10 x tätä et tiennyt minusta

*Sisältää mainoslinkkejä

Sain ensisuudelmani seurakunnan takapihalla kahdeksannella luokalla karatessamme tämän kyseisen pojan kanssa salaa pois nuortenillasta. Muistan edelleen, miltä suudelma tuntui ja jopa sen, mitä minulla oli tuolloin päällä. Pelotti kauheasti osaanko suudella mutta, mitä ilmeisemmin sitten osasin. Kyseinen tyyppi oli muutenkin elämässäni aika iso juttu tuolloin teininä ja lukiessani taannoin vanhaa päiväkirjaa en voinut kuin ihmetellä miten sitä olikin niin hurjan ihastunut, huh heijaa.

Minulla oli lapsena pölyallergia. Kyseinen allergia kuitenkin parani onneksi iän myötä enkä ole enää vuosiin oireista kärsinyt. Tuo oli kyllä todella ikävä vaiva, sillä jatkuvasti oli nuha ja jouduin pyyhkimään pölyt huoneestani päivittäin. Ja niin, voitte vaan kuvitella paljonko huoneessa oli tuolloin kaikkea krääsää koristeista kirjoihin!

Olen aina ollut vähän farkkuhullu ja ylipäänsä tarkka farkuista, joita käytän. Teininä piti olla Mic Macit kunnes muotiin tulivat Levikset. Viime vuosina olen hullaantunut korkeaan vyötäröön sekä paksuun puuvillaan. En osaisi pukeutua mihin tahansa farkkuihin ja merkeistä suosikkejani ovatkin Levi`s, kaikki ihanat vintaget sekä Monki. Tosin Monkin laatu… Pakko sanoa, että ollut viime aikoina pieni pettymys kuinka nopeasti ne kulahtavat vaikka heidän valikoimastaan löytyykin aivan ihania kropalleni istuvia malleja.

Olen asunut elämäni aikana yhteensä seitsemällä eri paikkakunnalla mutta syntynyt Tampereella. Vasta viime vuosina olen alkanut tuntemaan Helsingin kodikseni ja nykyään sanonkin, että kotini on nimenomaan täällä. Minulla ei siis ole olemassa sellaista varsinaista paikkakuntaa, jolta olisin kotoisin kuten useammilla, vaan olen ikään kuin sekoitus vähän kaikkea Pohjanmaasta Satakuntaan.

Vaikka tänä päivänä ei ehkä uskoisi, olin painava vauva ja painoin yli neljä kiloa. En siis ole ollut todellakaan mikään siro tyttönen vaikka iän myötä kyllä nopeasti hoikistuinkin ja alakoulussa olinkin jo alipainoinen. Ihan hirvittää ajatella miten iso työ on synnyttää nelikiloinen jötkäle, josta tosiaan hatun nosto äidilleni.

Yksi tämän hetken suosikki biiseistäni on Hittiputki! Tai en nyt tiedä voiko tuota biisiksi kutsua mutta ihan huikea kappaleiden kokonaisuus sanoisinko. Iso osa ystävistäni ei todellakaan ymmärrä tätä vaan kauhistelee, kun laitan putken soimaan.

Olen aina viettänyt aikaa hieman vanhempien ihmisten seurassa. En siis todellakaan lajittele ihmisiä iän perusteella mutta koen, että itseäni vanhemmilla ihmisillä on minulle useimmiten enemmän annettavaa. Heillä on enemmän elämänkokemusta ja perspektiiviä asioihin. Ja olenhan itsekin vähän sellainen vanha sielu. Joskus unelmoin siitä, että olisin elänyt nuoruuteni 60-70 -luvulla.

En seuraa Jodelia saatikka ole kiinnostunut sen sisällöstä. Mielestäni koko sovellus on täyttä ajanhukkaa ja oikeasti sen sisältö kuuleman mukaan niin negatiivista, että en missään nimessä halua pilata päiviäni lukemalla ihmisistä ikäviä juttuja. Mielestäni niin turha sovellus jonka voisi lakkauttaa…

Kengät River Island / Nahkahousut second hand / Paita *Bubbleroom / Kello Cluse / Laukku Rebecca Minkoff

Olen kuulemma hyvin tyypillinen kaksonen, vähän kaksijakoinen ja tuuliviirimäinen. Impulsiivisuus on osa minua ja samaan aikaan olen altis erilaisille tapahtumille, eli joudun välillä tahtomattanikin ongelmiin. Toisinaan myös sanon ennen kuin ajattelen ja sitten jo seuraavassa hetkessä pyydän anteeksi sekä herkistelen. Toisaalta olen myös aina täysillä sitä, mitä olen eli oma itseni. Tunnistan aika paljon samaa muiden kaksosten kanssa niin hyvässä kuin huonossakin.

Jalkapohjassani on lasinsiru, joka on ollut siellä jo kohta useamman kuukauden ajan ja mikä ällöttävintä, se on kapseloitunut. En uskalla puristaa sirua pois mutta en ole saanut aikaiseksi mennä lääkäriinkään. Toivon, ettei se vaan tulehdu jossain kohtaa pahasti ja aiheuta ongelmia.

Oliko tuttuja kohtia? Tai voitteko samaistua johonkin kohdista? 

