Alkoholi ja treenaaminen

Olen koko elämäni ollut liikunnallinen. Nuorempana kilpailinkin pitkänmatkan juoksussa ja treenaaminen oli huomattavasti tavoitteellisempaa verrattuna nykyisyyteen. Alkoholi ei tuossa kohtaa kuulunut elämääni – eikä itse asiassa kuulunut ennen kahtakymmentä ikävuotta. Nykyään treenaan omaksi ilokseni ja pysyäkseni kunnossa. Haluan kyetä juoksemaan bussiin ilman hengästymistä, tuntea kroppani kiinteäksi ja oloni hyväksi. Liikunta antaa energiaa, auttaa jaksamaan arjessa ja pitää mielen positiivisempana. Löydän kymmeniä syitä miksi liikkua ja kannustankin aina ihmisiä liikunnan pariin. Toisaalta en ole porukassa se, joka jatkuvasti haluaisi puhua liikunnasta tai elämä noin muuten pyörisi sen ympärillä. Harvoinpa ystävieni kanssa puhutaan edes treenaamisesta vaan se on enemmänkin sellainen oma harrastukseni – omaa aikaa ja tapani hallita stressiä sekä tuntea hyvää oloa. En voisi kuvitellakaan elämää ilman liikuntaa ja vaikka tosiaan näiden satunnaisten treenitaukojenkin puolesta liputan, kyllä silti aina haluan palata takaisin liikunnan pariin!

Samaan aikaan kun rakastan terveellisiä elämäntapoja ja treenaamista, pidän myös juhlista. En voisi kuvitellakaan elämääni sinkkuna niin, etten kävisi koskaan missään vaan viettäisin viikonloput kotosalla puuhastellen. Välillä tuokin on kyllä ihanaa ja usein saatan olla täysin itsekseni koko viikonlopun ajan, mutta en kuitenkaan viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kaipaan säännöllisesti vastapainoa arjelle ja rutiineille, jonka vuoksi olenkin aina ollut sitä mieltä etteivät treenit tai ylipäänsä terveelliset elämäntavat saa mennä kaiken edelle. Koska en treenaa kisailumielessä, en koe olevani mitenkään velvoitettu elämään millään tietyllä tavalla. On oikeastaan kyse täysin siitä, mitä itse haluan. Tiedän että monen on hankalaa hallita juhlinnan ja treenaamisen yhdistelmää. Ja onhan se totta, että jos joka viikonloppu juhlii perjantaista sunnuntaihin, on aivan varmasti hankaluuksia päästä maanantaina treenaamaan. Usein paljon treenaavat jättävätkin juhlimisen vähemmälle, koska se vie niin paljon kehityksestä – energiatasoista puhumattakaan. Tällä ikää lauantain kostea ilta verottaa vielä maanantainakin, vaikka silloin kykenisikin jo kevyelle lenkille.

Mieleeni on jäänyt elävästi erään puolitutun naisen kommentti reilu vuosi sitten baarin vessajonossa, kun juttelin kollegani kanssa hyvinvoinnista ja siitä, miten myös juhlimassa voi käydä vaikka kirjoittaakin blogiinsa hyvinvoinnista. Hän nimittäin sivukorvalla kuunneltuaan tokaisi kipakkaan ääneen, että bloggaaminen on tuolloin täysin kulissia. Tuo tokaisu jäi vahvasti mieleeni ja sen jälkeen paljon mietinkin sitä, ajattelevatko ihmiset ihan oikeasti noin? Jos kirjoitan lifestyle blogia, jossa on toisinaan myös treenijuttuja, en saisi käydä ulkona saatikka seisoa vessajonossa viinilasi kädessä ja no, humalassa? Mitä jos elämään kuuluu treenien ja terveellisen ruokavalion lisäksi muutakin? Harva baarissa toisen ihmisen kohtaava tietää, millaista elämää tämä ihan oikeasti arjessa elää. Itselleni tuli tuon kommentin jälkeen jotenkin vaan entistä enemmän sellainen olo, etten todellakaan halua peitellä mitään – en ylläpitää ”kulissia” siitä, että eläisin jotenkin erityisen terveellisesti tai etten ikinä käyttäisi alkoholia humalatilaan saakka. Olenhan avautunut viimeksi muutama viikko sitten siitä, kuinka nyt kesällä on aivan liiaksi juhlia, joihin kuuluu luonnollisena osana alkoholi ja täten myös herkästi ne krapulatkin.

Tärkeintä varmaan tässäkin asiassa on sen tasapainon löytäminen. Itse en missään nimessä prameile että olisin aina se tasapainoisin, vaan kuten olen usein maininnut, olen hukuttanut pahaa oloanikin alkoholiin ja juhlimiseen. On ollut myös tasapainon hakemista jo ihan taustoistanikin johtuen – alkoholi ei ole oikein koskaan ollut itselleni sellainen luonnollinen asia, kuten se vaikka Etelä-Euroopassa on. Harmi sinällään, voi kunpa olisikin. Tästä huolimatta olen pyrkinyt hakemaan balanssia, välillä siinä onnistuen ja toisinaan taas epäonnistuen. Olen pyrkinyt olemaan itselleni armollinen tuomitsevan sijaan. Merkittävintä lienee kuitenkin, että kokee olonsa pääasiallisesti hyväksi. Jos maanantaina ahdistaa pitkän viikonlopun jälkeen, on asialle syytä tehdä jotain. Jos taas haluaa treenata tavoitteellisesti, on pakko miettiä voiko alkoholia ylipäänsä käyttää. Itse en tuomitse kenenkään alkoholinkäyttöä ja kukin saa juoda itsensä niin usein humalatilaan kun haluaa. En oleta etten törmäisi ikinä baarissa esimerkiksi humalaisiin urheilijoihin, sillä hekin ovat vain ihmisiä ja eihän urheilu ole heillekään koko elämä. Itse asiassa aika harvalle se on.

Sitä ei voi varmasti kukaan kuitenkaan kieltää etteikö säännöllinen ja runsas alkoholinkäyttö vaikuta yleiskuntoon, uneen sekä mielialaan. Jos juot joka viikonloppu itsesi humalaan, vaikuttaa se varmasti kokonaisuuteen. Sitä aloittaa ikään kuin joka viikko ”alusta” treenit eikä kehitystahti ole samanlainen. Toisaalta tässä kohtaa tullaan jälleen siihen, että kun kaikki eivät vaan treenaa niin tavoitteellisesti. Joillekin on aivan sama, onko se maanantain lenkki hieman kankeampi kuin perjantain jos takana on hauska juhlaakin sisältänyt viikonloppu ystävien kanssa. Liian usein terveelliset elämäntavat yhdistetään sellaiseen absolutismiin ja mustavalkoisuuteen. Jos syö terveellisesti ja treenaa, ei tällaisen henkilön kädessä voida nähdä viinilasillista tai muutenhan hänen elämänsä on täyttä kulissia. Mielestäni tuo on aika huvittavaa ja hyvin kapeakatseista.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en halua kannustaa ketään alkoholinkäyttöön saatikka sen koommin absolutismiin. Halusin vaan nostaa esiin sen kannan, että liikunnallinenkin ihminen voi nauttia elämästä noin muutenkin kuin liikunnan kautta. Hyvinvointi on jokaiselle eri asioita ja kukin punnitkoon itse sen, mistä tuo omassa elämässä koostuu. Uskon että elämä menee myös tietynlaisissa sykleissä. Esimerkiksi sinkun elämä on usein hieman erilaista kuin parisuhteessa elävän. Toiset ovat ihmisinä seikkailunhaluisempia kuin toiset ja tähän vaikuttaa niin paljon myös seura, jossa aikaansa viettää. Aika vähän voi loppupeleissä päätellä ihmisestä tai hänen elämästään siellä terassilla, jossa toinen istuu viinilasi kädessä. Et voi tietää onko se hänen ensimmäinen vai kymmenes lasillinen ja onko sillä edes mitään väliä?

Olisi mielenkiintoista kuulla miten te suhtaudutte alkoholin ja treenaamisen yhdistämiseen? Onko mielestänne outoa nähdä sporttityyppi viinilasi kädessä tai humalassa?

On my way

2 vastausta artikkeliin “Alkoholi ja treenaaminen”

  1. Hyvä teksti! Olen itse aika samoilla linjoilla näin aktiivisena urheilijana. Oma alkoholin käyttö menee kuitenkin hyvin fiilispohjalta eli jos tekee mieli niin otan ja jos ei tee oikein mieli niin jätän ottamatta 😄 Harvemmin sitä tulee kuitenkaan lähdettyä yhdelle tai yökerhoon kuitenkaan heilumaan, vaikka sit kyllä ihan pidänkin välillä!

    http://nouw.com/tiinak

    • Kiitos! Näinpä ja tärkeintä onkin tehdä juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. :) Yökerhoissa on kyllä välillä ihan hauskaa jos on hyvä porukka mutta noin yleisesti tulee kyllä viihdyttyä enemmän pienemmissä paikoissa kuten karaokemestoissa. Ikä on tehnyt tehtävänsä. :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 20
Tykkää jutusta