Samanlainen vai vastakohtainen kumppani?

Olen viime aikoina ollut jälleen sen ajatuksen äärellä, millainen kumppani itselleni sopisi parhaiten. Voi olla että moni ajattelee etteihän tuota edes tarvitse miettiä – jos kolahtaa niin sitten kolahtaa. Itse olen kuitenkin toiminut niin paljon ihmissuhteissa ns. väärien vaistojen varassa, että sitä on pikkuhiljaa alkanut ajattelemaan enemmän järjellä. Vaikka tunnekin täytyy toki olla mukana, niin kyllä silti mietin yhtälöä aina myös järjen kautta. Lähinnä siis voisiko kemiat toimia, kohtaavatko elämäntilanteet ja olisiko suhteella tulevaisuutta. Vahvistaako tuo kyseinen ihmistyyppi niitä minun tunnelukkojani ja traumojani, vai voisiko hän tarjota nimenomaan juuri sopivaa vastapainoa? Onko parempi että kumppani on ihmisenä samanlainen vai täysin vastakohta?

Usein puhutaan siitä kuinka vastakohdat vetoavat toisiinsa. Uskon että tuossa on kyllä perää ja itsekin voin myöntää ihastuneeni ja rakastuneeni hyvin pitkälti erilaisiin ihmisiin kuin itse olen. Uskon kuitenkin siihen, että erilaisuudesta muodostuu ongelma jos sitä ei hyväksytä. Jos kaksi ihmistä taas hyväksyy toisensa erilaisina, saattaa kokonaisuus olla aika toimiva. Tärkeintä lienee samanlainen arvomaailma ja päämäärät, jotka sopivat ikään kuin yhteen. Olenkin aina ihastellut pareja, jotka ovat kuin luodut toisilleen. Toinen täydentää toista ja kumpikin pyrkii ymmärtämään toisen huonoja puolia. Jos toinen on temperamenttinen, on toinen rauhallisempi järjen ääni ja riitatilanteissa toimitaan aina toista kunnioittavasti. Ehkä tuossakin toimii jollain tapaa se dynamiikka, että toinen haluaisi itselleen salaa jotain sellaista jota ei omaa ja siksi rakastuu toisen erilaisuuteen?

Kun itse mietin itseäni ja sitä, millainen kumppani minulle parhaiten sopisi tulee heti mieleen ihminen, joka on rauhallinen ja järkevä olematta kuitenkaan tylsä. Seesteinen mies, joka ei hermostu ja osaa suhtautua minun äkkipikaisuuteeni ja toisinaan myös ajattelemattomuuteeni rauhoittavalla tavalla. Pahin yhtälö on taas sellainen, joka on itsekin äkkipikainen tai vastaavasti pitkävihainen ja mököttää tuntikausia yhden pienen riidan takia eikä ole valmis keskustelemaan. Myös selkeys tuntuu itselleni todella tärkeältä piirteeltä, koska koen olevani aika epäselkeä ihminen ja usein hankalastikin luettavissa. Uskon näissä ihmissuhde ja kemia asioissa myös horoskooppeihin ja siihen, että ne tietyt merkit ovat omalle merkilleni niitä pahimpia vastakohtia, kun taas toiset toimivat paremmin. Koska itse olen kaksonen ja nouseva vaaka, ovat minulle parhaiten sopivia merkkejä oinas (tätä en kyllä usko…), leijona, vaaka ja vesimies. Pahin yhtälö on kalat ja neitsyt kun taas se täysin vastakkaisuuden merkki jousimies. Nykyään muuten tutustuessani myös miehiin kysyn aika nopeasti heidän horoskoopistaan, koska jo se kertoo minulle aika paljon siitä, mitä on luvassa tai kannattaako suhdetta edes harkita. Tuntuu kyllä että nykyään päädyn useimmiten tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon – ihan vaan jo varmuuden vuoksi.

Olen ollut parisuhteessa oikeastaan vaan erilaisten miesten kanssa kuin itse olen. Vastakkaisuus on kyllä kieltämättä vedonnut mutta koska lopputuleman ei ole kestänyt, olen todennut ettei sekään välttämättä ole aina hyvästä. Ehkä suhteen alussa erilaisuus ei ole niinkään häirinnyt mutta suhteen edetessä se on muuttunut rasitteeksi. Toisen kuuluisi olla juuri oikealla tavalla erilainen jotta suhde toimisi pidemmällä tähtäimellä. Onkin aika hauskaa sattumaa miten ihmiset päätyvät yhteen ja löytävät vastakappaleensa. Itsehän kiinnostun usein vähän sellaisista pelastettavista rentuista – ihmisistä joiden elämänhallinta ei ole välttämättä aivan mallillaan. Tämäkin on mielenkiintoinen aspekti, sillä se mitä kuitenkin loppupeleissä toivon, on mies johon minä voin aina turvautua eikä ihminen jota itse pelastan. Uskon kyllä että tähän vaikuttaa osittain myös se, että olen itsekin tässä vuoden verran ollut elämässäni enemmän tai vähemmän epätasapainossa, jonka vuoksi olen vetänyt ikään kuin puoleeni samankaltaisuutta. Toki tiedän että myös lapsuuteni vaikuttaa ja vanhempieni avioero. Kun on tottunut että epävakaa parisuhde on se ”normaali”, sitä ikään kuin alitajuisesti ajautuukin tuollaisiin ihmissuhteisiin. Mutta toisaalta taas kuten alussa mainitsin, nyt alkaa olemaan siinä mielessä hyvä tilanne että osaan paremmin blokata tuollaiset ihmissuhteet jo heti alussa. Jos näen suhteessa yhtään punaista valoa tai katastrofin aineksia, toimin enkä lähde enää tuollaisiin juttuihin niin herkästi mukaan kuin ennen.

Uskon että tämä on nimenomaan sitä asioiden tiedostamista. Ei toimikaan pelkän vaiston tai tunteen varassa vaan pikkuhiljaa on oppinut katsomaan asioita tiedostavasti. Kynnys ajautua ihmissuhteeseen jossa minä pelastan toista tai jossa räiskyy, on pienempi kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä jopa tuntuu sille, että mieluummin on yksin kuin suhteessa jossa on paljon eriäväisyyksiä tai ongelmia. Olen muuten havainnut myös sen, että usein samankaltaisessa työssä olevat kiinnostuvat toisistaan! Kuten esimerkiksi rahoitusalalla olevat hakeutuvat saman henkisten ihmisten pariin ja taiteita tavalla tai toisella tekevät löytävät itsensä toisen taiteilijan rinnalta. Ehkä se on nimenomaan se kiinnostus samanlaisia asioita kohtaan. Jos toinen nauttii neljän tunnin pitkästä ja kalliista illallisesta laatupaikassa, kun toinen taas rakastaa kokeilla katukeittiöitä, en tiedä voiko tuollainen suhde toimia? Edes jollain tavalla tulisi olla sitä samankaltaisuutta mukana ja nimenomaan mielenkiintoa samanlaisia asioita kohtaan.

Aiheena ihmisten pariutuminen on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja siksi haluankin heittää ilmoille kysymyksen, oletko sinä parisuhteessa samanlaisen vai täysin vastakohtaisen ihmisen kanssa? Ja mitkä asiat teitä yhdistävät tai erottavat? Toimiiko suhde mielestäsi paremmin kahden erilaisen kuin kahden samanlaisen välillä?

 

Kuvat: Mikaela / edit: minä

On my way

24 vastausta artikkeliin “Samanlainen vai vastakohtainen kumppani?”

  1. Suora lainaus blogistin tekstistä:

    ”Nykyään muuten tutustuessani myös miehiin kysyn aika nopeasti heidän horoskoopistaan, koska jo se kertoo minulle aika paljon siitä, mitä on luvassa tai kannattaako suhdetta edes harkita.”

    Huolestuttavaa, jos valitsee kumppanin horoskooppien perusteella. Eihän ne kerro yhtään mitään! Horoskoopit on vain ihmisten kirjoittamaa viihdettä (ja hyvä rahastuskeino!), ja sitten lyödään leima sen perusteella, minä päivänä on syntynyt!

    Horoskoopilla valinnan tekeminen onkin rasismia siinä missä ihonvärin perusteella syrjintäkin, sillä kumpaankaan ei ole ihminen itse voinut vaikuttaa, vaan vanhemmat ovat siihen suuresti vaikuttaneet. Toki horoskoopilla syrjintä ei ole niin paheksuttavaa yhteiskunnassa, mutta antaa erittäin kornin kuvan ihmisestä ja hänen kyvystään hahmottaa logiikkaa (tietyillä horoskoopeilla varustetut muka huonoja). Mutta horoskoopit ovatkin naisten epätoivoinen keino yrittää lokeroida ihmisiä.

    Mutta lemppaako blogisti oikeasti miehen, jolla on ”väärä” horoskooppi, vaikka mies vaikuttaisikin hyvältä ja potentiaaliselta?
    —–

    Suora lainaus blogistin tekstistä:

    ”Olen muuten havainnut myös sen, että usein samankaltaisessa työssä olevat kiinnostuvat toisistaan! Kuten esimerkiksi rahoitusalalla olevat hakeutuvat saman henkisten ihmisten pariin ja taiteita tavalla tai toisella tekevät löytävät itsensä toisen taiteilijan rinnalta. Ehkä se on nimenomaan se kiinnostus samanlaisia asioita kohtaan. Jos toinen nauttii neljän tunnin pitkästä ja kalliista illallisesta laatupaikassa, kun toinen taas rakastaa kokeilla katukeittiöitä, en tiedä voiko tuollainen suhde toimia? Edes jollain tavalla tulisi olla sitä samankaltaisuutta mukana ja nimenomaan mielenkiintoa samanlaisia asioita kohtaan.”

    Toteamuksesi on totta. Samaa sisältöä hain aiemmilla kommenteillani ”Vain ammattikouluja käynyt” -tekstisi kommenttiosiossa (tosin osalle sen asian sisäistäminen oli haastavaa).

    Pitää ollakin samankaltaisuutta ja yhteneviä linjanvetoja. Se on se ”me vastaan muut” -henki. Sama koulutus ja samankaltaiset työtehtävät vetoavat, koska ajatusmallit ovat samankaltaisia, niistä ei tarvitse kinastella ja saman koulutuksen myötä aivot on ajettu samankaltaisiin ratkaisumalleihin ja tapoihin toimia. Luottamus perustuu osaltaan toisen ennakoitavuuteen. Vai mistä tuleekaan klassinen sanonta ”luen sinua kuin avointa kirjaa” ? Aika vaikeaa olla parisuhteessa, jos ei pysty luottamaan toisen toimintamalleihin.

    -Harvey S.- (Leijona[kuningas], onneksi)

    • Hei,

      Otit nyt tuon horoskooppiasian ehkä hieman liian kirjaimellisesti eli pelkästään horoskoopin perusteella en tee päätöstä mutta kyllä, se saattaa vahvistaa sitä. Ja puhun nyt tosiaan luonnehoroskoopeista, jotka ovat kyllä ihan tosi pelottavan paikkansa pitäviä. Jousimies miehet lähestulkoon aina tietynlaisia – samoin vaakamiehet. Kyllä sen perusteella tarkkailen ihmistä ja pyrin näkemään löytyykö sieltä niitä merkin tyypillisiä piirteitä ja usein muuten löytyy… Itsekin hyvin tyypillisenä kaksosena tässä kirjoitan.

      Kyllä itse uskon siihen että samankaltaisuus kiehtoo eli tosiaan samalla alalla olevat usein päätyvät yhteen. Tokikaan tämä ei ole kiveen kirjoitettua kuten ei mikään muukaan elämässä – joskus se johtajamies valitsee sen parturikampaajan mutta veikkaan, että harvoin taiteilijasielu valitsee rinnalleen ihmistä jonka tärkein arvo elämässä on raha. Luova ihminen useimmiten pitää muita arvoja enemmän arvossaan, jolloin epätodennäköistä on tuollainen yhtälö… Ellei sitten vaan hae elättäjää taiteellisille pyrkimyksilleen mikä sekin toki mahdollista on.

      Enkä muuten yhtään ihmettele että olet leijona kommentointisi perusteella… :D

  2. Sanoisin, että olemme erittäin samanlaisia. Erottavia piirteitä ainakin se, että mies on hieman sosiaalisempi ja kovempi menemään ja tekemään, kun minä taas viihdyn kotona ja olen ajoittain hieman ujo. Yhdistäviä piirteitä rauhallisuus, huumorintaju, kiinnostuksen kohteet koulutuksen ja työelämän puolesta, yhteisenä harrastuksena kuntosali. Tulevaisuuden suunnitelmat molemmilla myös samanlaiset. Meillä usein meneekin niin, että keskustellessa voi sanoa ”arvasin että sanot noin” tai toinen päättää toisen lauseita. Nyt olemme seurustelleet 5,5 vuotta ja näistä asuneet yhdessä reilut 2 vuotta. :) Mielestäni suhde välillämme toimii hyvin, ja usein tuttavilta kuuleekin, kuinka ”hyvä pari” olemme ja kuinka olemme aivan samanlaisia.

    • Oi kuulostaa oikein toimivalta yhtälöltä! Ja nimenomaan joskus se erilaisuuskin voi tasapainottaa. Vaikka teissä onkin samaa niin on myös niitä vastakohtia.

      Kaikkea hyvä teille. <3

  3. Persoonallisuustyyppejä tarkastellessa tietyn tyypin omaaville sopii lähellä omaa persoonallisuustyyppiä oleva, kun taas osalle juuri päinvastoin. Itse kuulun juuri näihin joille tämän mukaan sopii samankaltainen. Olen saanut itse myös tämän kokea ja huomata.
    Tietysti minussa ja kumppanissa on erilaisuuksia ja eri kiinnostuksen kohteita. Nämä lisäävät omalla kohdalla esimerkiksi toisen taitojen tai tietämyksen ihailua. Perusarki kuitenkin sujuu meidän kohdalla loistavasti, kun yhteneväisyyksiä löytyy.

    • Ahaa, mielenkiintoista. MIstä olet löytänyt tuon tiedon? Menikö se itseltäni ohi tuossa jokunen aika sitten tekemässäni persoonallisuustestissä (16persoonaa) vai viittasitko ihan nyt vaan yleisesti erilaisiin persoonallisuuksiin?

      Mutta mielenkiintoista jos olet vielä kyseisen huomion ihan käytännössäkin tehnyt! Ja nimenomaan, tuota ihailua mietinkin että se on varmaan läsnä kyllä useammissa suhteissa, joissa ollaan erilaisia ja omalla tavallaan se luo sitä kunnioitusta toista kohtaan kun ihastelee jotain piirteitä ja asioita toisessa. :)

    • Tony Dunderfeltin kirjoissa on käsitelty eri persoonallisuuksia tempperamenttityyppien kautta, jotka ovat hieman samansuuntaisia kuin 16persoonaa. Ehkä hieman yksinkertaisemmin esitetty kuitenkin(?). Pikaisen googlettelujen jälkeen luulen lukeneeni Dunderfeltin kirjan Henkilökemia, jossa käsiteltiin eri tempperamenttityyppien kohtaamisia arjessa kuin rakkaudessakin. Kirjaa lukiessa tuli paljon ahaa-eläymksiä ja ymmärsin omalla kohdallani miksei joku suhde toiminutkaan ja joku toinen toimi. Suosittelen lukemaan, jos aihe kiinnostaa!