 

Kuvat: Taru / Edit: minä

*Sponsoroitu/mainoslinkki

7 X HUONOA TAPAA

Onnistun aina pilaamaan avokadot! Ostan poikkeuksetta sellaisen verkkopussillisen avokadoja, koska ne tulevat loppupeleissä edullisemmaksi – tai no minun tapauksessani ”tulevat ja tulevat”… Tänään nimittäin jouduin taas kerran heittämään noita biojätteeseen kokonaisen pussillisen. En tiedä miksi ihmeessä mutta aina, kun avokadoja ostan seisotan niitä ja odotan, että ne kypsyvät kunnes ne ovat tosiaan kuivuneita ja pilalla. Avaan ne aina joko liian raakoina tai sitten ylikypsinä, hittolainen. Olisiko tähän olemassa joku kaava montako päivää kypsymiseen menee ja ehkä voisin asettaa hälytyksen sille kyseiselle päivälle?

En ikinä varmuuskopioi mitään. Puhelin herjaa varmuuskopiointia ja tietokoneen kuvat eivät ole ulkoisella kovalevyllä. Olen maailman huonoin tuollaisissa teknisissä jutuissa ja luotan sokeasti siihen, ettei koskaan tapahdu mitään pahaa jolloin koko koneeni sisältö katoaisi jonnekin bittiavaruuteen. En edes tiedä onko se mahdollista Applen laitteilla, enkä oikeastaan edes halua tietää. Olen huono ennakoimaan katastrofeja ja ehkä vaan luotan liikaa… Nykypäivän teknologia, eiköhän kaikki tallennu automaattisesti jonnekin?!

En ole kovin hyvä vastailemaan pitkiin viesteihin. Pitkät viestit jotka sisältävät monta kysymystä eivät todellakaan ole juttuni. Olen ylipäänsä huono vastailemaan viesteihin ja tyylini kirjoittaa on aika lailla sellainen, että pari lausetta jonka jälkeen painan jo lähetä- nappia. Rasittavinta on whats upissa kirjoittelu, josta olen tainnut ennenkin mainita. Edelleenkään en ole siis saanut tuota appia koneelle mikä tarkoittaa sitä, että kaikki viestit on kirjoitettava puhelimella. Puhelimella kirjoittaminen on siis vieläkin rasittavampaa kuin koneella viesteihin vastaaminen. En tiedä johtuuko tämä siitä, että kirjoitan päivittäin niin paljon muutenkin vai mistä, mutta en ole ollenkaan viestittelijä ihmisiä.

Olen välillä jopa ärsyttävänkin herkkä. Murehdin asioista jo ennen kuin olisi mitään murehdittavaa ja otan useammat jutut täysin suotta turhan raskaasti. Saatan myös loukkaantua tai ottaa itseeni jos joku vaikka töksäyttää jotain vähän ajattelemattomasti. Harvoin tuota kuitenkaan näytän, mutta muistan aina jos joku on minulle jossain kohtaa vaikka vähän ilkeä, tai esimerkiksi humalassa kommentoi jotain ilkeään sävyyn. En valitettavasti ole ihminen joka vaan antaisi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minulla on joissain jutuissa harvinaisen hyvä muisti…

Pesen pyykkiä aina aivan liian myöhään ja taloyhtiön hiljaisuusaikojen ulkopuolella. Täällä kone siis tosiaan linkoaa usein jopa vielä kahdeltatoistakin – anteeksi naapurit! Olen vaan sellainen iltaeläjä, että usein tuo pyykkikone käy vielä yömyöhään. Pesen pyykkiä ylipäänsä lähes päivittäin, sillä inhoan sitä, että pyykkikori on tupaten täynnä tai haisee hikisistä vaatteista. Kun treenaa paljon, tulee likapyykkiä ihan päivittäin ja siksi niitä on kiva jatkuvasti pestä pois. Ei välttämättä ekologisinta mutta näin täällä.

Olen välillä vähän turhankin ehdoton asioiden suhteen. Niin. Välillä toivoisin itseltänikin enemmän ymmärrystä ihmisyyttä kohtaan. Niin usein minussa riitelee kaksi puolta, se Jutta joka on kasvatettu siihen ettei pettäminen tai muu epämoraalisuus ole oikein, mutta sitten taas se toinen puoli minussa ajattelee ihmisistä inhimillisesti ja rakkaudella. Niin usein teot ovat kyllä väärin, mutta niitä tekevä ihminen on vaan ihminen. Jokainen meistä mokailee ja kukaan ei ole täydellinen, minä viimeisenä. Joskus itsekin mietin kuinka tavallaan haluaisin maailmasta hyvän paikan, jossa vallitsisi vain rehellisyys ja oikeudenmukaisuus kunnes tajuan ettei se ole mahdollista. On hyvä, että omaa selkärankaa ja pyrkii elämään arvomaailmansa mukaisesti mutta ihmisten ja ihmisyyden ymmärtäminen, se on kuitenkin mielestäni aivan yhtä tärkeää.

En pysty suunnittelemaan asioita kovin pitkälle. En voisi kuvitellakaan eläväni niin, että kaikki suunnitelmat olisi lukkoon lyöty seuraavien kolmen kuukauden ajalle. Minua ahdistaa jollain tavalla sellainen kovin suunnitelmallinen elämäntyyli ja se, että asioista pitää päättää ajoissa. Mielestäni on ihanaa, että elämässä on mahdollisuuksia spontaaneillekin jutuille, eikä kaikkea tarvitse tietää kuukausi etukäteen. En ylipäänsä ole kovin rationaalinen ihminen, tosin en nyt tiedä onko tämä pelkästään huono juttu? Ehkä suunnitelmallisen ihmisen mielestä joo, mutta saman tyylisen tyypin mielestä taas ei.

Oliko joukossa huonoja tapoja joihin tekin voitte samaistua?