Mihin blogikommentit katosivat?

Olen blogannut yli kahdeksan vuotta ja jos vertaan bloggaamista alkuaikoihin, ovat useat asiat muuttuneet. Moni asia parempaan, mutta osa mielestäni myös huonompaan suuntaan. Yksi tällainen huonompaan suuntaan mennyt juttu on mielestäni blogikommentointi, joka on vähentynyt vuosien mittaan hurjasti. Muistan, miten blogini alkuaikoina sain todella paljon kommentteja ja vaikka osa oli hyvin mauttomia ja ilkeitäkin, oli kommentointi silti säännöllistä – oikeastaan ihan päivittäistä. Ei tainnut olla yhtään postausta ettei sitä kommentoitu edes tavalla tai toisella. Olenkin usein miettinyt, mistä johtuu ettei blogitekstejä enää kommentoida samalla tavalla kuin ennen? Johtuuko se siitä, että kommentointi mobiilin kautta on haastavampaa (ja esimerkiksi omassa blogissani vieraillaan eniten mobiilin kautta), vai eikö jakseta enää keskittyä blogitekstin lukemisen lisäksi ajatusten vaihtamiseen? Vaatiiko se meiltä liikaa vai missä mättää?

Kommentoinnin väheneminen on kirjoittajalle kurjaa, tai näin sen ainakin itse koen. Kommentit ovat kuitenkin blogin suola ja se merkittävin tapa olla vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa. Toki analytiikasta voin tarkistaa vaikka päivittäin montako tuhatta ihmistä blogissa on vieraillut, mutta loppupeleissä se vasta surullista onkin jos kävijöitä on, eikä kukaan ei kommentoi. Tai en tiedä, voi olla että itse suhtaudun asiaan liian vakavasti? Voihan se olla ettei aihe vaan herätä ajatuksia tai kosketa omaa elämää, jolloin mitään annettavaa lisäarvoa siihen ei ole? Etenkin silloin jos kommentteja ei tule useampaan päivään, huolestun ja alan peilaamaan asiaa itseeni. Pitäisikö minun kirjoittaa enemmän jostain muusta, ovatko aiheet olleet tylsiä tai mielenkiinnottomia, vai mistä kiikastaa? Tiedän ettei monestikaan ole kyse mistään edellä mainitsemastani, mutta silti kommenttien puuttumattomuus herättää kirjoittajassa herkästi kysymysmerkkejä.

Toisaalta samaan aikaan kun kommentointi on vähentynyt, ovat yksityisviestit lisääntyneet. Yhä useammin saankin teiltä sähköpostia tai viestejä Instagramin puolella. En tiedä kertooko tämäkin siitä, että blogikommentointi alkaa olemaan liikaa aikaa vievää ja onkin helpompaa laittaa yksityisviesti? Vai onko kommentointi jotenkin hankaloitunut? Tuntuuko turhalta kommentoida blogiin, mikäli kukaan muukaan ei ole sinne tänään kommentoinut? Parhaimmillaan blogien kommenttiboksit ovat keskustelun herättäjiä ja mielipiteiden jakajia, jolloin niitä voi olla paitsi kirjoittajan, myös lukijan mielenkiintoista lukea. Itse ainakin huomaan että lukiessani muiden blogeja klikkaan herkemmin auki ne tekstit, joita on kommentoitu useamman kerran kuin tekstit, joissa ei ole laisinkaan kommentteja. Tuokin on sinällään jännä huomio jopa itseltänikin, että eihän kommenttien määrän kuuluisi millään tapaa vaikuttaa blogitekstin kiinnostavuuteen.

Myös kommenttien laatu on muuttunut ja huomaan ettei negatiivista tai asiatonta kommentointia tule enää samalla tapaa kuin vielä viisi vuotta sitten, mikä on toki positiivista! Muistan miten aikaisemmin ihmisillä ei ollut oikein minkäänlaista filtteriä ja kommentteja tuli aivan laidasta laitaan. Toki moderointi varmasti vaikuttaa, mutta itsehän julkaisen 98 % kommenteista, eikä ongelmia asiattomien kommenttien kanssa ole vuosiin ollut. Voihan se myös olla etten herätä ihmisissä enää niin paljon negatiivisia tunteita kuin aikaisemmin, tai sitten blogien kommenttiboksit ovat yleisesti ottaen muuttuneet siistimmiksi ja asiaton arvostelu siirtynyt mm. Jodelin puolelle? Paljon puhutaan myös siitä, ovatko blogit kuolemassa ja jos yleisesti blogien kommenttointia seuraa, voisi näin ehkä ajatella. Itse en kuitenkaan usko siihen että niin tulee käymään. Vaikka liikkuva kuva ja lyhyemmät tekstit Instagram-kuvien alla ovat vieneet blogiteksteiltä sijaa, on pidemmissäkin ja ajatuksia herättävissä teksteissä edelleen voimaa!

Olen tosiaan pohtinut kommentoinnin vähäisyyttä jo pidempään ja välillä sitä kovasti harmittelen. Toki ymmärrän että kommentointi on aikaa vievää, eikä tekstin tarkoitus ole painostaa ketään väkisin kommentointiin. Kommentoinnin tulee lähteä omasta halusta ja mielenkiinnosta. Se mikä itseäni ehkä kuitenkin eniten kiinnostaa, on syy kommentoinnin vähäisyydelle. Miksi kommentteja ei tule enää samalla tapaa kuin aikaisemmin ja onko tähän kenties olemassa jotain päteviä syitä?

Olisi mielenkiintoista kuulla miksi juuri sinä et kommentoi blogitekstejä jos et niitä kommentoit? Tai mikä puolestaan saa kommentoimaan? Kertooko kommenttien vähäisyys tekstin tylsyydestä vai onko sillä mitään tekemistä sen kanssa?

 

Kuvat: Taru / edit: minä

Tärkeimmät arvot ihmissuhteissa

Olen pohtinut viime aikoina paljon arvomaailmaa ja niitä arvoja, joita arvostan ihmissuhteissa. Mitkä arvot ovat itselleni tärkeitä niin ystävyys- kuin parisuhteessakin? Uskon nimittäin siihen, että hyvät arvot tekevät onnelliseksi. Ne lisäävät tyytyväisyyttä elämässä ja saavat meidät tuntemaan olomme turvalliseksi. Itselleni ehkä tärkeimpiä arvoja elämässä ovat aina olleet pehmeät arvot eli rehellisyys, luottamus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, lähimmäisen rakkaus, oikean ja väärän tunnistaminen, vastuuntunto sekä empatiakyky. Ihmissuhteissa kuitenkin ehkä se kaikista tärkein arvo on rehellisyys. Rehellisyyden merkitys erityisesti on korostunut itselleni ja huomaan, että odotan ihmissuhteilta selkeyttä sekä kykyä rehelliseen kommunikointiin. Myös sellainen pinnallinen kaveeraaminen suorastaan ällöttää, enkä ole kiinnostunut ihmissuhteista, joissa ei ole sen syvempää aspektia. Erityisesti sitä olen miettinyt, miten paljon ihmiset ovat valmiita tekemään toistensa puolesta? Usein nimittäin huomaa, miten sinulta odotetaan palveluksia, mutta päinvastaisessa tilanteessa apua ei heru.

Nykypäivänä huomaa kyllä todella selkeästi, miten useamman arvomaailma on päälaellaan. Lähimmäisistä ei välitetä aidosti, eletään omat tarpeet, maine, valta ja kunnia edellä sekä vaalitaan hyvin pinnallisia arvoja rahasta materiaan. Ihmiset ovat itsekkäitä ja toisilta halutaan asioita, mutta mitään ei olla valmiita antamaan takaisin. Valitettavan paljon näkee myös sitä, että ihmisten kustannuksella pelaillaan eikä omista teoista kanneta minkäänlaista vastuuta. Olen nähnyt tällaista todella paljon – vähän liikaakin. Vaikka olen aina ajatellut että voin itse vaalia parempaa arvomaailmaa ja olla välittämättä huonosta käytöksestä, en ole aina itsekään siihen pystynyt. Jossain kohtaa imin itseeni herkkänä vaikutteita ja olipa minullakin lukuisia ihmissuhteita, jotka olivat kovin pinnallisia ja katsoin asioita läpi sormien. Jo pidempään olen kuitenkin huomannut, etten enää pysty ulkoistamaan itseäni tuosta kaikesta, jos olen arvomaailmalta vääränlaisten ihmisten seurassa. Voin huonosti nähdessäni pinnallisia ihmissuhteita, valehtelua, empatiakyvyn puutetta sekä sitä, että ihmisillä pelaillaan. En pysty aidosti nauramaan noiden tyyppien seurassa, sillä mietin jatkuvasti mitä kaikkea tämän takana oikeasti on. Olen kai jotenkin herkistynyt asian suhteen, mutta nykyään haluan viettää aikaani ainoastaan ihmisten seurassa, joiden seurasta aidosti nautin ja joiden kanssa arvomaailmat todella kohtaavat.

Uskon hyvien arvojen voimaan ja siihen, että rehelliset ihmissuhteet ovat niitä, jotka toimivat parhaiten ja kantavat elämässä. Rehellisyyden ilmapiirissä voimme tuntea miten saamme olla juuri sellaisia kuin olemme, ja meidät hyväksytään omana itsenämme. Ei ole turhaa salailua, kulisseja tai jatkuvia valheita. Koen että elämässäni on tällaisia läheisiä ja ihania ihmissuhteita, eli älkää ymmärtäkö aikaisemmin mainitsemastani väärin. Siitä huolimatta omia arvojaan on toisinaan hyvä punnita. Onko niiden kanssa edelleen linjassa, jossa kokee voivansa hyvin ja elävänsä mahdollisimman hyvää elämää? Huonot ihmissuhteet vaikuttavat meihin negatiivisesti, usein jopa huomaamatta ja vaikka ajattelisimme, ettei tuon toisinaan porukassa mukana kulkevan tutun huono arvomaailma vaikuta omaani, saatamme olla hyvinkin väärässä. Ellemme ole jatkuvasti skarppina, voimme sokaistua kuin vahingossa ja alkaa katsomaan asioita läpi sormien. Tällöin vääryydestäkin tulee hyväksyttyä – ihan vaan vahingossa. Usein sellainen pienen välimatkan ottaminen asioihin on kuitenkin juttu, mikä saattaa kirkastaa meille aika paljon.  Ja sanonta seura tekee kaltaisekseen, pitää muuten aika hyvin paikkansa…

Farkut Monki (vanhat) / Neule UFF / Korvakorut Fida

Olen kirjoittanut arvoista muutamia kertoja ennenkin, mutta mielestäni aiheen tärkeyttä ei voi koskaan ylikorostaa. Moni hyvänkin arvomaailman omaava nimittäin välillä poikkeaa polulta ja havahtuu tekemästä jotain sellaista, joka ei sovi ollenkaan omiin arvoihin. Tämä on elämää ja tokikaan emme aina pysty täydellisyyteen, sillä jokainen meistä mokailee. Koen silti, että silloin kun on kosketuksissa omaan tunnemaailmaan, on helpompi tunnistaa oikea ja väärä – tehdä itselleen oikeita valintoja. Tunneyhteys omaan sisimpään auttaa meitä myös tunnistamaan sen, missä meidän on hyvä, tai puolestaan huono olla.

Yksi tärkein asia itselleni ihmissuhteissa onkin arvomaailma ja se, että arvot kohtaavat. En voisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa jolle pettäminen ei ole ehdoton ei, tai rahan tekeminen on elämän tärkein asia. Ystävyyssuhteissakin vaadin hyvin samankaltaisia arvoja, sillä ne yhdistävät ja tuovat ihmissuhteeseen molemminpuolista ymmärrystä sekä arvostusta. Minun on esimerkiksi vaikea kunnioittaa arvoja, joiden puolella en itse seiso. Vaikka pyrin ymmärtämään erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä, koen vaikeaksi olla erittäin läheinen ihmisen kanssa, jolla on täysin päinvastainen arvomaailma kuin itselläni. Arvomaailma voikin joko yhdistää tai erottaa. Ja tässä kohtaa on myöskin mainittava, että omasta arvomaailmastaan ei tulisi koskaan luopua muiden vuoksi! Se on yksi pahimmista virheistä jonka voi itseään kohtaan tehdä ja tuo muuten kostautuu ennemmin tai myöhemmin.

Pidetäänhän siis omista arvoista kiinni ja pysähdytään aina säännöllisin väliajoin punnitsemaan niitä! 

Herättääkö aihe teissä ajatuksia? Mitkä arvot koette ihmissuhteissa tärkeimmiksi?

 

Kuvat: Taru / edit: minä