Tuli niin paha mieli…

Moni teistäkin on varmasti perillä EVS -show Sara Sieppi -kohusta? Itse katsoin kyseisen haastattelupätkän vasta eilen ja rehellisyyden nimessä järkytyin. En oikeastaan siksi, että Maria kyseli Saralta someen liittyviä kysymyksiä tai kyseenalaisti hänen elämäntyyliään, vaan järkytyin Marian kylmyydestä ja tavasta esittää kysymykset. Hän oli todella päälle käyvä eikä antanut vastapuolelle kunnolla mahdollisuutta kertoa ammatistaan yhtään sen enempää. Näin Sarassa niin selkeästi sellaisen hädän, järkytyksen ja pelon, johon voin itsekin samaistua. Olen nimittäin minäkin kohdannut elämässäni lukuisia kertoja tietynlaista kylmää kohtelua täysin tuntemattomilta, johon liittyy oletusarvoinen määre siitä, mitä minä olen. En tiedä onko tuollainen kohtelu aina jollain tapaa sidonnaista ulkonäköön mutta järkyttävää se on. Minulla tulikin niin paha mieli Saran puolesta, koska jollain tapaa näin hänessä itseni. Herkän ja kiltin tytön, joka tulee usein vaan täysin väärin ymmärretyksi.

Jos Maria kannattaa feminismiä, mielestäni se ei kyllä täysin haastattelusta ilmi tullut. Itselleni tuli enemmänkin sellainen vastakkainasettelun tunne ja fiilis siitä, että Maria on jo päättänyt ennen Saran tapaamista, mitä mieltä hän naisesta on. Missä empatia ja kunnioitus toista ihmistä kohtaan? Haastattelu tilanteesta tuli mieleen myös puhdas halveksinta ja kiusaaminen. Saran luomaa sosiaalisen median brändiarvoa laitettiin ikään kuin kovalla kädellä alas ja annettiin ymmärtää, että hänen elämänsä on pelkkään liiba laabaa vaikka jokainen varmasti tietää, että aina kaiken kauniin takana on myös rosoisuutta. Eikä ole muuten itsestäänselvyys kasvattaa yli 100 000 seuraajan Instagram-tili! Jos jokainen seuraaja on oikea ihminen eikä ostettu, on se oikeasti aikamoinen määrä…

Vaikka en olekaan kaikesta täysin samaa mieltä Saran kanssa, eli mielestäni sosiaalisessa mediassa tulisi tuoda esiin muutakin kuin kiiltokuvapintaa ja voin sanoa olevani feministi (siis täysin, voiko sitä edes puolittain olla?), silti haastattelu antoi tosiaan hieman negatiivisen kuvan siitä, mitä työ sosiaalisen median parissa on. Tämä johtui tietenkin siitä ettei Sieppi saanut mahdollisuutta kertoa vaan jauhot laitettiin suuhun jo heti haastattelun alussa. Kyseinen asia ärsyttää itseänikin paikoitellen, sillä etenkin hieman vanhempi sukupolvi tuntuu ajattelevan, ettei tällainen sosiaalisen median parissa tehtävä työ ole oikeaa työtä. Tällä hetkellä luonnoksissani onkin ”Bloggaajan työviikko” -aiheinen postaus, jonka tulen lähiaikoina julkaisemaan. Tuosta voi sitten miettiä, onko bloggaaminen työtä vai ei – kohdallani siis.

En tiedä olenko ainut, mutta olen ollut huomaavinani jo Yökylässä -ohjelman aikoihin Marian haastattelutyylissä sellaista ennakko asennoitumista haastateltavaa kohtaan? Yksi mieleeni jäänyt kerta on se, kun Maria oli Räsäsen Päivin luona kylässä. Päivi oli mielestäni aivan ihana ja Maria puolestaan jo etukäteen päättänyt, että Päivi on ärsyttävä ihminen. Ymmärrän tietenkin, että ihmisistä luodaan mielikuvia heidän käytöksensä perusteella, enkä itsekään allekirjoita Räsäsen aatteita mutta silti. Missä on sellainen kunnioitus ja empaattisuus kanssaihmisiä kohtaan? Ja tässä ei mielestäni voida vedota siihen Marian tyyliin tai rooliin, sillä hän oli hyvin toisenlainen muiden Yökylässä vieraiden kanssa… Jollain tapaa tämä harmittaa itseäni, sillä pidin kovasti esimerkiksi Marian kirjasta ja siellä oli niin paljon asioita, joihin saatoin samaistua. Tokikaan tämä ei poissulje sitä tosiasiaa, että kirja oli hyvä mutta torstain EVS aivan paskaa.

En tiedä olenko ainut ohjelmasta suorastaan järkyttynyt mutta minuun haastattelupätkän näkeminen vaikutti negatiivisella tavalla. Tuli niin paha mieli ihan jo Saran sekä oikeastaan kaikkien meidän muiden sosiaalisen median alalla työskentelevien puolesta. Jäin myös miettimään jälleen kerran sitä, että mikä  osuus tähän kaikkeen on Saran kauniilla ulkonäöllä? Antaako kauneus oikeutuksen sille, että ihmistä saa laittaa alas – ettei vaan pääsisi ylpistymään? Välillä itsestänikin tuntuu, että näin taitaa tässä maailmassa olla. Vaikka kauneudella saattaa saada paljon anteeksi, sen vuoksi voi joutua myös sietämään negatiivista kohtelua ja vakuuttelemaan, että on ihan oikeasti muutakin kuin se pelkkä ulkokuori. Tietenkin toivon ettei näin tässä tapauksessa ole mutta tulipahan nyt vaan mieleen…

Elämä jatkuu mutta oli vaan pakko ottaa asiaan kantaa, sillä niin paljon tuo haastattelupätkä minuun eilen vaikutti ja jäin sitä pohtimaan. Se tuntui jollain tapaa jopa henkilökohtaiselta ihan jo pelkästään työni ja omien kokemuksieni tiimoilta.

Heräsikö teillä ajatuksia kyseisestä haastattelusta?

 

Kuvat: Iines / edit: minä