      16persoonallisuuteen löytyy muuten myös taulukko parhaista matcheista. Taulukon mukaan kumppanini ei ole se ideaalisin itselleni, mutta ei huonostikaan käynyt. :) Tässä vielä linkkihirviö taulukkoon: https://www.google.fi/search?q=personality+types+relationships&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwi_v8rK9vHbAhUF1iwKHc_CBFMQ_AUICigB&biw=1517&bih=705#imgrc=deZq5Pe4mb9wBM:

  4. Täällä vanha kurppa vastailee – parin vuoden päästä 40 vuotta yhteiseloa – ja väliin aina ihmettelen, että miten sitä on jaksanut, puoliin ja toisin………Minä olen räväkkä, temperamenttinen, huumorintajuinen nainen, mies rauhallinen ja yleensä sovitteleva mies…..eli siinä mielessä vastakohdat mätsää toisiinsa. Toisaalta olen nyt juuri miettinyt (miehen jäädessä pois töistä – alko lisääntynyt) mikä meidän juttumme on, miksi olemme edelleen yhdessä – kun v 2020 tosiaan tulee 40 vuotta yhdessäoloa, ja ensi vuonna 30 vuotta naimisissaoloakin. olen päätynyt tähän ratkaisuun, että vaikka olemme luonteeltamme erilaisia, niin meillä on yhteisiä tekijöitä – huumorintaju yksi tärkeä, samoin se, että isoissa päätöksissä kuuntelen miestäni, järjen ääni, pienissä asioissa hän antaa minun johdatella ja päättää – yhdessä kuitenkin keskustelemme päätöksistä, niistä isoista – kodin osto, myynti, töistä pois jääminen, suuret linjat – ja luulen, että se on se kulmakivi, mihin nojata —–

    • 40 vuotta on pitkä aika, huhhhuh! Arvostan todellakin, tänä päivänä hyvin harvinaista kun kumppania vaihdetaan tiheämmin.

      Ja noin olen itsekin miettinyt että räväkän ja temperamenttisen rinnalle sopii varmasti parhaiten sellainen rauhoittava osapuoli joka sovittelee. Ja huumorintaju on kyllä mielettömän tärkeä juttu, joka voi kantaa suhdetta. Jos se kohtaa kohtaa moni muukin asia. Mutta hyvää pohdintaa. Varmaan tuo teidän pieni erilaisuus on omalla tavallaan kantava voima mutta samaan aikaan molemmat hyväksyvät toisensa. Jos pieniä päätöksiä kyetään tekemään yhdessä, selvitään suuremmistakin linjoista. :)

  5. Onko sulla rintsikat tuolla topin alla? 🙈 Jos on niin pystytkö suosittelemaan hyviä olkaimettomia, jotka ei tipu päältä? 😊

    • On kyllä! Käytän Lindexin olkaimettomia liivejä, mikähän hittolainen se malli on… No mutta sellainen perus olkaimeton yksivärinen malli johon saa kyllä olkaimet mutta ne voi jättää myös pois. Välillä nuo olkaimettomat kyllä ovat sellaisia että niitä saa kainaloista nostella mutta jos nyt ei ihan vuosi tolkulla käytä samoja niin aika hyvin kuosissa pysyvät. Itseltäni löytyy siis nudena sekä mustana.

  6. Horoskoopit (olkoonkin luonnehoroskooppeja) eivät perustu tieteeseen ja tutkimukseen -toisin kuin vaikka ihmisestä DNA:n tai vaikka verenkuvalla tehtävät tutkimukset.

    Ihmiseen vaikuttaa eniten DNA:n lisäksi kasvuympäristö (hänen perheensä ja kaveripiirinsä vaikutus), joiden perusteella hänestä tulee mitä tulee. Vai väittääkö blogisti tosissaan, että luonnevikaiset -tai viattomat ihmiset ovat syntyneet vain tiettyinä kuukausina (kuten luonnehoroskoopit vihjaavat)? Pitäisikö alkuperän perusteella ihmisiin lyödä leima? -Ai niin: onhan jo historian saatossa lyöty: esim. juutalaiset, hutut vs. tutsit.

    Tai arkipäiväistettynä: johtuuko muka ihmisten avioerot siitä, että horoskoopit vaikuttavat ihmisten luonteisiin ja yhteensopimattomat pari ovat menneet erehdyksessä naimisiin? Sopivampaa horoskoopeissa olisi se, että syntymäaika ei niitä määrittäisi, vaan personaallisuustesti.

    Se, on aivan sama mikä horoskooppi on. Naisten silmissä ”leijona” vaikuttaa olevan kova sana, mutta itselleni sillä ei ole mitään merkitystä, eikä horoskooppi ole määrittänyt minua tai ketään muutakaan yhtään mitenkään.

    Ps. Luonteiden periytyvyys on paljon mielenkiintoisempi kysymys esim. jos toinen vanhempi on tulisielu ja toinen on jäämies, niin millainen luonne lapsella tulee olemaan? Ei horoskoopilla ole mitään sijaa yhtälössä, vaan geenit + ympäristö määrittävät lopputuloksen.

    -Harvey S.-

    • En missään nimessä näin väitäkään. :) Horoskoopithan ovat astrologiaa eli vähän kuin erilaiset uskonnot – sitä uskoo niihin tai sitten ei usko.

      Ja allekirjoitan kaiken puhumastasi DNA:sta ja kasvuympäristöstä, kerrot nyt minullekin itsestäänselviä asioita. Kuten tosiaan mainittu, horoskooppeihin joko uskoo tai niihin ei usko. Itse uskon niihin kokemuksieni perusteella ja ehkä siksi, että olen ihmisenä vähän tällainen hengellinen – olen aina ollut.

      Mutta sinun ei onneksi tarvitse uskoa kuin siihen mihin haluat ja veikkaan että se on kaikille täysin ok. :)

  7. Olemme poikaystäväni kanssa joissain asioissa kuin yö ja päivä: minä menevämpi, sosiaalisempi, helposti innostuva, etukäteen suunnittelija ja helposti kiivastuva. Poikaystäväni taas enemmän kotona viihtyvämpi, tasainen, suunnitteluasioissa sellainen ”katsotaan” tyyppi ja kiivastuu todella harvoin. Vaikka olemmekin aika erilaisia tulevaisuuden suunnitelmat ovat samanlaisia ja teemme paljon yhdessä asioita. Olemme olleet kohta viisi vuotta yhdessä ja vaikka nuo piirteet ovatkin niitä mitkä saavat välillä raivon partaalle, en osaisi kuvitella itselleni parempaa kumppania<3

    • Uskon, että tasapainotatte toisianne. <3 Mutta tärkeintä on se, että olette hyväksyneet toisenne sellaisina kuin olette. Uskoisinkin, että siksi olette edelleen yhdessä. Molemmat arvostaa toista sellaisena kuin toinen on. :)

      Mielestäni on aina ihanaa kun joku toteaa noin, toivottavasti muistat sanoa sen riittävän usein myös kumppanillesi! :)

  8. Ollaan oltu tänä vuonna miehen kanssa 7v yhdessä ja ollaan siis toistemme ensirakkaudet :D

    Mie oon luonteeltani mielettömän herkkä itkupilli, kova ääninen, super helposti innostuva, sanotaanko että tunnen vahvasti kaikenlaiset tunteet ja oon tuuliviiiri :D Mies taas melkein ihan vastakohta.. Rauhallinen jöllikkä, joka kahtoo meikäläisen tunteenpurkauksia ihan ihmeissään.
    Myö keskustellaan ja riidellään yleesä rakentavasti.

    Meil on hyvin samanlaiset arvot ja vaan mitättömistä asioista ollaan eri mieltä.
    Huumorintaju on kantavana tekijänä, nauretaan yhdessä päivittäin vaikka oiskin huono päivä tai toisen naama ärsyttäis. Molemmat lepytään nopeesti (mie iha vähä hitaammin, mut jos yritän mököttää, ni se saa miut aina nauramaa)

    Ite en pystyis olee yhdessä täysin itseni kaltaisen miehen kanssa. Mie en kestäis kos miehellä muuttuis saman taval mieli ku miulla tai et se vikisis yhtä pienistä asioista :D

    • Oi miten söpöä, ihana kuulla. :)

      Ja jälleen toistan itseäni sinullekin, ne on ne vastakohdat. :) Itse myös ajattelen niin etten todellakaan tulisi toimeen temperamenttisen ja tulisen miehen kanssa. Kerran tapailin hetken erittäin impulsiivista ja jopa kiukuttelevaa tyyppiä, joka ihan oikeasti sai jopa minutkin tuntemaan itseni rauhalliseksi ja harkitsevaksi. :D Jotenkin naisen kohdalla pienen oikuttelun ymmärtää mutta kiukutteleva mies on niin eri asia! ;D

  9. Me ollaan mieheni kanssa kyllä aika samanlaisia. Kumpikin ollaan rauhallisia ja tykätään kotona puuhailla yhdessä esim. leffaillat, ruuan teko yhdessä päivittäin mutta myös tykätään välillä käydä ulkona ja harrastaa omia juttuja. Ollaan tasavertaisia ja uskon että siksi tämä toimii niin hyvin. Minä olen kuitenkin se välillä kovaääninen ja innostun asioista herkästi ja mieheni sitten tasoittaa tätä :D

    • Kuulostaa hyvältä. :) Nimenomaan vähän vastakkaisuuksia mutta kuitenkin asioita, jotka yhdistävät. Ihanaa kyllä kuulla, että ihmiset ovat löytäneet itselleen sen täydellisen vastakappaleen. <3 :)

  10. Olen miettinyt paljon tätä samaa erovuoden aikana. Pystyin tunnistamaan edellisestä suhteesta haitallisia lapsuudesta opittuja käytösmalleja ja meillä kyllä ne traumat ruokki toinen toistaan. Hyvin erilaisia oltiin ja minä tein joustavana ja kilttinä kaikki kompromissit, kun ex-mies taas painatti jääräpäisesti omaa polkuaan. Yli viisi vuotta se suhde kesti ja vasta näin jälkikäteen olen ymmärtänyt kuinka epäterveellinen suhde se oli. Samalla ymmärsin sen, että etsimällä näitä itsekeskeisiä, määrätietoisia ja vahvoja miehiä päädyn vaan samaan tilanteeseen uudelleen. Tapailin muutamaa samanmoista miestä, mutta onneksi tajusin lopettaa ne ajoissa. Nyttemmin olen päätynyt pitkien kiemuroiden kautta takaisin ns laastarisuhteen kanssa, joka on luonteeltaan kiltti, ymmärtäväinen, rauhallinen ja rakastaa minua sellaisena kuin olen. Hän kesti myös ison määrän omaa sekoiluani eroprosessia läpikäydessä ja on nähnyt kyllä kaikki huonot puoleni ja enemmän, ja ollut koko ajan rinnallani niistä huolimatta. Itseltä kesti hyvin kauan saada omat aivot naksautettua siihen tilaan, että ymmärsin, että tässä on juuri se ihminen ja parisuhde, mitä haluan ja tarvitsen. Olemme nyt molemmat samantyyppisia keskustelukykysiä, ymmärtäväisiä, positiivisia insinöörejä. Itse olen ehkä jopa se vähän hullumpi ja määrätietoisempi ja saan turvaa miehen tasapainoisesta olemuksesta ja sitoutumisesta. Nyt viimein ollaan voitu rakentaa hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta ja luottamusta myös tähän toiseen suuntaan, rehellisyys ja anteeksianto on pohjana kaikelle. Olen super onnellinen tästä kaikesta. :) Ihanaa kesää Jutta!

    • No itselläni on samanlaisia kokemuksia… Se että ymmärtää sen mitä alitajuisesti niiden traumojen perusteella hakee, on jo ensimmäinen askel muutoksessa. Mahtavaa, että olet löytänyt rinnallesi ikään kuin sattumalta tuollaisen ihmisen joka on vielä seissyt rinnallasi ne vaikeimmatkin ajat. Itse jotenkin pelkään ehkä siksikin kiinnostua kunnolla kenestäkään koska pelkään satutetuksia tulemista ja sitä, että lopulta en kelpaakaan virheineen päivineen. Mutta kai se vaan niin menee että jossain kohtaa tulee ihminen joka vaan rakastaa vaikka ei täydellinen olekaan. Siihen uskoen. <3

      Ihanaa kesää sinulle ja kumppanillesi! <3

  11. Tää ei nyt mitenkään liity postaukseen, mutta mistä noi sun upeat housut on? :D

    • Ne ovat Sheinin verkkokaupasta saadut, tosin jo talvella… Ei välttämättä enää löydy. :(

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 11
Tykkää jutusta