Paljonko palkkaa on riittävästi?

Alkuviikko on menty bloggaamiseen, työntekoon ja rahan kulutukseen liittyvillä teemoilla, joten jatketaas vielä hieman aiheen parissa! Tänään haluankin avata ajatuksiani hieman palkasta ja siitä, paljonko rahaa kuukaudessa on riittävästi? Miten suurta roolia raha elämässäni ylipäänsä näyttelee ja miten koen nykyisen elämäntilanteeni rahallisessa mielessä verrattuna aikaan, kun minulla oli vielä tasaisen säännölliset kuukausitulot?

Itseltäni löytyy tosiaan kokemusta hyvin monenlaisistakin palkkatuloista. Olen tehnyt työtä provisiopalkalla, kuukausi- ja tuntipalkkalaisena, vuorotyöläisenä (vuorotyön lisät aiheuttavat palkan vaihtelua) sekä nyt viimeisimpänä freelancerina/kevytyrittäjänä. Eniten tienasin silloin, kun sain säännöllistä kuukausipalkkaa toimistotyöstä sekä siinä ohessa vielä blogistani. Parhaimmillaan bruttotuloissani on liikuttu siis jossain 3500 €/kk paikkeilla. Monelle tuo on vähän mutta mielestäni tuollaisella summalla tulisi ainakin yhden ihmisen elää jo aika mukavasti. Vaikkakin pakko näin jälkikäteen myöntää, että vaikka tuohon aikaan puolitin vieläpä vuokran ja muut kulut silloisen miesystäväni kanssa, olivat rahani silti aina loppu enkä tehnyt kulutusmielessä kovin fiksuja valintoja. Raha on vähän sellainen asia että mitä enemmän sitä tienaa, sen arvo muuttuu kuin huomaamatta.

Arvotan rahan suhteellisen alas omalla prioriteettilistallani. En ole koskaan ollut mitenkään rahakeskeinen ihminen saatikka arvottanut muita ihmisiä sen perusteella, paljonko he tienaavat. Pidän saman arvoisina niin apurahataiteilijoitakin kuin vaikka niitä johtotehtävissä toimivia henkilöitä. Sen olen kuitenkin huomannut tutustuessani eri alojen ihmisiin, että se tietty tulotaso ja työ usein yhdistää. Taiteilijoiden maailmankatsomus on usein aika kaukana pankkiirien maailmankatsomuksesta ja päinvastoin. Tietenkin aina on poikkeuksia mutta tämä on minun havaintoni. Itse henkilökohtaisesti huomaankin viihtyväni parhaiten ihmisten seurassa, joille raha ei näyttele elämässä mitenkään kovin suurta roolia tai vaikka näyttelisi, asiaa ei korosteta. Sellainen rahaan keskittyvä elämäntyyli on mielestäni vaan jotenkin niin kylmää ja persoonatonta. Enemmän kunnioitankin ihmisiä, jotka tekevät asioita intohimo ja rakkaus edellä – tavoitellen jotain sellaista, joka tekee aidosti onnelliseksi eikä ole katoavaista kuten raha on. Olen pehmeiden arvojen vaalija ja mieluummin tienaan vähemmän ollen onnellinen kuin enemmän ollen onneton. Tietenkään nämä asiat eivät ole aina sidottuna toisiinsa mutta omassa elämässäni raha ei ole tosiaan koskaan tuonut mukanaan onnellisuutta. Itse asiassa yksi onnettomimmista ajanjaksoista liittyy nimenomaan aikaan, kun tienasin eniten ikinä.

Palatakseni vielä tuloihin ja sen kysymyksen äärelle, paljon palkkaa on riittävästi, on mainittava että se riittävän määrehän on meistä jokaiselle omanlaisensa. Itse voin sanoa että pari tonnia kuukaudessa (bruttona) on helpostikin riittävästi tällaiselle yksin elävälle mutta tuskin nelihenkiselle perheelle. Myös lainojen määrä vaikuttaa, eli ymmärrän ettei asunto- ja autolainaa maksaville välttämättä riitä muutama tonni kuukaudessa. Tärkeintä on mielestäni se, ettei raha aiheuta stressiä ja pakollisten menojen jälkeen jää käyttörahaa sekä pieni erä säästöönkin. Nykyään kuukausituloni on hyvin vaihtelevaa, eli jonain kuukausina tulee enemmän, kun taas toisina vähemmän. Vaikka minulla onkin kiinteä kuukausitulo ja ikään kuin sellainen ”pohja” blogin ja sosiaalisen median töiden kautta, vaikuttaa paljon myös se miten saan yhteistöitä myytyä tai kuinka aktiivinen olen itse myynnin suhteen. Pyrin yleisesti siihen että joka kuukausi blogissani olisi yksi kaupallinen kampanja, eli saisin sitä kautta lisätuloa ja tässä olen pitkälti onnistunutkin. Välillä toki käy niin että myyn yhteistöitä mutta niiden julkaisu ajoittuu sitten yhteen sumaan ja tällöin saatan laskuttaa joku kuukausi huomattavasti enemmän. Tällainen elämäntyyli ei siis todellakaan sovi kaikille ja rahaan tulee kyetä suhtautumaan aika stressittömästi ja säästämään on pakko opetella.

Ainakin toistaiseksi itselläni on sujunut oikein kivasti blogitöiden saralla eikä vielä ole kovin usein ollut tilannetta, jossa olisi joutunut stressaamaan riittävätkö rahat normaaliin elämiseen. Tulevaisuudesta ei voi tokikaan tietää, eli pieni riskihän tässä on aina olemassa kuten kaikessa omaehtoisessa yrittäjähenkisessä työssä. Yksi asia mikä on muuten myös tässä kohtaa esiin nostettava, on Suomen progressiivinen verotus. Välillä mietin, onko mitään järkeä edes tienata vaikka muutamaa sataa enempää kuukaudessa, kun se loppupeleissä tarkoittaa veroprosentin nostamista ja täten ”hyöty” jää hyvin minimaaliseksi? Muistan tuon ainakin toimistotyö ajoilta, kun kuukausipalkan noustua satasilla, oli se hyöty käytännössä melkeinpä plus miinus nolla eikä oikein motivoivaa… Toinen asia on yrittäjyys, joka herättää itsessäni ristiriitaisia tunteita. Edelleenkään en siis ole perustanut omaa toiminimeä, koska epäilen sen rahallista kannattavuutta. Pienyrittäjillä on Suomessa vaikeaa – näin olen kuullut aivan liikaa ja liian usein. Tällä hetkellä laskutankin kevytyrittäjänä sekä freelancer -verokortilla, enkä toistaiseksi ole halunnut siirtyä tästä yhtään hankalampaan vaihtoehtoon. Tämä tyyli tuntuu huomattavasti mutkattomammalta ja esimerkiksi kevytyrittäjänä laskuttamisessa on se plussapuoli että jos asiakas ei maksa, en joudu itse hoitamaan tuota likaista osuutta vaan laskutuspalvelu hoitaa sen minun puolestani.

Se mikä on riittävästi palkkaa, on tosiaan paljon kiinni meistä itsestä ja elämäntyylistämme – ehkä myös tottumuksista? Toinen pärjää vähemmällä kuin toinen ja paljon tässä on kyse myös niistä opituista tavoista käyttää rahaa. Lapset tuovat menoihin oman eränsä ja ymmärrän, että esimerkiksi yksinhuoltajat ovat tiukilla. Jollekin se pari tonnia kuukaudessa on tosiaan paljon, kun taas toiselle se ei riitä edes niihin perus menoihin.

Saatteko te mielestänne riittävästi palkkaa? Ja millainen summa on idylli tulo kuukaudessa?

 

Kuvat: Iines / edit: minä

On my way

16 vastausta artikkeliin “Paljonko palkkaa on riittävästi?”

  1. Mun mielestä 3000-4000€/kk (brutto) on paljon palkkaa. Toki nyt siitä lähtee vielä verotkin mutta verotuskin on aika jännittävää välillä :D ja siihenkin taas riippuu lainat yms yms.
    Olen kyllä aina ollut aika säästäväinen enkä pahemmin tuhlaillut kaikkialle, toki aiemmin olin enemmän tuhlaileva kuin nyt. Ja uskon että vaikka voittaisin lotossa niin olisin silti samanlainen vaikka eihän sitä tietenkään voi tietää jos raha tekee sokeaksi tms :D Ainakin tälleen kahden aikuisen ja yhden pienen lapsen taloudessa ne kulutkaan ei ole kyllä mielestäni kovin suuret tai riiippuuhan se toki taas siitä tuhlailevasta elämäntyylistäkin. Toki ne lapsen kulut tästä kasvaa kun menee kouluun ja tulee vanhemmaksi, nyt voi kuitenkin vielä ostaa pienelle esim. kirpparilta yms.

    • Niin, oikeassa olet. Mielestäni kolme-neljä tonnia on kuitenkin suhteellisen paljon. :)
      Elämäntyyli vaikuttaa huomattavasti siihen miten rahat riittää ja mikä on kullekin sitten paljon rahaa. Itse uskon että nämä jutut ovat pitkälti priorisoinnista kiinni vaikkakin ymmärrän, että toki lapsiperheet ovat usein tiukemmilla…

  2. Itse saan valtiolla sihteerin työstä 2200e bruttona, josta jää käteen n. 1700e. Se riittää hyvin yhdelle lapsettomalle joka jakaa kulunsa talouden toisen osapuolen kanssa. Odotan, uskon ja tiedän että tämä palkkataso on vasta alkusoittoa työurallani ja yliopisto-opintojen jälkeen palkka voi hyvinkin tuplaantua.

    Tällä hetkellä saan säästöön tosi hyvin, eikä penniä tarvitse silti venyttää. Kiinteiden kulujen jälkeen minulla jää yli 1000e ’löysää’ rahaa. Opiskelen ja teen töitä samaan aikaan, jotta voin ylläpitää tämänhetkistä elintasoa. Tulevaisuuteen kuuluu lapset ja asuntolaina, jolloin tämä palkka tuskin tulisi mukavasti riittämään.

    • Niinpä, kyllä tuolla summalla yksin hyvin elää ja jos löysää rahaa jää 1000 € kuukaudessa, on se mielestäni aika kivasti. :) Lapset ja asuntolainat tosiaan vaativat ehkä kovempaa tulotasoa – tosin paljon on kaikki kiinni myös siitä, millaista palkkaa puoliso tienaa. Kaksi kuitenkin kykenee helpommin pyörittämään tuollaista pakkaa kuin yksi. :)

  3. Tämä on mielenkiintoinen aihe, jota olen itsekin usein miettinyt. Itse työskentelen palveluneuvojana rahoitusalalla (koulutus merkonomi) ja tienaan 1700-1800e bruttona suunnilleen kuussa. Käteen tästä jää noin 1400e/kk (välillä hieman vähemmän, välillä hieman enemmän). Monien mielestä tämä on varmasti tosi pieni palkka, mutta täytyy sanoa, että olen tällä hetkellä tyytyväinen palkkaani. Ei tällä palkalla mitään kalliita ”luksusjuttuja” ostella tai kalliita matkoja tehdä, mutta en ole sellaisesta kiinnostunutkaan. Rahaa jää hyvin ruoan ja laskujen lisäksi käyttöön. Vuokraan ja vesilaskuun menee 530e/kk ja lisäksi on pieni sähkö – ja puhelinlasku, sekä kuntosali 20e/kk. Mitään velkoja tai lainoja ei ole. Ruokakaupassa ei tarvitse koskaan laskea senttejä, on varaa käydä ulkona syömässä, baarissa ja vaikka shoppailla yms. Lisäksi on varaa ulkomailla reissata muutamia kertoja vuodessa. Minulla on myös kaksi kania, jotka eivät kauheasti rahaa vie, mutta jonkun verran ollaan eläinlääkärissä jouduttu käymään, joka ei ole mitään halpaa, mutta aina tähän varaa on ollut. Toki jos olisi puoliso, jonka kanssa jakaisi asumiskustannukset rahaa jäisi vielä enemmän käyttöön. Välillä tulee myös aivan liikaa shoppailtua, käytyä ravintoloissa ja kahviloissa. Jos näitä vähentäisin rahaa jäisi säästöön paljon enemmän.

    Mielestäni 3000e bruttona kuussa on jo iso palkka. Enkä osaa kuvitellakaan, että itse tienaisin sellaisia summia, kun en ole koskaan tienannut tämän enempään kuin nyt. Sen sijaan on kokemusta mitä on elää oikeasti pienellä rahalla, kun olen aikoinaan elänyt toimeentulotuella. Sekin riitti peruselämään, mutta ei tällaiseen elämään mitä nyt elän. Olen siis nyt tyytyväinen palkkaani. Se riittää hyvin sellaiseen elämään minkä minä koen mukavaksi, mutta silti haluaisin tulevaisuudessa tienata enemmän. En haaveile mistään 4000e palkoista, mutta tavoitteena olisi, että joskus tulevaisuudessa tienaisin reilusti yli 2000e bruttona kuussa. Toivoisin että tulevaisuudessa minulla olisi perhe ja en usko, että nykyinen palkkani riittää perheen elättämiseen. Toivottavasti sillon toki toinen ihminen on myös jakamassa kuluja, mutta silti koen että 1700e bruttona kuussa on pieni summa perheelliselle naiselle. Ja vaikka sillä summa saisi jotenkin elätettyä lapset niin ei varmasti jäisi rahaa enää vaikka matkusteluun, ulkona syömiseen tai siihen että ostaa jotain ylimäärästä itselle. Sellaista elämääkään en haluaisi, että kaikki rahat menevät vain pakollisiin menoihin. Ehkä ei pitäisi ajatella tällaisia asioita, kun perheen perustaminen ei varmasti ole ajankohtaista vielä vuosiin, mutta silti tätä välillä mietin ja pelkään, että en koskaan tule tienaamaan tämän enempää ja lapsiin ei ole ns. ”varaa”. Mutta eihän sitä voi tietää mitä vaikka 10 vuoden päästä tienaa. Voi vaan toivoa, että enemmän kuin nyt. Mutta nyt en valita palkastani, se on täysin riittävä sinkkunaiselle ja olen kiitollinen, että on edes töitä ja tykkään myös työstäni oikeasti. Tällaisia ajatuksia minulla :)

    • Hyvä näkökulma asiaan ja olen kanssasi täysin samoilla linjoilla. Hyvin pärjää vähemmälläkin jos tosiaan ei törsää. Itsekin koen, että vaikka välillä on tullut tienattua vähemmänkin, silti pystyn elämään hyvin vapaasti ja esimerkiksi matkustanut olen tänä vuonna sen verran että moni varmasti olettaa minun tienaavan aika suuriakin summia. En myöskään ikinä pihistele ruoasta tai muutenkaan mistään menoista sen vuoksi, että rahat olisivat loppu koska näin ei ole käynyt sitten opiskeluvuosien. :)

      Perhe on tietenkin aina eri asia ja silloin kulut ovat suuremmat. Mutta todennäköisesti siinä on sitten tosiaan se kumppani myös avustamassa ettei yksin tarvitse kaikesta suoriutua. :) Kaikki ajallaan, eli ei vielä kannata ressata tulevasta! :)

  4. Itse tienaan fyssarina yksityisellä 2650 e /kk. Jaan kiinteät kulut mieheni kanssa ja joka kuukausi jää rahaa säästöön. Toki rahalla saa ja mikäs siinä jos enemmänkin tulisi, mutta omaa ammattiani en ole rahan perässä valinnut. Varmasti oma kasvatuskin vaikuttaa, mut on opetettu arvostamaan rahaa ja olen nähnyt, että vähemmälläkin pärjää. Oma elämäntyylihän se on myös, mikä sitä rahaa kuluttaa jos kuluttaa. 😊

    http://www.lujempimina.fi

    • Näinpä, komppaan sinua täysin! :) Ja ala jonka olet valinnut ei todellakaan ole ala, joka valitaan raha edellä. Ihanaa kuitenkin kuulla että teet omaa juttuasi ja nimenomaan se että arvostat työtäsi vaikka palkka ei ole useita tuhansia. Rahan riittäminen on todellakin pitkälti kiinni omasta halusta ja kulutuskäyttäytymisesta. :)

  5. Hyvää pohdintaa! Sulla on mielestäni ”terve” asenne rahaan.

    Tienaan bruttona n. 4300e/kk. Aloitus(brutto)palkkani nykyisessä työpaikassani oli n. 2700e/kk, ja silti minusta tuntuu että raha riitti aivan yhtä hyvin silloin kuin nytkin. Vastaus löytyy kyllä, kun hieman tutkii menojaan: olen mm. muuttanut kalliimpaan omistusasuntoon jonka kiinteät kulut ovat isommat kuin vuosien takaisessa vuokra-asunnossa, matkustelen enemmän kuin ennen ja ostan laadukkaampia vaatteita. Kummasti ne kulut ovat siis nousseet palkan mukana…

    Mulla on vähän samantyyppinen kokemus rahasta kuin sinulla: varallisuuteni on tällä hetkellä parempi kuin koskaan, mutta olen ollut nykyistä onnellisempi paljon pienemmälläkin. Luin artikkelin, jossa sanottiin että shoppailemalla kalliita juttuja usein pyritään täyttämään jotakin muuta puutetta elämässä. On kyllä todellakin totta, että materiasta ei ole yhtään iloa jos on esimerkiksi pohjattoman yksinäinen.

    Kivaa viikonloppua!

    • Kiva kuulla ja kiitos, näin itsekin ”oletan”. :)

      Niinpä, juuri tuota meinasinkin ettei se suurempi palkka tosiaan tuo onnea. Mutta toisaalta hienoa että olet saanut nostettua palkkaasi noinkin hyvin, eli olet varmasti tehnyt jotain oikein – siitä ehdottomasti hatun nosto! Mielestäni pohdintasi on fiksua ja hienoa että olet oivaltanut tuon samaisen asian jonka itsekin oivalsin.

      Ihanaa syksyä! :)

  6. Itse tienaan kunnalla 2200€, josta käteen jää n. 1700€. Siitä kun makselee asuntolainaa, yhden lukiolaiset opiskelut, molempien lapsien harrastukset ja auton ylläpidon niin kyllä melko taitavaksi rahankäyttäjäksi kehkeytyy. Onneksi on puoliso jakamassa kuluja niin jää rahaa matkusteluunkin ja omia valintoja tietysti vielä vapaa-ajan asunnonkin omistaminen sekä vene, joten välillä haaveilee yksinkertaisesta elämästä jolloin olisi vain yksi asunto ylläpidettävänä. Muttä elämä on valintoja täynnä. Ulkoapäin harva varmaan uskoisi, miten pienillä tuloilla elän.

    • No olet kyllä selkeästi loistava rahankäyttäjä! :) Mutta aina palkkatuloa ei tosiaan näe ulospäin. Vaikka tuo pari tonnia taitaa olla jopa keskituloista alempaa tienestiä, omaisuutesi ja elämäntyylisi ei kyllä sille vaikuta. Mutta rahan käyttökin lienee tosiaan opittava taito ja kun riittävästi opiskelee, sitä oppii aika hyväksi kuluttajaksi. ;)

  7. Olen pienehkössä yrityksessä töissä asiakaspalvelun, sisällöntuoton ja sosiaalisen media parissa ja ilokseni saan tästä noin kahden tonnin bruttopalkkaa. Koen sen melko hyvänä, sillä työ ei stressaa, saan itse päättää työaikani, työyhteisö on mukava ja saan aika vapaasti työskennellä. Palkka riittää minulle hyvin, sillä lapsia tai asuntolainaa ei ole. Olen ollut pitkään palvelualalla ja esimerkiksi ketjuhotellissa on aika painajaista, todella raskasta ja kuormittavaa seisoa koko päivä ja tehdä sataa asiaa yhtäaikaa ja bruttopalkka jää 1600 euron kieppeille.

    • Kuulostaa ihanalta! Itselläni on hieman vastaava tilanne, eli teen sitä mitä haluan ja vaikka kuormittavuudesta en ole aina samaa mieltä, kyllä saan itse sumplia omat aikatauluni ja minulla on sellainen ihana vapaus elää tätä elämää! Mutta tosiaan täälläkin on kokemusta monestakin muusta fyysisesti rankemmasta työstä, jonka vuoksi tätä tietä nyt osaakin arvostaa. :)

  8. Kommentoin tuodakseni vähän erilaista näkökulmaa. Vanhempani ovat duunareita, lapsuudessa tultiin toimeen kovin pienillä tuloilla, vaikka en muista että siitä olisi merkittävää haittaa ikinä ollut. Lukiossa ollessa olin töissä ja kustansin itse lukion kirjat, ajokortin jne… Luin hyvän ammatin, nyt kuukausibrutto on n. 7000-8000€, veroprosentti tietysti korkea. Raha ei ole milloinkaan tehnyt minua onnettomaksi tai onnelliseksi. Tosin nykyisin en usein kehtaa kertoa tulojani, ulkopuoliset leimaavat helposti ”snobiksi” tai olettavan koko elämän olevan helppoa, kun kuukausittain tilille kilahtaa tietty summa. Olen kiitollinen tuloistani, silti rakastan ekologisuutta, säästämistä (etenkin luonnon kannalta). Vältän turhan ostamista. Ravintolassa on mukavaa kun saa maksaa laskun perheen kanssa syömässä, he tietävät, että omat resurssini ovat siihen parhaat. Ehkä rohkeaakin väittää, että olisin yhtä tyytyväinen pienemmällä palkalla. Miehille tämä ansiokysymys tuntuu olevan aika turn off. Olen sinkku, hyvä asema työelämässä ja menetys tuntuu karkottavan monet :)
    En ole ikinä aiemmin julkisesti kertonut tulojani, halusin vain nostaa esille myös toisen näkökulman, kun usein keskustellaan pienituloinen nainen vs menestyvä mies.

    Ihanaa ja tunnelmallista syksyä!

    • Kiitos erilaisesta näkökulmastasi, nekin ovat aina tervetulleita! :)

      Hienoa että vaikka tienaat, silti arvostat ekologisuutta ja ns. kestäviä arvoja. Eikä se todellakaan aina niin mene, että kaikki parempi tuloiset olisivat ”snobeja” tai tuhlareita. Ja selkeästi sinulla on hyvä suhde rahaan, sillä se ei ole tehnyt sinua onnelliseksi tai onnettomaksi. Osoittaa jotain arvomaailmastasi.

      Jännä kyllä että monille miehille se on turn off jos nainen tienaa hyvin. Onkohan kyse nimenomaan alemmuuden tunteesta jos oma palkka on sitten pienempi? Ehkä tarvitset rinnallesi miehen, joka tienaa ainakin saman verran kuin sinäkin, jolloin asetelma on ns. tasavertainen. ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 22
Tykkää jutusta