Muutama ajatus äitiydestä

Toivottavasti jokaisella äidillä on ollut ikimuistoinen päivä! Meillä tämän vuoden äitienpäivän toivotukset tosiaan menivät puhelinlankoja pitkin, nyt näin. Mietin tänään kuitenkin äiteyttä vaikken itse äiti (vielä) olekaan. Arvostan nimittäin todella paljon tuota loppuelämän pestiä ja jokaista äitiä. Äitiys on se elämänvaihe, jossa joku toinen henkilö laitetaan 100 % oman edun edelle ja se kuulemma muuttaa lopun elämää. Itse en ole mikään äitimäinen tyyppi, enkä oikein osaa vielä kuvitella itseäni huolehtimaan toisesta ihmisestä. Voi toki olla, että ajatukset vielä muuttuvat tässä vuosien varrella mutta toistaiseksi näin. En toisaalta tiedä voiko kukaan olla oikeasti valmis äitiyteen ennen kuin se vaan tulee kohdalle. Tai voiko siihen ylipäänsä valmistautua?

Itse olen saanut omalta äidiltäni paljon eväitä elämään. Eniten ehkä arvostan niitä suuria elämänarvoja, jotka hän on minulle matkaan pakannut. Äidiltäni olen myös saanut rohkeuden olla sellainen, kun olen. Hän aina opetti minulle, että älä ole kuin muut vaan kulje omaa polkuasi ja sano rohkeasti mielipiteesi. Tuo neuvo on palvellut aika hyvin elämässäni ja tehnyt minusta itsenäisen, sekä vahvan naisen. Meidän perheen naiset selviävät nimittäin mistä vaan! Uskon myös, että oman äitini ohjeet ja neuvot kantavat vielä sukupolvelta toiselle, jos sitä jälkikasvua joskus itselleni siunaantuu.

Äsken asunnollamme siivoillessa kokosin kollaasin muutamista kuvista, jotka bongasin vanhoista albumeista. Kuvat taitavat olla jostain sieltä 80-90 -luvulta, minä ja äitini -teemalla.

Oikein ihanaa äitienpäivää jokaiselle upealle äidille, etenkin omalleni!

mami