Paljonko palkkaa on riittävästi?

Alkuviikko on menty bloggaamiseen, työntekoon ja rahan kulutukseen liittyvillä teemoilla, joten jatketaas vielä hieman aiheen parissa! Tänään haluankin avata ajatuksiani hieman palkasta ja siitä, paljonko rahaa kuukaudessa on riittävästi? Miten suurta roolia raha elämässäni ylipäänsä näyttelee ja miten koen nykyisen elämäntilanteeni rahallisessa mielessä verrattuna aikaan, kun minulla oli vielä tasaisen säännölliset kuukausitulot?

Itseltäni löytyy tosiaan kokemusta hyvin monenlaisistakin palkkatuloista. Olen tehnyt työtä provisiopalkalla, kuukausi- ja tuntipalkkalaisena, vuorotyöläisenä (vuorotyön lisät aiheuttavat palkan vaihtelua) sekä nyt viimeisimpänä freelancerina/kevytyrittäjänä. Eniten tienasin silloin, kun sain säännöllistä kuukausipalkkaa toimistotyöstä sekä siinä ohessa vielä blogistani. Parhaimmillaan bruttotuloissani on liikuttu siis jossain 3500 €/kk paikkeilla. Monelle tuo on vähän mutta mielestäni tuollaisella summalla tulisi ainakin yhden ihmisen elää jo aika mukavasti. Vaikkakin pakko näin jälkikäteen myöntää, että vaikka tuohon aikaan puolitin vieläpä vuokran ja muut kulut silloisen miesystäväni kanssa, olivat rahani silti aina loppu enkä tehnyt kulutusmielessä kovin fiksuja valintoja. Raha on vähän sellainen asia että mitä enemmän sitä tienaa, sen arvo muuttuu kuin huomaamatta.

Arvotan rahan suhteellisen alas omalla prioriteettilistallani. En ole koskaan ollut mitenkään rahakeskeinen ihminen saatikka arvottanut muita ihmisiä sen perusteella, paljonko he tienaavat. Pidän saman arvoisina niin apurahataiteilijoitakin kuin vaikka niitä johtotehtävissä toimivia henkilöitä. Sen olen kuitenkin huomannut tutustuessani eri alojen ihmisiin, että se tietty tulotaso ja työ usein yhdistää. Taiteilijoiden maailmankatsomus on usein aika kaukana pankkiirien maailmankatsomuksesta ja päinvastoin. Tietenkin aina on poikkeuksia mutta tämä on minun havaintoni. Itse henkilökohtaisesti huomaankin viihtyväni parhaiten ihmisten seurassa, joille raha ei näyttele elämässä mitenkään kovin suurta roolia tai vaikka näyttelisi, asiaa ei korosteta. Sellainen rahaan keskittyvä elämäntyyli on mielestäni vaan jotenkin niin kylmää ja persoonatonta. Enemmän kunnioitankin ihmisiä, jotka tekevät asioita intohimo ja rakkaus edellä – tavoitellen jotain sellaista, joka tekee aidosti onnelliseksi eikä ole katoavaista kuten raha on. Olen pehmeiden arvojen vaalija ja mieluummin tienaan vähemmän ollen onnellinen kuin enemmän ollen onneton. Tietenkään nämä asiat eivät ole aina sidottuna toisiinsa mutta omassa elämässäni raha ei ole tosiaan koskaan tuonut mukanaan onnellisuutta. Itse asiassa yksi onnettomimmista ajanjaksoista liittyy nimenomaan aikaan, kun tienasin eniten ikinä.

Palatakseni vielä tuloihin ja sen kysymyksen äärelle, paljon palkkaa on riittävästi, on mainittava että se riittävän määrehän on meistä jokaiselle omanlaisensa. Itse voin sanoa että pari tonnia kuukaudessa (bruttona) on helpostikin riittävästi tällaiselle yksin elävälle mutta tuskin nelihenkiselle perheelle. Myös lainojen määrä vaikuttaa, eli ymmärrän ettei asunto- ja autolainaa maksaville välttämättä riitä muutama tonni kuukaudessa. Tärkeintä on mielestäni se, ettei raha aiheuta stressiä ja pakollisten menojen jälkeen jää käyttörahaa sekä pieni erä säästöönkin. Nykyään kuukausituloni on hyvin vaihtelevaa, eli jonain kuukausina tulee enemmän, kun taas toisina vähemmän. Vaikka minulla onkin kiinteä kuukausitulo ja ikään kuin sellainen ”pohja” blogin ja sosiaalisen median töiden kautta, vaikuttaa paljon myös se miten saan yhteistöitä myytyä tai kuinka aktiivinen olen itse myynnin suhteen. Pyrin yleisesti siihen että joka kuukausi blogissani olisi yksi kaupallinen kampanja, eli saisin sitä kautta lisätuloa ja tässä olen pitkälti onnistunutkin. Välillä toki käy niin että myyn yhteistöitä mutta niiden julkaisu ajoittuu sitten yhteen sumaan ja tällöin saatan laskuttaa joku kuukausi huomattavasti enemmän. Tällainen elämäntyyli ei siis todellakaan sovi kaikille ja rahaan tulee kyetä suhtautumaan aika stressittömästi ja säästämään on pakko opetella.

Ainakin toistaiseksi itselläni on sujunut oikein kivasti blogitöiden saralla eikä vielä ole kovin usein ollut tilannetta, jossa olisi joutunut stressaamaan riittävätkö rahat normaaliin elämiseen. Tulevaisuudesta ei voi tokikaan tietää, eli pieni riskihän tässä on aina olemassa kuten kaikessa omaehtoisessa yrittäjähenkisessä työssä. Yksi asia mikä on muuten myös tässä kohtaa esiin nostettava, on Suomen progressiivinen verotus. Välillä mietin, onko mitään järkeä edes tienata vaikka muutamaa sataa enempää kuukaudessa, kun se loppupeleissä tarkoittaa veroprosentin nostamista ja täten ”hyöty” jää hyvin minimaaliseksi? Muistan tuon ainakin toimistotyö ajoilta, kun kuukausipalkan noustua satasilla, oli se hyöty käytännössä melkeinpä plus miinus nolla eikä oikein motivoivaa… Toinen asia on yrittäjyys, joka herättää itsessäni ristiriitaisia tunteita. Edelleenkään en siis ole perustanut omaa toiminimeä, koska epäilen sen rahallista kannattavuutta. Pienyrittäjillä on Suomessa vaikeaa – näin olen kuullut aivan liikaa ja liian usein. Tällä hetkellä laskutankin kevytyrittäjänä sekä freelancer -verokortilla, enkä toistaiseksi ole halunnut siirtyä tästä yhtään hankalampaan vaihtoehtoon. Tämä tyyli tuntuu huomattavasti mutkattomammalta ja esimerkiksi kevytyrittäjänä laskuttamisessa on se plussapuoli että jos asiakas ei maksa, en joudu itse hoitamaan tuota likaista osuutta vaan laskutuspalvelu hoitaa sen minun puolestani.

Se mikä on riittävästi palkkaa, on tosiaan paljon kiinni meistä itsestä ja elämäntyylistämme – ehkä myös tottumuksista? Toinen pärjää vähemmällä kuin toinen ja paljon tässä on kyse myös niistä opituista tavoista käyttää rahaa. Lapset tuovat menoihin oman eränsä ja ymmärrän, että esimerkiksi yksinhuoltajat ovat tiukilla. Jollekin se pari tonnia kuukaudessa on tosiaan paljon, kun taas toiselle se ei riitä edes niihin perus menoihin.

Saatteko te mielestänne riittävästi palkkaa? Ja millainen summa on idylli tulo kuukaudessa?

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (16)
  1. Kommentoin tuodakseni vähän erilaista näkökulmaa. Vanhempani ovat duunareita, lapsuudessa tultiin toimeen kovin pienillä tuloilla, vaikka en muista että siitä olisi merkittävää haittaa ikinä ollut. Lukiossa ollessa olin töissä ja kustansin itse lukion kirjat, ajokortin jne… Luin hyvän ammatin, nyt kuukausibrutto on n. 7000-8000€, veroprosentti tietysti korkea. Raha ei ole milloinkaan tehnyt minua onnettomaksi tai onnelliseksi. Tosin nykyisin en usein kehtaa kertoa tulojani, ulkopuoliset leimaavat helposti ”snobiksi” tai olettavan koko elämän olevan helppoa, kun kuukausittain tilille kilahtaa tietty summa. Olen kiitollinen tuloistani, silti rakastan ekologisuutta, säästämistä (etenkin luonnon kannalta). Vältän turhan ostamista. Ravintolassa on mukavaa kun saa maksaa laskun perheen kanssa syömässä, he tietävät, että omat resurssini ovat siihen parhaat. Ehkä rohkeaakin väittää, että olisin yhtä tyytyväinen pienemmällä palkalla. Miehille tämä ansiokysymys tuntuu olevan aika turn off. Olen sinkku, hyvä asema työelämässä ja menetys tuntuu karkottavan monet 🙂
    En ole ikinä aiemmin julkisesti kertonut tulojani, halusin vain nostaa esille myös toisen näkökulman, kun usein keskustellaan pienituloinen nainen vs menestyvä mies.

    Ihanaa ja tunnelmallista syksyä!

    1. Kiitos erilaisesta näkökulmastasi, nekin ovat aina tervetulleita! 🙂

      Hienoa että vaikka tienaat, silti arvostat ekologisuutta ja ns. kestäviä arvoja. Eikä se todellakaan aina niin mene, että kaikki parempi tuloiset olisivat ”snobeja” tai tuhlareita. Ja selkeästi sinulla on hyvä suhde rahaan, sillä se ei ole tehnyt sinua onnelliseksi tai onnettomaksi. Osoittaa jotain arvomaailmastasi.

      Jännä kyllä että monille miehille se on turn off jos nainen tienaa hyvin. Onkohan kyse nimenomaan alemmuuden tunteesta jos oma palkka on sitten pienempi? Ehkä tarvitset rinnallesi miehen, joka tienaa ainakin saman verran kuin sinäkin, jolloin asetelma on ns. tasavertainen. 😉

  2. Olen pienehkössä yrityksessä töissä asiakaspalvelun, sisällöntuoton ja sosiaalisen media parissa ja ilokseni saan tästä noin kahden tonnin bruttopalkkaa. Koen sen melko hyvänä, sillä työ ei stressaa, saan itse päättää työaikani, työyhteisö on mukava ja saan aika vapaasti työskennellä. Palkka riittää minulle hyvin, sillä lapsia tai asuntolainaa ei ole. Olen ollut pitkään palvelualalla ja esimerkiksi ketjuhotellissa on aika painajaista, todella raskasta ja kuormittavaa seisoa koko päivä ja tehdä sataa asiaa yhtäaikaa ja bruttopalkka jää 1600 euron kieppeille.

    1. Kuulostaa ihanalta! Itselläni on hieman vastaava tilanne, eli teen sitä mitä haluan ja vaikka kuormittavuudesta en ole aina samaa mieltä, kyllä saan itse sumplia omat aikatauluni ja minulla on sellainen ihana vapaus elää tätä elämää! Mutta tosiaan täälläkin on kokemusta monestakin muusta fyysisesti rankemmasta työstä, jonka vuoksi tätä tietä nyt osaakin arvostaa. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *