Viime aikoina mielen päällä

Etenkin viime aikoina olen jälleen ollut sen ajatuksen äärellä, miten olen monellakin tapaa liian herkkä tämän maailman ajan pelisääntöihin. Vaikka olen useammat kerrat yrittänyt olla kylmä ja laskelmoiva kuten muutkin ovat, olen lopulta havahtunut siihen etten yksinkertaisesti kykene tai voi. En pysty pelaamaan ihmisillä tai käyttäytymään tunnekylmästi niin, etten ole kosketuksissa omiini tai muiden ihmisten tunteisiin. Etenkin näin sinkkuna tuosta taidosta olla cool ja kylmemmällä tunneherkkyydellä varusteltu, olisi enemmän hyötyä kuin haittaa mutta jos ei niin ei. Olen usein miettinyt että olen syntynyt väärälle vuosikymmenelle, sillä parikymmentä vuotta sitten asiat olisivat oletettavasti olleet hieman yksinkertaisempia? Välillä mietin myös sitä, että mikähän olen ollut entisessä elämässäni, sillä jollain tavalla koen niin usein sellaista ulkopuolisuuden tunnetta tähän maailman aikaan.

Vaikka helteet eivät ota loppuakseen ja toivon mukaan eivät vielä hetkeen lopukaan, on syksy ollut jo jonkin verran mielessä. Syksy on yksi suosikki vuodenajoistani ja vaikka moni sitä inhoaa, itselleni syksy on joka vuosi sellainen uuden alku – mahdollisuus tarkastella elämänsä plussia ja miinuksia, kenties tehdä korjausliikkeitäkin. Pidän syksyssä pimenevistä illoista ja siitä, että on lupa jälleen polttaa kynttilöitä sekä viettää niitä Netflix -iltoja. Ulkoa siirrytään enemmän sisätiloihin ja tyttöjenillat lisääntyvät. Monihan etsii syksyksi mies/naisystävänkin kesän jälkeen, kun rinnalleen kaipaa lämmintä kainaloa. Omalla kohdallani tämäkään sääntö ei muuten päde, sillä en vaan voisi koskaan ikinä alkaa suhteeseen kenenkään kanssa ainoastaan siksi, että tarvitsen kainaloa tai turvaa, vaan suhteelle pitää olla hieman enemmän syitä!

Olen viime aikoina nähnyt paljon unia. Lähinnä agressiivisia ja negatiivisia sellaisia, joiden merkitystä olen miettinyt. Ystäväni kertoi että kuolema unissa liittyy usein nimenomaan terapian aloittamiseen ja siihen, että yhtäkkiä käsitelläänkin jotain vaikeita asioita, jotka ovat alitajunnassamme. Unissani nimittäin toistuu sama kaava, eli kuoleman hetki tai vastaavasti riidat muutamien tiettyjen ihmisten kanssa menneisyydestäni. Herään usein myös hikisenä ja uneni ovat paikoitellen jopa painajaismaisia. Tässä on muuten yksi sellainen aihealue, johon haluaisin tutustua enemmän. Jos teillä on vinkata jotain unimaailmaan liittyvää kirjallisuutta, kuulisin oikein mielelläni!

Tinder – no koskapa se ei olisi? Alkuinnostuksen jälkeen kyseinen sovellus on ollut olemassa olevana puhelimessani mutta suhteellisen vähän sitä tulee kuitenkin tällä hetkellä käytettyä. Omat kokemukseni kyseisestä apista eivät ole päätä huimaavia mutta pakko myöntää, että kyllä sieltä niitä jyviä akanoidenkin joukosta löytyy! Kuten joku joskus minulle sanoikin, monta kiveä voi joutua kääntämään että saa edes yhden hyvän keskustelun Tinderissä aikaan. Ja siis jonkin verranhan on tullut myös seksistisiä viestejä vaikka olen tarkoituksella valinnut profiilikuviin kaikkea muuta kuin paljastavaa kuvamateriaalia… Mielestäni on jotenkin huvittavaa että jotkut Tinderissä kuvittelevat, että etsit sieltä automaattisesti seksiseuraa. Tai että eiköhän sitä löydä ihan vaan jo baarista tai tuttujen kautta jos niikseen haluaa?

Kun matkustettua on tullut viime kuukausina varmasti enemmän kuin koko viime vuotena yhteensä, on matkustaminen tuntunut paikoitellen jopa vähän kyllästyttävältäkin. On tuntunut sille ettei haittaisi yhtään jäädä kotiin tämänkään reissun sijaan, enkä edes muista miltä tuntuu suoranaisesti odottaa jotain matkaa. Tällä en nyt siis tarkoita etten haluaisi enää matkustaa mutta tiedättekö – ehkä kaipaan jälleen sitä tunnetta että odotan tosissani jotain reissua? Tällä hetkellä itselleni sellaisia unelma kohteita ovat Marrakesh, Israel, Argentiina, Mexico, Intia, Bahama, Kuuba ja Australia. Viimeisin on ollut unelmani niin pitkään kuin muistan ja jo lapsena olin oikea Australia fani!

Kulutus käyttäytyminen ja se mihin rahaani laitan, on ollut jälleen mielessä näin kesän loppumetreillä. Kööpenhaminassa tuli shoppailtua enemmän kuin olen aikoihin shoppaillut ja huomasin, että vaikka teinkin lähes kaikki ostokset second handina, tuli silti jonkinlainen ostomorkkis. Kotiin päästyäni aloinkin äkkiä tyhjentämään vaatekaappiani ja kohta on jälleen ilmoituksia Kallio kierrättää -ryhmässä! Huomaan että nykyään vaatteiden tai muun tavaran paljous ahdistaa mutta tästä huolimatta välillä menen sellaiseen ”shoppailu humalaan”, etenkin hyvissä second hand putiikeissa, etten edes oikeastaan mieti tarvitsenko nyt jälleen jotain uutta? Vaikka en voi kyllä kieltää ettenkö rakastaisi näitä kuvissakin näkyviä farkkuja saatikka ihania korkeavyötäröisiä second handina löytyneitä Leviksiä mutta – olisinko tarvinnut? Se onkin sitten asia erikseen…

Onko teillä ollut vastaavia ajatuksia viime aikoina mielessä?

Ihanaa sunnuntaita!

Kuvat: Iines / edit: minä

On my way

3 vastausta artikkeliin “Viime aikoina mielen päällä”

  1. Mä fiilistelen jo salaa syksyn tuloa ja se on myös mulle aina sellainen raikas uusi alku :)

    Voin hyvin samaistua tuohon, että nykyisenkaltaisessa maailmassa on ulkopuolinen olo. Osaan kyllä esittää ”normaalia”, että tietyt asiat hoituvat helpommin – esimerkkinä vaikka työelämään ja muihin ns. pakollisiin juttuihin liittyvät sosiaaliset kuviot. Tottakai kaikki on myös näkökulmasta ja omasta asenteesta kiinni, mutta ymmärrän hyvin tuon, että esim. ihmisillä pelailu (ja se miten normaalia se tuntuu olevan) tuntuu vaan yksinkertaisesti liian kylmältä.

    Olen nyt viime aikoina löytänyt täältä paljon mielenkiintoista luettavaa, kiitos hyvästä blogista! Ja pakko sanoa muuten vielä, että sun hiukset on mielettömän upeat, oot todella kaunis :)

    • Joo sama! :)

      Ja juurikin noin, se tuntuu liian kylmältä omaan arvomaailmaan. Yrittänyt kyllä elämässä sopeutua tuohon ajatusmalliin ja käytöstapoihinkin mutta huomaan joka kerta jos niin toimin, etten loppupeleissä siinä kohtaa enää voi hyvin. Silloin sitä sotii ikään kuin omaa arvomaailmaa vastaan ja toimii vastoin miten pohjimmiltaan haluaisi toimia.

      Ihana kuulla, että luettavaa on löytynyt! <3 Ja suurkiitos! Itsestäni taas tuntuu että tukka on kesän jälkeen super kuiva mutta kiva jos se ulospäin näyttää hyvältä. :D

  2. Mitä se tunnekylmyys ja laskelmoivuus tarkoittaa? Voisiko blogisti vähän avata tai antaa esimerkkiä?

    Olen kai niin tynnyrissä kasvanut, että ei ole oikeen tullut vastaan tunnekylmyyttä ja laskemoivuutta tai vaan karsinut negatiiviset ihmiset elämästäni, joten heijastan sitä samaa ihanuutta, mitä minuun on valotettu ympäröivistä ihastuttavista & hurmaavista ihmisistä.

    Ja parasta lääkettä on, kun laittaa pasmat sekaisin olemalla itse lämmin ja rehellinen. Sillä saa jauhot suuhun. Lopulta ihmiset änkyttävät ja suunnilleen pyytävät anteeksi

    Tsemppiä blogistille!

    Ps. Yhdyssanat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 15
Tykkää jutusta