10 x faktaa minusta

Olen aina ollut ihmisenä sellainen, että kaipaan elämältä jotain enemmän kuin perus arkea. Tällä tarkoitan kaipaavani ääritunteita – niin ilon, innostuksen kuin hauskanpidon saraltakin. Olen pohjimmilani seikkailunhaluinen ihminen ja vaikka tietyllä tapaa rutiinit tuovatkin luonteeseeni vastapainoa, pelkään liiallista rutinoitumista tai asettumista. Sisälläni on ehkä jonkinlainen halu olla kasvamatta aikuiseksi ja pelko siitä, että jossain kohtaa havahdun onnettomana tilanteesta, jossa minulla on aviomies, kaksi lasta, farmariauto ja asuntovelka. Tuo on minulle skenaario joka ei houkuttele, ei sitten yhtään.

Moni ajattelee minusta ulkoisen olemuksen perusteella, että olen erityisen rauhallinen ihminen. Totuus on kuitenkin toinen kun olen läheisteni seurassa. Olen puhelias ja välillä jopa aika kovaääninenkin, vaikka toisaalta minusta löytyy myös se rauhallinen puolikin, joka osaa kuunnella muita. Työminäni on aina ollut erilainen kuin vapaa-ajan minä ja se on juurikin tuollainen rauhallinen ja jopa hieman vetäytyväkin. Kuten olen tainnut aikaisemminkin sen sanoa, en ole koskaan oikein päässyt työpaikoilla työyhteisöön intensiivisesti mukaan ja olen aina vähän jättäytynyt sen ulkopuolelle.

Minulla on surkeahko ajantaju. Saatan käyttää asioihin todella paljon aikaa jos kyse on jostain, minkä suhteen minulla ei ole deadlinea. Yhtäkkiä joku yksinkertainenkin juttu vie aivan tuhottomasti aikaa kun viilaan pilkkua. Minun on myös hankala arvioida aikataulullisesti sitä, että ehdin paikkaan A tietyssä ajassa. Tämä on todella ärsyttävä piirre ja inhoan sitä itsessäni. Olisi kiva olla se ihminen joka on aina ajoissa ja tekee asiat todella nopeasti. Olen niitä viimetipan ihmisiä.

Koen paikoitellen ahdistusta sosiaalisesta mediasta. Vaikka se työni onkin, niin silti välillä kaipaan sitä etten jaa kaikkea tänne tai Instagramiin. Siinä on itse asiassa yksi syy jonka vuoksi en jaksa jatkuvasti päivittää Insta storiesia koska itseäni ahdistaa ajatus siitä, että jatkuvasti pitäisi jakaa itsestään ja tekemisistään reaaliaikaista materiaalia. Välillä tykkään myös ottaa totaalisia irtiottoja somesta ja näin tein viimeksi viime viikonloppuna. Ajastin tänne kaiken materiaalin enkä lisännyt mitään Instagramiin perjantain ja sunnuntain välillä. Tuntui niin vapauttavalle olla hetki poissa ja elää kuten muutkin elävät. Välillä huomaan eläväni liikaa linssin läpi mikä on sinällään bloggaajille aika tyypillistä.

Jos ja kun syön maitotuotteita (esimerkiksi laktoositonta juustoa) tulee minulle todella usein yhtäkkinen huonovointisuus kesken syömisen. Siis sellainen tunne, että nyt on pakko mennä oksentamaan ja tuo tunne kestää muutaman minuutin ajan kunnes se menee ohitse. En tiedä mistä se johtuu mutta epäilen, että kenties siitä koska en syö paljon maitotuotteita niin kroppa vaan reagoi ikään kuin ”vierastaen” tai sitten se on se maitotuotteiden happamuus? Tuo on outoa mutta sitä ilmenee todella säännöllisesti enkä ole tavannut vielä ketään jolla olisi samankaltaisia tuntemuksia.

Mietin tällä hetkellä todella paljon oman yrityksen perustamista mutta se kaikki paperihomma pelottaa, jännittää ja ahdistaa. Olen todella huono ottamaan selvää asioista ja kärsimätön, jonka vuoksi kevyt yrittäjyys on ollut maailman helpointa. Ymmärrän kuitenkin sen, että tällä hetkellä oman toiminimen perustaminen olisi ehkä kuitenkin järkevämpää. Nyt en nimittäin hyödy ”yrittäjyyden eduista” mikä on sinällään ehkä hieman typerääkin. Sanokaa joku minulle, että se toiminimi ei vaadi paljon paperihommia jooko?

Miehissä itseeni iskee eniten sellainen ei stereotyyppinen komeus. Itse asiassa nykyään jopa ihan ällöttää sellaiset todella komeat matchoilevat miehet jotka luulevat itsestään liikoja. Pidän enemmän tavallisemman näköisistä mutta hyvällä huumorilla varustelluista miehistä. Miehen tulee myöskin kestää omaa roisia huumorintajuani ja tietynlaista ”äijämäisyyttä”, sillä en tule koskaan muuttumaan sievistelijäksi joka ei sano mihinkään asiaan omaa mielipidettä. Tiedän olevani naistyyppiä, jonka kanssa kovin moni itsetunnoltaan heikompi mies ei pärjää ja tiedostan sen hyvin.

Olen aika huoleton ihminen ja kaukana säntillisestä sekä järjestelmällisestä. Minun ei tarvitse esimerkiksi tietää niin tarkasti yksityiskohtia jos lähden vaikka matkalle. Kunhan ne tietyt perus jutut kuten lennot ja jonkinlainen majoitus ovat kunnossa, niin voin hyvin lähteä reissuun pienessä epävarmuudessakin. En ole myöskään vaativa, eli voin nukkua oikeastaan missä vaan. Viime kesänä nukuin yhdellä venereissulla veneen lattialla ja hyvinpä muuten nukuinkin.

Olen harrastanut pienempänä balettia sekä telinevoimistelua. Nuo lajit eivät kuitenkaan sopineet niin hyvin itselleni, että olisin jatkanut niiden harrastamista vuosi tolkulla. Olen enemmänkin sellainen ”helpompien” liikuntalajien harrastaja kuten juoksemisen. Minulla on erityisen hyvät keuhkot ja jaksan tosiaan hengityselimistön puolesta juosta todella pitkiäkin matkoja.

Lapsuudessa koiramme oli paras ystäväni. Muistan jakaneeni hänelle paljon asioita – oikeastaan pelottavankin paljon. Näin jälkeenpäin olen vasta ymmärtänyt, että koirakaverini oli minulle se tietynlainen tuki ja turva lapsuudessa, jolle pystyin puhumaan kaikesta ja joka oli aina olemassa minua varten. Tuo on tavallaan erikoista miten lapsi saattaa kiintyä eläimeen kuten ihmiseen ja kokea eläimen läsnäolon erityisen rauhoittavana – jonkinlaisen turvapaikkana. Olen aina ollut myöskin hyvin eläinrakas ja enemmän kuin oman lapsen hankkimisesta, haaveilen lemmikistä.

Sellaisia faktoja tähän tiistaipäivään!

Oliko joukossa jotain johon voitte kenties samaistua?

 

Kuvat: Iines / edit minä

// Kuvat kuvattu Sokos Hotel Presidentin tiloissa

10 random paljastusta minusta

*Sisältää mainoslinkkejä

Minulla on salainen heikkous, nimittäin itseäni nuoremmat miehet! Ystäväpiirissäni tuosta on tullut suorastaan vitsi sillä etenkin 1995 syntyneet pojat jostain syystä eksyvät usein tielleni. Näiden nuorien miesten kanssa ei tietenkään voi kuvitella tulevaisuutta mutta joku heissä silti minuun vetoaa. Ehkä se on sellainen tietynlainen kaavoihin kangistumattomuus ja impulsiivisuus – kyky heittäytyä tilanteisiin miettimättä liikaa niiden seurauksia? Todellisuudessa ajattelen kuitenkin niin, ettei iällä ole sinällään merkitystä jos ajatusmaailmat kohtaavat. Harvoin kuitenkaan lähes kymmenen vuoden ikäero toimii ja usein tuollainen tilanne on aika absurdi etenkin jos puhutaan parikymppisen sekä kolmekymppisen suhteesta.

En tällä hetkellä oikein osaa sanoa uskonko enää Jumalaan – tavallaan joo mutta tavallaan en. Uskon ehkä enemmänkin sellaiseen suurempaan voimaan – universumiin joka on kenties Jumala mutta ei välttämättä täysin hahmona, jona hänet raamatussa kuvataan. Paljon olen miettinyt näitä juttuja ja nimenomaan sitäkin, onko uskonto loppupeleissä pelokkaan ihmisen tapa uskotella itselleen että on jotain enemmän vaikka todellisuudessa ei olisikaan? Onhan se turvallisempaa elää ajatellen, että elämällä on joku syvempi tarkoitus ja ylipäänsä – uskonnothan selittävät ihmisille paljon asioita. Niiden kautta saadaan tyhjälle olotilalle merkitys. Ristiriitaisia juttuja joiden suhteen olen kai pienoisella tutkimusmatkalla edelleen…

En pidä muistoesineistä tai sellaisesta, että matkoilta raahataan kotiin tavaraa, joka on ikään kuin muistona reissusta. En viekään oikeastaan koskaan kenellekään tuliaisia kuin pakon edessä, eli niille ihmisille jotka aina tuovat minulle tuliaisia. Mielestäni tuo tuliaistouhukin on niin turhaa, sillä tavallisesti ne ovat juuri jotain pientä sälää, mikä on no – niin turhaa. Kotoani ei muuten taidakaan löytyä yhtään koriste-esinettä mikä kertonee siitä kuinka paljon noista pidän.

Inhoan kaikenlaisia lyhenteitä ja etenkin sitä jos niitä käytetään kirjoituskielessä. Ei siinä, kyllä ne särähtävät korvaani ihan jo puheessakin mutta kirjoituskielessä ehdottomasti vielä pahemmin. Pahimpia ovat esimerkiksi broisku, liikka, tyty, tomsku, bansku, ruikkari, tytsy, poitsu. Noista tulee vaan niin teinimäinen fiilis ja etenkin jos aikuinen käyttää kyseisiä sanoja, se todella särähtää korvaan. Poikkeuksena tästä kaikesta on mielestäni some, nimittäin tuo lyhenne ei ärsytä ja käytän sitä itsekin!

Ajattelin pitkään etten ole oikein logojen ystävä mutta kas kummaa, *House of Brandonilta saamani Leviksen huppari muutti ajatusmaailmaani kertaheitolla. Kuvissakin päälläni näkyvä huppari on niin ihana päällä ja mielestäni sopivan neutraali ollakseen logolla varusteltu. Logoissa on kuitenkin aina mielestäni se, että jos kannat sitä isossa koossa esiteltynä, tulee sen olla omien arvojesi mukainen. Levis edustaa itselleni brändiä, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani ja kaapistani löytyykin useammat Leviksen farkut. Myös Leviksen pitkä historia kiehtoo ja se, että he todella valmistavat laatua vuosikymmenestä toiseen.

En pidä yhtään siitä kuinka tuntematon ala bloggaaminen edelleen niin monelle ihmiselle on. Lähinnä itseäni ärsyttää siis se, kuinka ihmiset olettavat että sisältö blogiin syntyy käden käänteessä eikä se vie aikaa. Myös sellainen tietty pinnallinen leima rasittaa paikoitellen, sillä ainakaan oman blogini sisältö ei ole pintaliitoa. Jos olisin toimittaja, ymmärtäisivät kaikki varmasti mitä teen mutta bloggaajana kohtaa kyllä jatkuvasti ennakkoluuloja ja vääriä oletuksia siitä, mitä työ pitää sisällään. Ymmärrän ettei tähän puuhaan tarvita koulutusta mutta väittäisin, että useita taitoja on suorastaan pakko opetella. Bloggaaminen vaatii todellakin oma-aloitteisuutta ja sitä, että näkee itse vaivaa oppiakseen lisää.

Minulla on joku ihmeellinen pakkomielle lattioista ja niiden siisteydestä. Inhoan esimerkiksi vessassa sitä, että laatoilla on pölyä ja hiuksia. Suihkutankin kylpyhuoneen lattiat useamman kerran viikossa bideesuihkulla ja usein vielä hankaan vessanpönttöharjalla – joo älkää kysykö enempää!

Kun vielä vuosi sitten en voinut kuvitellakaan, että pohjoinen olisi juttuni niin nykyään suorastaan odotan seuraavaa kertaa, kun pääsen Lappiin! Levi onkin nykyään yksi suosikki kohteistani Suomessa, enkä muuten taida olla ainut. Onneksi reissuja on vielä tulossa tälle keväälle vaikka kausi kohta loppuukin. Moni on sanonut, että eikös nyt ole etelässäkin se ”ihana talvi” mutta täällä se ei nimenomaan ole samalla tapaa ihana kuin pohjoisessa – talvi ei nimittäin mielestäni sovi näille leveysasteille.

Olen todella surkea kotitreenaaja. Jostain syystä treenien kotona aloittaminen on vaan aivan tajuttoman hankalaa ja vaikka sitä sanotaankin, että vatsojahan tekee vaikka televisiota katsellessa niin ei se mene noin! Minulle on huomattavasti helpompaa mennä aina muualle harrastamaan liikuntaa, jolloin ympärillä ei ole niitä ärsykkeitä jotka paikoitellen katkaisisivat harjoituksen. Siispä pakko vaan myöntyä siihen, ettei kotona treenaaminen ole itseäni varten. Ehkä jooga tai meditaatioharjoitukset satunnaisesti voisivat onnistuakin mutta ihan oikeasti ei muuten.

Olen koukussa Salatut Elämät -sarjaan. Kyseinen televisiosarja on oikeastaan ainut ohjelma, johon voin sanoa olevani jollain tapaa koukussa. Puoli tuntia tuon saippuasarjan parissa on mielestäni ihana kevennys arkipäiviin ja nimenomaan se hetki vuorokaudesta, jolloin voi vaan maata ja keskittyä turhanpäiväisyyksiin. On muuten omalla tavallaan aika absurdia ajatella, että katsoin tuota sarjaa jo lapsena ja se sama sarja jatkuu edelleen!

Kengät River Island / Housut Zara / Huppari *Levis

Oliko joukossa samaistuttavia juttuja? 

 

Kuvat: Iines / edit: minä