Alkoholi ja treenaaminen

Olen koko elämäni ollut liikunnallinen. Nuorempana kilpailinkin pitkänmatkan juoksussa ja treenaaminen oli huomattavasti tavoitteellisempaa verrattuna nykyisyyteen. Alkoholi ei tuossa kohtaa kuulunut elämääni – eikä itse asiassa kuulunut ennen kahtakymmentä ikävuotta. Nykyään treenaan omaksi ilokseni ja pysyäkseni kunnossa. Haluan kyetä juoksemaan bussiin ilman hengästymistä, tuntea kroppani kiinteäksi ja oloni hyväksi. Liikunta antaa energiaa, auttaa jaksamaan arjessa ja pitää mielen positiivisempana. Löydän kymmeniä syitä miksi liikkua ja kannustankin aina ihmisiä liikunnan pariin. Toisaalta en ole porukassa se, joka jatkuvasti haluaisi puhua liikunnasta tai elämä noin muuten pyörisi sen ympärillä. Harvoinpa ystävieni kanssa puhutaan edes treenaamisesta vaan se on enemmänkin sellainen oma harrastukseni – omaa aikaa ja tapani hallita stressiä sekä tuntea hyvää oloa. En voisi kuvitellakaan elämää ilman liikuntaa ja vaikka tosiaan näiden satunnaisten treenitaukojenkin puolesta liputan, kyllä silti aina haluan palata takaisin liikunnan pariin!

Samaan aikaan kun rakastan terveellisiä elämäntapoja ja treenaamista, pidän myös juhlista. En voisi kuvitellakaan elämääni sinkkuna niin, etten kävisi koskaan missään vaan viettäisin viikonloput kotosalla puuhastellen. Välillä tuokin on kyllä ihanaa ja usein saatan olla täysin itsekseni koko viikonlopun ajan, mutta en kuitenkaan viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kaipaan säännöllisesti vastapainoa arjelle ja rutiineille, jonka vuoksi olenkin aina ollut sitä mieltä etteivät treenit tai ylipäänsä terveelliset elämäntavat saa mennä kaiken edelle. Koska en treenaa kisailumielessä, en koe olevani mitenkään velvoitettu elämään millään tietyllä tavalla. On oikeastaan kyse täysin siitä, mitä itse haluan. Tiedän että monen on hankalaa hallita juhlinnan ja treenaamisen yhdistelmää. Ja onhan se totta, että jos joka viikonloppu juhlii perjantaista sunnuntaihin, on aivan varmasti hankaluuksia päästä maanantaina treenaamaan. Usein paljon treenaavat jättävätkin juhlimisen vähemmälle, koska se vie niin paljon kehityksestä – energiatasoista puhumattakaan. Tällä ikää lauantain kostea ilta verottaa vielä maanantainakin, vaikka silloin kykenisikin jo kevyelle lenkille.

Mieleeni on jäänyt elävästi erään puolitutun naisen kommentti reilu vuosi sitten baarin vessajonossa, kun juttelin kollegani kanssa hyvinvoinnista ja siitä, miten myös juhlimassa voi käydä vaikka kirjoittaakin blogiinsa hyvinvoinnista. Hän nimittäin sivukorvalla kuunneltuaan tokaisi kipakkaan ääneen, että bloggaaminen on tuolloin täysin kulissia. Tuo tokaisu jäi vahvasti mieleeni ja sen jälkeen paljon mietinkin sitä, ajattelevatko ihmiset ihan oikeasti noin? Jos kirjoitan lifestyle blogia, jossa on toisinaan myös treenijuttuja, en saisi käydä ulkona saatikka seisoa vessajonossa viinilasi kädessä ja no, humalassa? Mitä jos elämään kuuluu treenien ja terveellisen ruokavalion lisäksi muutakin? Harva baarissa toisen ihmisen kohtaava tietää, millaista elämää tämä ihan oikeasti arjessa elää. Itselleni tuli tuon kommentin jälkeen jotenkin vaan entistä enemmän sellainen olo, etten todellakaan halua peitellä mitään – en ylläpitää ”kulissia” siitä, että eläisin jotenkin erityisen terveellisesti tai etten ikinä käyttäisi alkoholia humalatilaan saakka. Olenhan avautunut viimeksi muutama viikko sitten siitä, kuinka nyt kesällä on aivan liiaksi juhlia, joihin kuuluu luonnollisena osana alkoholi ja täten myös herkästi ne krapulatkin.

Tärkeintä varmaan tässäkin asiassa on sen tasapainon löytäminen. Itse en missään nimessä prameile että olisin aina se tasapainoisin, vaan kuten olen usein maininnut, olen hukuttanut pahaa oloanikin alkoholiin ja juhlimiseen. On ollut myös tasapainon hakemista jo ihan taustoistanikin johtuen – alkoholi ei ole oikein koskaan ollut itselleni sellainen luonnollinen asia, kuten se vaikka Etelä-Euroopassa on. Harmi sinällään, voi kunpa olisikin. Tästä huolimatta olen pyrkinyt hakemaan balanssia, välillä siinä onnistuen ja toisinaan taas epäonnistuen. Olen pyrkinyt olemaan itselleni armollinen tuomitsevan sijaan. Merkittävintä lienee kuitenkin, että kokee olonsa pääasiallisesti hyväksi. Jos maanantaina ahdistaa pitkän viikonlopun jälkeen, on asialle syytä tehdä jotain. Jos taas haluaa treenata tavoitteellisesti, on pakko miettiä voiko alkoholia ylipäänsä käyttää. Itse en tuomitse kenenkään alkoholinkäyttöä ja kukin saa juoda itsensä niin usein humalatilaan kun haluaa. En oleta etten törmäisi ikinä baarissa esimerkiksi humalaisiin urheilijoihin, sillä hekin ovat vain ihmisiä ja eihän urheilu ole heillekään koko elämä. Itse asiassa aika harvalle se on.

Sitä ei voi varmasti kukaan kuitenkaan kieltää etteikö säännöllinen ja runsas alkoholinkäyttö vaikuta yleiskuntoon, uneen sekä mielialaan. Jos juot joka viikonloppu itsesi humalaan, vaikuttaa se varmasti kokonaisuuteen. Sitä aloittaa ikään kuin joka viikko ”alusta” treenit eikä kehitystahti ole samanlainen. Toisaalta tässä kohtaa tullaan jälleen siihen, että kun kaikki eivät vaan treenaa niin tavoitteellisesti. Joillekin on aivan sama, onko se maanantain lenkki hieman kankeampi kuin perjantain jos takana on hauska juhlaakin sisältänyt viikonloppu ystävien kanssa. Liian usein terveelliset elämäntavat yhdistetään sellaiseen absolutismiin ja mustavalkoisuuteen. Jos syö terveellisesti ja treenaa, ei tällaisen henkilön kädessä voida nähdä viinilasillista tai muutenhan hänen elämänsä on täyttä kulissia. Mielestäni tuo on aika huvittavaa ja hyvin kapeakatseista.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en halua kannustaa ketään alkoholinkäyttöön saatikka sen koommin absolutismiin. Halusin vaan nostaa esiin sen kannan, että liikunnallinenkin ihminen voi nauttia elämästä noin muutenkin kuin liikunnan kautta. Hyvinvointi on jokaiselle eri asioita ja kukin punnitkoon itse sen, mistä tuo omassa elämässä koostuu. Uskon että elämä menee myös tietynlaisissa sykleissä. Esimerkiksi sinkun elämä on usein hieman erilaista kuin parisuhteessa elävän. Toiset ovat ihmisinä seikkailunhaluisempia kuin toiset ja tähän vaikuttaa niin paljon myös seura, jossa aikaansa viettää. Aika vähän voi loppupeleissä päätellä ihmisestä tai hänen elämästään siellä terassilla, jossa toinen istuu viinilasi kädessä. Et voi tietää onko se hänen ensimmäinen vai kymmenes lasillinen ja onko sillä edes mitään väliä?

Olisi mielenkiintoista kuulla miten te suhtaudutte alkoholin ja treenaamisen yhdistämiseen? Onko mielestänne outoa nähdä sporttityyppi viinilasi kädessä tai humalassa?

Miksi vietän tipattoman tammikuun?

