Miten löytää oikeita ystäviä?

Viime aikoina silmiini on osunut yhä useammin ja useammin niin blogini kommenttiboksissa kuin Instagramin yksityisviestien puolella sama asia, eli ystävien vähäisyys tai puute. Viime aikaiset aiheeni ovat joiltain osin koskettaneet myös kyseistä aihepiiriä ja yksinäisyyden tunnetta, joka saattaa niin monella olla olemassa olevana. Tänä päivänä ei ole helppoa löytää aitoja ystäviä saatikka ihmisiä, joiden kanssa jakaa samaa ajatusmaailmaa. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole ja kuten olen kirjoittanut, minäkin löysin parhaat ystäväni aikuisiällä. Opin vasta vanhemmiten mitä aito ystävyys tarkoittaa ja tänä päivänä haluan tosissani vaalia ystävyyssuhteitani. En pidä ystäviä itsestäänselvyytenä, kunnioitan heitä ja arvostan heidän mielipiteitään vaikka mielipiteet eivät vastaisi omiani. Olen oppinut ystäviltäni niin paljon – aidosta välittämisestä siihen, mitä on kun jonkun ihmisen kanssa voi jakaa samaa sielunmaisemaa.

Näin ei ole kuitenkaan aina ollut, eli olen ollut paljon elämässäni yksin ja yksinäinen. Jossain kohtaa puolestaan en osannut arvostaa ystävyyttä koska en tiennyt mitä se on. Muistan ajatelleeni ettei ole niin väliä kuinka ihmisiä kohtelen, koska he kuitenkin lähtevät elämästäni ja tilalle tulee sitten uusia. Ehkä tuostakin syystä olen nykyään hyvin tarkka siitä miten ystäväni kohtelevat minua ja itse kohtelen heitä. Vaadin tiettyjä asioita ja ymmärrän että myös minulta vaaditaan. Ystävyys on vähän kuin parisuhde, eli ihmissuhde jossa tulee olla läsnä toisen kunnioitus, aito välittäminen ja luottamus.

Miten tällaisia aitoja ihmissuhteita voi sitten löytää? Samalla tapaa kuin sen oikean kumppanin löytäminen – saattaa myös ystävien löytäminen olla paikoitellen hankalaa. Se että jonkun ihmisen kanssa klikkaa ystävyyden tasolle saakka, ei nimittäin ole itsestäänselvää. Usein myös ajatellaan että näin aikuisena kaikilla on jo se oma lähipiiri, johon ei rohkene tunkeutua. Vaikka mukavia ihmisiä tavattaisiin siellä sun täällä, ei ehkä uskalleta kysyä toista kahville tai ehdottaa näkemistä – ei hän kuitenkaan pääse ja hänellä on jo ystäviä. Tuo on kuitenkin se ajattelutapa, jota ei kannata ruokkia. Jos ystäviä haluaa löytää, harvoin niitä voi jäädä kotiovelle odottelemaan. Ystävyyden löytäminen vaatiikin rohkeutta, kenties omien pelkojen kohtaamista ja avointa mieltä – sitä että antaa ihmisille mahdollisuuksia. Kun mietin itse parhaita ystäviäni, olen kohdannut heidät kenen missäkin. Muutamiin heistä olen tutustunut blogini kautta (toinen lukija ja toinen kollega), yksi ystävyys sai alkunsa työkeikalta Messukeskuksesta ja yksi lähti baarissa kohtaamisen kautta ja syveni sittemmin ystävyydeksi. Kuten huomaatte, yhtä oikeaa tapaa ei ole ja ystävyys voi joko syttyä heti ensikohtaamisesta tai syventyä vuosien saatossa.

Kuten kumppanin kohtaamiseen, ei ystävyydenkään löytämiseen ole yhtä ainoaa vinkkiä. Ehkä paras neuvo on kuitenkin mielestäni se, ettei pakota mitään tapahtuvaksi – joidenkin kanssa klikkaa ja toisten kanssa ei. Myös oma aktiivisuus on avainasemassa. Itse olen huomannut että useammat ihmissuhteet jäävät hieman pintapuolisiksi, koska kumpikaan ei ikään kuin tee aloitetta viedäkseen suhdetta syvemmälle asteelle. Vaikka näkeekin toisessa potentiaalia aitoon ystävyyteen, silti se vaan jotenkin jää… Tähän voi taas olla monia syitä kuten vaan ihan resurssipula. Kun on oma elämä ja kaikki palaset siinä, ei välttämättä jaksa enää viedä sitä jotain potentiaalista suhdetta seuraavalle asteelle, vaikka periaatteessa voisi. Tuo on sinällään surullista ja aina välillä sitä itsekin mietin, voisinko tehdä jotain asialle? Yksi omakohtainen vinkkini onkin, että jos sinulla on ympärilläsi joku tällainen ihminen, jonka kanssa kokisit ystävyyden mahdolliseksi, tee jotain viedäksesi suhde seuraavalle tasolle. Ehdota vaikka niitä kahveja tai lounasta, koska usein se toinen osapuoli on kyllä vastaanottavainen – itse ainakin olen jos minulle sellaista ehdotetaan!

Ystävien löytäminen vaatii meiltä avointa mieltä – aitoa halua tutustua uusiin ihmisiin ja kykyä antaa itsestään muille. Niitä meille oikeita ihmisiä voi tulla vastaan vaikka työpaikalla, harrastuksissa tai vapaa-ajalla. Oikeastaan kaikki sosiaaliset tapahtumat ovat loistava keino verkostoitua. Verkostoitumisen ei kuitenkaan tarvitse olla sellaista ”nyt etsin ystävän” tyylistä, vaan enemmänkin avointa kommunikointia ihmisten kanssa. En itsekään ole yhdenkään nykyisen ystäväni kohdalla heti ajatellut, että tästä tulee muuten elämän mittainen ystävyys, vaan enemmänkin rennosti jutustellut niitä näitä ikään kuin tilanteen ajaessa meidät jutulle. Jokaisessa kohtaamisessa on ollut tietynlaisia yhdistäviä tekijöitä kuten blogi, työ ja yhteiset tuttavuudet. Tiedän ettei verkostoituminen ole välttämättä helppoa ja itse olenkin kokenut, että nimenomaan rennommissa vapaa-ajan tunnelmissa viinilasillisen kera se on jopa helpompaa. Toisaalta taas – joskus verkostoituminen käy käden käänteessä jos vastassa on ihminen, joka ikään kuin tukee positiivisella tavalla sinua ja on vastavuoroinen. Tai tiedättekö, juttu vaan luistaa koska molemmat on keskustelussa aktiivisia ja yhteistä löytyy niin ajatuksien kuin ehkä elämäntilanteenkin saralla.

Pakko vielä tähän loppuun mainita, että sosiaalinen media on tänä päivänä aivan loistava tapa löytää uusia ihmisiä elämäänsä! Itse olen esimerkiksi Instagramissa saanut ”IG-kavereita” muista bloggaajista, eli toinen on alkanut seuraamaan toista ja sitten onkin tykkäilty kuvista vastavuoroisesti. Blogitilaisuuksissa kohdatessa osan kanssa on juteltu ja tiedän, että periaatteessa noitakin suhteita voisi viedä eteenpäin jos sille tuntuisi – työ yhdistää ja antaa yhden aspektin tutustumiselle. Kanavia siis löytyy kunhan on itse avoimin mielin. Tiedän että aina se ei ole helppoa, ja on usein helpompi sulkeutua kuin olla sosiaalinen. Usein elämässä asiat kuitenkin tapahtuvat vasta siinä kohtaa kun itse niille jotain teemme. Emme saa ikinä unelmien työtä ellemme näe vaivaa sen eteen. Samalla tapaa todellisia ystäviäkään ei välttämättä löydä, ellei ole valmis antamaan mitään itsestään.

Herättääkö aihe teissä ajatuksia? Koetteko että ystäviä on helppo löytää?

 

Kuvat: Mikaela / edit: minä

Kommentit (8)
  1. Kirjoitat kyllä tärkeästä aiheesta. Itselläni vaivaa ystävien vähäisyys, jotenkin pidän asiaa myös vähän nolona. Mulla on mieheni lisäksi kaksi ystävää, joille voin kertoa kaiken. Pari koulukaveria on lisäksi, joiden kanssa joskus mietin, jos voisi syvempää ystävyyssuhdetta syntyä, mutta heillä on jo laajat ystäväpiirit, joten siitä ei sitten lopulta mitään tullut kun tuntui että olin heille aina ”viimeinen vaihtoehto”. Joskus kahvittelemme, ei sen kummempaa. Esimerkiksi jos kulunutta kesää miettii, niin olen käynyt kai yhdesti em. koulukaverin kanssa kahvilla, ja yhdesti hyvän ystäväni toiselta paikkakunnalta nähnyt, eli näen muita kuin miestäni tosi harvoin. Nämä ystäväni siis asuvat toisilla paikkakunnilla, ja lähinnä yhteydenpito sujuu viestein tai soitellen. Toisaalta olen myös introvertti, ja voimavarat menee pitkälti töissä ihmisten kanssa, joten mitään tiivistä näkemistä kavereiden kanssa en kaipaakaan. Mutta olisi kiva, jos olisi edes joku jota voisi silloin tällöin nähdä.

    Toisaalta olen myös aika valikoiva kavereiden suhteen, ehkä tämä kumpuaa lapsuuden kiusaamisista ja petetyksi tulemisesta. Haluan, että voin luottaa ystävään täysin, ennen kuin ehkä kunnolla avaudun. Lisäksi vuosien varrella matkalle on jäänyt joitakin ystävyyssuhteita, elämäntilanteet ovat muuttuneet, ja olemme muuttuneet ihmisinä jne. Aikaisemmin joku mietti polttariasiaa; sama on käynyt mielessä nyt, kun joitain tuttuja on mennyt naimisiin. Kuka mulle ne polttarit järjestää, kun ystäviä on se 2 jotka eivät ole edes koskaan nähneet toisiaan? Toivottavasti he edes. Ja häitä mietin myös; poikaystävällä on hirveästi kavereita, ja itsellä vaan se muutama, niin laihaksi jää vieraslista sitten joskus omalta osalta kun en sukulaistenkaan kanssa ole erityisen läheinen. Kävin juuri häissä missä pelkkiä morsiusneitoja oli jo yli 10, ja mietin, että mulla ei edes ole noin montaa kaveria olemassa. Joten kyllähän tuo asia myös vaivaa.

    No, elättelen toiveita, että tässä joskus saisin elämääni vielä hyviä ystäviä, eihän sitä tiedä jos vaikka töissä jonkun kanssa syvemmin klikkaisi. Ikää on nyt se 27, joten onhan tässä vielä aikaa.

    1. Pakko tähän alkuun jälleen kommentoida, että kaksi ystävää on PALJON! Mielestäni on hassua ajatella että ystäviä tulisi olla iso määrä jotta niitä olisi ”riittävästi”. Kuten mainittu, minulla on neljä parasta ystävää joiden jokaisen kanssa ollaan melkeinpä päivittäin tavalla tai toisella yhteydessä mutta vielä suunnilleen nelisen vuotta sitten oli puolet vähemmän.

      Ja tiedän juuri mitä tarkoitat tuolla että periaatteessa ihmissuhde voisi syventyä ystävyydeksi mutta tavallaan taas ei. Ja jos toisella on valmiiksi suuri verkosto, ehkei sinne uskalla ”tuppautua” ja usein ihmiset joilla on laaja kaveripiiri, eivät edes ymmärrä pyytää jotain ”ulkopuolista” mukaan tai näkemään edes kahden kesken. Myönnän itsekin tällä hetkellä sortuvani siihen, etten ole aktiivinen tutustumaan uusiin ihmisiin (ystäviin) ellei joku toinen tee aloitetta.

      Mielestäni on hyvä olla vähän valikoiva ja haistella sitä voiko toiseen luottaa. Tänä päivänä on niin paljon selkään puukotusta ja valehtelua, että on ihan oikeasti hyvä pitää pieni varauksellisuus – vaikkakin sitten toisaalta taas itsestään tulee olla valmis jotain antamaan, jotta voi ystävyyttä saada. Itse uskon kuitenkin jonkinlaiseen intuitioon eli siihen, että tavatessa ihmisen jonka voisi kuvitella ystäväkseen, joku vaan klikkaa ja täten luottamusside lähtee syntymään. Ei ystävyyttä tarvitse pakottaa vaan se ikään kuin lähtee rakentumaan jos on rakentuakseen.

      Kaksikin ihmistä voi järjestää ne polttarit. 🙂 Älä siis huoli! Ja kuten sanoit, sinulla on vielä aikaa tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä. 27 -vuotiaana itsellänikään ei ollut kunnollista ystäväverkostoa ja ainoastaan pari luotettavaa ihmistä elämässäni, eli muutamassa vuodessa on tapahtunut paljon! <3

  2. Moikka! Itse koen olevani tosi yksinäinen,pari ystävää löytyy mutta ei sellaista hullua hassuttelijaa joka innostuis miun extempore jutuista. Facen kautta oon tutustunu moniin ihmisiin ja joitain olen tavannutkin mutta lähes kaikki ovat puhuneet tätä samaa liibalaabaa että joo tullaan vastavuoroisesti moikkaan sua (kun asutaan siis eri kaupungeissa) mutta puheen asteelle se on jäänyt eikä muutenkaan juurikaan kukaan pidä yhteyttä ellen itse aloita jutustelua. YKSI ihminen on tähän mennessä ollu puheensa mittanen ja teki vastavierailun ja voin kertoo että yllätyin! Sitten joskus kävi niin että aika paljon tuli jutusteltua erään kaupan ”tädin” kanssa kun satuin hänet näkemään jos oli töissä. Kun sain tietää että hän on jäämässä töistä poid jätin hänelle miun yhteystiedot ja hän itsekin sanoi että olis kiva käydä kahvilla. En ole hänestä sen koommin kuullu.
    Eli usko siihen että enää näin aikuisena vois ystävää löytää niin on todellakin kadonnut.. :/

    1. Moi Sanna! Onpas ikävä kuulla että näin on mutta et varmasti ole ainut. 🙁 Tuo vastavuoroisuus on erittäin tärkeä asia jotta ystävyys pysyy olemassa olevana. Tiedän tämän omasta kokemuksesta että jos pitkään aikaan ei olla missään koodeissa, kasvaa kynnys edes olla toiseen yhteydessä. Etenkin jos lähellä on jo ne ystävät joihin on yhteydessä päivittäin, saattaa ne kaukaisemmat vaan yksinkertaisesti jäädä. Kuten etäsuhde ihan parisuhteena, on se hankalaa myös ystävyyssuhteena etenkin siinä kohtaa jos ei olla tunnettu vielä vuosia vaan ystävyys on alkutekijöissä. Tuolloin sitä vahvaa yhdistävää sidettä ei ole jolloin helpompi jättääkin se yhteydenpito ja keskittyä niihin lähellä oleviin ystäviin…

      Itse haluaisin uskoa että aikuisena on mahdollista löytää ystäviä, sillä olen niitä itsekin löytänyt. Eli älä menetä toivoa! Jos sinulla on tämä yksikin ihminen joka teki sen vastavuoroisen vierailun, on sekin paljon. <3 Se tosin voi olla hankalempaa löytää niitä sielunsiskoja ja veljiä, jotka ymmärtävät sen hassuttelun ja hulluimmatkin puolesi. Toisaalta taas – ei se mahdotonta ole!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *