Ajatuksia

Tänään on ollut aika jännä päivä. Parikin seikkaa, jotka pysäyttäneet miettimään asioita syvällisemmin. Välillä huomaan itse ainakin vain painavani eteenpäin ja jättäväni syvällisemmät pohdinnat vähemmälle. Sanotaan näin, että tässä keväällä sattunut itselleni sen verran raskasta ihmissuhde casea, että olen oikeastaan tarkoituksellakin porhaltanut eteenpäin ja koittanut jättää mahdollisimman vähän tilaa omille ajatuksille. Asioiden ajattelu on ahdistanut ihan pirusti. En ole itkenyt viikkoihin ja olen huomannut olevani kyynisempi ja kovempi kuin ennen. Kamalaa, en halua olla sellainen. Itselläni väistämättäkin pettymykset ihmisiin saavat aikaan sen, että tulen kyyniseksi ja epäluuloiseksi. En usko, saati luota enää juuri kehenkään muihin, kuin omiin läheisiini. Ja nuo tunteethan hohkaavat ihmisestä, se on ikävä kyllä taivaan tosi.


En ole ehkä koskaan ollut helpoiten lähestyttävä ihminen, vaikka olen sosiaalinen, olen kuitenkin todella varovainen. Epäilen ihmisten aikeita ja tarkoitusperiä. Pelkään niin paljon pettymyksiä ja sitä tunnetta, että maailma romahtaa. Olen myös kokenut sen, kuinka tuntemani ihminen on tehnyt jotain sellaista, etten ole voinut ymmärtää olenko edes tuntenut ihmistä koskaan. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Tuo saa ihmisen väistämättäkin enemmän varpailleen.

Tänään olen kuitenkin havahtunut taas kerran siihen, että tuo on täysin väärä ajattelutapa. Aiheutan sillä vain hallaa omaan elämääni, sekä jopa ympäristööni. Elämästä ei saa niin paljon irti jos pelkää ja varoo. Jos en anna itsestäni mitään, en myöskään saa mitään. Ihailen sellaista positiivista asennetta ja elämänkatsomusta. Ihmisiä, jotka vilpittömästi uskovat hyvään ja siihen, että täällä pallolla on hyviäkin ihmisiä. Harmittaa, että olen itse kadottanut tuota ajatusmaailmaa nyt aika paljon. 

Uskon siihen, että meitä pysäytellään välillä erilaisten asioiden kautta tai elämäämme ohjataan ihmisiä, jotka saavat meissä aikaan jotain uutta. Itselleni tämä päivä oli sellainen, että tajusin taas kuinka elämä on elämisen arvoista ja siitä pitää tosissaan nauttia. 
Haluan voida hymyillä ihmisille ja levittää hyvää mieltä muillekin. Se mitä olimme eilen ei määritä sitä mitä voimme olla tänään. 
Tällaista päässäni on pyörinyt tänään.Toivottavasti myös moni siellä ruudun takana muistaa aina välillä pysähtyä miettimään elämää ja suhtautumistaan muihin pallolla eläviin. Koitetaan rakastaa, ei anneta sijaa vihalle, kyynisyydelle eikä muillekaan hirveille tunteille meissä!  Ihanaa Helatorstaita kaikille! <3
Kommentit (18)
  1. Suosittelen Kiitos hyvää -blogia, sieltä itse olen löytänyt tukea 🙂 ”We do not see things as they are, we see things as we are.” <3

    1. Okei, pitääkin kurkata mikä blogi kyseessä.
      Halauksia!

  2. Tää oli taas ihan kuin omasta suusta 🙂 Oon miettinyt niin paljon just noita samoja juttuja viimeaikoina ja huomasin itsekin jokin aikaa sitten tuon itselleni aivan uuden tunteen, että tuntee olevansa jotenkin kovempi/kylmempi, vaikka en sitä todellakaan haluaisi. Ehkä se on vain osa kasvua, eikä se tunne siitä kehity, jos ei vaan halua (toki jos pelkkiä pettymyksiä tulee jatkuvasti, niin ehkä sitä ei vaan lopulta välitä) 🙂 Kyllä mä silti uskon, että uskallan vielä heittäytyä kun sopiva tilaisuus tulee, vaikka välillä koenkin nykyään olevani jopa vainoharhainen kun mietin toisten osapuolien motiiveja ihmissuhteissa.

    Se on kaikista parasta, kun tulee eteen jotain, mikä saa unohtamaan nuo negatiiviset kokemukset ja uskomaan, että joskus olisi se hetki kun itselle tapahtuisikin jotain pelkästään hyvää! Sen takia ei pitäisi pelätä, että pystyy ottamaan sen hyvän sitten vastaan 🙂

    Ihanaa ja hymyileväistä viikonloppua!<3

    1. Meillä on ehkä samoja kokemuksia moneltakin osaa, koska ajatukset käyvät yhteen. Hassua. 🙂
      Joo, vainoharhaisuus on tuttua etenkin ihmissuhteissa. Itse olen ollut lähinnä sillä moodilla, että olen jopa miettinyt ettei tässä maailmassa ole edes mahdollisuuksia enää saada parisuhdetta jossa kumppani haluaisi olla vain minun kanssa. Moniavioisuus kun on enemmänkin se ”the juttu” nykyään. Tuota asennetta pyrin nyt muuttamaan juurikin positiivisempaan suuntaan. En halua olla tuollainen negailija. 🙁 …vai realisti?

      Kaikkea hyvää sinulle! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *