Kuulumisia ja tämän hetken ajatuksia

Ihanaa sunnuntaita! hetki jälleen vierähtänyt tällaisesta tavallisesta kuulumispostauksesta, joten tänään ajattelin vähän avautua. Katsotaan mihin teksti etenee mutta aloitetaan ainakin kevyemmistä aiheista, nimittäin huomenna lähden omalle Portugaliin! Tätä reissua on odotettu, sillä aion pitää edes osan matkasta täysin lomaa vaikka läppäri ja muut bloggaamiseen liittyvät rekvisiitat mukaan lähtevätkin. Tosin älkää huoliko – päivittäin on tulossa materiaalia mutta osa tulee ajastetusti. Tykkään kuitenkin kuvata aina matkoilla ja kirjoittaa paikan päältä reaaliaikaisia kuulumisiakin, joten niitäkin on tulossa viimeistään loppuviikosta! Lähden lomalle kahden erittäin hyvän ystäväni kanssa ja heidät niin hyvin tuntien, tiedän että tästä lomasta tulee huikea. Luvassa on siis varmasti hulluja seikkailuja (vähän jopa pelottaa…) kuten myös ihan vaan rentoa relailua. Veikkaan myös että tämän blondikaksikon kanssa tutustumme paikalliseen (?) mieskomeuteenkin, joten pidetään peukut pystyssä etten nyt itse ainakaan rakastu kehenkään ihanaan renttuun surffimieheen, hahah! Surffi siis siitä, koska vietämme suurimman osan ajastamme Lagosissa, joka on suosittu surffipaikka.

Reissu tuntuu oikein ihanalta jutulta tähän saumaan vaikka lomalta paluunkin jälkeen odottaa monta kivaa reissu myös Suomessa. Kesä on suosikki vuodenaikani mutta silti huomaan, että omalla tavallaan jopa väsyn kesällä siihen kaikkeen menemiseen ja tekemiseen. Joka viikonloppu on buukattu täyteen menoja ja usein niihin menoihin liittyy myös alkoholi. Tämä on itselleni sellainen juttu, jonka suhteen olen joutunut tasapainoilemaan niin kauan kun muistan. Oikeastaan siitä lähtien kun aloitin ”juomisen” lähdettyäni seurakuntaympyröistä, (olin siis ennen absolutisti) on alkoholin käyttö ollut minulle vähän sellaista opettelua. Tuntuu hassulta ja jopa nololtakin myöntää, että ”hei olen kolmekymmentä enkä edelleenkään ole mikään alkoholinkäytön mestari” mutta näin se vaan on. Etenkin näin kesällä kun menoja on eikä mistään halua jäädä paitsi, tulee se krapulakin sitten kaupan päälliseksi useammin. Harvoin sitä nimittäin haluaa lähteä illanvietosta jo kymmeneltä yksin kotiin, vaan nauttii vielä yhden jos toisenkin lasillisen. Olen itse asiassa havainnut sellaisen erittäin erikoisen seikan, että nykyään jos yhtään otan alkoholia, on minun hankalaa tulla yksin kotiin. Vaikka olen introvertti ja voin helposti olla vaikka koko viikonlopun yksin kotona, niin muutaman viinilasillisen jälkeen se ajatus tuntuu jotenkin lohduttomalta. Ei sillä, että olisin alkanut raahaamaan vieraita tyyppejä kotiini koska sekään ei houkuta mutta tiedättekö, on vaan helpompi jatkaa iltaa muiden seurassa kuin lähteä kotiin…

En tiedä olenko ainut laatuaan tuon yllä mainitsemani tunteen kanssa mutta jostainhan tuollainenkin kumpuaa koska aikaisemmin sitä ei tosiaan ole ollut. Ehkä se liittyy johonkin sellaiseen syvempään yksinäisyydentunteen kokemiseen, josta olen täälläkin kirjoittanut? Olen kyllä kuullut että moni kokee krapulassa yksinäisyyttä mutta itse taas olenkin silloin mieluiten yksin. Jännä juttu. No joka tapauksessa pointti oli tosiaan siinä, että kesässä on paljon hyvää mutta myös sitten näitä varjopuolia. Joku voi pitää jopa hulluna jos sanon että joku pieni osa minusta odottaa jo syksyn pimeneviä iltoja ja sitä, että elämä rauhoittuu. Kesä kun on vähän sellaista täysillä elämisen aikaa ja kotona vietetty viikonloppu tuntuu jopa ajanhukalta – miettikää, vaikka tekisikin fiksuja juttuja niin on tässä kesässä ne omat paineensa jatkuvaan liikkeessä olemiseen.

Noin muuten en ole asettanut kesälle mitään ylimääräisiä ”to do -listoja” vaan haluan mennä fiilispohjalta. Luonteeni ei ole kovin suunnitelmallinen ja noin muutenkin nautin eniten siitä, että on viikonloppuja joissa ei ole mitään suunnitelmia. Kun joitain ihmisiä ahdistaa suunnitelmien puute, itseäni taas ahdistaa se jos niitä on liikaa. Elämässä tulisi olla aina pientä pelivaraa. Lomallekin tykkään lähteä ilman suunnitelmia. Olen ihminen joka pakkaa matkalaukun pari tuntia ennen lähtöä ja etsii sitä passia viime metreillä. Voisin tehdä monet asiat toisin jotta helpottaisin omaa elämääni mutta omalla tavallaan nautin siitä, että edes muissa kuin ihmissuhde- ja työkuvioissa kykenen olemaan stressitön ja huoleton. Koska sitten tosiaan joissain asioissa mennään sinne aivan toiseen äärilaitaan.

Pakko muuten tähän loppuun vielä sanoa, että olen niin onnellinen jokaisen kouluun päässeen puolesta! Hyvä ystäväni pääsi ammattikorkeaan yritettyään sinne muutaman kerran ja siitä tuli kyllä itsellekin oikein sellainen rohkea fiilis, että ehkä itsekin vielä haen opiskelemaan. Siispä syksyllä pitää alkaa sitten selailemaan millaisia koulutusohjelmia olisi tarjolla! Tokikaan tänä päivänä ei ole mitenkään yksinkertaista päästä sisään mutta aina kannattaa yrittää – vaikka sitten muutamankin kerran.

Ihanaa sunnuntain jatkoa, toivottavasti teillä on ollut rentouttava viikonloppu!

Reissussa instagramini storieskin jälleen paukkuu (voi kun saisin saman tavaksi myös Suomessa…), joten kannattaa nyt viimeistään laittaa @judezzi seurantaan jos haluatte päästä lomatunnelmiin mukaan.

 

Kuvat: Iines / edit: minä

On my way

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta