8 vinkkiä herkän hyvinvointiin

Me ihmiset ollaan eri tavalla herkkiä. Toiset loukkaantuvat hyvin pienestä, imevät muiden tunnetiloja itseensä ja reagoivat koko kehollaan niin iloon kuin suruun. Sitten on ihmisiä jotka eivät tunne niin vahvasti. He pystyvät toimimaan elämässä vähemmän tunteella ja heitä ei kovin helpolla satuteta. Voisin kuvitella että jos on vähemmän herkkä, on elämä huomattavasti helpompaa? Tästä tosin en tiedä, sillä olen itse sen verran herkkähipiäinen – olen aina ollut ja vanhemmiten vihdoin hyväksynyt kyseisen ominaisuuden osaksi itseäni. Jossain kohtaa yritin peitellä herkkyyttäni kovuudella ja suojakuorella, mikä teki minusta ainoastaan onnettoman. Herkän ihmisen suojakuori kun ei suojele todellisuudessa herkkää sydäntä, vaan se on kilpi ainoastaan ulkopuolisille. Sisimmässä se kaikki tuntuu – ennemmin tai myöhemmin ja jos olet ottanut iskuja vastaan ollen kova, tapahtuu lopulta totaalinen romahdus.

Itselleni herkkyys on sitä että ahdistun helposti, imen muiden tunnetilat itseeni, kärsin stressi- ja jännitys päänsärystä/vatsakivuista tai saatan jopa oksentaa jos voin henkisesti pahoin. Liian kovat äänet, hälinä, hajut ja väenpaljous myöskin häiritsevät ja viimeisestä saan jopa fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä ja uupumusta. Loukkaannun herkästi, eli ilkeät sanat osuvat vaikka en näennäisesti sitä näyttäisi. Tunnen tunteet vahvasti vaikka en niitä välttämättä osaa niin hyvin ulospäin ilmaista, eli suru vie kirjaimellisesti sängyn pohjalle ruokahaluttomuuden kera kun taas ilo tuntuu suorastaan nousuhumalalta. En kykene käyttämään pisteleviä neuleita, pyykinpesusta koppuraiset vaatteet tuntuvat iholla ällöttäviltä ja hiukset auki nukkuminen on sula mahdottomuus. Siinä siis muutama esimerkki, joiden perusteella määrittelen itseni herkäksi. Veikkaan että useampi teistäkin voi allekirjoittaa kohdista edes jonkun tai sitten kokee herkkyyttä jollain täysin päinvastaisella tavalla kuin itse koen.

Olen oppinut ymmärtämään herkkyyttäni vasta vanhemmiten vaikka aina olenkin tiennyt olevani herkkä. Nuorempana sen koki jotenkin häpeällisenä asiana ja Helsinkiin muutettuani halusin vain selviytyä – en olla mikään porukan nössö joka jää alakynteen tai itkee herkästi. Sanotaanko näin että vasta viime vuosina olenkin oppinut sen, mitä herkkyys kohdallani tarkoittaa ja miten se elämääni vaikuttaa. Tällä hetkellä kun tiedostan ja tunnen itseni sen verran hyvin, osaan myös käsitellä sisintäni paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Herkkyys ei enää ole minulle mikään nolo juttu vaan ennemminkin yksi osa minua – samanlainen piirre kuin vaikka temperamenttisuus. Herkkyys ja sen kuunteleminen onkin iso osa hyvinvointiani. Jos en huomioi herkkyyttäni, en yksinkertaisesti voi hyvin.

Keräsin tänään yhteen muutamia hyväksi kokemiani vinkkejä, joiden avulla herkkä voi opetella pitämään parempaa huolta itsestään. Voi olla että joukossa on sinulle herkkänä tuttujakin juttuja mutta näistä on aina hyvä muistutella! Itse pyrin noudattamaan kohdista jokaista parhaani mukaan vaikka se toisinaan aikamoista trapetsitaiteilua onkin!

Vältä stressiä ja anna asioille aikaa

Herkkä ihminen on usein hyvin altis stressille, jonka vuoksi stressiä onkin hyvä opetella välttelemään. Itse allekirjoitan tämän täysin ja siksi olenkin pikkuhiljaa pyrkinyt siihen, etten aiheuttaisi itselleni turhaa stressiä. Arjessa pyrin hoitamaan asiat ajoissa sen sijaan, että jätän ne viime tippaan (on muuten hemmetin haastavaa) ja noin muutenkin pyrin siihen etten täytä kalenteriani tukkoon. Tarvitsen asioille aikaa ja koska teen luovaa työtä, ei hommat hoidu koskaan minuuttiaikataululla. Moni ei ehkä tätä tyyliäni työskennellä ymmärrä mutta minä tiedän mitä teen ja se on tärkeintä. Olen huomattavasti tuotteliaampi silloin kun kiire ja stressi eivät paina päälle vaan tiedän, että okei minulla on vaikka koko päivä aikaa tehdä tämä homma loppuun. Myös ihmissuhteissa stressaan ja etenkin siinä kohtaa jos kaikki on epävarmaa. Pelkään todella paljon särkymistä ja sitä tunnetta että romahdan. Siksi omalla tavallaan koenkin yksin olemisen helpommaksi, sillä silloin kukaan toinen ei voi sinua särkeä. Toisaalta se kaikista idyllisin tilanne on kuitenkin toimiva ja luotettava parisuhde, jossa voin kokea oloni turvalliseksi.

Opettele kuuntelemaan itseäsi ja etenkin tunteitasi

Itsensä kuunteleminen on herkälle tärkeää. Herkän tunne-elämä on usein moninainen verrattuna vähemmän herkkiin ja paha mieli tai ahdistus saattaa tulla hyvinkin pienestä. Itse olen vasta vuosien mittaan oppinut kunnioittamaan omia tunteitani ja sitä, etten edes yritä tehdä mitään sellaista mikä ei minusta hyvältä tunnu. Suojakilpi on tyypillinen herkän ihmisen lisävaruste mutta kuten jo alussa mainitsin, jos toimii vastoin omia tunteitaan, sattuu jossain kohtaa kahta kauheammin. Omaa herkkyyttään vastaan on turha taistella, vaan sitäkin tärkeämpää on opetella hyväksymään herkän tunnemaailma osaksi itseään. Herkkä ei ole millään tavalla huonompi kuin muut vaan itse asiassa herkkä on monin tavoin idyllinen kumppani, työntekijä ja ystävä.

Itku ei ole pahasta

Herkkä ihminen itkee milloin mistäkin ja saattaa herkistyä katsoessaan televisiota tai nähdessään jotain kaunista. Olen inhonnut tuota piirrettä itsessäni aina, sillä olen itkulle niin herkkä. Monesti kyyneleitä tuleekin nieltyä koska tilanne ei vaan aina tunnu soveliaalta itkulle. On surullista, miten yhteiskunnassamme kyyneleet mielletäänkin sellaiseksi häveliääksi asiaksi ja jos joku porukasta alkaa itkemään, siitä tulee hirveä haloo. Tuo on ajanut itseänikin siihen että usein pidättelen kyyneleitäni koska en halua asian tiimoilta erityishuomiota. Tietenkin on tilanteita etten siihen pysty ja no, viimeisen vuoden aikana olen huomannut että olen vielä entisestään herkistynyt itkemisen suhteen. Opettelen parhaimmillaan hyväksymään sen tosiseikan että itku ei ole heikkouden merkki, vaan osa ihmisistä nyt sattuu yksinkertaisesti olemaan herkempiä myös kyynelehtimään.

Huolehdi että syöt hyvin ja liikut sopivasti

Herkälle ihmiselle tasapaino on merkittävä juttu – niin henkinen kuin fyysinenkin. Jos jompikumpi osa-alue järkkyy, saattaa se sekoittaa koko pakan. Itse olen esimerkiksi huomannut että jos syön useamman päivän ajan huonosti, saattaa kurkku tulla kipeäksi tai olo olla erityisen uupunut. Toisaalta taas liiallinen treenaaminenkin herkistää sairastumiselle, eli kehoni stressitasot kohoavat nopeasti. Herkillä on usein myös herkkä ja reagoiva vatsa, joka saattaa vaatia huomiointia. Toisinaan voi olla hankalaa erottaa mikä johtuu jostain ruoka-aineesta ja mikä taas tunteista, sillä molemmat saattavat vaikuttaa. Itse olen hyvä esimerkki koko keholla reagoivasta henkilöstä ja siksi esimerkiksi vatsakivun hiipiessä tiedostan aina, että nyt on jotain pielessä – joko olen syönyt jotain väärää tai oivallan stressaavani jostain tulevasta.

Ota omaa aikaa ja tilaa aina kun sitä tarvitset

Tämä on ehkä yksi tärkeimmistä kohdista! Herkän voi olla hankalaa hyväksyä ettei jaksakaan samalla tavalla kuin muut jaksavat. Olisihan se upeaa olla ihminen joka painaa jatkuvasti tien päällä mutta itse en vaan henkisesti jaksa. Tarvitsen palautumisaikaa ja omaa tilaa. Tämän seikan hyväksyminen on vienyt vuosia ja edelleen välillä olen tilanteessa, että todellisuudessa haluaisin jäädä kotiin mutta lähden koska ”kyllähän minun kuuluu lähteä”. Se että rohkenee kieltäytyä jostain jos resursseja ei ole, on minusta kuitenkin ainoastaan itsensä kunnioittamista. Vaikka aktiivisuutta katsotaan tässä ajassa pelkästään positiivisella silmällä, tulisi mielestäni myös omaa tilaa kaipaavia ihmisiä kunnioittaa. Itse koen tässäkin hyväksi sellaisen tasapainoin, eli sopivasti sosiaalisia suhteita mutta myös sitä omaa aikaa. Kumpaakaan ei kannata täysin pudottaa pois elämästä vaan ennemminkin hakea sitä omaa tasapainoa.

Opettele rajasi ja tiedosta missä ne menevät

Hieman edelliseen liittyen, omien rajojen tunnistaminen ja vaaliminen on herkille hyvin tärkeää. Jotta huonoa oloa tai stressiä ei syntyisi, kannattaa herkän opetella tiedostamaan omat rajansa niin ihmissuhteissa, vapaa-ajalla kuin työelämässäkin. Tämä on usein haastavaa, sillä useampi herkkä on samaan aikaan myös täydellisyyden tavoittelija sekä suorittaja. Ei -sanan sanominen tilanteissa, joissa tiedostaa ettei pysty tähän ilman oman hyvinvoinnin horjumista, on mielestäni täysin oikeutettua! Usein tähänkin asiaan vaan havahtuu liian myöhään, siinä kohtaa kun burn out kolkuttelee ovella tai sairastuu masennukseen.

Vietä aikaa ihmisten seurassa, jotka kunnioittavat herkkyyttäsi

Koska herkkä pahoittaa mielensä herkemmin ja imee toisten tunnetiloja itseensä, kannattaa hänen olla tarkkana siitä millaisessa seurassa aikaansa viettää. Jatkuva negatiivisuus vie nopeastikin herkän ihmisen energiat ja pienessä hetkessä hän saattaa huomata voivansa itsekin huonosti. Toinen asia jota olen itsekin kohdannut, on toiselle ihmiselle roskakorina oleminen, sitä ei tule hyväksyä missään olosuhteissa! Ihmissuhteissa vastavuoroisuus onkin tärkeää – se että myös minua kuunnellaan ja saan tilaa puhua minulle vaikeista asioista. Henkilökohtaisesti koen myös niin, etten halua lähelleni ihmisiä jotka pahoittavat mieleni tai loukkaavat minua jatkuvasti. Joskus tuollaiseenkin alennuin mutta en enää koska tiedän kuinka negatiivisesti se minuun vaikuttaa.

Opettele hyväksymään herkkyytesi

Se että on herkkä, ei ole mitenkään häpeällistä vaan päinvastoin. Joskus luin jostain että jopa joka viides väestöstä olisi herkkä, eli kyse ei ole edes mistään oudosta ilmiöstä. Itse pidän ihmisissä herkkyydestä, sillä se on mielestäni kaunista. Ylipäänsä kyky olla haavoittuvainen – eli toisin sanoen aito ihminen, on hienoa. Herkkyys kannattaakin opetella hyväksymään osaksi itseään koska hyväksynnän kautta voimme niin monin tavoin paremmin. Herkkyyttä on turhaa peitellä, koska silloin peittää itsestään jotain merkityksellistä.

Oletteko te herkkiä? Olisi mielenkiintoista kuulla muiden herkkien ajatuksia. Miten herkkyys teissä näkyy vai näkyykö se mitenkään ulospäin?

 

Kuvat: Iines / edit: minä

On my way

9 vastausta artikkeliin “8 vinkkiä herkän hyvinvointiin”

  1. Täällä toinen herkkä! Pakko tehdä kaikki hyvissä ajoin, muiden tunnetilojen aistiminen ja imemeinen itseeni, mm. ihmispaljoudesta, kovista äänistä ja liiasta kuumuudesta/kylmyydestä kärsiminen… Oikeastaan voin allekirjoittaa melkeinpä kaiken mainitsemasi. Olen kyllä siinä mielessä onnekas, että vaikka monet tunteet tuntuvat vatsanpohjassa asti ja ahdistuneena helposti kurkkua kuristaa, en kuitenkaan koe varsinaisesti fyysisistä kipua tai huonoa oloa. Sen sijaan nukkumiseen pienikin stressi tai muu ikävä tunne heijastuu samantien, ja silloin unensaanti on todella vaikeaa.

    Olen myös aina tiedostanut olevani herkkä, ja ehdottomasti näen sen positiivisena piirteenä. Kun on koko ikänsä viettänyt paljon aikaa itsekseen ja omine ajatuksineen, on myös väkisinkin oppinut analysoimaan ja ennakoimaan omia tunteitaan. Kun elämässä sitten tuleekin eteen isompia vastoinkäymisiä, on tavallaan jo olemassa ne omat keinot tunteiden käsittelyyn. Ainoa ominaisuus, jonka koen lähinnä taakaksi on helposti itseensä ottaminen. Se ei ulkopuolisille näy, mutta loukkaannun kyllä todella helposti ja muistan vähänkään negatiivisiksi tulkitsemani sanat/katseet vielä vuosikausia myöhemmin. Samoin jään helposti murehtimaan omia mokiani ja paisuttelen asioita mielessäni, vaikka järki sanookin, ettei kukaan muu varmasti välitä tai edes muista asiaa. Veikkaan, että elämä olisi helpompaa, jos osaisin ottaa rennommin ja olla ajattelematta jatkuvasti sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat.

    Kiva, kun kirjoitat aina välillä näitä herkkyyttä käsitteleviä postauksi, joihin voi täysillä samaistua :) Mukavaa viikonloppua!

    • Joo eli hyvin samoja juttuja kuin minullakin. :) Mahtavaa että olet aina tiedostanut herkkyytesi ja oppinut täten ennakoimaan tunteitasi. Itse olen oikeastaan vasta viimeisen vuoden sisään oppinut ”käsittelemään” itseäni. Sitä ennen olin jotenkin aivan hukassa enkä esimerkiksi ymmärtänyt omia tapojani toimia tai tunneraktioita. Nyt tilanne on onneksi toinen ja on kyllä helpottavaa kun tiedostaa tunnemaailmaansa paremmin. Se auttaa hyvin moneen asiaan…

      Välillä olisi kyllä helpompaa jos ei olisi niin herkkä mutta toisaalta on tästä piirteestä paljon hyötyäkin. Uskon että herkät ovat intuitiivisempia ja tunneherkkyyttä voi käyttää elämässä hyödyksikin esimerkiksi ihmissuhteissa. Itse tulen parhaiten toimeen muiden herkkyydellä varusteltujen ihmisten kanssa, sillä he ymmärtävät myös omaa herkkyyttäni. Tärkeää on myös muistaa ettei herkkyys tee kenestäkään sitä tylsää nössöä tai automaattisesti ujoa. Herkkäkin voi olla kunnon ekstrovertti ja sosiaalinen tapaus. :)

      Sinullekin ihanaa viikonloppua ja kiitos kun kommentoit! <3

  2. Hyvin tutunkuuloista tekstiä! Mulla oli teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä kausi, kun olin vähän jopa pakkomielteinen siitä, että mun täytyy esittää ja olla olevinaan niin kovin vahva ihminen, ja niin luulin olevanikin. Nyt jälkeenpäin näen sen, että yritin vain nimenomaan piilotella mun herkkää sisintä, ja häpesin tosi paljon herkkyyttä – rinnastin sen täysin heikkouteen.

    On ottanut useampia vuosia hyväksyä ja oikeastaan tykästyä siihen faktaan, että mä nyt vaan olen tosi herkkä ihminen, ja siinä missä se välillä tuo ikäviä juttuja, pidän sitä pääosin kuitenkin omana valttikorttinani. Tiedän että olen hyvin empaattinen ystävä ja työkaveri, tunnollinen omissa tehtävissäni ja mun kanssa on helppo tulla toimeen koska otan aina muiden tunteet huomioon. Samalla on pitänyt myös opetella se, millaisten ihmisten kanssa tällöin ei kuitenkaan kannata olla sydänystäviä. Mulla oli esimerkiksi vuosikausia hyvin läheinen ystävä, joka oli huomattavasti vähemmän herkkä ja empaattinen kuin minä, ja otin tästä syystä meidän ystävyydessä niin sanotusti henkisesti turpiini useamman kerran. Vaikka toki harmitti menettää läheinen ystävä, en oo hetkäkään pitänyt huonona päätöksenä lähteä eri suuntiin, päin vastoin.

    Ylipäätään tosi hyvä pointti on toi, että herkän ihmisen pitää etsiä ympärilleen ihmisiä, jotka hyväksyy ja ymmärtää herkkyyttä. Oon ihan superkiitollinen esimerkiksi siitä, että vaikka mun poikaystävä ei olekaan läheskään yhtä herkkä ihminen, hän kuitenkin on osannut aika alkumetreiltä saakka lukea mua todella hyvin, ja ymmärtää heti mun tunteita, niin harmituksia kuin suuria ilojakin, ja osaa ottaa ne hyvin huomioon. Oikeastaan tää on varmaankin aika paras mahdollinen kombo: luulen että taas toisen tosi herkän ihmisen kanssa parisuhteessa helposti vaan yhdessä aaltoiltaisiin aallonharjasta syvyyksiin, ja parisuhde olisi hyvän ja turvallisen sijaan helposti lähinnä hyvin ailahteleva.

    Mut joo, hyviä pointteja, hyvä teksti! :)

    • Niinpä, itselläni on täysin samanlaisia kokemuksia kanssasi…

      Ja kyllä, olen samaa mieltä että herkälle ehkä se pahin vastakappale on ihminen, joka ei ole empaattinen. Tai ei välttämättä tarvitse olla yhtä herkkä kuin itse on mutta jos edes hieman omaa empatialahjoja, auttaa se yllättävän paljon. Ja todella upeaa että sinulla on tuollainen poikaystävä joka ymmärtää, tukee ja ottaa sinut huomioon! Ei ole nimittäin itsestäänselvyys että jokainen ihminen ymmärtää muiden tunteita.

      Mukava kuulla, että pidit tekstistä ja kiitos vielä kommentistasi! :)

  3. Onpa hienoa lukea tekstiä, josta tietää ettei ole yksin ominaisuuksiensa kanssa tässä kovassa maailmassa :) Voin samaistua aika lailla kaikkiin kohtiin tekstistäsi. Olen huomannut että lapsen saamisen myötä herkkyys pulpahtelee pintaan paljon helpommin kuin ennen. Ennen lasta minulla oli aina jonkin sortin teflonpinta, jolla peittelin todelllisia tunteitani. Nykyään saatan purskahtaa itkuun laulun sanoista, leffan kohtauksesta ym. Nyt olen aloittanut uudessa työpaikassa jossa alusta asti vaatimukset ovat kovat, ja mietin jaksanko vastata niihin vaatimuksiin, koska stressitaso on korkealla ja ajatukset vapaa-ajallakin koko ajan työssä.. Olen vakavasti harkinnut ammattilaiselle puhumista, koska olen niin helposti stressaantuvaa tyyppiä ja olen aina ollut todella vaativa itseäni kohtaan. Tämä heijastuu yleensä unettomuutena ja ahdistuksena tulevista tilanteista.

    • Samoin, myös minusta on mukava kuulla ettei ole tämän ”piirteensä” kanssa aivan yksin. :) Ja olen itse asiassa kuullut muiltakin, että lapsen saanti vaikuttaa herkistymiseen entisestään.

      Itse voin lämmöllä suositella terapiaa, joka on ainakin omalla kohdallani auttanut kovasti! Itsekin olen samanlainen, eli uni kärsii jos on raskas vaihe työelämässä tai ihmissuhteissa. Ahdistun herkästi ja siihen on auttanut erityisen paljon se, että olen terapian kautta tullut tietoisemmaksi tapahtumista ja tilanteista, jotka laukaisevat minussa ahdistusta. Tiedostamisen kautta taas on ollut helpompaa elää todeksi arkea ja noita tilanteita. Enää en samalla tavalla suin päin reagoi, vaan minusta on tullut huomattavasti tiedostavampi eli täten myös harkitsevaisempi. Kun ahdistava elämäntilanne iskee, olen valmiimpi nyt toimimaan oikealla itsellenikin edullisella tavalla. Uskoisin, että sinäkin voisit saada terapiasta apua, eikä se koskaan ainakaan turhaakaan ole! Rohkeasti vaan! :)

  4. Itseltäni löytyy myös nämä kaikki samat piirteet. Olen huomannut, että vanhetessa olen jopa paljon herkempi pahoittamaan mieleni ja työelämässä teen kaiken, etten joutuisi ikäviin konflikteihin. Ne stressaavat ja vievät helposti yöuneni. Reagoin jännitykseen, suruun ja pettymyksiin fyysisesti. Menetän ruokahalun hetkeksi, vatsa on sekaisin ja koko keho tuntuu kipeälle. Myös mieli sekoittuu pahasti, eikä ajatuksia saa milllään rauhoittumaan. Jos ihmissuhteissa esim, tulee vastaan ikäviä tilanteita, niin usein tarvitsen pitkiä meditointeja, jotta saan itseni rauhoittumaan. Ulkopuolisille vaikutan vain poissaolevalle, vaikka päässä myllertää valtava määrä surua ja negatiivisuutta.
    Edellisessä parisuhteessa kärsin todella paljon siitä, ettei minulla ollut koskaan kotona omaa aikaa tai tilaa. Se toinen oli aina siinä vieressä ja ahdistuin todella paljon. Ainoa vaihtoehtoni oli lähteä ulos tai kaupungille, jotta sain olla hetken omien ajatusteni kanssa.
    Itselleni tärkeää on tasapainoisuus ja tietyt rutiinit. Ne pitävät mielen rauhallisena, kun tiedän, että olen aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eikä tarvitse juosta ja säätää ympäriinsä. Koen välillä pientä häpeää tästä, koska tunnen, että ihmiset ajattelevat minun haluavan kaiken elämässä helposti. Se on tavallaan totta, mutta haen sillä kuitenkin vain omaa hyvinvointia.

    • Iän myötä herkkyys arvatenkin vielä korostuu. Itselläni on aivan samaa, eli on haasteita rauhoittaa mieli ja jos ”tilanne on päällä”, on ihan oikeasti koko elämä aivan kaaoksessa. Kuten edelliseen kommenttiin kuitenkin laitoin, on terapia tehnyt itselleni erittäin hyvää. Olen oppinut mistä tuo reagointini johtuu ja oivaltanut, että tietyissä tilanteissa menen ikään kuin siihen lapsuuden ”hälytystilaan”, johon menin silloin aikanaan. Usein tuollaisessa reagoinnissa on siis kyse lapsenomaisesta käytöksestä, joka nousee pintaan elämäntilanteiden toistaessa jotain tiettyä kaavaa, jossa on yhtäläisyyksiä lapsuuteen. Jos lapsuudessa on esimerkiksi traumaattisia kokemuksia, jäävät ne niin vahvasti alitajuntaan, että nykytilanteen toistaessa jotain trauman kaltaista, aktivoituu keho ja mieli hälyytystilaan.

      Kuulostaa kyllä ikävältä jos ei ole omaa tilaa tai rauhaa, en voi kuin sanoa että onneksi kyse on entisestä suhteesta. Ja mielestäni tuossa ei ole todellakaan mitään pahaa että asiat hoitaa järjestelmällisesti ja rutiininomaisesti! Itse vasta harjoittelen sitä että osaisin hoitaa hommat ajoissa, enkä täten aiheuttaisi itselleni stressiä… Liian usein sitä on nimittäin siinä kaoottisessa tilanteessa, jossa stressin kourissa miettii miksi asiaa ei hoitanut aikaisemmin? No, pikkuhiljaa tässä kai opitaan. :)

      Ja vielä loppuun pakko sanoa, että omaa hyvinvointiaan tulee kunnioittaa, eli muiden ihmettelystä ei kannata välittää. Kun voit itse hyvin, olet parempi ihminen myös ympärillä oleville

  5. Olipa rohkaisevaa lukea sun tekstiä, johon oli itse helppo samaistua. Mulla on taustalla kilpaurheilu ja ollut aina kova tahto mennä eteenpäin ja onnistua siinä mitä teen. Kuitenkin oman hyvinvoinnin kanssa tuli niin paljon ongelmia, että lopulta oli sula mahdottomuus enää pärjätä huipulla. Lopputuloksena oli vain ärtynyt ja hauras keho. Paljon sairastelua, astma, mykoplasma ja pahat allergiat.
    Niinpä oon joutunut opettelemaan kuuntelemaan itseäni ja huomaamaan mikä on just mun keholla hyväksi. Välillä on vaikeaa hyväksyä se että omat rajat tulee vastaan itsellä nopeammin kuin monella muulla. Ruokavalio ja lepo ovat tosi tärkeitä ja mitä tasapainoisempi elämä sitä vähemmän stressiä ja sairastelua. Nyttemmin on mahtavaa, kun jo tuntee kehoaan paremmin ja osaa välttää pahaa oloa ja loppuun palamista.

    Vielä on tekemistä sen kanssa, että hyväksyy myös sen, että joskus on huono olo, stressaa tai flunssa iskee päälle.

    Kiitos vielä tekstistä. Tuli niin ihana fiilis, kun omia ajatuksia ja havaintoja oli puettu näin hyvin sanoiksi:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 34
Tykkää jutusta