6 pientä hyvinvointivinkkiä arkeen

Itselleni hyvinvointi merkitsee ennen kaikkea rentoutta. Uskokaa tai älkää, elämässäni ei ole mitään sääntöjä, joiden varjolla eläisin. En noudata mitään ruokavaliota väkipakolla tai treenaa tiettyä määrää viikossa koska niin tulee tehdä. Minulle hyvinvointi on erittäin rentoa suhtautumista elämään ja toisinaan harmittaa, miten kapeakatseisesti ihmiset sen näkevät. Jos kirjoittaa hyvinvoinnista, sinun oletetaan olevan tietynlainen – syövän superfoodeja, intoilevan kaikesta uudesta terveysrintamalla ja noin muutenkin elävän kurinalaisesti. Okei, tein aikaisemmin kaikkea noista kolmesta mutta rehellisyyden nimissä enää muutamiin vuosiin ei ole kiinnostanut. Olen oivaltanut sen, että haluan elää näköistäni elämää eikä minun tarvitse mahtua mihinkään muottiin. Ei tarvitse kulkea hyvinvointibloggaajan leima otsassa tai näyttää ulospäin kuinka syön ainoastaan terveellistä ravintoa tai intoilen jostain jauholta maistuvasta smoothiesta. Itse asiassa en edes välitä olla mikään esimerkki ”huonommin” hyvinvoinnistaan huolehtiville ihmisille, vaan haluan olla ihan vaan sitä mitä olen.

Minulle hyvinvointi on pieniä valintoja arjessa, jotka tulevat ikään kuin takaraivosta. Tunnen itseni nykyään aikaisempaa paremmin ja sen myötä tiedän, mitkä asiat toimivat kohdallani ja mitkä puolestaan aiheuttavat turhaa stressiä tai ahdistusta. Hyvinvoinnin ei ole tarkoitus olla stressaavaa suorittamista vaan rentoa itselleen tärkeiden asioiden vaalimista. Mielestäni tässä mennään liian usein pieleen, sillä nyky-yhteiskunta puoltaa nimenomaan asioiden saavuttamista ja noudattamista. Usein ihmisille on helpompaa noudattaa tiettyjä maneereja vaikka väkisin, koska silloin tiedetään että elämänhallinta säilyy ja hyvinvointi näennäisesti siinä samalla. Totuus on kuitenkin se, että kaikille ihmisille hyvinvointi ei ole samoja asioita. Ei ole mielestäni olemassa yhtä ainoaa oikeaa hyvinvoinnin kaavaa, sillä jokaisen tulee löytää hyvinvointi itse. Joskus hyvinvoinnin määre muuttuu myös vuosien varrella, kuten itselleni on käynyt.

Vaikka hyvinvointi on jokaiselle jotain omaa, haluan tänään jakaa teille muutamia aivan arkisia hyvinvointivinkkejä, jotka olen itse elämääni omaksunut. Näitä ei todellakaan tarvitse poimia kirjaimellisesti talteen vaan niistä voi ammentaa jotain pientä hyvää omaan elämäänsä jos siltä tuntuu.

Ole armollinen itseäsi kohtaan

Armollisuus on myötätuntoa ja rakkautta itseä kohtaan. Itsensä vähättely ja sättiminen ovat kuitenkin asioita, joita aivan liian moni tekee. Olen huomannut että mitä lempeämmin itseensä suhtautuu, sitä parempaa elämänlaatu on. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä etteikö elämässä tulisi olla tavoitteita mutta tiedättekö – sellainen veren maku suussa tavoitteisiin itsensä piiskaaminen tuskin tekee kenestäkään onnellisempaa? Itse olen käynyt pitkän matkan tässä reilun vuoden sisään nimenomaan sen asian kanssa, että olen opetellut hyväksymään itsessäni tietyt ominaisuudet ja sen, etten ole täydellinen eikä minusta tarvitse kuoriutua täydellistä. Ja vaikka edelleen kamppailen välillä täydellisyyden tavoittelun kanssa etenkin työssä ja ihmisyydessä – kyllä silti olen oppinut armeliaammaksi. Epätäydellisyys on itse asiassa hurjan kiehtovaa ja jos en odota muiltakaan täydellisyyttä, miksi odottaisin sitä itseltäni?

Tee jotain luovaa

Tänä päivänä kun tehdään niin paljon päätetyöskentelyä, on sen vastapaino luovuus. Vaikka moni voi olla työssäänkin luova, on eri harrastaa jotain luovaa kuin tehdä sitä työkseen. Työhön liittyy liian usein kuitenkin pieni stressi ja paine siitä, että tulee tehdä ja aikaan saada asioita. Itse kannustan jokaista luovaan tekemiseen ja siihen että miettii, mistä asioista esimerkiksi lapsuudessaan nautti? Mitkä luovat jutut olivat siellä itselle mieluisia? Tämä asia on ollut omassa elämässäni pinnalla viime aikoina kun olen pohtinut maalaus harrastuksen uudelleen aloittamista. Se että tekee jotain luovaa työstä erillisenä, vapauttaa stressiä ja poistaa kehosta jännitteitä. Esimerkiksi maalaamisessa, kitaransoitossa ja kutomisessa on juuri se käsien aaltoileva liike, joka vapauttaa kehossamme kenties jotain sellaista, jonka myötä oma hyvinvointi paranee.

Mieti omaa asennetta elämään

Omalla asenteella on suuri merkitys sen suhteen, mitä elämältä voi saada. Eli keskittyykö elämässään jatkuvasti negatiiviseen vai pyrkiikö vaalimaan positiivisuutta. Arkielämä tuo mukanaan tunteiden kirjon mutta siitä huolimatta elämänasenne on mielestäni jokaisen oma päätös. Joskus elämänasenne voi olla negatiivinen ilman, että sitä edes itse huomaa. Siksi ympäristöään onkin syytä kuunnella, sillä joskus oman valituksen keskellä saattaa olla kykenemätön edes näkemään niitä positiivisia asioita. Itse pyrin päivittäin miettimään, mitä hyvää minulla on ja mistä olen kiitollinen. Olen elänyt monenlaisia elämänvaiheita ja myös pidemmän ajanjakson, kun voin kokonaisvaltaisesti todella huonosti. Tuo huono muistuttaa minua vielä tänäkin päivänä siitä, miten paljon hyvää elämässäni tällä hetkellä on.

Ota irtiottoja arjesta

Liian usein elämä lipuu sellaiseen oravanpyörään, jossa arkea puurretaan odottaen joulu- tai kesälomaa. Viikonlopuista ehkä näennäisesti nautitaan mutta loppupeleissä ne eivät kuitenkaan irrota meitä kunnolla arjesta. Oma suositukseni onkin tehdä säännöllisesti lyhyitä minilomia, eli esimerkiksi viikonloppureissuja lähelle tai hieman kauemmas. Se että irrottautuu arjen rutiininomaisuudesta ja pelkästä ympäristöstäkin, virkistää kummasti mieltä. Pelkkä kotosalla vapaa-ajan viettäminen on joo mukavaa mutta ei se samalla tavalla vaikuta kuin vaikka kylpyläloma tai viikonloppu Tallinnassa. Joskus ihan vaan se että menee vaikka viikonloppuna yöksi hotelliin saattaa toimia omanlaisena luksuksena ja irtiottona arjen keskellä. Mietin itse asiassa juuri tänään, että tuon kohdan haluan kyllä lähiaikoina toteuttaa!

Opettele sanomaan ei

Aivan mielettömän tärkeä seikka oman hyvinvoinnin kannalta on se, että oppii kieltäytymään itselleen vastenmielisistä asioista. Tai vaikka joku asia ei olisi edes vastenmielinen mutta tiedostat, että se lisää stressiä, jätä tuo asia tekemättä. Itse olen joutunut tätä paljon omassa elämässäni harjoittelemaan, sillä minulle omien rajojen vetäminen on ollut paikoitellen hyvinkin hankalaa. Tai vaikka tunnistan rajani, en aina uskalla kieltäytyä koska mietin, että siitä koituisi enemmän harmia. Saatankin suostua asioihin ikään kuin toisen mieliksi enkä aina osaa olla riittävän itsekäs asioissa, joissa kuuluisi itsekäs olla. Ei sana on kuitenkin sellainen sana, jonka sanominen kannattaa opetella. Olen kirjoittanut aiheesta taannoin kokonaisen postauksenkin, joka löytyy täältä.

Muista huumori

Vaikka välillä elämä kaataakin loskaa niskaan, huumori pelastaa. Mielestäni yksi parhaimmista hyvinvointivinkeistä onkin nauraa paljon ja heittää huumoria niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Nauru poistaa myös negatiivisia ajatuksia, joten sekin vielä! Itse nauran paljon ystävieni kanssa ja huumori on meidän keskudessa valttia. Usein huomaan että sarkasmikin toimii kummasti tilanteissa, joissa muuten tekisi mieli heittää hanskat tiskiin… Yksi tärkeä juttu on myös se, että opettelee nauramaan itselleen ja omille kömmähdyksilleen. Ei elämä ole niin vakavaa ja aika harva asia ihan oikeasti saa maailman kaatumaan – vai onko sellaista asiaa edes?

Tietenkin näiden kuuden pienen vinkin lisäksi hyvinvointiaan voi vaalia monilla muillakin tavoilla. Itselleen parhaiten toimiva ruokavalio, liikunta, hyvät yöunet ja läheisten ihmissuhteiden vaaliminen, ovat aivan erinomaisia keinoja! Halusin kuitenkin tänään jakaa muutaman sellaisen pienen vinkin, jonka olen etenkin viime aikoina loistavaksi todennut. Tällaisena sadepäivänä saattaa mieli hieman oikutella, joten toivottavasti vinkeistä oli muistuttamaan sinullekin siitä, miten tärkeää on pysyä positiivisena, opetella sanomaan ei, nauraa, olla armollinen, tehdä jotain luovaa sekä ottaa niitä irtiottoja arjen keskellä!

Ihanaa loppupäivää jokaiselle. <3

 

Kuvat: Mikaela / edit: minä

Kokemukseni terapiasta

Terapia koetaan aivan liian usein häpeällisenä ja leimaavana asiana. Vaikka onkin aika vanhanaikaista ajatella, että vain masentuneet tai muuten mieleltään sairaat joutuvat terapiaan, on sillä silti edelleen jokseenkin häveliäs maine. Toisaalta useamman kanssa aiheesta jutelleena, on minulle paljastunut että kovin moni käy tai on käynyt terapiassa. Mielestäni siinä ei olekaan mitään noloa tai hävettävää vaan päinvastoin. Ihminen joka hakeutuu terapeutin vastaanotolle, on kiinnostunut itsestään ja hyvinvoinnistaan. Hän on valmis kohtaamaan menneisyytensä haamut ja nykyisyyden ongelmat, jonka vuoksi tuo on mielestäni erittäin rohkeaa! Itsekin välttelin terapiaa viimeiseen saakka ihan jo sillä rahallisella perustelulla – terapia on kallista eikä minulla ole varaa. Tai näin luulin, mutta elämä on valintoja – asioiden priorisointia ja lopulta tajusin ettei voi olla mitään yhtä hyvää säästökohdetta rahoille kuin omaan henkiseen hyvinvointiin panostaminen.

Olenkin siis käynyt terapiassa nyt helmikuun alusta lähtien, eli nelisen kuukautta. Terapiamuodoksi valikoitui hahmo- eli gestalt-terapia oikeastaan ihan sillä perusteella, että tuttuni kehui terapiaa ja nimenomaan terapeuttia jonka vastaanotolle päädyin. Hahmoterapia on siis terapiamuoto, joka painottaa yksilön kokemusta tässä ja nyt. Tätä tutkitaan luovasti ja kokemuksellisesti asiakkaan ja terapeutin välisessä vuorovaikutuksessa ja asiakkaan omassa elämässä. Tulkinnan ja analysoinnin sijasta kokonaisvaltainen työskentely keskittyy omien välittömien havaintojen, kehollisten tuntemusten, ajatusten ja tekojen tiedostamiseen. Terapian tavoitteena on tiedostaminen, joka toteutuu autenttisessa, arvostavassa dialogissa ja johtaa kasvuun.

Menneisyyden työstäminen hahmoterapiassa käy käsi kädessä tietoisuuden kanssa siitä, miten asiakkaan aiemmat kiintymyssuhteet ilmenevät nykyisissä ihmissuhteissa, terapiasuhde mukaan lukien. Nykyhetkessä tapahtuva työskentely tarjoaa korvaavan kokemuksen, vahvistaa voimavaroja ja tekee tarpeettomaksi pakoreitit menneisyyteen tai tulevaisuuteen (lähde hahmoterapia.fi). Siinä siis lyhyesti kyseisestä terapiamuodosta jonka olen itse kokenut juuri minulle toimivaksi. Myös luottamussuhde terapeuttiin syntyi oikeastaan heti ensimmäisten käyntien jälkeen – yllättävän luonnollisesti. Kävin siis jo alkusyksystä erään psykoterapeutin vastaanotolla, enkä vaan saanut siitä jotenkin sitä oikeaa tunnetta. Mutta tuokin on luonnollista, että usein sitä oikeaa terapeuttia voi joutua etsimään pidempäänkin. Se että luottamussuhde syntyy ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan sitä voi joutua oikeasti hakemalla hakemaan eri vastaanotoilta.

En oikeastaan osaa edes sanoin kuvailla miten paljon terapia on auttanut minua. Vaikka aina puhutaan siitä, kuinka tärkeää on että juttelee jollekin ja saa sitä kautta apua, on se aivan eri jutella ammattilaiselle ja ulkopuoliselle kuin vaikka ystävälle. Ammattilaisella on kuitenkin se ammattinsa puolesta tuleva näkemys asioihin ja ainakin minulle on helpompaa puhua menneisyydestäni vieraalle kuin läheiselle ihmiselle. Kun on ihmisenä sellainen ettei halua taakottaa muita tai kaataa sitä omaa epätasapainoa toisen niskaan, on parempi että käy terapiassa. Itselleni tuo onkin ollut jo tässä kohtaa iso ja tärkeä apu sen suhteen että ymmärrän itseäni paremmin ja pikkuhiljaa opin hyväksymään itseni. Paljon on terapian kautta noussut pintaan asioita, joiden ymmärrän vaikuttavan nykyiseen minääni. Esimerkiksi lapsuuteen en ole mennyt tässä viimeisen kymmenen vuoden sisään ja sieltäkin olen tajunnut, että niin moni asia vaikuttaa siihen millainen olen nykyään. Viimeisin parisuhteeni oli oikeastaan monen roolin toistoa lapsuudestani ja toimin hyvin pitkälti sieltä mallinnetuilla toimintatavoilla. Myös naisena isäsuhteeni on noussut pintaan – samoin taustat karismaattisen liikkeen sisällä kasvamisesta. Paljon on asioita joiden en ole todellakaan ajatellut vaikuttavan mutta ne vaan vaikuttavat. Tällä hetkellä hahmoterapiassa käsittelemmekin menneisyyttäni sillä aspektilla, että tulevaisuudessa tietoisuuden kautta pystyn muuttamaan minulle haitallisia toimintamalleja. Toki voin puhua terapeutille myös tästä päivästä ja siitä, miltä sillä hetkellä tuntuu mutta omalla kohdallani menneisyyteni on se, jonka tapahtumia olen halunnut avata.

Ennen terapiaa olin kyllä tietoinen monesta asiasta ja tein jo silloinkin analyyttista työtä itseni kanssa mutta siitä huolimatta oli niin paljon asioita joita en ymmärtänyt. Se että joku sanoo minulle konkreettisesti mistä mikäkin johtuu, on ollut minulle tärkeää. Se on auttanut itsensä ymmärtämisessä sen sijaan että vaan ajattelisin kuinka minun tulee muuttua ja olen paska ihminen kun toimin näin. Terapiassa olen tajunnut myös sen, että hyvin moni ongelmani johtuu loppupeleissä epävarmasta suhteesta itseeni siinä kohtaa, kun on kyse läheisistä ihmissuhteista kuten miessuhteista. Haen niissä hyväksyntää ja tunnetta siitä että kelpaan. Palaset ovat ikään kuin vaan loksahdelleet pikkuhiljaa kohdalleen ja se ymmärryksen tunne on niin siistiä. Terapiassa ainakin minulle on painotettu sitä, että olen riittävä tällaisena eikä minun tarvitse muuttua kenenkään muun vuoksi. Se että joku sanoo noin, on niin merkityksekästä!

Moni varmasti miettii missä kohtaa olisi hyvä hetki hakeutua terapiaan tai että tuleeko olla todella huonossa jamassa jos sinne hakeutuu? Itse olen sitä mieltä, että ehdottomasti mieluummin terapiaan jo ennen kuin tilanne ajautuu erittäin huonoksi. Minäkin pitkitin tilannetta aivan turhaa mutta toisaalta taas voi olla, että olen saanut siitä nyt enemmän irti nyt, kun olen ollut ikään kuin kauempana siitä pahimmasta kriisivaiheesta. Se ensimmäinen psykoterapiakäyntini silloin syksyllä oli lähinnä sitä, että vaan itkin koska olin niin loppu mutta tämän vuoden puolella tilanne on ollut rauhallisempi ja olin helmikuussa valmis kaikkeen siihen, mitä eteen tulee. Pakko myöskin sanoa, että terapiassa saattaa tulla vaihe että sen haluaa kokonaan lopettaa. Minullekin tuli tällainen tilanne kun koin terapeutin sohivan aihealuetta joka oli/on minulle vastenmielinen. Tuostakin kuitenkin jutellaan jo ensimmäisillä käynneillä, eli sekin on luonnollinen osa prosessia eikä terapiaa voi tuosta noin vaan keskeyttää.

Jos taas mietitään kannattaako terapiaan hakeutua julkisen terveydenhuollon kautta vai yksityisesti, niin julkisen kautta jonot lienevät aika mahdottomat. Itsehän en koskaan hakeutunut lääkäriin oloni kanssa koska olen ihmisenä sellainen, että pidän itseäni automaattisesti pärjäävänä eikä minun ole helppo myöntää etten jaksa enää. Ajattelin viime kesänäkin että on minua paljon huonomminkin voivia etten voi lähteä jonoon niiden kanssa jotka tarvitsevat apua enemmän. Noin ei kuitenkaan kannata ajatella vaan joissain asioissa on oltava itsekäs! Julkisen jonot ovat kuitenkin pitkät, joten jos vaan käyt päivätyössä tai tienaat kuukausipalkkaa, panosta itseesi ja hakeudu yksityisen vastaanotolle – sinne pääset heti eikä tarvitse edes kokeilla olon parantelua masennuslääkkeillä vaan heti mennään sinne asian ytimeen, eli ongelman hoitamiseen muulla kuin turruttamisella. Terapeutteja on eri hintaisia mutta pääkaupunkiseudulla alle 100 €/h löytyy varmasti useampikin terapeutti, mikä tarkoittaa n. 400 € satsausta itseensä kuukausitasolla kun alussa käyt siellä kerran viikossa. Summa kuulostaa isolta mutta yhtä lailla se voi mennä kuukaudessa vaikka vaatteisiin tai muuhun turhempaan.

Tulipas tästä pitkä teksti! Toivon mukaan saitte kuitenkin jotain irti ja jos mitään vaan kiinnostaa aiheen tiimoilta kysellä (kommenteissa tai yv:llä), niin mielelläni vastailen. Itselleni hahmoterapian aloittaminen on ollut yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni, jonka tiimoilta haluankin kannustaa muitakin hakeutumaan rohkeasti terapiaan jos yhtään sitä kokee tarvitsevansa!

Ihanaa päivää!