Miksi harrastan juoksemista?

Olen aina ihmetellyt, miksi niin moni inhoaa juoksemista? Kertoessani omasta juoksuharrastuksestani kuulen hyvin usein päivittelyä ja erittäin negatiivista suhtautumista kyseiseen lajiin. ”Inhoan juoksemista” on aika tyypillinen lausahdus ja olen usein miettinyt miksi näin on? Tietenkin jokaisella meistä on omat mieltymyksemme liikunnankin suhteen eikä kaikkia voi änkeä samaan muottiin mutta silti – miksi ihmeessä juokseminen on niin inhottu laji, kun itse näen siinä pelkkää hyvää?

Kuten niin moni muukin asia elämässämme, lähtee liikunnallisuuskin lapsuudesta. Jos vanhemmat eivät opeta lastaan liikkumaan, on liikunta todennäköisesti hänelle aina vastenmielistä. Kolikolla on myös kääntöpuoli, eli lapsuudessa liikkumaan väkisin pakotetut lapset saattavat suorastaan vihata treenaamista vanhempana. Juokseminen lienee yksi tällaisista lajeista – sitä joko vihaa tai rakastaa. Usein näihin inhokki lajeihin liittyy muistoja myös kouluajoilta ja jos on aina ollut se luokan surkein juoksija, lajiin on tuskin syntynyt rakkaussuhdetta. Kai me alitajuisesti miellymme asioihin, joissa koemme olevamme hyviä.

Itsehän olen tosiaan juossut lapsuudesta saakka. Isäni valmensi minua ja harrastin pitkänmatkan juoksua sekä kilpailin piirikunnallisella tasolla – enkä muuten ollut mikään surkein! Oman kuntani kilpailut voitin lähestulkoon poikkeuksetta ja piirikunnallisissa olin usein toinen. Harrastin siinä ohessa myös muita urheilulajeja kuten talvisin luisteluhiihtoa, johon myös omasin lahjoja. Olen tänä päivänä niin kiitollinen siitä, että minut on pienestä pitäen viety urheilukentille ja lenkkipoluille. Tuollainen elämäntapa nimittäin on kantanut tähän päivään saakka ja edelleen voin sanoa rakastavani juoksemista! Side kyseiseen lajiin syntyi jo silloin lapsena ja edelleen koenkin sen omalle keholleni oikeastaan kaikista toimivimmaksi liikuntamuodoksi. Olen sellainen kestävyysjuoksija ja rakastan lajia sen hidastempoisuuden ja tasaisuuden vuoksi. Pitkät juoksulenkin paitsi antavat lenkin jälkeen endorfiiniryöpyn, myös rauhoittavat ja auttavat jäsentelemään mielen asioita. Eri tavalla kuin salilla treenatessa, voi juostessa uppoutua omaan maailmaan ja olla keskittymättä yhtään mihinkään muuhun kuin tasaiseen askellukseen ja rauhalliseen sykkeeseen. Tuo onkin ehkä se merkittävin asia juoksemisessa, johon olen koukussa. Juokseminen antaa omanlaisen vapauden tunteen ja saa olon monin tavoin kevyeksi.

 

Jos taas mennään näistä mentaalisen puolen hyvistä seikoista ihan faktoihin, niin onhan juokseminen aivan loistava harrastus kohottaa verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa! Itselleni on tärkeää että omaan hyvän pohjakunnon joka kantaa tosiaan vaikka kuukauden treenitauonkin yli. Itse asiassa eilen ensimmäistä kertaa kuukauteen käydessäni kahdeksan kilometrin juoksulenkillä, huomasin että jaksan edelleen juosta kivasti ja oikeastaan ainut missä lenkki tuntui rasituksena, olivat polvet. Se pohjakunto ei siis katoa mihinkään vaikka välillä olisikin tällaisia pieniä treenitaukoja, jos juoksemista harrastaa säännöllisesti ympäri vuoden. Olen myös huomannut, että juokseminen on auttanut itseäni ymmärtämään kehoani ja sen toimivuutta paremmin. Juoksulenkin aikana havaitsen tiettyjä asioita kehostani kuten myös sitten palautuessakin. Myös unenlaatuun ja uneen noin muutenkin juokseminen vaikuttaa. Itselleni sopii iltaisin juokseminen joka väsyttää ja täten saan helpommin unen päästä kiinni.

Juokseminen on tehnyt minusta myös sitkeämmän! Olen erityisen herkkä kivulle ja sellainen epämukavuudesta herkästi valittava, joten juoksemisen myötä olen joutunut opettelemaan epämiellyttävien tunteiden sietämistä. Aina juoksu ei todellakaan kulje ja on kertoja, kun saattaa pistää tai jalat tuntuvat lyijyltä. En kuitenkaan tuossakaan kohtaa pysähdy, vaan jatkan matkaa sitkeästi. Usein juoksemisen aikana kyseiset tuntemukset sitten hälvenevätkin mutta eivät aina. Epämiellyttävyyden sietämisen harjoittelu onkin taito, joka kantaa myös arkielämään. Pitkän matkan juokseminen opettaa omalla tavallaan sietämään elämän vastoinkäymisiä ja auttaa tällaista erityisen kärsimätöntä ihmistä. Jokainen varmasti tietää, että juoksu polttaa tehokkaasti myös kaloreita. Juoksu onkin erinomainen laji painoa pudottaville mutta samalla itse normaalipainoisena joudun tarkkailemaan ettei juokseminen vie liikaa elopainostani. Tästä huolimatta en halua missään nimessä juoksemista lopettaa, vaan pyrin sitten syömään enemmän, jotta energiavajetta ei pääse syntymään!

Juokseminen on myöskin halpa ja helppo harrastus! Vaikka salillekin pääsee nykyään edullisesti parilla kympillä kuukaudessa, ei juokseminen maksa mitään muuta kuin yhdet juoksukengät ja muutamat juoksuvaatteet. Helppous taas näkyy siinä, että voit koska tahansa lähteä lenkille – sen kun astut vaan ovesta ulos. Juoksutreenit eivät vaadi kuin pientä ruokailemisen suunnittelua ja lenkin oikeaa ajoittamista. Harrastus on mahdollista aloittaa millä ikää tahansa ja voin taata, että juoksemiseen voi rakastua vaikka siitä ei olisi koskaan aikaisemmin pitänytkään! Tärkeintä on aloittaa harrastus kevyesti ja muistaa, että juokseminen ei ole mikään nopeuslaji.

Harrastaako moni teistä juoksemista? Mitkä asiat saavat teidät kerta toisensa jälkeen sinne lenkkipolulle?

On my way

20 vastausta artikkeliin “Miksi harrastan juoksemista?”

  1. Moi! :) Hyvä teksti, joka varmasti saa monen innostumaan aloittaa lenkkeilyn, tai ainakin pohtimaan sitä uudelta kantilta.
    Tottakai juoksemiseen liittyy epäluuloisuutta ja vihaakin, jos siitä mieleen tulee lähinnä yläasteen cooper-testit ja pohjakunto on huono – silloinhan juokseminen on tosi vastenmielistä :D Mikään ei estä vanhemmalla iällä rakastumasta juoksuun.

    • Moikka! Kiva kuulla ja kiitos. :) Jaan mielelläni kyllä juoksemisen ilosanomaa, sillä itse lajia rakastan. :))

      Ja totta, onhan juokseminen pitkäkestoista liikuntaa joka nimenomaan on raskasta jos pohjakuntoa ei ole. Tässäkin varmaan on se, etten itse edes muistanut cooperintestiä mitenkään negatiivisessa valossa, koska jo kouluaikoina juoksua harrastin ja se oli minulle vaan yksi juoksukerta muiden joukossa. Ne taas jotka eivät ole nuorena juosseet, ovat varmasti kokeneet testin vastenmielisenä. Hauska kyllä miten erilaisia muistoja lapsuudesta voi jäädä. Itsehän olen sitten taas ollut huono räjähtävissä lajeissa, eli 60-100 metriä oli aina inhokkini. Nykyäänkin inhoan intervallitreeniä. :D

      Ja ei! Parastahan vanhemmalla iällä juoksemisen aloittamisessa on se, että voit aloittaa harrastuksen täysin omin ehdoin. Kukaan ei sanele sinulle kuinka pitkästi pitää juosta vaan vaikka muutamankin kilometrin lenkki pari kertaa viikossa on loistava alku!

  2. Olen hoikka,koitan salitreenillä saada jotain muotoja kroppaan, jos alkaisin juoksemaan näivettyisin kuivaksi korpuksi,viimesitkin lihakset sais kyytiä. Siksi ehdoton ei juoksulle.

    • Itse pidän tärkeänä salitreenin ohessa myös aerobisen kunnon ylläpitoa nimenomaan hengitys- ja verenkiertoelimistön hyvinvoinnin takia. Salitreeni on loistavaa treeniä ja sitä itsekin säännöllisesti harrastan (nyt tosin vähän taukoa taas) mutta ainakin itse kaipaan siihen rinnalle myös hyvän pohjakunnon. Vaikka ihmisellä on lihaksia, saattaa hänellä olla auttamattoman surkea kunto ja jopa bussiin juokseminen tuottaa tuskaa!

      Ymmärrän tilanteesi ettet halua laihtua mutta siitä huolimatta en voi olla suosittelematta aerobisen kunnon treenaamista edes kerran viikossa. Syö vaikka noina päivinä tietoisesti enemmän (hyvät hiilihydraatit!) ja treeninhän ei ole pakko olla mikään tunnin juoksulenkki vaan vähempikin riittää. :) Tietenkin jokainen valitsee mitä liikuntaa harrastaa enkä ole ketään pakottamassa. Mutta uskon ettei aerobinen ja salitreeni missään nimessä täysin pois sulje toisiaan. Laihana ruokavalioon joutuu kiinnittämään sitten enemmän huomiota mutta ehkä sekään ei ole niin suuri panostus jos tietää, että tekee hyvää keholleen.

  3. En ole ikinä pitänyt juoksemisesta, vaikka olen ainat tykännyt liikkumisesta eri muodoissa. Enemmän olen tykännyt pallopeleistä ja kävelylenkkejä olen harrastanut lapsesta asti. Käveleminen on jotenkin rentouttavampaa ja niskani menee helposti jumiin juostessa ja polvet kipeytyvät. Olen kyllä välillä yrittänyt opetella juoksemaan ja parantaa juoksutekniikkaa, mutta se ei vain innosta, mäkiä ja portaita vain juoksen välillä.

    • Okei mutta hyvä että olet kuitenkin löytänyt sen mieluisan lajin pallopeleistä ja kävelystä! En missään nimessä sano että juokseminen on ainut ja oikea tapa harrastaa aerobista, sillä kuten mainitsit, muitakin tapoja löytyy. :) Ehkä tärkeintä on löytää se itselleen mieluisin tapa koska silloin sitä tekee muutoinkin kuin pakon edessä.

  4. Itse haluaisin harrastaa juoksemista aktiivisesti, nyt se on ollut taas pari vuotta tauolla – ja aloittaminen uudestaan on pirun vaikeaa. Olen juuri niitä tyyppejä, joilla pohjakuntoa ei ole ja juoksun opettelu on pitänyt aikuisena aloittaa hyvin pohjamudista. Se teki siitä varmaan ”vastenmielistä”, kun joka lenkki tuntui maratonilta :-D Ärsytti ”vinkit juoksun aloittamiselle”, joissa sanottiin että kokeile juosta 5km alkuun – tämä on todella raskas juoksumatka ihmiselle joka ei ole ikinä juossut :-( Kun lopulta huomasin kehittyväni, siihen vähän jäi jopa koukkuun, mutta edelleen pisin lenkkimatkani on vain 10km. En ikinä tavoittanut tilaa, jossa lenkkeily olisi ”kevyttä” tai edes joskus vaivatonta. Mieheni aina sanoi, että lenkkeily on raskasta ja siksi sitä ei kaikki tee. Tämä on siis vain oma kokemukseni juoksemisesta :-)

    • Ymmärrän! Noin voi käydä minkä tahansa asian kanssa, jonka laittaa hetkeksikin tauolle. Ehkä en voi kuitenkaan samaistua tuohon ”pohjakunto nolla” tilanteeseesi mutta ymmärrän silti mitä tarkoitat. 5 km on itse asiassa aika pitkä juoksulenkki, enkä missään nimessä lähtisi niin pitkää lenkkiä suosittelemaan vasta aloittelevalle! Ehkä pari kilometriä on alkuun loogisempi ellei lyhyempikin matka. Jotkut aloittavat kävelyn ja juoksemisen sekoittamisella, eli välillä juostaan jokunen aika ja sitten taas kävellään. Tuokin nostaa kuntoa ja pikkuhiljaa saattaa huomata kuinka jaksaakin pidempään!

      Ja kyllä, onhan lenkkeily koko kehoa kuormittavaa ja helpointahan se on jos runko on kevyt eikä elopainoa ole ainakaan ylipainoon saakka. Se voi myös toki olla ettei kaikkien vartaloa ole vaan ”luotu” juoksemaan pitkiä matkoja. Kuten jo aikaisemmassa kommentissakin mainitsin, itse olen surkea intervallissa ja en sitä mielelläni tee. Koenkin että kehoni on luotu liikkumaan pitkäkestoisesti matalalla sykkeellä räjähtävyyden ja sykevaihteluiden sijaan.

      Jokaisella on oma kokemuksensa juoksusta ja sinun kokemuksesi on aika yleinen. Väkisin ei kannata vääntää, eli jos laji ei yrityksistä huolimatta aukea, ehkä joku toinen tapa on sinulle parempi. :)

  5. Rakastan juoksemista! Mun mielestä on tyhmää väittää että juoksu hävittää lihakset :D Käyn ahkerasti salilla ja juoksuharrastus tukee sitä kaikilla parhailla mahdollisilla tavoilla. Näen usein ”hyväkuntoisia” ihmisiä jotka puuskuttavat helposti jo pelkästä kevyestä kävelystä, silloin pitäis hälytyskellot soida. Minäkin jaksoin aluksi juosta vain puoli kilometriä, mutta pikkuhiljaa nostin matkaa. Nyt juoksen kymmenisen kilometriä nopealla vauhdilla (jaksaisin varmaan enemmänkin mutta pidän lyhyistä matkoista)

    • Minäkin! <3 Ja minä koen täysin samalla tavalla! Aerobinen tukee lihaskuntoa ja päinvastoin. :)

  6. Pidin itse aikoinaan pitkän matkan juoksua aivan liian raskaana lajina harrastaa ja sitten sain todella hyvän neuvon: ”ei juoksuharrastusta aloiteta juoksemalla vaan kävelemällä”. Toki aika karrikoitu veto, mutta minun kohdallani se ainakin piti paikkansa. Eihän minulla ollut MITÄÄN pohjaa lähteä juoksemaan lenkkejä, kun ei ollut peruskestävyyttä nimeksikään!

    Monelle ihmiselle tuo on uskoakseni varsin pätevä neuvo :) . Ensin se peruskestävyys rakennetaan kävelylenkeillä, tehdään niistä reippaampia, pidempiä, lisätään mäkiä jne. ja johan on kumma, jos ei muka parin kuukauden reippailun jälkeen pysty yhtä kilometriä juoksemaan. Niin keuhkot kuin kintutkin ovat jo tottuneempia rasitukseen. Ja kun tuokin on yksi niistä ajatuksista, joita ihmisillä on juoksuharrastuksesta: pitäisi pystyä juoksemaan kilometrikaupalla. No, mun mielestä ei pidä :D . Sitä voi vaikka hölkätä vain yhden minuutin ja kävellä seuraavat viisi, jotta syke ja hengitys tasaantuu, ja sitten taas uudestaan. Siihen se juoksukunnon rakentuminen ja kohentuminen perustuu, että sitä oikeasti rakennetaan pikku hiljaa eikä heti kuvitella, että pitää jaksaa pitkiä matkoja.

    Itse aloitin juoksuharrastuksen yli 30-vuotiaana ihan pohjalta eli kävelemällä. Yhdessä vaiheessa kaavani oli juosta yksi biisi ja kävellä kolme (kuuntelin siis musiikkia), kunnon kohentuessa kävelin enää vain kaksi biisiä, sitten pystyin jo juoksemaan kivasti kaksi biisiä putkeen ja kävellä vain yhden jne. Lopulta aloin seurata yhtä juoksuohjelmaa ja treenasin sen mukaisesti erilaisia lenkkejä useamman kerran viikossa ja juoksin jopa pitkään kauhistelemani puolimaratonin alle kahteen tuntiin. Ja tykkään juoksemisesta ihan tosissani! Mulla oli vaan ollut ihan väärät kuvitelmat siitä, minkä takia olin ns. tuominnut lajin ihan kokonaan.

    • Erinomainen neuvo Heidi! :) Ja nimenomaan, voi aloittaa kävelyllä tai vaikka lenkin lomassa juosta pieniä pätkiä, tyyliin 100 m aina kerrallaan ja siitä se lähtee! Moni asettaa tavoitteet liian korkealle ja toki innostus silloin lopahtaa, kun huomaa ettei vaan jaksa tai pysty. Hyviä vinkkejä sinulta. Itse koko elämän juosseena ja liikkuneena en omaa tuota kunnon ”rakentamis kokemusta” samalla tapaa, joten kiva kuulla omakohtaisia vinkkejä ammattilaiselta. ;)

      Ihanaa kyllä että olet päässyt kiinni juoksuharrastukseen ja löytänyt sen salat! Juoksu on mieletön laji jossa voi jatkuvasti kehittyä jos vaan haluaa. :) Toisaalta on myös täysin ok juosta vaikka 5 km lenkkejä vuodesta toiseen jos se tyyli tuntuu itselleen toimivalta.

    • Ah, siis tää on niin kuin mun suusta :D Jotenkin oli aina mielessä juoksusta sellainen kiirejuoksu eli juostaan täysiä hirveen pitkä matka ja kuka nyt sellaista jaksaa :D Sitten kun oivalsi että juokseminen on muutakin kuin pelkkää täysiä juoksemista niin rakastan juoksemista! Luulen että osalla tulee myös negatiivisia koulumuistoja juoksemista niin siksi inhoaa sitä. Parasta on juoksemisessa sen helppous, omatahtisuus, raitis ilma ja hyvä olo lenkin jälkeen :)

    • Aivan mahtavaa, että ole oivaltanut mistä juoksemisessa on kyse! :) Ja nimenomaan – ne koulumuistot vaikuttavat varmasti paljon. Ja kokemukset, että on ollut pakko juosta vaikka kilometri aivan kylmiltään ilman pohjakuntoa. Tottakai silloin juoksemisesta jää ikävät muistot ja kuten joku kommentissaan tuossa aikaisemmin mainitsi, onhan juoksu raskas laji ellei sitä ole koskaan harrastanut. Homma tuleekin aloittaa pikkuhiljaa eikä kylmiltään.

      Ja joo, täysin samoista asioista juoksemisessa pidän! <3 Aivan paras laji kyllä!

  7. Oiii mä rakastan juoksemista! Ja tosiaan kun vuosikausia olen juossut enemmän tai vähemmän, ei juoksukunto katoa mihinkään pienten taukojenkaan (esim sairastelujen) aikana. Juostessa rentoudun, mutta myös tunnen itseni vahvaksi, mistä pidän erityisesti. Haluan olla sellaisessa kunnossa, ettei ole ongelma tarpeen tullen juosta kovaakin jonkin matkaa. Mieliala kohentuu lenkillä takuuvarmasti! Itselläni avain juoksun mukavuuteen on myös tuo jo lapsuudesta saakka hankittu pohjakunto, sekä hyvä hengitystekniikka. Ihania juoksuhetkiä! 💓

    • No niin minäkin! <3 :) Täällä ollaan täysin samoilla linjoilla kanssasi ja mitä ilmeisemmin meillä on hyvin samantyyliset taustatkin, että lapsesta saakka treenattu enemmän tai vähemmän. Sinullekin ihania juoksuhetkiä! Nyt on vaan aika tukalaa lenkkeillä mutta onneksi iltaisin hieman helpottaa. :)

  8. Harrastan viikoittain monipuolisesti liikuntaa, lihaskuntoa, HIIT:tiä, ulkotreenejä, joogaa ja juoksua :) Juokseminen ei ole tavoitteellista siinä mielessä, että en pyri parantamaan aikaa/matkaa, juoksen ihan fiiliksen mukaan. Juoksen myös talvisin, yleisimmin sen yhden lenkin viikossa. Yleensä aikaa menee vajaa/reilu tunti lenkkiin, välillä juoksen tasaista tahtia ja välillä otan mäkivetoja ja spurtteja mukaan. Toisinaan koko lenkki menee helposti himmailematta, mutta joskus joutuu jo 10 min jälkeen pysähtymään hetkeksi ja ottamaan pysähdyksiä pitkin lenkkiä. Tykkään kyllä juosta, mutta se yksi lenkki on viikossa ehkä riittävästi, muuten kyllästyisin, kun tykkään vaihtelusta :D Näin kesällä voi tehdä paljon muutakin ulkotreeniä juoksun lisäksi, portaita jne.

    Yleensä lenkillä soi musiikki kuulokkeista, mutta jos haluan vauhdin pysyvän rauhallisena, niin saatan kuunnella äänikirjaa. Myös reittiä tykkään vaihdella, välillä metsässä pururadalla, välillä joen varrella. Tykkään, että monipuolisuus sopii minulle, kun liikunnan tarkoitus on pitää kroppa ja mieli kunnossa, ei niinkään kasvatella lihaksia, tai juoksumatkaa. Pyrin kyllä kehittymään sitten jooga-asanoissa ja harjoittelen esim. päällä seisontaa, jonka haluaisin oppia ja toki mitä paremmin esim. treenien HIIT -osuudet sujuu niin aina hyvä :)

    • Olen kanssasi samanlainen fiilispohjalta juoksija. :) Juokseminen on itselleni ennemminkin meditoivaa kuin sellaista, jossa koittaisin haastaa itseäni ja tähdätä jatkuvasti parempiin tuloksiin.

      Monipuolisuus on minunkin mielestäni erittäin tärkeä juttu ja siksi aion syksyn tullen jälleen skarpata joogan kanssa! Viime aikoina ei ole nimittäin tullut joogailtua ollenkaan ja huomaan, että kaipaan kyseistä lajia kyllä tasapainottamaan lihaskunnon- ja aerobisen yhdistelmää. :)

  9. Kun juoksuharrastuksen aloittaa ja päässyt hommaan kiinni, siihen todellakin jää koukkuun :) Itse olen juossut pienestä tytöstä asti, teininä toki ollut hieman välivaihetta mutta nyt taas juostu enemmän tavoitteellisesti, esim. puolimaraton ennätyksiä tavoitellen. Jo viikon lenkkitauon jälkeen tuntuu kropassa siltä, että nyt lenkille :D kaikenlisäksi saa ihastella kaunista luontoa ja merimaisemia, ainakin täällä Helsingin rantateillä <3

    • Juuri näin! :) Veikkaan että tuo lapsuuden juoksutausta on edes auttanut sitä, että aikuisenakin on jatkanut harrastuksen parissa. Itsekin olen kerran juossut puolikkaan ja voisi kyllä miettiä, jos juoksisi joku kevät uudestaan. Ja jep, täällä on kyllä ihania juoksumaisemia! Uusin paikka mihin päätin, että joku kerta juoksen, on Arabian rantapuisto! Upeaa aluetta jossa en ole koskaan juossut mutta muutama päivä sitten kun kävin siellä toisen asian tiimoilta, ihastuin. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 17
Tykkää jutusta