Huomion saaminen ja miltä se tuntuu?

Sain taannoin joltain teistä postaustoiveen kirjoittaa siitä, millaista huomiota saan osakseni niin naisilta kuin miehiltäkin – miltä huomion saaminen tuntuu ja miten se ilmenee. Erittäin mielenkiintoinen postaustoive ja ehdottomasti aihe, josta en ole koskaan aikaisemmin blogissani kirjoittanut! Huomio itsessään on minulle aihe, johon liittyy paljon ristiriitaisia tuntemuksia. Omalla tavallaan nimittäin pidän huomion saamisesta mutta osaltaan taas en – kaikki on niin pitkälti kiinni siitä, keneltä huomiota saan ja millaista se on.

Kirjoitan tekstin nyt erittäin rehellisesti, joten toivon ettette ymmärrä sitä väärin. Tarkoituksenani ei ole ylpeillä huomion saamisella mutta jos oikein rehellinen olen, voin myöntää että saan huomiota aika paljon. En kuitenkaan ole koskaan pohjimmiltani ollut ihminen joka haluaisi olla huomion keskipisteenä. Persoonallisuustestiäkin tehdessäni täppäsin kohtaan ”viihdyn paremmin lähellä seiniä kuin huoneen keskellä”. Itse asiassa inhoan tilanteita joissa useampi ihminen kohdistaa katseensa minuun ja olen se, jolta kaikki odottavat jotain kuulevansa. Olen myös ihminen, joka hämmentyy kehuista tai kokee tilanteen jopa kiusalliseksi. Etenkin ulkonäköön kohdistuvat kehut aiheuttavat nykyään jonkinlaista kiusallisuuden tunnetta, koska sitä vaan itse kokee ulkonäön jollain tapaa niin toisarvoiseksi seikaksi. Olenkin monta kertaa sanonut, että arvostan nykyään huomattavasti enemmän sitä jos joku sanoo minulle että olen upea ihminen kuin, että näytän upealta. Myös kaikki työhöni liittyvä huomio ja kehut tuntuvat enemmän kuin hyvältä, koska silloin tietää aidosti tekevänsä jotain oikein!

Ulkonäköön liittyvät kehut ovat olleet elämäni aikana niin hyvä kuin huonokin juttu. Olen saanut paljon huomiota niin miehiltä kuin naisiltakin. Miehiltä saatu huomio on ollut enimmäkseen positiivista mutta joukkoon on mahtunut myös negatiivistakin sellaista. Negatiiviseksi huomioksi koen seksistiset vislailut, kuolaavat katseet ja huutelut kadulla sekä tuntemattomien ihmisten lääppimiset baareissa. Lukuisia kertoja olen myöskin havainnut, että osa miehistä kokee minut jotenkin uhkaavana tai ärsyttävänä. Voinkin heti tältä istumalta nimetä monen monta kertaa kun olen saanut osakseni tuntemattomilta miehiltä jopa ilkeilyä ja sellaista suoranaista kettuilua. Olen usein miettinyt, mistä tuo johtuu ja tullut siihen lopputulemaan etten voi asialle mitään, joten en siihen halua erityisemmin takertuakaan. Epäilen kuitenkin, että kyse on jonkinlaisesta itsetunto ongelmasta tai siitä, että halutaan vaan testata miten toinen reagoi – onko tämä nainen muserrettavissa vai ei. Pyrinkin aina olemaan noissa tilanteissa hyvin neutraali koska muutaman kerran asiaan takertuneena tiedän, että siitäpä mies vasta pökkyä pesään saakin ja tilanne saattaa paisua aivan omiin mittasuhteisiinsa.

Myös naisilta olen saanut monenlaista huomiota. On aika hauska sinällään, että naisilta olen saanut jopa enemmän negatiivista huomiota vaikka sitä kuitenkin ollaan saman sukupuolen edustajia, eli oletettavasti samalla puolella. Positiiviset kehut tulevat pääasiassa blogin tai somen kautta sekä reaalielämän kohtaamisissa. Osa ihmisistä rohkenee kehua kasvotusten, jota itse arvostan erittäin paljon. Kun kehu tulee suoraan sydämestä, se on aito. Negatiivinenkin palaute tulee sekä kasvotusten että somen kautta. Lukuisia kertoja olen huomannut kuinka moni tuntematon nainen ajattelee minun olevan ilkeä ja itserakas. Välillä kohtaankin ihan suoranaista ilkeilyä tai jopa vihaa ilman, että olen koskaan edes kyseisen ihmisen kanssa keskustellut. Tämänkin olen hyväksynyt ja tullut vaan siihen lopputulemaan, että ehkä ulkonäköni sitten on niin kova ja ei helposti lähestyttävä. Joskus ujoutenikin saattaa vaikuttaa ylimielisyydeltä ja ehkä siksikin olemukseni saattaa vaikuttaa luotaan torjuvalta. Olen myöskin temperamenttinen ja suora, joten joskus sivusta seuratessa käytöksenikin saattaa antaa sen kuvan etten ole kiva ihminen.

Kuten huomaatte, huomio jota itse saan ei ole todellakaan aina positiivista vaikka usein kuulen, että näin luullaan. Toisaalta olen pyrkinyt näin vanhemmiten ajattelemaan niin ettei kaikkia voi koskaan miellyttää. Joitain ulkonäköni tai persoonani ärsyttää ja sekin on täysin hyväksyttävää – enhän itsekään kaikista ihmisistä pidä. Itselleni on eniten merkityksekästä se, keneltä huomiota saan. Esimerkiksi parisuhteessa kumppanilta positiivisten kehujen saaminen tuntuu aivan ihanalta kun taas tuntemattoman miehen kuolaava katse julkisissa erittäin epämiellyttävältä. Olen muutamaan otteeseen sen täälläkin sanonut, että tietoisesti pukeudun paljastelua vältellen vähentääkseni miehiltä saamaani huomiota. Kun pukeutuu peittävämmin ei saa samalla tavalla kuolaavia katseita kuin jos pukeutuisi tissipaitoihin. Tiedän hyvin, että tämä ei todellakaan ole hyvä valinta eikä edistä millään tavalla tasa-arvoa mutta se on minun valintani. Rehellisyyden nimissä haluan että tavatessani uusia ihmisiä he kiinnittävät huomionsa muuhun kuin tisseihini…

Olen usein siskoni kanssa miettinyt miltä tuntuisi jos huomiota ei saisi niin paljon. Tai että paikalle mennessäsi et herättäisi kenessäkään mitään reaktioita. Saattaisi olla, että moni asia olisi jopa helpompaa jos näin olisi. Olen ollut nimittäin havaitsevinani että jopa miehet etsivät rinnalleen suloista naapurin tyttöä ennemmin kuin naista joka herättää myös muiden miesten mielenkiinnon. En tiedä olenko täysin väärässä mutta välillä tällaisiakin asioita on tullut pohdittua…

Miten te koette huomion saamisen? Onko muilla samanlaisia kokemuksia kuin itselläni?