Olen aina ollut alkoholin suhteen vähän sellainen joko tai -ihminen. Tämä johtunee pitkälti nuoruudestani hengellisissä piireissä (postaus kyseisistä taustoistani täällä), jossa alkoholin juominen ei ollut sallittua – tai ei ainakaan suotavaa. Alkoholi ei siis kuulunut nuoruuteeni silloin, kun muut luokkatoverit aloittivat päihteiden käytön, vaan se tuli ensikertoja mukaan elämääni vasta kasvettuani täysi-ikäiseksi. Sitä on hankala selittää, mutta alkoholi ei ehkä taustojeni vuoksi ole oikein koskaan ollut elämässäni sellainen luonnollinen juttu, mitä se varmasti monelle muulle aikuiselle on. On menty paljon ääripäästä toiseen ja etenkin parinkympin paremmalla puolella alkoholin käyttöni oli paikoitellen aika hallitsematontakin. Oli paljon sekoilua ja sellaista meininkiä, että ihmettelen ettei koskaan oikeasti sattunut mitään vakavampaa.

Nykyään suhtaudun alkoholiin rennolla otteella, vuodet ovat tehneet tehtävänsä vaikka en väitä, etteikö välillä edelleen tulisi ylilyöntejä ja tulisi juotua ehkä enemmän kuin oli tarkoitus juoda. En kuitenkaan tissuttele iltaisin kotona, vaan otan ainoastaan silloin jos lähden ystävieni kanssa ulos. Alkoholi on minulle sosiaalisuuteen ja hauskanpitoon liittyvä juttu. Toki myönnän, että monet kerrat olen turruttanut pahaa oloanikin alkoholilla, eli aina en todellakaan voi sanoa juovani sitä pelkästään hyvään fiilikseen (ja tämähän ei muuten ainakaan oloa paranna…). Olen sinällään hieman mustavalkoinen tässä asiassa, etten oikeastaan välitä juoda muutamaa lasillista viiniä ruoan kanssa mutta sen sijaan tykkään juoda useamman lasillisen, kun lähden ulos. Eli lukeudun varmaan niihin ihmisiin, jotka ottavat jos ottavat mutta muuten sitten juovat sen ruoan kanssa melkeinpä mieluummin vettä. Yksi syy sille, että otan alkoholia juhlimaan lähtiessäni on, että olen niin ärsyke herkkä. Veden voimin baarissa oleminen on minulle hyvin vastenmielistä ja uuvun siellä nopeasti, koska ärsykkeitä on tuollaisessa ympäristössä aivan liikaa. Pahimpia ovat yökerhot, jotka ovat täynnä tuttuja ja tutun tuttuja. Introverttiuteni myöskin puskee tuollaisessa ympäristössä esiin, enkä senkään vuoksi viihdy baareissa ilman alkoholia.

Tipatonta olen viettänyt jo useamman vuoden, koska miksi en sitä viettäisi? Tammikuu on tavallisesti todella hiljainen kuukausi kaikkien illanistujaisten suhteen, jonka vuoksi se tuntuu hyvinkin luontaiselta ajalta puhdistaa elimistöä alkoholista. Moni sanoo, että tipatonta ei ole hyötyä viettää jos juo muuten 11 kuukautta vuodesta mutta itse olen toista mieltä – jo kuukausikin täysin ilman alkoholia puhdistaa kehoa ja on aivan varmasti parempi kuin, että joisi sen 12 kuukautta vuodesta. Tipaton ei siis todellakaan ole mikään alkoholistien juttu, vaan mielestäni aivan fiksu keksintö vaikka ihan jokaiselle ei absolutistille. Ja pakko muuten sanoa, että ei normaalikäyttäjä kompensoi tammikuussa menetettyjä alkoholiannoksia helmikuussa. Veikkaan, että tammikuun vaikutukset huomattua käyttö saattaa jopa vähentyä.

Haluankin viettää tipatonta koska koen sen näin tammikuussa hyväksi jutuksi. Toki voin olla ilman alkoholia muulloinkin jos vaan niikseen päätän, enkä siis joka viikko baareissa ravaakaan. Välillä on aika pidempiä taukoja etten käy missään mutta sitten on taas enemmän menoa ja meininkiä. Ystäväpiirinihän on aika menevää sorttia, eli jo senkin vuoksi on aika paljon erilaisia illanistujaisia sun muita reissuja ja välillä sitä jopa toivoo, että vauhti hieman hidastuisi. Toisaalta taas rakastan ystäviäni ja illanistujaiset hyvällä porukalla ovat aivan parhaita! Kun kaikki vaihtavat vapaalle on tunnelma erilainen kuin kiireinen kahvi keskustassa töiden jälkeen. Vuonna 2017 tuntui ylipäänsä, että sinkkuvaihteeni vasta kunnolla käynnistyi ja osittain senkin vuoksi viime vuoksi tuli mentyä aika paljon verrattuna vaikka vuoteen 2016. Ystävät ovat tässä elämäntilanteessa se sinun ”perheesi”, joiden kanssa aikaa vietetään jos ei halua kyhnöttää yksin jokaista viikonloppua kotosalla.

Mutta miksi sitten tipaton? Mitä kuukauden alkoholittomuus saa meissä todennäköisesti aikaan?

Listasin muutamia syitä, joiden vuoksi kannattaa jäädä tipattomalle, nimittäin vielä ehtii!

– Unenlaatu paranee. Tämän huomaa etenkin jos alkoholia käyttää viikoittain edes pienissä määrin. Yksi syy miksi en nauti kahdesta lasillisesta viiniä on, että nukun sen jälkeen aivan mielettömän huonosti. Toisille alkoholi toimii jonkinlaisena rentouttavana unilääkkeenä, itselleni täysin päinvastoin.

 Mieliala kohenee. Jokainen varmasti tietää, että alkoholi on depressantti, joka säännöllisellä käytöllä vaikuttaa todennäköisesti yleisvireeseen sekä mielialaan negatiivisella tavalla. Tipaton tammikuu todennäköisesti kohentaa mielialaa ja nostaa niitä yleisiä energiatasoja.

– Suorituskyky treeneissä paranee. Parhaiten kunto varmasti kehittyy ja sen kehittymisen todella huomaa jos ei käytä alkoholia ollenkaan. Veikkaan, että harva ammatikseen urheileva juurikaan juo, koska se vaikuttaa suoristuskykyyn ja treeneihin.

– Saatat hoikistua. Jos alkoholia käyttää vaikka viikoittain, kerää se todennäköisesti nestettä ja myös sitä rasvaa kehoon. Tämäkin on toki aika paljon kiinni nimenomaan henkilöstä ja siitä liikutko ylipäänsä tai kuinka paljon roskaa syöt alkoholin käytön yhteydessä/jälkeen, mutta monelta kiloja putoaa jos alkoholin juomisen jättää kokonaan.

– Elimistö puhdistuu. Tipaton vaikuttaa tosiaan myös elimistömme sisällä jossa alkaa tapahtumaan alkoholista puhdistumista ja aineenvaihdunta puolestaan alkaa normalisoitumaan. Tätähän voi tehostaa vielä syömällä tässä kuussa erityisen terveellisesti ja paljon vihreitä.

– Laittaa miettimään omaa alkoholinkäyttöä. Niin. Useamman alkoholia käyttävän olisi varmasti hyvä pysähtyä välillä miettimään voisiko käyttää vähemmän – osoitan sormella myös itseäni. Vaikka et joisikaan joka ilta niin juotko kerralla liikaa? Itse tosiaan juon kerralla enemmän, joten tämä kuukausi pistää kyllä jälleen miettimään, voisiko alkoholin kertakäyttöäkin vähentää?

Vietin tipatonta tosiaan viime vuonnakin ja olin 26 päivää ilman alkoholia. Tuon ajanjakson vaikutuksista kirjoitin postauksen viime tammikuussa ja sen voit lukaista täältä. Oli itse asiassa hauska lukea tuo postaus läpi nyt ja tarkastella, että mites se tipaton tuolloin vaikuttikaan. Siellä oli useampi sellainen kohta, joiden suhteen odotan, millaisia vaikutuksia tänä vuonna tulee!

Vietättekö te tipatonta tammikuuta?