Tätäkö on nykypäivän sosiaalinen media?

Olen jo pidempään halunnut avata blogissa ajatuksiani eräästä asiasta, nimittäin tämän päivän blogi- ja somemaailmasta, joka on etenkin viime aikoina herättänyt itsessäni hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Kun aloitin bloggaamisen vuonna 2010, oli blogeja vain muutama hassu ja bloggaaminen ylipäänsä niin erilaista. Silloin blogitekstin kasaamiseen kuvineen meni ehkä puolisen tuntia, kun nykyään tekstieni tekemiseen menee kokonaisuudessa helposti ihan työpäivän verran. On tietysti ihan luonnollista, että blogimaailma muuttuu, sillä maailma kehittyy jatkuvasti. Muutos on monella tapaa ollut myös positiivinen, sillä se on mahdollistanut itselleni esimerkiksi työksi bloggaamisen. Nykyään blogiaan työksi kirjoittava ei ole enää mikään kummajainen, vaan me olemme toimittajien rinnalla yhtä päteviä mielipidevaikuttajia.

En nyt sinällään halua keskittyä siihen, mikä tässä kehityksessä voisi olla toisin vaan ennemminkin ottaa kantaa ilmiöön, jonka olen laittanut merkille niin blogeissa kuin yleisesti somemaailmassakin. Nykyään nimittäin tuntuu, että kävijämäärien nopea kasvattaminen ja blogin (tai Instagramtilin) esiin saaminen on yhä useamman tavoite, jolloin niin helposti unohdetaan se tärkein eli blogin sisältö ja lukijat. Instagramissa tätä on varmasti vielä enemmän ja siellä ns. follow for follow -meininki todella yleistä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että aletaan seuraamaan useita tilejä, jonka jälkeen hetken päästä lopetetaan niiden seuraaminen. Tätä tehdään nimenomaan sillä tarkoituksella, että saataisiin itselle lisää seuraajia. En ole myöskään lämmennyt erilaisille kommentointiryhmille, joita on nykyään somessa aika paljonkin. Kommentoiminen siksi, että minun tulee nyt kommentoida, kuulostaa vain omasta mielestäni todella väkinäiseltä. Itse ainakin haluan kommentoida ainoastaan silloin, jos minulla on oikeasti jotain kommentoitavaa tai pidän kuvaa vaikka kauniina tai tekstiä hyvänä. Mielestäni tuon myös huomaa esimerkiksi Instagramissa todella selkeästi, että milloin kommentoidaan jonkun ryhmän toimesta kuin, että sitten kommentoitaisiin ihan pyyteettömästi.

Ymmärrän, että itsensä brändääminen on tärkeää mutta joku tuossa on mielestäni kuitenkin epäaitoa. Ehkä omassa vaakakupissani painaa ikävuosieni lisäksi se, että olen tosiaan kirjoittanut jo vuosia ja tehnyt niin pitkäjänteisen työn blogini eteen. Tuo työ on ollut oikeasti aitoa ja pyyteetöntä paloa tehdä tätä hommaa, sillä rakastan bloggaamista. En kirjoita siksi, että joku päivä tienaisin tällä kymppitonnin kuussa tai pääsisin johonkin hurjaan hypeen, vaan kirjoitan kirjoittamisen ilosta – halusta tehdä jotain omaa ja vaikuttaa. Minulle onkin kaikista tärkeintä tuottaa sisältöä teille ja panostaa siihen. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö blogi voisi olla myös kaupallinen mutta se kaupallisuus ei saa mielestäni paistaa läpi. Lukijakunta muodostuu kuitenkin nimenomaan niiden muiden postausten kautta ja nuo ovat nimenomaan niitä, joiden avulla teet blogistasi joko mielenkiintoisten tai mielenkiinnottoman. Mielestäni sisältö on myös ehdottomasti se, mikä merkkaa kaikista eniten ja jos blogistaan todella haluaa suositun tai myös mainostajien silmissä mielenkiintoisen, on edelleen kyse nimenomaan sisällöstä ja sen laatuun panostamisesta.

Toki jokainen saa toimia somekanaviensa kanssa kuten haluaa enkä osoita tässä ketään sormella tai tarkoita tätä pahalla ketään kohtaan. Olen vaan ollut jotenkin niin ymmälläni siitä kehityssuunnasta, johon tässä on viime aikoina menty, etten voinut olla kirjoittamatta aiheesta. Ehkä tämä ihmetykseni puhuu sitä tarinaa, että olen kai putoamassa kelkasta. Olen ehkä liian vanhanaikainen tämän päivän blogi- ja somemaailmaan, sillä haluan aitoja kommentteja ja seuraajia – ihmisiä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita tuottamastani sisällöstä. Omaan asenteeseeni tosiaan vaikuttaa varmasti osittain historiani blogin kanssa. En ole saanut kymmeniä tuhansia uniikkeja kuukausikävijöitä sormia napsauttamalla, vaan te olette tarttuneet mukaan matkan varrelta ja oletettavasti siksi, että pidätte jutuistani. Välillä mietinkin, että mihin tämä some on oikein menossa, että onko kohta jäljellä enää mitään aitoa? Jos kehityssuunta on se, että suosituksi hinnalla millä hyvänsä, muuttuu blogimaailma varmasti jatkuvasti kylmemmäksi ja epäaidommaksi.

Näitä on hyvä mielestäni miettiä niin bloggaajana/somevaikuttajana kuin ihan lukijanakin. Itse ainakin koen, että aitous on tässä elämässä edelleen se juttu, jonka avulla voi päästä kaikista pisimmälle. Se, että teet sydämelläsi kaiken, mitä teet ja nimenomaan olet pitkäjänteinen. Onhan se totta, että usein elämässä tulee eteen ehkä kyseenalaisiakin oljenkorsia, jotka tarjoavat nopeaa reittiä huipulle mutta itse uskon siihen, että se paras tie käy rehellisyyden kautta. Usein asioiden eteen joutuu tekemään kovastikin duunia mutta edelleen korostaisin, että varsinkin somessa tie lukijoiden suosioon käy sisällön kautta. Luvut ovat yhtä tyhjän kanssa jos ne eivät perustu rehelliseen toimintaan. Nykypäivänä yrityksetkään eivät ole tyhmiä ja he ovat varmasti huomanneet nämä ilmiöt esimerkiksi Instagram mainonnan saralla.

Kengät River Island / Farkut Monki / Paita Stig P / Laukku Rebecca Minkoff / Koru Pernille Corydon / Vyö Minimum / Kello Cluse

En tiedä olenko ainoa, jossa tämä somen kehityssuunta on aiheuttanut pientä ihmetystä mutta tällaisia ajatuksia se tosiaan minussa herättää. Välillä tulee oikeasti mietittyä, että mikä on somen tulevaisuus vaikka kymmenen vuoden päästä? Onko olemassa enää mitään aitoa vai ollaanko jo täysin kaupallistunut kanava?

Herättääkö aihe teissä millaisia ajatuksia?

Kuvat: Taru / Edit: minä

Blogimaailma muuttuu, minä en

Jos yhtään blogimaailmaa seurailee, ei viime aikoina ole voinut välttyä teksteiltä koskien blogien suunnanmuutosta ja spekulaatioita siitä, mikä on se suunta, mihin ollaan matkalla. Moni bloggaaja on kirjoittanut, kuinka tämän päivän blogien kiiltokuvamaisuus ja täydellisyys ahdistavat, mutta sisällön on silti pakko olla laadukasta, jotta pysyy menossa mukana. Kun ennen yhden tekstin kirjoittamiseen ja kuvien ottamiseen meni puolisen tuntia, nykyään siihen saattaa mennä jopa kokonainen työpäivä – välillä jopa rutkasti enemmän. Blogin pitäminen vaatii kirjoittajalta paljon aikaa, ideoita, luovuutta, visuaalista silmää, kirjoitus- ja valokuvaustaitoja, sekä ylipäänsä kykyä koukuttaa lukijat. Tänä päivänä, kun blogeja on satoja ellei jopa tuhansia, on kaikki huomattavasti kovemman työn takana kuin aikaisemmin.

Blogimaailma

Itse aloitin kirjoittamisen keväällä 2010, eli kohta seitsemän vuotta sitten. Pari ensimmäistä vuotta poistin joskus nolostuksissani, mutta iso osa noista vanhoista postauksista on edelleen tallella. Kun niitä katselee ei voi kuin todeta, että pitkä matka on tultu tähän missä nyt ollaan. Alussa en osannut kirjoittaa laisinkaan ja teksti oli niin kankeaa. Aiheet olivat myös todella tylsiä (ainakin nyt omasta mielestäni) ja en oikeastaan ajatellut yhtään mitä kirjoitin. Toisaalta, enpä tuolloin muutenkaan ollut ihmisenä kovin kypsä tai pohdiskeleva, joten ymmärrän täysin. Tänä päivänä ollaan tosiaan pisteessä, jossa en olisi osannut koskaan edes kuvitella olevani. Kirjoitan aiheista jotka minua kiinnostavat, jaan elämäni ilot ja surut teille, rakastan kirjoittamista ja teen tätä koko sydämestäni. Näiden vuosien varrella olen myös innostunut valokuvaamisesta ja koen, että kehittynyt siinäkin hurjasti. Ja se mikä on tietysti myös muuttunut on, että blogini toimii nykyään itselleni harrastuksen sijaan tulon lähteenä ja työnä.

Paljon on puhuttu siitä, kuinka tämä blogimaailman suunnanmuutos harmittaa useampia, niin kirjoittajia, kuin lukijoitakin. Itse en tavallaan koe muutosta enää niin stressaavana kuin aikaisemmin, koska olen löytänyt niin selkeästi sen oman linjan blogini suhteen. Linjani on tehdä omaa juttua, mutta kuitenkin laadukkaalla tavalla. Haluan panostaa kuviin ja tekstiin, mutta en kuitenkaan tehdä blogistani mitään muotilehden sivua tai katalogia. Eikä se sitä varmasti olekaan tai edes lähelläkään, mutta pointtini on se, että jokainen bloggaaja voi mielestäni itse määritellä sen oman suuntansa ja jokainen lukija puolestaa sen, mitä blogeja lukee. Ihan sama jos osa bloggaajista istuu päivittäin tulppaanien kanssa sängyllä ja syö macaronseja, mutta tarvitseeko kaikkien silti niin toimia? Mielestäni ei. Kukin bloggaaja on vapaa luomaan jotain omaa, kirjoittamaan asioista, jotka ovat itselleen tärkeitä ja joista kirjoittaminen tuntuu oikealta. Liikaa ei pidä miettiä sitä suuntaa mihin ollaan menossa tai mihin tulisi mennä. Tein itsekin tuota aikaisemmin paljon mutta onneksi ymmärsin, että riittää, kun olen oma itseni ja teen omaa juttuani.

Pakko siis sanoa, että itseäni blogimaailman muuttuminen ei sinällään pelota. En koe ahdistusta siitä, että tulisi olla parempi kuin kollegani vaan koen, että minulla on oma lukijakuntani ja kollegoilla omansa. En kilpaile muiden kanssa tai pyri olemaan jotenkin parempi kuin muut. Mietin asioista aina niin, että teen parhaani ja katson mihin se riittää. Itse henkilökohtaisesti pidän blogeissa persoonallisuudesta ja siitä, että teksteistä välittyy jotain lukijoille. Kuvilla on tietysti myös iso merkityksensä, mutta tärkein on silti teksti. En jaksa enää innostua jatkuvista muotivillityksistä, vaan ennemmin haikailen kestävän muodin perään. Ja tuo pätee siis oikeastaan kaikkeen elämässä, ei pelkästään tyyliin ja pukeutumiseen.

Olen itse asiassa sitä mieltä, että vaikka blogimaailman suunta on ollut jo pitkään kiiltokuvamaisen täydellinen, se tulee lähivuosina muuttumaan. Ei ehkä palata ihan niihin pokkari- ja kännykkäkuviin, mutta jonkinlaiseen arkisuuteen? Kirjoitetaan tekstejä hetken mielijohteesta ja kerrotaan lukijoille ajatuksia kauniin kuoren takaa. Ollaan ylipäänsä rohkeampia ja samaan aikaan arkipäiväisempiä. Voi tietysti olla, että olen täysin väärässä, mutta mielestäni tällä hetkellä tuon ilmiön kehittyminen on ollut aika selkeästi nähtävissä. Itse ainakin odotan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mikä on se suunta johon blogit tulevat kehittymään. Siihen vaikutatte itse asiassa aika paljon te lukijat.

Se kehityssuunta johon minä haluan blogin suhteen tähdätä, on ehdottomasti enemmän arkinen, kuin kiiltokuvamainen. Haluaisin tuottaa blogiini enemmän aidon arkista sisältöä ja koitankin kokoajan opetella kuvaamista tilanteissa, joissa ei tulisi mieleen kuvata. Tässä haasteita aiheuttaa oma silmä, joka on valokuvaamisen suhteen aika tarkka… Toisaalta kyllä veikkaan, että blogiani ei edelleenkään lueta täydellisyyden vuoksi, mutta haluaisin silti kyetä tuomaan enemmän esiin sellaista rosoisuutta ja arkisuutta. Sitä, että kodissani on melkein jatkuvasti tiskivuori, välillä ne banaanipannarini palavat lähes poroiksi ja vihersmoothieni maistuu oksennukselle. Minulla on huonoja hiuspäivä (kuten tänäänkin) ja darrani kestävät nykyään jopa kaksi päivää. En ole täydellinen, kotini ei ole täydellinen, elämäntilanteestani puhumattakaan… Elämäni on itse asiassa tällä hetkellä aikamoinen luova kaaos, jonka kanssa koetan päivittäin taiteilla.

Mitä te haluatte tänä päivänä blogeilta? Kiehtooko kiiltokuvamaisuus vai toivoisitteko enemmän arkista sisältöä? Tässä kohtaa saa hihkaista myös minulle kehitysideoita!