Body positivity ja mitä siitä ajattelen?

Body positivity – aate joka kannustaa jokaista hyväksymään vartalonsa sellaisena kuin se on – on ollut monien huulilla jo pitkään. Niin blogeissa kuin ylipäänsä sosiaalisessa mediassa aihepiiriä on nostettu esiin ja vaikka en olekaan jokaista kannanottoa lukenut, olen silti hieman sivusilmällä seuraillut sen kehitystä. Kyseessä on mielestäni positiivinen ja suvaitsevainen ilmiö, joka tosiaan kannustaa jokaista hyväksymään vartalonsa ”vikoineen” päivineen. Inhoan itse asiassa edes puhua vioista, sillä mikään keho ei ole viallinen vaan kyse on siitä kuinka näemme itsemme. Valitettavan usein sitä katsoo itseään kriittisin silmin vaikka aihetta ei todellakaan olisi.

Body positivity yhdistetään pääasiallisesti kiloihin ja muhkuroihin, jotka on nähty niin pitkään yhteiskunnassamme ”ei trendikkäänä” ja jopa häveliäänä asiana. Tästä huolimatta ilmiön kannanottoja on tehnyt kaiken kokoiset ja näköiset, myös normaali- tai alipainoisetkin. Osa on ehkä jopa kyllästymiseen saakka lukenut miten timmissä kunnossa olevat toitottavat hyväksynnän ilosanomaa, kun oma vartalo on kuosissa eikä paino ole kenties koskaan ollut ongelma. On helppoa sanoa olevansa kehoonsa tyytyväinen jos se on aina ollut sitä, mitä on kutakuinkin halunnut. Itse esimerkiksi koen etten ole koskaan joutunut aidosti kamppailemaan vartaloni kanssa, vaikka en siihen monelta osin ole tyytyväinen ollutkaan. Aitona kamppailuna pidän siis esimerkiksi kymmenien kilojen painonpudotusta, joka vaatii varmasti paljon tahdonvoimaa ja ponnisteluja – tuollaisesta minulla ei nimittäin ole ollenkaan henkilökohtaista kokemusta.

Olen aina ollut ruumiinrakenteelta hoikka ja kuullut aika paljon siitä, kuinka pitäisi syödä enemmän tai liikkua vähemmän etten laihdu lisää. Kirjoitin aiheesta muutama vuosi sitten postauksenkin, jossa avaan kokemuksiani siitä, miten laihuuttani on arvosteltu. Tuosta huolimatta en enää tänä päivänä koe, että kehooni kohdistuva arvostelu ärsyttäisi mutta missään nimessä hyväksyttävää se ei ole. Veikkaan että suhtautumiseeni on vaikuttanut aika paljon se, että olen päässyt parempaan balanssiin itseni kanssa ja arvotan täysin muut asiat korkeammalle elämässäni. Toki ymmärrän jos kommentointia kuulisi vaikka joka päivä, kyllähän se satuttaisi. Siksi en voikaan olla tuntematta empatiaa esimerkiksi yli- tai alipainoisia kohtaan, jotka kohtaavat päivittäin paheksuvia katseita tai muunlaista syrjintää. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että kaikenlainen syrjintä on aina väärin kohdistuu se keneen tahansa! Olet ulkomuodoltasi sitten pieni, suuri tai keskikokoinen, ei kenelläkään ole oikeutta määritellä ihmisyyttäsi sen perusteella.

Mielestäni tässä kaikenlaisten vartaloiden hyväksynnässä on kyse hieman saman tyyppisesta asiasta kuin seksuaalivähemmistöjen hyväksymisessä. Moni ihmettelee miksi vähemmistöjä nostetaan jalustalle mutta kysehän on nimenomaan siitä, että koska he ovat vähemmistöä ja sitä syrjittyä kansaa, tulee heidän oikeuksiaan ajaa. Koska itse koen olevani enemmistön edustaja, tämän päivän vartaloihanne muottiin mahtuva, miksi en puolustaisi puolustaisi vähemmistöä – eihän se ole millään tavalla minulta pois? Vaikka en tiedäkään miltä tuntuu olla esimerkiksi ulkomuodoltaan isompi kokoinen, tiedän pienemmässä mittakaavassa miltä tuntuu olla vähemmistön edustaja. Lapsuudessa ja nuoruudessa uskossa olleena nimittäin tiedän, millaista on edustaa arvoja joita muut eivät jaa. Olen siis tottunut olemaan se porukan ainut outolintu jota kukaan ei ymmärrä ja joka saa osakseen ihmetystä sekä naureskelua. Vaikka kyse ei ole Body positivityn kanssa samasta ilmiöstä, on siinä silti yhtäläisyyksiä siihen, että on valtavirrasta poikkeava tavalla tai toisella. Omassa elämässäni tuo kokemus on kantanut tähän päivään saakka ja edelleen koen niin usein olevani ulkopuolinen.

Tärkeä pointti tässä kohtaa on kuitenkin se, ettei Body positivity ole epäterveelliseen ylipainoon kannustava ilmiö, eli siltä osin se on pääasiallisesti väärinymmärretty. Luulin itsekin alkuun, että kyse on nimenomaan tuosta koska niin monessa paikassa juurikin ylipaino nostettiin tässä yhteydessä esiin. Veikkaan ettei kukaan halua kannustaa ketään terveyttä riskeeraavaan ylipainoon, vaan aatteessa on kyse oman kehonsa hyväksynnästä terveellä tavalla. Siitä että olemme vartaloamme kohtaan anteeksi antavaisempia ja sallivampia, mikä puolestaan edistää kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Usein tässä yhteydessä kuitenkin esiin nousevat ne kilot, muhkurat ja selluliitti, koska ne nyt vaan koetaan yleistä kauneusihannetta vähemmän puoltaviksi seikoiksi, vaikka ne eivät todellakaan aina edes liity mihinkään sairaalloiseen ylipainoon! Selluliittia ja muhkuroita voi olla kaiken kokoisilla ihmisillä, oli sitten kiloja enemmän tai vähemmän.

Noin yleisesti Body positivity on mielestäni tärkeä ilmiö, koska vartalo on niin iso osa identiteettiämme ja jos sitä päivästä toiseen inhoaa, vaikuttaa tuo merkittävästi elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Kun eri kokoiset ja näköiset naiset tuovat esiin niitä muhkuroitaan ja epätäydellisyyttään, alkaa oman kehonsakin kenties näkemään armeliaammin. Tässä kohtaa on kuitenkin pakko myös mainita, että jos olonsa vartalossaan kokee huonoksi tai esimerkiksi ne ylimääräiset kilot painavat ja tekevät kaiken tekemisen raskaammaksi, ei aina välttämättä auta se että opettelee hyväksymään, vaan joskus niitä kiloja on pudotettava jotta terveydentila kohenee. Tuo taas ei ole mitään ylipainoisten syrjintää vaan täysin puhdasta faktaa siitä, että jos olo on kehossa raskas, ei se kevene muutoin kuin elopainoa pudottamalla.

Itse olen kyllä niin avarakatseinen tässä asiassa, etten ole rehellisyyden nimissä yhtään kiinnostunut ihmisten painosta. Tai minulle on noin yleensäkin aivan sama, minkä kokoisia kaikki ovat jos he voivat hyvin ja ovat onnellisia kehossaan. Ehkä vaakakupissa painaa myös se etten itsekään halua ihmisten kiinnittävän liikaa huomiota minun kokooni tai vartalooni, jonka vuoksi en tee sitä itsekään.

Herättääkö aihe teissä ajatuksia vai onko se jo mielestänne loppuun kulutettu?

 

Kuvat: Iines / edit: minä

On my way

2 vastausta artikkeliin “Body positivity ja mitä siitä ajattelen?”

  1. Itse haluaisin ajatella tätä vielä laajemminkin kuin painon ja koon kannalta. Hyväksytään myös riipputissit, raskausarvet ja muut arvet, ruttunahka, vartalofinnit ja muut asiat, jotka ihan turhaan ihmisiä hävettää, myös itseänikin. Monet seikat on sellaisia, joihin itse ei voi millään tavalla vaikuttaa, niiden kanssa on vain opeteltava elämään.
    Todellakin, voi meillä kuikeloillakin olla itsetunto-ongelmia piilossa vaatteiden alla ja meilläkin on oikeus ottaa osaa kampanjaan :) Jossakin vaiheessa tämä tuntui ikävällä tavalla olevan ylipainoisten etuoikeus. Itse laiheliinina haluan yhtä lailla tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen ihan samalla tavalla kuin itse hyväksyn muut, kaiken kokoiset ja näköiset ihmiset.

    • Hieno ajatus – nimenomaan! :) Ja olen samaa mieltä. Tässä ilmiössähän ei ole alun perin ollut kyse mistään ylipainoisten ”oikeutuksesta”, vaan se on mennyt siihen suuntaan, koska useampi ylipainoinen on ottanut kampanjaan osaa ja julkaissut kuvia joissa tuo aatetta ilmi. Eikä siinäkään ole mitään väärää mutta ilmiö on tosiaan sunnattu aivan jokaiselle – koosta riippumatta! :)

      Ihanaa viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 19
Tykkää jutusta