Kuluneen viikon parhaat x 10

Mulberryn aivan ihana vintage laukkulöytö! Myin taannoin paljon käyttämäni Rebecca Minkoffin mustan pikkulaukun ystävälleni koska kyllästyin siihen, enkä kokenut enää tarvitsevani kahta mustaa pikkulaukkua. Ajattelin etten osta tilalle mitään mutta kas kummaa, törmäsinkin Frida marina nimisestä vintage liikkeessä söpöön krokotiilinahkaiseen Mulberryn laukkuun. Väriltään laukku on ihanan punainen ja ulkonäöltään niin kovin minun tyylinen – en vaan voinut jättää sitä hyllyyn! Maksoin hyväkuntoisesta laukusta 40 euroa, mikä on aika vähän merkkilaukusta vaikka se nimenomaan vintagea onkin… Juuri tämän takia rakastan niitä kirpputoreja.

Hot jooga Yoga Nordicilla. Vihdoin ja viimein pääsin muutaman viikon tauon jälkeen joogaan ja tiedättekö muuten mitä? Yoga Nordicilla on usein keskellä päivää ”happy hour”, eli joogatunteja viidellä eurolla. Tämä oli itsellenikin täysin uusi juttu mutta aivan mielettömän siisti sellainen! Sovittiinkin Iineksen kanssa, että tehdään tästä ehdottomasti tapa ja jatkossa käydään noissa päivä joogissa joka viikko. Jos siis sinullakin on mahdollisuuksia keskeyttää työpäivä vaikka kerran tai pari viikossa, niin suosittelen näitä tunteja oikein lämmöllä. Jooga itsessään on niin kovin kallis harrastus, jonka vuoksi viiden euron tunti tuntuu aivan naurettavan edulliselta – ja se kaikki muuten pelkästään omaan hyvään!

Ensimmäinen terapiakäynti. En varmaan vielä itsekään usko tätä todeksi mutta olen vihdoin ja viimein aloittanut terapian. Ensimmäinen käynti oli tällä viikolla ja pakko sanoa, että tuntuu jollain tapaa todella helpottavalle aloittaa tämä matka itsensä kanssa. Vaikka vielä muutama viikko ennen aikaa taistelin sen kanssa, että perunko kuitenkin ajan koska mielessä pyöri vaan se tarvitsenko tätä nyt todella niin paljon, että olen valmis satsaamaan käynteihin jopa muutaman ulkomaanmatkan verran rahaa? Tajusin kuitenkin onneksi lopulta sen, että jossain kohtaa tämä on kuitenkin tehtävä joten miksi siirtää väistämätöntä?

Kaksi uutta kasvia kotiin. Olen nykyään oikea kasvihullu ja rakastan etenkin aitoja viherkasveja. Mielestäni koti on huomattavasti kotoisampi, kun siellä on jotain elävää ja kasvit nimenomaan saavat aikaan tuon efektin. Tällä kertaa ostin Plantagenista 12 cm korkuisen varjoviikunan sekä vielä mehiruusukkeen. Toivon noille kahdelle pitkää ikää, sillä muutaman kasvin olen ilmeisesti hoitotavoillani onnistunut tappamaan. Viirivehka joka on sinnitellyt kodissani nyt suunnilleen vuoden verran, lensi tänään pois koska se alkoi näyttämään jo niin kärsineeltä. Samoin kävi aloe veralle jo muutama kuukausi takaperin, sillä se ei kestänyt Dubain matkan aikaista lähes kolmen viikon kastelutaukoa.

Fifty Shades Freed -kutsuvierasnäytös. Torstaina käytiin ystäväni kanssa katsomassa uusin Fifty Shades Finnkinon kutsumana ja pakko sanoa, että olin salaa odotellut leffaa jo hieman pidempään. Tykästyin todella paljon elokuvan kakkososaan (ykköstä en ole vieläkään nähnyt) ja siksi tätä viimeistä osaa onkin tullut odoteltua. Kolmas osa oli kuitenkin ehkä pienoinen pettymys – tai no ei ehkä varsinaisesti pettymys mutta ei missään nimessä yhtä hyvä kuin tuo kakkonen. Sen enempää juonta paljastamatta suosittelen elokuvan kuitenkin katsomaan, sillä se on päätös tuolle intohimoiselle rakkaustarinalle ja kuitenkin monin tavoin näkemisen arvoinen elokuva.

Ripsihuolto Beauty Anniinassa. Tällä viikolla tuli piipahdettua myös *ripsihuollossa Anniinalla ja nyt katse on jälleen erityisen huoliteltu. Ripsistä tuli taas kerran niin kauniit ja tuuheat, juuri sellaiset kuin toivoinkin! Seuraavaan huoltoon onkin nyt sitten aikataulullisista syistä viisi viikkoa aikaa, joten loppuajasta saatetaan mennä jopa melkein ilman ripsiä. Nyt taas tähän ripsillä varusteltuun ihmeeseen on niin tottunut, että saas nähdä miltä tuntuu jälleen tuo ripsien mahdollinen puuttuminen.

Reissu Tampereelle! Tänään hieman myöhemmin suunnataan ystäväni kanssa Tampereelle yhteisen ystävämme luokse yökylään. Tarkoitus on viettää tyttöjen iltaa ja piipahtaa myös Tampereen yössä pitkästä aikaa. Viimeksi olen ollut Tampereella 2017 loppukesästä, joten jo on aikakin tehdä visiitti Manseen. Olen aina kovasti tykännyt Tampereesta, sillä kaupungissa on oma hyvä tunnelmansa. Yöelämästä tosin en tiedä sillä suunnalla yhtään mitään mutta kuulemma Tillikka ja Tornin yläbaarissa piipahdus ovat meidän illan agenda.

Selkeä päivien pidentyminen. En tiedä oletteko te huomanneet saman mutta itse olen pistänyt merkille kuinka valoisaa on pidempään. Tuntuu kuin päivä päivältä valoisuus vaan lisääntyisi ja kuvaaminen onnistuu nykyään jopa neljän aikaan iltapäivällä! Tuo on sinällään aika iso ero muutaman kuukauden takaiseen, jolloin kahdelta meinasi olla jo turhan hämärää kuville… Varmaan muuten tämän työn plussapuolia, että osaa todella iloita valon määrän lisääntymisestä ja sen huomaa hyvin konkreettisesti. Enää muutama hassu viikko niin ollaan jo maaliskuussa ja siitä se kevät sitten alkaakin! Vaikka pimeä vuodenaika ei olekaan mikään mieluisin, rakastan silti vuodenaikoja ja ne tuovat elämään oman ripauksensa vaihtelevuutta.

Onnistuneet reseptit! Tällä viikolla on tosiaan tullut valmistettua niin täydellistä kauraleipää kuin kotitekoista Nutellaakin. Molemmat reseptit onnistuivat todella hyvin mikä ei ihan oikeasti aina ole todellakaan itsestäänselvyys… Leipomisessa kun on aina riskinsä epäonnistua varsinkin silloin, jos lähtee sooloilemaan kuten itse teen melkeinpä aina. Olen keittiössä aika luova ja suurin vaikeuteni on kirjata samalla ylös ne raaka-aineet sekä ylipäänsä mitata ne. Jos en jakaisi reseptejäni blogissa, tekisin kaiken aivan varmasti summan mutikassa, mututuntumalla.

Sujuva arki. Kuluneen viikon aikana arki on ollut mukavan sujuvaa ja menevää. Tykkään vaihtelusta jonka työni mahdollistaa ja nimenomaan siitä, että välillä paahdetaan koneen äärellä enemmän kuin työpäivän verran, kun taas toisena päivänä kuvaillaan, käydään presseissä, treffataan kollegoita sekä vaikka joogaillaan keskellä päivää. Tällä viikolla arki on ollut jotenkin erityisen hyvää ja kaikki on vaan sujunut. Ei ole oikeastaan ollut muuta vastustusta kuin yhdet kadotetut nahkahanskat ja se on muuten aika pientä!

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava ja onnistunut viikko? Oikein rentouttavaa lauantai päivää ja palataan huomenissa!

 

*Ripsihuolto sponsoroitu

Aivan tavallista arkea

Tällä hetkellä elämässäni ei ole ilotulituksia tai ylipäänsä mitään sen ihmeellisempää. Fokus on pääosin duunijutuissa ja ajatukset aivan arkisissa asioissa. Marras-joulukuu oli jatkuvaa menemistä ja tuntui, etten oikein ehtinyt edes elämään sitä perus arkea, kun tuli jo lähteä jonnekin – osan ajasta vietin myös ulkomailla hieman erilaisissa ympyröissä. Sitten tuli sekava ihmissuhdekuvio, joka vei minusta yllättäen tunnepuolen mehut kokonaan ja joulukuun loppu menikin suoraan sanottuna henkisesti pohjalla. Seuraavaksi oli mielentilan paikkailua Levillä ja sieltä lopulta paluu arkeen, siihen ”tuiki tavalliseen arkeen”. Loppuvuosi oli kyllä monellakin tapaa hyvä mutta myös samaan aikaan todella uuvuttava. Introvertti puoleni onkin ollut nyt tammikuun alusta alkaen aika vahvoilla ja on tuntunut sille, että tekee mieli piiloutua maailmalta – voisin oikeasti viettää aikaa itsekseni aivan tuhottoman paljon, suorastaan kaivautua tänne omaan kolooni ja olla sosialisoimatta yhdenkään ihmisen kanssa.

On my wayOn my wayOn my way

Tunnistan itseni tästä olotilasta enemmän kuin hyvin. Olen käynyt näitä samoja fiiliksiä läpi ennenkin ja tiedän tämän olevan jotain sellaista emotionaalista väsymystä. Tiedättekö, jos käymme tunnemaailmassamme läpi jonkun meille rankan jutun, iskee pahimman yli pääsemisen jälkeen raukeus – sellainen totaalinen uupuminen ja väsymys koko tunne puolta kohtaan. Usein tuo olotila vaikuttaa myös koko fyysiseen suorituskykyyn ja siksi olo on myös tuolla saraa ollut aika voimaton. Olenkin ihan tarkoituksella pitkittänyt myös asioista puhumista, sillä nyt tuntuu sille, etten vaan jaksa. Tavallaan ajatuskin siitä taakasta, joka minulla on tuolla takanani vieraalle ihmiselle avattavana, on alkanut jopa ahdistamaan. Tuntuisi niin paljon helpommalle työntää tuo kaikki paska taka-alalle ja jatkaa elämää – keskittyä kaikkeen kivaan ja positiiviseen. Näin olen siis tehnyt lukuisia kertoja elämässäni, kunnes jälleen löytänyt sen kaiken edestäni. Asia, jota ei halua tehdä enää uudestaan mutta haluan sen kuitenkin odottavan vielä ensi viikkoon.

Aivan tavallinen arki on tosiaan ollut näin vuodenvaihteen jälkeen enemmän kuin paikallaan. On ollut mukava elää seesteisesti ja keskittyä pelkästään arjen pyörittämiseen. Välillä nimittäin huomaan, että metsästän elämässäni vähän liikaa erilaisia tunnetiloja – niitä huippuja, joiden jälkeen lasku tuntuu jopa paikoitellen ahdistavalta. Elämässäni on nykyään harvoin todella pitkään sellaista tasaista tilaa, joka olisi päivästä toiseen samanlainen. Välillä tuo mietityttää, sillä en tiedä kieliikö se jostain sisimmän tyhjyyden tunteesta, että jatkuvasti haluaisi tuntea tai kokea jotain erityistä? Tuntuu, että tasainen on yhtä kuin tylsyys ja sitä on tietyllä tapaa ehkä vältellytkin. Loppupeleissähän se suurin elämästä nauttimisen avain kuitenkin lienee siinä, että rakastaa arkea ja nauttii aivan ruohonjuuritasolla asioista. Ei elä jatkuvasti menneessä mutta ei murehdi tulevastakaan – elää tässä hetkessä. Tuo on meille ihmisille kuitenkin usein hyvin vaikeaa, sillä meillä on taipumus hötkyilyyn. Hetkessä oleminen on hankalaa sillä sosiaalinen media, kännykät, televisio ja mitä vielä? Samaan aikaan, kun meille puhutaan läsnä olemisesta, on meitä läsnä kuitenkin paljon asioita, jotka estävät sataprosenttisen läsnäolon.

On my wayOn my wayOn my wayNeule second hand / Farkut Dr. Denim / Kello Cluse / Kengät River Island

Toisaalta tärkeää on myös olla vaatimatta itseltään liikoja. Tavallisen ja jopa tylsähkönkin arjen viettäminen voi olla meille välillä paikallaan. Ei arjesta ole pakko aina löytää mitään suuria ahaa elämyksiä – ei se ole mielestäni elämän tarkoitus. Onhan se kivaa, että tapahtuu mukavia juttuja ja on reissuja ja muuta, joita suunnitella sekä odottaa mutta ei elämän tarkoitus ole olla pelkkiä huippuhetkiä. Välillä on hyvä elää ajanjaksoa, jolloin ei ole mitään isompaa meneillään. Veikkaan, että nuo ajanjaksot ovat nimenomaan niitä, jotka auttavat meitä oivaltamaan asioita ehkä jopa syvemmältäkin. Nämä jaksot vievät meitä lähemmäs itseämme ja sisimpäämme – sitä, mitä elämältä haluamme ja millaisia asioita tahdomme vaalia. On aikaa kuunnella, mitä minulle kuuluu ja miltä juuri nyt tuntuu.

Tällaisin ajatuksin tähän torstai päivään.

Onko muiden arki juuri nyt tasaista ja ehkä jopa vähän tylsääkin? 

 

Kuvat: Iines /edit: minä