Blogit ja niiden kertakäyttökulttuuri

Viimeksi eilen puoli tuntia ennen kuvauksiin lähtöä mietin, mitä laittaisin päälleni? Olimme sopineet Iineksen kanssa kuvaustreffit keskustaan – kuten niin monena muunakin päivänä. Kuvaan aika paljon bloggaajakollegojen kanssa asukuvia lähinnä siksi, että tekstit saavat kivaa kuvitusta. Blogini ei kuitenkaan ole mikään muotiblogi mutta kyllä, pidän kuvattavana olemisesta ja sisällöstä, jossa itse näyn. Mielestäni se tuo blogiin persoonaa vaikka aina kuvitus ei todellakaan ole millään tapaa tekstiin liitännäistä. Se mitä kuitenkin välillä mietin, ovat asukokonaisuudet tai oikeastaan se, ettei niitä tule edes usein mietittyä vaan monet kerrat päällä on jotain samaa vanhaa. Se sama vanha välillä harmittaa ja viimeksi eilen jäin miettimään, että hittolainen taas laitan nämä samat farkut. Ei sillä etteikö minullakin olisi farkkuja mutta varmaan kaikki ovat jo blogissani näkyneet. Samaan hengenvetoon mieleeni jo hiipi ajatus siitä, kuinka tyhmästi nyt ajattelen. Miksi ihmeessä haluaisin viljellä blogissani kertakäyttöistä ajatusmaailmaa hankkimalla jokaisiin kuvauksiin uudet vaatteet?

On joku sellainen hiljainen olettamus, että jokaisessa blogitekstissä tulisi olla uudet kuvat ja uusi asu. Vaikka ei ostaisikaan jatkuvasti uutta, niin vaatekaapin tulisi olla niin laaja, että sieltä riittää yhdisteltäviä vaatekappaleita vuoden jokaiseen päivään. Veikkaan että tuo ajatus on lähtöisin muotiblogeista ja siitä, että niissä on tosiaan jatkuvasti aallon harjalla kulkevia trendikkäitä asuja sekä useimmiten kaikki päästä varpaisiin on täysin uutta. Jossain kohtaa lukijoillekin taisi paljastua, että useampi vaikuttaja lainaa vaatteita PR-toimistoista, mikä on oikeasti todella hyvä julki tuotava totuus! Vaikka itse en niin teekään enkä ikinä jaksaisi sellaista rumbaa, niin on hyvä, että ne jotka sitä harrastavat tuovat teksteissään ilmi ettei vaate ole uusi vaan lainassa. Tuo taas vähentää sitä ihmisten harhaluuloa siitä, että päällä tulisi olla jatkuvasti jotain uutta ja on täysin normaalia shoppailla viikoittain uusia asukokonaisuuksia.

Vaikka itse vierailen paljon kirpputoreilla ja UFFissa käyn melkeinpä viikoittain, en osta sieltä läheskään aina mitään. Kirppistely on tuurista kiinni eikä tosiaan joka kerta haaviin tartu ainuttakaan rättiä. Kuten olen usein maininnut, tykkään pitää vaatekaappini yksinkertaisena eikä sieltä löydy mitään paria vuotta vanhempaa. Myyn jatkuvasti entistä pois ja tämä tekeekin välillä sen, ettei kuvia varten ole mitään ”uutta ja ihanaa” – ei edes niiden vanhojen vaatteiden joukosta. Olen kuitenkin miettinyt sitäkin etten voi sen vuoksi jatkuvasti ostella, että blogissani olisi aina uutta – tai siis miksi ihmeessä niin tekisin kun se ei kuitenkaan tue omaa ajatusmaailmaani? Tuntuisi aivan hullulta ostaa viikoittain uusia asukokonaisuuksia edes käytettynä, koska en todellakaan ajattele niin että vaatteet ovat kertakäyttöisiä! Se on kuitenkin jännä, miten some jollain tavalla edelleen ruokkii kertakäyttökulttuuria ja blogi- sekä instagram kuvissa vaikuttajilla tuntuu aina olevan jotain uutta yllään.

Enkä tosiaan kiellä ettenkö itsekin pyrkisi vaihtelemaan asukokonaisuuksia kuvia varten. Tällä hetkellä teen sitä kuitenkin pääasiassa niiden vaatteiden puitteissa, joita jo omistan. Ja kuten mainittu, itseäni ärsyttää että välillä mieleen tulee ajatus siitä etten nyt voi laittaa näitä samoja vanhoja farkkuja tai tätä ikivanhaa toppia kuviin. Kuitenkin normaalissa elämässä käytän näitä samoja vaatteita, joten miksi ne eivät voisi näkyä myös blogissa? Vaikka pidän vaatteista ja pukeutumisesta niin ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisin siitä vaan silloin, kun ne vaatteet ovat ensimmäistä kertaa päälläni! Jotenkin aivan hullua että joudun edes käymään tällaista ajatusjuoksua päässäni mutta välillä tässä työssä unohtaa ettei aina tarvitse tuoda lukijoille jotain uutta. Ehkä se on nimenomaan se sosiaalisen median jatkuva muutos ja liike joka ajaa näihinkin arvoihin. Aina pitää olla jotain uutta sanottavaa, vinkattavaa tai tyylillisesti annettavaa vaikka blogi olisi tällainen lifestyleblogi kauneus- tai muotiblogin sijaan.

Mutta jos toisaalta oikein mietin, niin samahan se oli vaatekaupassa työskennellessä. Kun oli jatkuvasti siellä muodin parissa ja näki ne kaikki uutuudet jotka kuorman mukana tuli, ei vaan malttanut olla tekemättä jatkuvia ostoksia. Samalla tavalla taas ns. varakkaammalla alalla työskentely ajoi itseäni kuluttamaan kalliisiin merkkilaukkuihin ja muuhun jolla sitä boostasi egoaan tai tunsi kuuluvansa joukkoon. Ympäristö ajaa meitä usein tekoihin ja siksi välillä on kyllä hyvä pysähtyä jos oma ajatusmaailma alkaa lipumaan huolestuttavaan suuntaan. Etenkin tämän kertakäyttöisen muodin parissa on hyvä pysähtyä miettimään sitä tosiasiaa kuinka maailma on hukkumassa tekstiilijätteeseen. Ja ei, en nyt sano etteikö mitään saisi enää ostaa – ostanhan itsekin – mutta pieni pysähtyminen on säännöllisin väliajoin paikallaan. Samoihin vaatteisiin ei ole noloa pukeutua, ihan sama ikuistetaanko ne blogin kuviin vai ei.

Siispä vaatteiden monikäyttöisyys kunniaan! Toivon mukaan tulevaisuudessa bloggaajien yllä nähdään yhä enenevissä määrin niitä samoja vaatteita ja ennemminkin niiden samojen vaatteiden yhdistelemistä keskenään kuin jatkuvaa uusien haalintaa.

Mitä te ajattelette bloggaajien asukuvista? Tykkäättekö katsella asukuvia joissa on jatkuvasti jotain uutta ja trendikästä, vai katseletteko mielellänne niitä bloggaajan suosikki farkkuja kerta toisensa jälkeen?

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (10)
  1. Tosi hyvä postaus. Sellaset blogijutut just kiinnostaa missä bloggaaja kokoaa hienoja asukokonaisuuksia olemassa olevista vaatteista tai kirpparin tarjonnasta, sen sijaan että aina ostaa uutta.

    1. Kiva kuulla, kiitos! 🙂 Ja olen täysin samaa mieltä kanssasi… Ehdottomasti mielenkiintoisempaa.

  2. Hei! Puhutteleva teksti jälleen kerran, olen monissa asioissa täysin samaa mieltä.

    En nyt muista oletko joskus tehnyt postausta aiemmista työpaikoistasi, mutta tässä kirjoituksessa silmiin pisti maininta vaatekaupassa työskentelystä. Mitä pidit työstä? Olen itse tilanteessa, jossa olen vasta aloittanut eräässä merkkivaateliikkeessä työskentelyn, ja koen kovia paineita myyntitavoitteiden ja melko absurdin pakkomyynnin kanssa. Olen luonteeltani melko varautunut, ja viimeaikoina on tullut mietittyä mihin soppaan sitä on lusikkansa pistänyt 😀 Asiakkaita täytyy kontaktoida useita kertoja ja lähes roikkua hihassa kiinni, vaikka ollaan ilmaistu vain katselun tarve. Esimiehen kyttäys on myös melko ahdistavaa. Ei ollut tarkoitus avautua omasta tilanteesta, vaan lähinnä kysyä miten sinun kokemuksesi vaatekaupassa työskentelystä on? 🙂 Pakko kai sitä on todeta, etteivät kaikki työt millään sovi kaikille. Ihanaa kesää sinulle! 🙂

    1. Kiitos, hienoa kuulla!

      Kyllä, olen tosiaan työskennellyt muodin parissa muutamissakin eri liikkeissä. Vastaavia kokemuksia itselläni on oikeastaan ainoastaan Bestsellerillä työskentelystä, eli siellä jokaista asiakasta tuli kontaktoida suorastaan kimppuun hyökäten ja lisämyyntiä oli pakko tehdä. Myyntilukuja seurattiin ja myös sitä lattiatyöskentelyä. Muissa paikoissa on ollut onneksi rennompi meininki vaikka toki myyntityössä on aina tarkoitus myydä ja palvella asiakasta, eli ymmärrän kyllä yskän. Mutta mielestäni myyntiäkin voi tehdä luontevasti, eli ei hyökkäämällä kimppuun jos asiakas ei apua kaipaa… Sellainen rento ja ystävällinen ote toimii parhaiten!

      Kokemuksia löytyy tosiaan niin puolesta kuin vastaankin. Paljon on kiinni missä liikkeessä olet ja esimiehestä sekä ylipäänsä työporukasta. Myyjän työ voi olla kivaa tai sitten suoraan sanottuna aivan perseestä. Ei välttämättä kannata heti heittää hanskoja tiskiin vaan seurailla tilannetta ja jos se ei rauhoitu, niin voithan harkita johonkin toiseen paikkaan hakemista? Vaateliikkeitä on niin paljon ja myös niitä joissa työilmapiiri on ihana! 🙂

      Mutta totta myös on, ettei kaikki työ sovi kaikille. Minun on kuitenkin pakko todeta, että itse viihdyin huomattavasti paremmin myymälätyössä kuin vaikka toimistossa. 😀 Vaikka sitten taas näin nykytilanteeseen verraten pidän eniten yrittäjämäisestä työotteesta. Toisaalta välillä olen kyllä miettinyt, että olisi kiva työskennellä vaikka osa-aikaisena myymälässä, koska se työ on jotenkin niin rentoa ja huoletonta – siis parhaimmillaan. Levikselle haluaisin, se olisi aivan unelma kaikista maailman vaateliikkeistä! 🙂

      Mutta hei kovasti tsemppiä, toivottavasti tästä oli yhtään apua! Seuraa hetki tosiaan tilannetta mutta jos töissä alkaa ahdistamaan jatkuvasti, älä pelkää lähteä. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *