Treeni- ja ruokavaliofilosofiani

Kun taannoin kyselin teiltä postaustoiveita, joku teistä toivoi postausta treeni- ja ruokavaliofilosofiastani – siitä kuinka pysyn kunnossa vuodesta toiseen vaikka en olekaan enää parikymppinen. Olen miettinyt tätä välillä itsekin, sillä koen nykyään olevani paremmassa fyysisessä kunnossa kuin silloin parikymppisenä. Vaikka aineenvaihduntani on oletettavasti hidastunut, en millään muotoa koe olevani huonompi kuntoinen kuin kymmenen vuotta sitten. Tähän toki vaikuttaa paljon se, että treenaan säännöllisesti ja syön pääasiassa terveellisesti. Uskon sataprosenttisesti siihen, että kokonaisuus vaikuttaa ja oikeastaan se oma salaisuuteni piileekin siinä, että noudatan ruokavalion ja liikunnan suhteen 80-20 -periaatetta.

Olen maininnut tästä ennenkin mutta en ole minkään asian suhteen ehdoton. Voin juoda viiniä, syödä karkkia tai kiskoa sen pizzan torstain tai sunnuntain kunniaksi jos haluan. Olen tarkoituksella halunnut säilyttää ruokailemisen suhteen sellaisen tietynlaisen rentouden, sillä olen huomannut sen omalla kohdallani kaikista toimivimmaksi tavaksi. Aina näinkään ei kuitenkaan ole ollut ja nuorempana tarkkailin syömisiäni jopa ortorektisen tarkasti. Tuo aiheutti itselleni stressiä ja myös sellaisia turhia mielihaluja, joita ei nykyään ole ollenkaan. Kun antaa itselleen luvan syödä mitä haluaa, ei himojakaan samalla tavalla ilmene. Filosofiani ruokailemisen suhteen onkin nykyään, että suurimman osan ajasta syön suhteellisen terveellisesti, eli suosin paljon kasvisruokaa, vihreitä, syön proteiinia sekä hiilihydraatteja enkä välttele hyviä rasvojakaan. Ruokavalioni on monipuolinen vaikka se noudattaakin osittain gluteenitonta sekä maidotonta linjaa. Tämänkään suhteen en kuitenkaan ole ehdoton mutta viime aikoina olen yhtä vahvemmin alkanut huomaamaan että saatan olla lievästi allerginen maidolle. Säännölliset pahoinvointikohtaukset maitotuotteiden syönnin jälkeen ovat vahvistaneet tuota epäilystä, joten voi olla että tulevaisuudessa palaan jälleen täysin maidottomaan ruokavalioon. Gluteenittomuus ei ole enää mitenkään välttämätön ja etenkin ulkomailla voin helposti syödä vehnä pastaa tai pizzaa ilman minkäänlaisia vatsaoireita. Suomessa tuo vaihtelee aika paljon mutta noin yleisesti ruis ei sovi mutta sen sijaan moniviljatuotteet sopivat loistavasti.

Kuten mainittu, uskon 80-20 periaatteeseen eli siihen, kun syö suurimman osan ajasta terveellisen monipuolisesti, voi myös herkutella niillä asioilla joista nauttii. Pizzasta ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa kun tietää että herkuttelun jälkeen sitä palaa jälleen siihen perusterveellisen ruokavalioon. Tämä ei tokikaan toimi kaikille mutta minulle se sopii mitä parhaiten. En nimittäin lukeudu heihin, joiden on vaikea palata herkuttelun jälkeen arkiseen ruokailurytmiin vaan minulle se on enemmän kuin luontevaa – rakastan terveellistä ja raikasta ruokaa enkä voisi kuvitellakaan että eläisin jatkuvasti pizzoilla ja purilaisilla. Uskon että juuri tuo terveellinen pohja ruokavaliossani pitää yllä myös kehoni muotoa ja mallia, eli mahdun samoihin vaatteisiin vuodesta toiseen ja vaikka tyypillisesti talvisin olenkin hieman ”suurempi” ei painossani muuten oletettavasti tapahdu suuria heittelyitä tai ainakaan se ei vaatteista en koommin näy. Toki geeneilläkin on oma vaikutuksensa mutta isoin työ tehdään kyllä sillä arjen tasolla omien valintojen kautta.

Treenaamisen suhteen filosofiani on myös muuttunut tässä vuosien varrella aika reilustikin. Oli vaihe kun treenasin kuusi kertaa viikossa kovaa olematta siltikään tyytyväinen. Tuolloin mottoni oli ”koskaan et voi olla riittävän hyvässä kunnossa”. Nykyään ajattelen kyllä niin toisin – olen jo pidempään ajatellut. Treenaankin 3-5 kertaa viikossa vähän vapaa-ajasta riippuen. Elämäni ei kaadu siihen jos treenit jäävät väliin tai vaikka en pääsisi treenaamaan useampaan viikkoon. Nytkin mennään jo kohta kolmatta viikkoa treenaamatta mutta siltikään pää ei ole hajoamassa. Rakastan kyllä liikuntaa enkä voisi kuvitellakaan elämääni ilman endorfiineja mutta sellainen yleinen suhtautuminen esimerkiksi juuri näihin treenitaukoihinkin on muuttunut ja ne kokee ennemminkin hyvinä palauttavina ajanjaksoina kuin stressin aiheuttajina. Noin muutenkin koen, että vähemmällä treenimäärällä voin paremmin ja kehoni on jopa paremmassa fyysisessä ja henkisessä kunnossa. Tämä on toki yksilöllistä ja voi olla että osa teistä suorastaan janoaa treenejä kuusi kertaa viikossa mutta koska itse olen sen verran herkkä ylirasittumaan, on tuo määrä itselleni liikaa. Liiallinen treenimäärä vaan nostaa kehossani stressihormonitasoja ja sairastelen herkemmin ja olen noin yleisesti väsyneempi.

Siispä kuten joku teistäkin kysyi, miten pysyn niin hyvässä kunnossa vuodesta toiseen, on vastaukseni tähän terveellisen ruokavalion sekä liikunnan yhdistäminen rentoon elämänasenteeseen. Olen huomannut että tarpeeni kontrolloida itseäni ja elämääni on vähentynyt todella paljon vuosien varrella kun olen opetellut hyväksymään itseäni. Tänä päivänä heikot kohtani itsetunnossa liittyvätkin henkiseen puoleen sen sijaan, että ne olisivat yhteydessä johonkin vartaloni kohtaan. Itse asiassa rakastan vartaloani ja osaan vihdoin nauttia siitä. Jos olen jollekin liian lihava tai laiha niin sittenpähän olen. Tärkeintä on mielestäni, että nauttii itse kehostaan ja sen kautta elämästä! Kehopositiivisuus kunniaan, jokainen keho on omalla tavallaan kaunis.

Millainen treeni- ja ruokavaliofilosofia sinulta löytyy? Oletteko ennemmin rennosta elämäntyylistä nauttivia suorittamisen sijaan?

PS. Kuvista iso kiitos ihanalle ystävälleni ja matkaseuralaiselleni Lotalle. <3

Kommentit (4)
  1. Moi Jutta!

    Oon seurannut sun blogia useamman vuoden ajan lukien jokaisen postauksen ja nyt on aika viimein avata suu. 😀 Seuraan varmaan lähemmäs 30:tä blogia, mutta juuri koskaan ei tuu mihinkään kommentoitua. Sulle oon kuitenkin useemman kerran kirjottanu kommentin jo valmiiks asti, mutta jostain syystä en oo koskaan päätynyt sitä lopulta lähettämään. Joka tapauksessa nyt on pakko viimein sanoo jotain eli asiaan siis.

    Huolimatta siitä, että seuraan kymmeniä blogeja ja aihepiiriltä moni toinen jopa kolahtaa osuvammin omiin kiinnostuksenkohteisiin, ei oo epäilystäkään, että sun blogi on mun ehdoton ykkössuosikki. Sen lisäks, että osaat valita erittäin monipuolisia ja kiinnostavia postausaiheita ja blogin ulkoasu kuvineen on aina äärettömän kaunis, kaikkein parasta sun blogissa on ehdottomasti sun persoona ja asenne tätä työtä kohtaan. Ihailen erittäin paljon sun ajattelutapaa ja otetta elämään ja oon pystyny samaistumaan lukemattoman moniin sun kirjotuksiin ja samalla oppinu paljon. Oon löytäny sun blogista (ja tuntuu, että sen kautta susta ihmisenä) paljon tukee ja uusia näkemyksiä moniin elämän haasteisiin, kuten pitkän parisuhteen päättymiseen, tasapainon löytämiseen ruoan ja treenin kanssa sekä oman tunne-elämän solmujen selvittelyyn. Tän kaiken avun lisäks mitä oon saanu sun syvällisestä ajattelutavasta ja kirjoituksista, arvostan sitä molemminpuolista kunnioitusta mikä sun vuorovaikutuksesta tän blogin lukijoiden kanssa välittyy. Se panos ja huolellisuus, mitä laitat kommenteihin vastaamiseen lisää sun työmäärää varmasti todella paljon, mutta se kertoo todella paljon sun omistautumisesta tälle työlle ja myös susta persoonana ja arvostan sitä todella paljon.

    En pysty tarpeeks korostaan kuinka paljon tykkään sun blogista ja ihailen sua ihmisenä, joten tyydyn vaan kiittämään sua kaikesta mitä oot tehnyt tän blogin eteen ja siitä aitoudesta, millä teet tätä työtä. 🙂 <3

    1. Moikka sss!

      Vitsit, et tiedä miten hyvälle mielelle tulin kommentistasi! Kiitos paljon. <3 Mahtavaa että pidät blogistani ja löydät täältä jatkuvasti sinua kiinnostavaa luettavaa. Ja ehkä upeinta on se, että rohkeasti kerroit tämän kaiken positiivisen palautteen minulle, josta tuli tosiaan niin hyvä mieli. Liian harvoin sitä tulee kehuttua muiden työtä vaikka sisimmässään ihailisikin toisen työpanosta kovasti!

      Ihanaa alkanutta viikko ja halaus! <3

  2. mää taisin toivoa tätä postausta. 🙂 kiitos! oot u-p-e-a!!

    1. Okei. 🙂 Voi kiitos ihana! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *