Epäsuosittuja mielipiteitä

Bodaavat ja erityisen lihaksikkaat miehet eivät kiinnosta sitten yhtään. Oli pinnallista tai ei, niin en oikein viehäty kovin lihaksikkaista miehistä, enkä ole koskaan kuolannut esimerkiksi six-packin perään. Koetin miettiä, onko yhdelläkään miehistäni koskaan ollut jäätäviä lihaksia ja vastaus on, että ei. Normaali vartalo on mielestäni kymmenen kertaa parempi, koska se viestii ainakin itselleni siitä, että ihminen osaa muutakin kuin tuijottaa kaloreita tai niitä salitoistoja. En kylläkään tarkoita tällä sitä, että päinvastaisesti sohvaperunoista viehättyisin mutta sellainen terve keho ja terve suhtautuminen treenaamiseen on parasta miehissäkin!

En välitä auringon ottamisesta. Kyllä, entisestä auringonpalvojasta on tullut vuosien mittaan auringonottoon tympääntynyt. Yksi kerta itseruskettavaa niin olet saman värinen kuin olisit maannut viikon Karibialla ja vieläpä saat värin turvallisesti. Ei sillä, kyllä auringossa vietän lomilla edelleen aikaani, sillä viime kerrat matkaseuralaiseni on ollut sellainen, joka on auringossa makaamisesta pitänyt. Jos olisin matkalla henkilön kanssa, joka ei haluaisi olla auringossa, en minäkään olisi. Auringossa makaaminen on loppupeleissä aika tylsää ja kyllä, minäkin pelkään sitä ihoni vanhenemista.

Pidän aborttia ihmiselämän riistämisenä. Tämän perustelen sillä, että jokainen ihminen – jo alkiokin on uusi elämä ja siitä on kasvamassa ihminen, jolla on aivot, keho, sielu. En kuitenkaan tuomitse ihmisiä, jotka abortin tekevät vaan ymmärrän täysin, miksi joskus lapsi ei ole tervetullut maailmaan. Ja toki asia on täysin eri jos lapsi todetaan vaikka vaikeasti kehitysvammaiseksi. Olen kuitenkin itsekin muutamat kerrat sinkkuna ollessani raskautta pelännyt ja aina miettinyt, että tekisin abortin jos olisin raskaana. Tämä ei tietystikään poissulje sitä, että kyse on ihmisen elämän riistämisestä enkä hyväksyisi tuossa tapauksessa omaakaan tekoani.

Kylien huulituotteet eivät ole sen kaiken hehkutuksen arvoisia. Ostin tosiaan itse muutaman Kylien huulivärin kesällä ja pakko sanoa, että aivan turhaan hehkutettuja tuotteita, eivätkä missään nimessä sen parempia kuin vaikka NYX -merkin tai Avonin vastaavat mattavärit! En missään nimessä ymmärrä sitä maniaa kyseisten huulivärien ympärillä, sillä todellakaan ero ei ollut kummoinen eikä varsinkaan positiivisessa mielessä…

Inhoan villasukkia – siis oikeasti inhoan! Pienenä en kyennyt käyttämään edes villapaitoja kutittavan materiaalin vuoksi mutta nykyään olen sentään siinä suhteessa karaistunut. Villasukat ovat kuitenkin itselleni edelleen yksi ällötys ja en tajua kuinka ihmiset pystyvät jopa nukkumaan ne jalassa. Jaloissani ei ole erityisen hyvä ääreisverenkierto mutta siltikään en pysty käyttämään villasukkia. Mieluummin vaikka palelen kuin laitan nuo kutittavat ja paksut sukat jalkaani.

Mielestäni Suomi ei ole valmis homoseksuaali presidenttiin. Tiedän, että tämän ääneen sanominen varmasti nostaa osalla karvat pystyyn mutta koska meitä huomattavasti vanhempi sukupolvi on vielä olemassa, niin mielestäni täällä ei vaan olla valmiita. On varmasti eri asia parinkymmenen vuoden päästä mutta ei vielä. Ei kyllä sillä, että minulla olisi mitään homoja vastaan mutta en vaan usko Suomen valmiuteen tässä asiassa. Mielestäni Sauli on ollut aivan loistava presidentti kaikin tavoin ja toivon hänen jatkavan seuraavalle kaudelle.

Inhoan joulun laittamista ja kaikkea sitä hössötystä, mikä siihen kuuluu. Onneksi näin itsekseen tuota juhlaa ei tarvitse sen koommin laittaa, vaan voi kävellä valmiiseen joulupöytään. Kuitenkin se kaikki hössöttäminen, lahjojen hankinta, stressi ja muu vouhotus on mielestäni aivan naurettavaa. Lapsena olin todellinen jouluihminen mutta nykyään sen merkitys on kyllä muuttanut muotoaan. Mieluiten söisin vaikka kaikkea muuta kuin jouluruokia ja ylipäänsä viettäisin aivan normaalia viikonloppua.

Kengät River Island / Neule Monki / Laukku second hand / Baskeri second hand

Jos tulisi valita, ottaisin ennemmin kissan kuin koiran. Mielestäni kissat ovat huomattavasti koiria älykkäämpiä ja nimenomaan itseisarvonsa tuntevia eläimiä. Kissat ovat siistejä, ylväitä ja hienoja eläimiä. Ne ovat myös helpompia kuin koirat, koska eivät kaipaa päivittäistä lenkittämistä ja pärjäävä itsekseenkin muutaman päivän jos ruokaa sekä vettä on vaan tarjolla. Ei sillä, rakastan ylipäänsä kaikkia eläimiä mutta kyllä kissa silti aina koiran voittaa!

En erityisemmin pidä Zarasta. Tuntuu, että useamman suosikki liike on nimenomaan Zara ja olihan se sitä joskus itsellenikin. Olen kuitenkin viime vuosina kyllästynyt koko liikkeeseen ja sen tarjontaan, enkä nykyään käy siellä juuri koskaan. Mielestäni ylihinnoiteltua tavaraa, jonka laatu on kaukana hyvästä. Pidän huomattavasti enemmän H&M:stä sekä Monkista, jotka ovatkin oikeastaan ainoat vaatetusliikkeet, joissa nykyään edes jaksan vierailla second hand -liikkeiden lisäksi.

Oliko joukossa mielipiteitä, joihin voitte kanssani samaistua tai kenties seikkoja, joista olette täysin päinvastaista mieltä? 

Kuvat: Taru / edit: minä

9 x mitä sinkkuelämä on opettanut minulle?

Yksin oleminen ja eläminen on ehkä monelle kauhistus mutta itse en koe sitä mitenkään ahdistavana. Olen sivuuttanut aihetta ennenkin ja jälleen tässä yhteydessä voisin mainita, etten ole ollenkaan läheisriippuvainen ihminen. Toki eron jälkeen tilanne oli jonkun aikaa päinvastainen mutta se on täysin luonnollista. Kun on vuodet toisen ihmisen kanssa, toki sitä on outoa olla yksin kotona tai tehdä asioita ylipäänsä itsekseen. Menee aikaa, että elämästä saa taas kiinni mutta siitä se ylämäki sitten taas lähteekin.

Koska koen, että yksin oleminen on opettanut itselleni paljon, halusin tehdä aiheesta postauksen ja kasata tänne ne asiat, jotka tämä itsensä kanssa eläminen on minulle etenkin viimeisen parin vuoden aikana opettanut. Toki yksin oleminen opetti jo nuorempanakin mutta koen, että etenkin näin vanhemmalla iällä se on todella vaikuttanut minuun ja vieläpä huomattavasti vahvemmin.

Henkistä kasvua

Tämä kohta on ehdottomasti se tärkein! Olen nimittäin kasvanut parin vuoden aikana henkisesti todella paljon ja nimenomaan aikuisempaan suuntaan. Tunnen nyt itseni paremmin sekä ajattelen asioista syvemmin, koska elämä ajoi minut pisteeseen jossa tuli etsiä sitä syvintä olemusta itsestään. Toki tähän ajanjaksoon on kuulunut myös todella vaikeitakin hetkiä, mutta osittain niidenkin vuoksi olen joutunut henkisesti kasvamaan ja kypsymään.

Yksin oleminen ei ole noloa eikä häpeällistä

Aivan liian usein olen kuullut sinkkujen tuntevan häpeän tunteita omasta parisuhde statuksestaan ja kyllä itsekin häpesin alkuun sitä, että ero tuli ja epäonnistuttiin. Sinkku myöskin mielletään usein vähän sellaiseksi hylkiöksi, joka ei mahdu pariskuntailtoihin tai jota kukaan ei ”huoli”. Tuo ei kuitenkaan pidä paikkansa! Kyse nimittäin harvoin on siitä, etteikö ihminen löytäisi ketään vaan ennemminkin siitä, ettei ole oikea hetki tai aika suhteelle. Yksin eläminen ei ole millään tavalla häpeällistä vaan sanon tähän aina, että se on yksi parisuhdestatus muiden joukossa. Ylipäänsä ihminen voi olla kokonainen myös yksin eikä siihen tarvita aina toista ihmistä.

Olen hyvä juuri tällaisena – sinkkunakin

Eron jälkeen olin aika riekaleina henkisesti mutta viimein ymmärtänyt, että olen hyvä juuri tällaisena. Se, ettei suhde toiminut yhden kanssa ei tarkoita, etteikö se jossain kohtaa toimisi toisen ihmisen kanssa. Itsensä hyväksyminen ja se, ettei etsi itsestään vikoja on tärkeää. Kaikki ihmiset eivät sovi loppupeleissä toisilleen eikä siinä ole kyse yhtään enempää sinun hyvyydestä tai huonoudesta.

Tiedän paremmin, mitä haluan

Kun nyt mietin miesmakuani, on se muuttunut hyvin paljon kymmenessä vuodessa. Kirjoitin taannoin itse asiassa postauksenkin siitä, mitä mieheltäni haluan ja ehkä se tärkein seikka minulle onkin nykyään huumorintaju ja se, että toinen ihminen saa minut nauramaan. Myös henkinen yhteys ja hyvä olo ovat isossa roolissa. Näin vanhemmiten sitä tosiaan osaa jotenkin vaatiakin ihmissuhteilta enemmän ja nimenomaan niitä oikeita asioita.

Olen vahva yksinkin

Vaikka en olekaan koskaan ollut ehkä se kaikista heikoin ihminen ja parisuhteessakin minusta oli vastusta toiselle, sinkkuna sitä on kyllä oppinut entistä vahvemmaksi. Ja tällä en nyt tarkoita herkkyyden katoamista vaan sitä, että kokee selviävänsä asioista yksinkin. Osaa vaihtaa ne lamput tai avata viemärit. Ei ole piirun vertaa avuton ja kykenee tekemään kaiken saman kuin tekisi jos olisi kumppani. Kykenee myös seisomaan omilla jaloillaan ihan yksinkin eikä välttämättä tarvitse rinnalle toista ihmistä pitämään kiinni. Älkää ymmärtäkö tätä väärin, mutta sellainen tietynlainen itsenäisyys kyllä lisääntyy sinkkuna ollessa.

Ystävyyssuhteet ovat elämän suola

Koen, että sinkkuelämän myötä ystävyyssuhteeni ovat syventyneet. Vaikka en koskaan seurustellessa hylännytkään ystäviäni niin silti sinkkuna noista useampi suhde on kuitenkin vahvistunut – toisaalta osa on taas ehkä etääntynytkin. Ehkä juju on nimenomaan siinä, että yksin ollessa ne ystävät ovat se suurin tuki ja turva, kun taas parisuhteessa se kumppani. Sitä tekee enemmän asioita heidän kanssaan ja yhdessä suunnitellaan matkoja sun muuta.

Kun rakastaa itseään, on helpompi rakastaa myös toista

Tämä on myöskin seikka, jonka yksin oleminen on minulle opettanut. Vaikka ehkä jonkun mielestä klisee, itse väittäisin todeksi. Toki rikkinäinenkin voi rakastaa mutta helpompi on osoittaa välittämistä toiselle ihmiselle jos ja, kun on sinut itsensä kanssa. Kun on itsensä kanssa balanssissa, on suuremmat rahkeet onnistua myös parisuhteessa.

Varovaisuutta ihmissuhteissa

Tämä ei ehkä ole pelkästään hyvä asia mutta itsesuojeluvaistoa sinkkuna oleminen on kyllä opettanut. Alkuun sitä oli jotenkin niin sinisilmäinen, kun oli vallan unohtanut sinkkuelämän säännöt mutta nopeastipa ne jälleen oppi – kantapään kautta tietenkin. Sinkkuna oleminen on tehnyt varovaiseksi ja sitä oikeastaan miettiikin nykyään tarkemmin keneen luottaa, sillä kaikenlaisia tyyppejä on liikkeellä.

Yksinkin voi olla hauskaa

Sinkkuna oleminen ei mielestäni rajoita elämää millään tapaa. Se antaa enemmän vapauksia etkä koskaan ole kenellekään tilivelvollinen. Sinkkuelämän ei myöskään tarvitse olla tylsää tai millään tapaa puutteellista, vaan se voi olla aivan yhtä mielenkiintoista kuin parisuhde elämäkin. Parisuhteessa ollessa sitä toki ajattelee tietyistä asioista eri tavoin eikä voi toimia ihan niin vapaasti kuin yksin ollessa mutta sen ei todellakaan tarvitse olla tylsää. Jos se kohdallasi sitä on niin kannattaa pysähtyä ja miettiä, voisiko siitä saada kuitenkin enemmän irti?

Mitä te muut sinkut olette oppineet sinkkuelämästä?

 

Kuvat: Taru / edit: minä