoida, että niin kauniit kuvat susta, Jutta! 🙂

    Mä näen kans unia tosi paljon, melkeinpä joka yö. Ja oon myös miettinyt sitä, että kirjoittaisin niitä ylös. Tuo vika kohta eli tunteiden äärilaidoissa liikkuminen kuulostaa myös tutulta! Oon aina tuntenut asioista tosi vahvasti. Neutraali tunteminen on mullekin aika vierasta 😀

    1. Kiitos! 🙂

      Joo siis tuo unihomma on kyllä mielenkiintoinen… Ja usein niissä tosiaan samantyyliset tapahtumat toistuvat. Ehkä joku kerta pitää kirjoittaa ylös! Ja jep, mitä se neutraali on? Välillä toivoisin että voisin olla yhtä neutraali kuin moni muu…

  2. Matkustelu ja podcast-kohdista olen erityisen samaa mieltä 😀 Ihan loistavaa viihdykettä nuo podit samalla kun tekee jotain muuta, siivoaa tai vaikka käy lenkillä 🙂 Oletko miettinyt että alkaisit tekemään videoita tai podcast-jaksoja? Näyttäisi olevan suuressa nousussa tällä hetkellä 🙂 Ihanaa tulevaa viikkoa!

    1. No eikö! Tykkään myös erittäin paljon kuunnella podeja. 🙂 Ehkä podit voisikin olla oma juttu mutta en ole oikein sellainen ”esiintyjä” jonka vuoksi youtube ei ole missään kohtaa ihan hurjasti innostanut. Tai en tykkää olla liikkuvassa kuvassa kovin paljon. 😀 Hankala kyllä selittää koska kameran edessä taas viihdyn.

      Sinullekin kivaa viikkoa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *