Seksuaalinen häirintä ja häpeän tunne

Juttelin eilen erään läheiseni kanssa, joka oli joutunut aivan vasta seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Ahdistelija – joka on muuten erään tunnetun ravintolan omistaja – oli tullut hänen viereensä yöllä, kähminyt hiuksia, hieronut päätä ja vetänyt lähelleen vaikka tietää täysin henkilön olevan suhteessa eikä todellakaan hänestä kiinnostunut. Ellei tämä läheiseni olisi sattunut heräämään tilanteeseen, ei voi todellakaan tietää mitä olisi tapahtunut! Juteltuani asiasta hänen kanssaan ilmeni, ettei kyseinen kerta kuulemma ollut ensimmäinen ja ainakin eräs toinenkin on kokenut tältä anteeksi moukalta vastaavaa vastentahtoista lääppimistä. Kyllä jälleen kerran pisti oikein vihaksi ja muistuipa mieleen muutama omakin kokemukseni, joita on jokunen varastossa…

Olen kirjoittanut seksuaalisesta häirinnästä ennenkin ja siitä, miten sitä olen joutunut naisena kohtaamaan. Viimeisin ikävä välikohtaus tapahtui noin kuukausi sitten eräillä jatkoilla, joilla olin miespuolisen kaverini mukana. Menin hänen kanssaan nukkumaan ja toiselle puolen tuli sitten eräs toinen henkilö, joka oli itselleni puolituntematon ja hän alkoi täysin odottamatta lääppimään minua. Odotin hetken (eli toisin sanoen lamaannuin) josko hän lopettaisi mutta kun homma ei loppunut, nousin ylös ja siirryin tämän miespuolisen kaverini toiselle puolen sängyn reunaan. Homma jäi onneksi siihen mutta kyllä jälkeenpäin mietin, miksi olin ensinnäkin tuollaisessa paikassa ja miksi ihmeessä en lähtenyt saman tien ovet paukkuen?! Näin jälkikäteen on kuitenkin helppo sanoa miten olisi pitänyt toimia mutta tuollaisessa tilanteessa ollessa sitä vaan jotenkin lamaantuu aivan täysin – tuntee olonsa kiusalliseksi, häveliääksi ja tulee olo, että asian haluaa vaan äkkiä unohtaa. Etenkin kun kyseessä ei tosiaan ollut mikään täysin satunnainen mies kadulta vaan nimenomaan tämän miespuolisen kaverinikin ystävä.

On niin surullista, miten läpi sormien seksuaalista häirintää usein katsotaan ja siitä on tullut täysin arkipäivää. Enkä nyt missään nimessä erottele tässä miehiin tai naisiin kohdistuvaa häirintää vaan puhun yleisellä tasolla – sukupuoleen katsomatta. Itsekin lukuisia kertoja häirinnän kohteena olleena, olen jotenkin ihmeellisesti aina hävennyt tapahtumia ja jättänyt ne vähin äänin siihen. Baarissa kähminnöistä en ole ilmoittanut ovimiehelle koska en ole halunnut ongelmia tai muista vastenmielisistä käpälöinneistä olen luikerrellut huomaamattomasti pois. Ongelma on kuitenkin nimenomaan se että me vaietaan! Vaikeneminen nimittäin tarkoittaa tälle ahdistelijallekin sitä, että hän voi toimia noin jatkossakin – ei siitä kuitenkaan jää kiinni. On kyse niin laajasta ongelmasta että välillä kyllä oikein pelottaa voiko sille mitään tehdä? Jos lääppiminen ei etene väkisin makaamiseen saakka eli raiskaukseksi, onko lähentely vasten tahtoa vakavasti otettava seikka lain silmissä? Vastaus taitaa olla ei, sillä harvoin vastentahtoiseen lähentelyyn suhtaudutaan vakavasti ja moni jopa vähättelee sitä. Jos tuollaista asiaa lähtisi jonnekin eteenpäin viemään, se todennäköisesti vaatisi enemmän todisteita kuin yhden tai kahden ihmisen kokemukset.

Seksuaalinen häirintä ei ole koskaan uhrin vika. Usein aihetta puolustellaan sillä, että esimerkiksi nainen on vapaaehtoisesti pukeutunut paljastavasti, jolloin hän antaa ympäristöön vääriä signaaleja. Noin se ei kuitenkaan saa olla, sillä kenelläkään ei ole oikeutta koskea toiseen vastoin tahtoa. Ylipäänsä mielestäni koskea ei saa muutoin kuin tilanteessa, jossa kahden ihmisen välillä on jotain – rakkautta, kiinnostusta, ystävyyttä tai mitä ikinä sellaista että se on vastavuoroista. Kaikki kosketteleminen tapauksessa jossa et voi tietää toisen ihmisen fiiliksistä, ei ole mielestäni ok. Toki tässä on kultturellisia ja persoonakohtaisiakin eroja, eli osa nyt vaan on herkempiä, mutta jokaisella on silti oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Itse olen hyvin tarkka omasta reviiristäni enkä tykkää yhtään jos baarissa joku mies tulee iskemään ja saman tien alkaa koskettelemaan vaikka herkkää niskaa tai hiuksia – tuo ei nimittäin ole flirttiä. Mielestäni tuollainen käytös on tahallista rajojen ylittämistä, joka nyt vaan ei ole itselleni okei ja on myös oikeuteni ilmaista se, ettei näin minua kohtaan saa toimia.

Ongelma on usein kuitenkin se pelko ja jonkinlainen häpeä. Ainakin naisena sitä nimittäin usein kokee, että jos asiasta avautuu tai sanoo tälle ahdistelijalle vaikka suoraan, saattaa aiheuttaa ongelmia itselleen. Etenkin jos kyseessä on joku vaikutusvaltainen henkilö, saattaa ahdistelun ”joutua” hyväksymään vähin äänin. Tuo on mielestäni niin pelottavaa ja kuten tässä Me too -kampanjan aikana on nähty, ahdistelua on oikeastaan kaikkialla mutta se ongelma on nimenomaan vaikeneminen. Itse toivon että tulevaisuudessa jokainen ahdistelun kohteeksi joutuva uskaltaisi olla rohkeampi ja puuttua näihin epäkohtiin – itseni mukaan lukien. Se että menee pois ahdistelutilanteesta ei pelkästään riitä, vaan siihen on puututtava viimeistään jälkikäteen. Miksi silti tätä kirjoittaessani tunnen itseni neuvottomaksi? Itsekin vasta ällöttävässä ja vastenmielisessä tilanteessa olleena jätin sen silti siihen. Harmittaa kyllä miten olinkin niin pelkuri.

Toivon että tulevaisuuden seksuaalinen häirintä saataisiin kuriin ja nimenomaan me kaikki, jotka sitä koemme, saisimme rohkeutta puuttua asiaan. Baarissa ilmoitus ovimiehelle tai jos tuttavapiirissä tällaista tapahtuu, voisiko asian ottaa puheeksi ihan kaveripiirissä? Miten te toimitte vastaavissa tilanteissa? Tai minkä tavan olette kokeneet hyväksi? 

Hankalan asian ääreltä toivottelen kuitenkin oikein ihanaa keskiviikkoa!

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (10)
  1. Juu nuorenpana mulla oli sellanen vaihe että näytin keskaria jokaselle joka viheltää. Moni miespuolinen ihminen ihmetteli miksen ota kohteliaisuutena. Ei ollu siis mitenkään fiksua ja luonnollisesti lopetin kun kasvoin aikuiseksi. En oo koskaan osannu heille tyhjentävästi vastata. Se on vaan alentavaa ja naista esineellistävää. Mut ihanaa että tästä keskustellaan ja että ihmiset kertoo kokemuksiaan! Se on varmasti avain. Et tiedetään mikä satuttaa ja mikä ei ole enää hauskaa tai kehu tai kohteliaisuus.

    1. Joo on keskari minullekin tuttu – valitettavasti, mutta kuten totesitkin se ei ole täysin korrektia. Ja niinpä, tuollaiseen vastaaminen on hankalaa koska vaikka yrittäisit keskustella tämän käpälöijän kanssa, hän tuskin tulee sinuun vakavasti suhtautumaan. Se nimittäin olisi varmasti paras tapa, ottaa tämä henkilö puhutteluun ja kertoa pari faktaa ihmisten kunnioittamisesta… Mutta keskustelun avaaminen ja ylläpito ylipäänsä mediassa varmasti auttavat parhaiten pitkällä tähtäimellä. Siksi mielestäni Me too -kampanjaa ei tulisi unohtaa vaan säännöllisesti edelleen esiin nostaa!

  2. Olen itse kohdannut ahdistelua mies voittoisessa edellisessä työpaikkassani. Häpesin silloin puhua asiasta, koska eräs toinen mies puolinen ystäväni suuttui, kun kerroin hänelle asiasta ja kysyin neuvoa. Olin 20v. Hänestä olin huumorin tajuton ja tekisin vain itsestäni idiootin jos ottaisin asian puheeksi. Ukot muun muassa ”kehuivat” tissejäni ja ”tissipaitojani” ja kaikkea seksiläppää heittivät nolaamalla minut ruokapöydässä. Olin nuori ja ujo enkä osannut puolustaa itseäni. Lääppimiseksi asti ei mennyt.
    On todella surullista miten monet naisetkaan eivät ole toistensa puolella. Nykyisessä työpaikassa (toisella osastolla kylläkin) on esim miehiä jotka aina päissään alkavat lääppiä ja useamman mielestä ei ole vakavaa eikä saa ”pilata toisen koko elämää” tekemällä asiasta julkista. Myös haukutaan mielensä paihoittajiksi ja ”miehet nyt on tilaisuuden tullen tommosia” jutut on kuultu. Ja lisäksi jos ei ole kosketeltu tai raiskattu niin olet mielensäpahoittaja tai vetänyt herneenpalon nenään. Kaikki olen kuullut.
    Tommosen asian kanssa on niin yksin, että voimakas ihminen saa olla että siitä selviää. Itsekin kannan asiaa mukanani vieläkin ja suhtaudun miehiin hyvin varauksella. Muistan erään tilanteen jossa olimme bingossa isolla porukka ja pöytäseurueessamme oli muistaakseni 6 miestä ja kaikki tuijottivat tissejäni koko ajan (olen aina kärsinyt isoista rinnoistani). Istuin jonkun aikaa kädet puuskassa mutta kun normaalista keskustelusta herrojen kanssa ei tullut mitään joduin poistumaan paikalta. Paha mieli tuli.
    METOO kampanja on mahtava! Toivoisin mahdollisimman paljon keskustelua asiasta. Vaikeahan semmoisen ihmisen on sitä ymmärtää joka ei ole kokenut. Silti toivoisin että tuetaan toisiamme.

    1. No huh huh mitä kokemuksia sinulla. Tuollainen tissien kehuminen on oikeasti erittäin ala-arvoista ja jopa junttia mielestäni, kuvottavaa… Ja aivan hirveitä tapauksia muutenkin nuo kertomasi. Ihan kuin nainen olisi joku esine jota on lupa arvostella oman mielensä mukaan. Tuollaiseen pitäisi todellakin puuttua… ”Miehet ovat tilaisuuden tullen tuollaisia” ei todellakaan ole mikään selitys!! Onneksi et ole enää kyseisessä työpaikassa!

      Ja kyllä tuollainen jättää traumat. Myönnän että minulla on jonkin verran tietynlaista ”miesvihaa” johtuen elämäni aikana kohtaamasta seksuaalisesta kommentoinnista, käpälöinnistä sun muusta, eli esimerkiksi ihan vaan pitkään tuijottavat tai seksististä kommenttia kadulla heittävät äijät saavat täysin raivon valtaan! Ihan vaan sellainen ”vau” ohimennessäkin vituttaa. Tai siitä tulee yksinkertaisesti niin halpa ja alistettu olo. En ole mikään esine jolle on lupa vislailla tai jonka ulkonäköä kommentoida.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *